Imetysviikko

Imetysviikon kunniaksi kirjottelen omia imetyskokemuksia. Tässä ensimmäisessa esikoisen epäonnistuneesta imetyksestä ja siitä miten toisen kanssa kaikki oli toisin.

Kohta 5 kuukautta täysimetystä takana ja oon aivan rakastunu. Oon menny imetyksestä ihan sekasin. 

Liliaa oottaessa tiesin imetyksestä vaan, että tarvin imetysliivit, liivinsuojia, maitoa tulee tai ei ja tissi vauvan suuhun. Asenne oli, että imetän jos onnistuu ja jos ei, nii ei sitte. Imetys sanana oli kamala ja imettäminen vastenmielistä. Mutta ajattelin, että se vaan kuuluu vauvan kanssa tehä ja kyllä siihen tottuu. En muista, että neuvolassa olisi puhuttu imetyksestä yhtään mitään.

Lilia synty ja annettiin rinnalle. Synnytys oli menny paniikissa ja shokissa ja henkisesti oli ihan kamalaa. Sanottiin, että 10min/rinta saa imettää. Osastolla en enää voinu imettää, koska olin imettäny jo sen mitä sai. Lilia pötkötteli omassa sängyssä ja imi mun sormee. Soitin kelloa ja sannoin, että vauva vaan imee mun sormee. "Annetaanko lisämaitoa, jos sillä on nälkä?"Kysy kätilö. Tietenki sannoin, että joo, koska enhän halua vauvani olevan nälässä. No eihän se maito mitään auttanu, vaan mun sormen imeminen jatkui. Soitin kelloa, että mitä nyt. "Haluatko antaa tutin?" Olin, että joo miksei. "Sun vauvahan se on, nää päätät." En tienny miksi sitä ei kannattas antaa. Niin oli annettu lisämaitoa pullosta ja tutti suuhun kaks tuntia syntymästä. 

Pyysin apua ja neuvoa imetyksen kanssa, kun ei Lilia tajunnu koko hommaa. Joku kätilö koitti auttaa tiputtelemalla maitoa pullosta rinnalle ja riisuttiin vaatteita, mutta Lilia halus vaan nukkua eikä hoksannu ideaa. Annettiin pullosta maitoa. Ja sitten tuotiin rintakumi. Joten kuten se sitten sillä alko onnistumaan. Kotona jatkettiin lisämaitoa ja tappelin rintakumin kanssa. Mielikuvat imetyksen tympeydestä ei muuttunu ja se oli vaikeeta ja taakka. Yöllä annettiin pullosta osaksi. Rintakumi oli aina hukassa ja likanen. Julkisesti en voinu imettää, kun ei se onnistunu mitenkään päin.

Kuukauden imettämisen jälkeen valitin äitille, että saanko lopettaa. Äiti tsemppas, että koita vielä ainaki kuukausi. Pikku hiljaa pidensin imetysvälejä niin, että imetin vaan iltasin ja aamusin. Lilia oli 3kk ja huusi ja koitin imettää kävellen, kun Lilia vaan itki. Ville kysy, että miksi teen sitä. "Ai eikö mun tarvi? Kiitos tää loppu tähän!" 

Silloin alko ihana vauva arki meillä. Noista ekoista kuukausista en muista mitään oikeastaan. Ihmetellen katoin, kun kaveri kävi kylässä ja imetti noin vaan 6kk ikästä lastaan. Paitaa ylös ja tissi suuhun ja samalla jutteli. Ystävä teki paljon töitä imetyksen jatkumisen eteen ja olin ihmeissään, että miksi, miten jaksaa. Mitä väliä vaikka se imetys loppuu 4kk iässä tai 10kk iässä. Ystävän imettäessä 1,5v mietin et no joopa joo, tapansa kullakin.

Päätin kuitenkin, että jos vielä raskaaksi tuun, haluan imetyksen onnistuvan. Ja niinhän se toinen ihme tapahtu ja tulin raskaaksi. Luin paljon imetyksestä ja liityin facebookissa Imetystuki ry:n ryhmään. Edelleen ajatus imetyksestä oli etovaa ja tympeetä. Mutta silti halusin tehä kaikkeni, että onnistun ja uskoin että ajatukset saan muutettua.

Otin selvää miten pitää toimia, että on parhaat lähtökohdat imetyksen onnistumiselle. Kaiken mahdollisen mitä imetyksessä tapahtuu ja mikä tarkottaa mitäkin. Imetystuki ryhmä oli ihan paras. Toisten kokemuksista ja kysymyksistä oppi niin paljon. Monia asioita mitä mietin, ei tarvinnu ite edes kysyä. Joskus kyselin tarkentavia.

Neuvolassa ei taaskaan imetyksestä juteltu, ilmotin täysimettäväni ja tekeväni kaiken sen eteen. Kävin pelkopolilla ja siellä painotin, että vauva heti rinnalle, ei vaatteita, ei pesuja.

Peetu synty voimaannuttavalla ja korjaavalla synnytyksellä, sinne jäi pelko. Sain Peetun rinnalle ja heti onnistu syöminen. Vartin siinä söi ennen mittaamista edes. Osastolle kun päästiin ilmotin, ettei tarvi laittaa vaatteita vaan ihokontaktiin. Sattui aivan ihana kätilö, joka ymmärsi mua ja haki mulle leikkauspaidan, jonka puin väärin päin, että ihokontakti oli helppoa. Keskusteltiin paljon imetyksestä ja käski soittaa aina kelloa, kun alan imettämään, niin tulee tarkistamaan imuotteen.

Imuotteen kanssa olikin sitten ongelmaa, johon tarviin kokoaika apua. Näin heti, että kielijänne on liian lyhyt ja heti epäilin sen vaikeuttavan. Ilmoitin jyrkästi, ettei lisämaitoa anneta eikä tuttia. Vaatteita ei myöskään pueta. Osa kätilöistä ei tuntunu tietävän imetyksestä oikeastaan mitään eikä asenne ollu imetys myönteinen. 

Imettäminen alko sattumaan torstaina (Peetu synty tiistaina), niin paljon että itkin. Niinkuin ois kymmenen piikkiä pistäny nänniä joka imulla. Pyysin kätilöä kattomaan imuotteen, mutta sano olevan oikee. Sanoin, ettei oo, koska nänni on huulipunan mallinen. Vanhempi kätilö ei osannu tuumata tähän mitään. Oli pakko ottaa rintakumi niin vastahakosesti. Eräälle ihanalle kätilölle sanoin kielijänteestä, joka sitten huomasi että imuote on aivan väärä kun nännit on melkee revenny irti pihoista.

Lääkärin tarkastuksessa kätilö mainitsi, että epäilen kielijänteen olevan liian tiukka ja sen vuoksi imuote on väärä. Lääkäri totes, että oon oikeessa ja saatiin lähete kielijänteen katkasuun ennen kotiutumista. Kielijänne naps poikki ja kotia. Erittäin helppo operaatio, annoin nukkuvan vauvan hoitajan syliin ja sain hetken päästä nukkuvan vauvan takasi. Ainoastaan puudutus aiheutti itkun maun vuoksi.

Kolmessa päivässä imuote oli opittu vääräksi ja vaikka imetin rintakumilla, itkin ja poljin jalkaa. Se oli ihan kamalaa. Mutta olin päättäny, että imetän! Ville varmaan ajatteli, että oon hullu. Kyselin apuja imetystuki ryhmästä ja muista facebookin ryhmistä. Pikku hiljaa ote oikeni ja nännit parani. Rintakumin otin aina kesken pois ja niin päästiin tosi nopiasti siitä eroon.

Voittajafiilis oli Peetun ollessa noin 2 viikkoa, kun imetys onnistu kivutta ilman kumia! Kovasti tein töitä raskaus aikana ja ensimmäiset päivät, ja se todellakin kannatti! Peetun ollessa 3kk tajusin, että joudun tämän homman vielä joskus lopettamaan ja itku tuli.