Kesä loppuu ennen kuin edes on alkanu

Mun kesä on taas hurahtanu ohi. Odotan ja odotan auringon paistetta ja hellettä! Ja ei niitä näy. Rannalle ei olla päästy vielä ollenkaan. Oon myös oottanu millon se mun rankka kesä alkaa, kun oon yksin lasten kans pitkät päivät. Ei oo sitäkään näkyny. Se on aikas mahtavaa!

Lapset pääsi Nooran luona Noelin kanssa uimaan.

Viimenen lasten kesälomaviikko meneillään ja tuntuu, ettei vielä lomalla olla oltukkaan. Odotan arkea, että saan mun kuntoutuksen jatkumaan, mutta haikein mielin laitan lapset tarhaan. No vielä on kesän kohokohta edessä.

Torstai aamuna lennetään Helsinkiin lasten ja äitini, Mamman, kanssa. Torstai ilta on aikaa mulle itselle. Melkeen kaks vuotta siitä, kun viimeksi olin oikeesti ulkona tuulettumassa. Sain kutsun Gugguun asiakasiltaan ja sinne niin innoissaan! On vaatteet mietitty ja hiukset suunniteltu. Ja stressattu Peetun pärjäämisestä.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä. Alkuun vaan sato ja sato, mutta sitten saatiin aurinko ja hyvä ilma. Hyttysiäkään ei ollu liikaa. Mökillä mummu tekee hyvää ruokaa, paljon ja usein! Sain myös nukkua pitkään. Ja yhtään vaippaakaan en tainnu vaihtaa. Lomalla todellakin! Onneksi mökkeilyä vielä luvassa.

Matka juomana tietenki zeroa

Matkamusat kohillaan, kaikki laulaa!

Hilla saalis. Vielä ei ollu paljo kypsiä.

Mutta hyvän kokosia oli ja maukkaita

Isi sano, ettei nurmikolla tarvi kypärää. Äiti on asiasta hieman eri mieltä.

Pyllyn pesulla

Pulla varas lähti karkuun

Vihdoinki Lilia pääsi autokärryyn, pikkusen mielissään

Nyt jatkamaan pyykkäystä ja katteleen, mitä tarvitaan Helsinkiin. Mennään jo huomenna Vaarilaan, niin päästään aamulla kätevämmin kentälle. Instasta voi seurata meijän reissua!

Kuivaksi kolmessa päivässä?

Voihan vaipat ja kuivaksi opettelu. Kauhee stressi ja kauheen iso homma. Ja kauheesti siivottavaa ja pyykättävää. Pitäs jo hyvinki olla ilman vaippaa 2,5 vuotiaan ja ois jo kaks vuotiaana ollu hyvä olla.

Itellä oli ajatus, että kaks vuotiaat on ilman vaippoja. Lilia alotti 6kk iässä pottailun ja oli reilun vuoden ikäsenä päivä ja yökuiva, kahdella vaipalla mentiin vuorokausi. Nekin oli kuivia, mutta ei nyt samalla vaipalla vuorokautta voi mennä. Mutta kun jouduttiin alottamaan päiväkoti 1v3kk ikässä, se meni plörinäksi. Päiväkodissa eivät uskoneet, että Lilia käy potalla tai pöntöllä ja sitten Lilia teki lakon niiden suhteen.

Ajattelin, että viime kesänä vaipat jää poissa, mutta sitten kun Peetu synty toukokuussa, niin ei siinä ehtiny miettiä kuivaksi opettelua. En siis jaksanu. Syksyllä päiväkodin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin laitettiin kuivaksi opettelu. Keväällä Lilia olikin tarhassa lähes kuiva. Sillon tällön sattu vahinkoja, mutta vaippoja ei kyllä paljon kulunu. Kotona kuitenkin oli toinen meininki. Jätin päiväkotiin syksyksi vaippoja odottamaan.

Odottelin sitä lämmintä kesää alkavaksi, ettei haittais vaikka housut kastuu. Luin artikkelin kuivaksi opettelusta, jossa kerrottiin, että kolme päivää ratkaisee kaiken. Kun vaipat otetaan pois, ne kans otetaan pois. Kolmeen päivään niitä ei käytetä ja jos lapsi on kypsä, niin siinä ajassa oppii. Etsin artikkelin nyt ja näköjään siinä sallitaan päikkäri ja yövaippa, mutta ihan hyvä että muistin väärin. Siinä myös puhuttiin täysin housuttomuudesta. Tässä linkki artikkeliin. Ite luin sen keväällä ja mieleen jäi vain tuo kolme ratkaisevaa päivää.

Mummu tuli kylään ja toi kahdeksat pikkarit. Samalla hoksasin, että vaippoja on vaan kolme jäljellä. Päätettiin sitten mummun kans ottaa Lilialta vaippa pois ja pöntölle istumaan. Innostus pönttöön oli tullu jokin aika sitten, kun näki kaverin käyvän meillä pöntöllä, niinku isot tytöt. Sitä ennen siihen ei ollu suostuttu. Niin se eka päivä käytiin vähä väliä pöntöllä ja talo oli täynnä pikkareita ympäriinsä. Niitä vaihdeltiin vähä väliä ja mietittii, mitkä olis nyt kivat laittaa. Ilman vahingon vahinkoa.

Päätin, että nyt ne vaipat sitten kans jää pois. Vuorasin sängyn yöksi. Selitin illalla Lilialle, että herättää mut jos alkaa pissattaa ja painotin ja painotin, ettei oo vaippaa ja sänky kastuu. En kauheesti nukkunu sinä yönä. Lilia tietenki tuli vielä viereenki ja mietin, että nyt kastuu meijän sänky. Mutta aamulla herättiin sängyt ja pikkarit kuivana.

Vahinkoja tuli yllättävän vähän. Alkuun ehkä huomion vuoksi ja välillä ei malttanu lähtee ajoissa vessaan. Nyt on oltu 3viikkoa ilman vaippoja ja patjat on pysyny kuivana. Vahinkoja tullu vaan kotona ja yhden kerran puistossa. Vessassa ei turhia käydä vaan kun on hätä, eli aika harvoin. Iltasin saattaa juoda 2,5dl vettä ja silti vessaväli on 21-10 ja sillonkin useasti saa houkutella.

Tarrataulua ei oo näkyny eikä tavaroita kaupasta ostettu. Taputettu ja hurrattu on. Ulos ei lähdetä ennen vessassa käyntiä ja puistossa ei jätskiä syöty ennen vessassa käyntiä. Muuten ei lahjota/houkutella, koska en näe sitä hyväksi enkä tarpeelliseksi. Ja hyvin luonnollisesti ja itsestään homma on menny ilman palkintoja.

Mietin, että olisko tämä onnistunu jo puoli vuotta sitten, kun olisi vaan jätetty oikeesti ne vaipat pois. Nyt oon sitä mieltä, että ne pitää ottaa kerralla pois. Se sekoittaa lasta, kun on vaippa ja ei oo vaippa. Ja ei luoteta lapseen eikä lapsi saa harjoitella. Vahinkoja tulee ja sitten siivotaan. Kuljen varahousut ja pikkarit mukana luultavasti pari vuotta, varmuuden vuoksi. Ne ei paljon kassissa paina. Mutta voi myös olla, ettei Lilia olis ollu aikasemmin kypsä. Vahvasti kyllä epäilen, että olisi ollu. Meijän laiskuutta tainnu olla, kun ei olla vaan edetty hommassa. Se toppapuvun peseminen kun ei vaan houkutellu. Mutta nyttenkään ei ole kuin kerran ulkona housut kastunu.

Vinkkaampa siis! Jos alkaa tuntua, että olis aika päästä vaipoista. Kokeilkaa se kolme päivää ilman vaippoja. Mutta älkää stressatko! Joskus kuitenkin ne on uskallettava jättää pois eikä sitä kannata siirtää ja siirtää ajatuksin

"…aina on vaippa märkä."
"…yövaippa on märkä."
"…ei suostu potalle".

Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen oppii omaa tahtia. Turhaa ei kannata stressata, mutta rohkeutta alotukseen!

Viikonloppu: Puistoa, ystäviä, Vaarilaa ja omia pottuja

Olipas ihana ja vaiheikas viikonloppu. Nyt kun miettii, niin tuntu kerranki pitkältä viikonlopulta, kun tapahtu niin paljon kaikkea. Perjantaina oli tarkotus siivota ja leipoa, mutta suunnitelmat muuttu. Oli tullu kesä, joten eikun ulos. Lähdettiin lasten kans Ainolan puistoon, jonne tuli meijän kaveriksi kummityttöni Sointu äitinsä kanssa.

Ainolan puisto on ehkä Oulun paras ja kaunein puisto. Aivan älyttömän monipuolinen kaiken ikäsille sopiva. Löytyy mahtava, aika vasta remontoitu, leikkipuisto, jossa hiekkalaatikkoa, liukumäkiä, keinuja, erilaisia rimpuilutelineitä, karuselli ja musisointi mahdollisuus. Kahvila ja jätskikioski. Hyvä vessa. Vettä; merta, ojia ja puroja. Polkuja, siltoja, pyöräteitä. Suuria nurmialueita ja ihania istutuksia. Omenapuita ja kasvihuone. Lintuja. Eli siis kaikkea.

Itelle tuo vesi on miinus, koska pelkään ihan älyttömästi sitä. Mietin tilannetta, että kaksi leikki-ikästä häviää silmistä. Lähtevät kattomaan virtaavaa puroa ja hups toinen kaatuu veteen ja lyö päänsä. Toinen lähtee hakemaan apua, mutta siinä ajassa toinen ehtii hukkua. Hyi hyi hyi, ihan kamalaa! En siis lähe Ainolan puistoon yksin lasten kanssa. Nyt oli kuitenkin mahtava, kun Sointu jo niin iso ja Sointun äiti oli toisena tarkkana silmäparina.

Puistoilun jälkeen mentiin ystävien luokse. Lilia pääsi leikkimään toisen kummityttöni kanssa, nyt lähes saman ikäsen. Ja Peetu oli onnellinen perheen koirasta. Taas hujahti aika siivillä ja suunnattiin Vaarilaan. Oltiin sovittu ihanaisen Seljan kanssa treffit sinne. Selja on yks pitkäaikaisemmimmista ystävistäni, niiltä skootteriajoilta. Nyt asuu Tukholmassa eli nähdään noin kerran vuodessa. Mutta aina se tuntuu kuin ei erossa oltas oltukkaan. Sais kyllä neiti tulla takasi tänne!

Siinähän sitten meni yöhän asti ja aamulla pääsin kampaushommiin. Seljalla oli ystävänsä häihin meno ja tarjouduin laittamaan hiukset. Olipas niin ihanaa kihartaa ja letittää. Kesä jatkui vielä lauantaillekkin ja sain poltettua selän ja olkapäät. Lilia nautti uima-altaasta vaikkei sinne kokonaan uskaltautunukkaan.

Sunnuntaina leivoin porkkanapiirakkaa ja käytiin nostaan ekat potut. Olis pitäny jo pari viikkoa sitten käydä, mutta me ei uskottu että ne kasvaa niin nopeasti. Sieltä löyty jo aivan syötävän kokosia niiden ihanien sormenpään kokosten, tuppipottujen, lisäksi. Iltapalaksi siis tuppipottuja voilla ja kalaharinsuolalla sekä kaveriksi porkkanaleipää. Olipa muuten pikkusen hyvvää. Villeltä meinas jalat lähtee alta maistaessa, kun ei ollu uskoa makua.

Millan Minttusuklaa-Vaniljarahkacupcake (Gluteeniton)

Jääkaapissa oli menossa vanhaksi vaniljarahkapurkki ja se piti johonki tuhota. Myös pursottamista ja kuppikakkuja tarttee treenata, niin sovelsimpa tämmösiä. Löysin myös kaapista vanilja-aromia sekä sinistäväriä. En oikein perusta aromeista tai väriaineista, mutta en myöskään raski heittää menemään. Molempia meni pari tippaa, joten ei kuolemaksi.

Aineet 

12-15kpl

2 kananmunaa

1,5dl sokeria

1prk vaniljarahkaa

n.1dl sulatettua voita

2,5dl gluteenitonta jauhoseosta

2tl leivinjauhetta

0,5dl tummaa kaakaojauhetta

Mariannecrushia sopivasti

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sulata voi.

Sekoita kuivat aineet.

Lisää vaahtoon rahka, voisula, kuivat aineet sekä mariannecrush ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Jaa muffinssi vuokiin noin puolilleen.

Paista 175asteessa 16-20min.

Kuorrutteen tein aivan mutu tuntumalla. Voita, tomusokeria, vanilja-aromia sekä sinistä väriä.

 Kinuskikissalla on hyvä ohje voikreemiin, sen pohjalta on hyvä tehdä. 

Taikina oli erittäin hyvää

Kotitekoinen jäätelö (laktoositon, gluteeniton)

Älytön jätskivillitys menossa! Vispikermaa + kondensoitua maitoa + mausteet = helppo ite tehty jätski. Mutta kun se kondensoitumaito ei oo laktoositonta. Tässä mielestäni helppo ohje ja taivaallista tuli! Sisko kommentoi, että parempaa ei kaupasta saa.

Jäätelö

4 valkuaista

4 keltuaista

1 dl tomusokeria

1,5 dl glukoosisiirappia

4 dl vispikermaa

Mausteet 

(huomioi laktoosittomuus/gluteenittomuus)

Oman maun mukaan

Toiseen sulatin pätkistä ja tummaa suklaata

Toiseen kinuskikastiketta

Näin valmistat

Erottele valkuaiset ja keltuaiset.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi toisessa kulhossa.

Kolmannessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää kermavaahdon sekaan ensin glukoosisiirappi ja sitte keltuaisvaahto.

Lopuksi lisää valkuaisvaahto varovasti käännellen.

Nyt jäätelö tarvitsee maustaa oman mielen mukaan.

Jäätelön voi jaksa useampaan astiaan, niin saa monen makuista. 

Ite kaadoin kahteen astiaan. Toiseen kaadoin sekaan vaan kinuskikastikkeen ja sekoittelin tikulla.

Toiseen laitoin sulaa pätkistä sekä sulatettua tummaa suklaata sekä molempia rouheena.

Kovin isoja paloja ei kannata jättää, koska ne on tosi kovia pakastuksen jälkeen.

Pakasta jäätelöt kannella/kelmulla suljettuna. Alkuperäisessä ohjeessa pakastusaika oli vähintään 15h, mutta tekemäni jätskit oli jo 8h jälkeen täydellisiä. Ja viikon päästäkin vielä syötävää. Toki normi pakastin on liian kylmä jäätelön säilyttämiselle eli viikko tolkulla ei kannata pakastella.

P.S. Oon vaikka kuinka tätä muokannu ja en tiiä, miksi osa tekstista on harmaalla. Mutta koittakaa selvitä tästä kosmeettisesta virheestä.

Paluu todellisuuteen

Muutaman päivän ajan oon saanu muistutuksia, miksi en oo kotona lasten kanssa. Loman alussa mietin aina sillon tällön, että miksi ihmeessä Lilia on ollu tarhassa vaikka oon ollu Peetun kans kotona. Oli niin mahtavaa aamulla rauhassa herätä ja syyä aamupalaa. Lähtee ulos tai kylään. Tehdä ruokaa ja syyä. Laittaa Peetu päikkäreille ja pötkötellä hetki, Lilian katsellessa Risto Räppääjää. Leipoa ja siivota. Syyä, leikkiä ja ulkoilla tai kyläillä. Pari kolme viikkoa vierähti hups vaan.

Mutta sitten tuli väsymys. Pitkään aikaan en oo ollu näin väsyny. Kun meinaan istualteen nukahtaa, ajatus tilttaa, tympäsee eikä mikään kiinnosta. Onneksi kipu on pysyny poissa vaikka ei se paljon lohduta tämmösen väsymyksen kanssa. Ja tämä väsymyshän häviää klo 19-20, ettei varmasti voi mennä ajoissa yöunille vaan mennee yli kahteentoista nukahtaminen.

Aamulla, kun heräät ja tuntuu että eilinen väsymys on tuplaantunut etkä oo levähtäny saati nukkunu ollenkaa, on aivan kamalaa. Pitkä päivä edessä lasten kans, lasten joiden kanssa ei voi vaan istua ja koomata. Ja kun tiiät, ettei päikkärit oo mahdolliset, se ressaa ja väsyttää lisää. Ja kun on tarpeeksi väsyny, ei jaksa edes pyytää ketään kylään tai ajella ite kenenkään sohvalle koomaamaan.

Eilen tapahtui kuitenkin jotaki ihmeellistä ja Lilia kömpi mun viereen päikkäreille, kun nukutin Peetua. Wohou, nukuttiin yli kaks tuntia! Päikkäreiltä herääminen on yhtä vaikeeta kuin aamuherääminen, mutta hetken päästä oon kuin uusi ihminen, ainakin hetken. Mutta jos ne säännölliset päikkärit ois, niin olisin uusi ihminen iltaan asti ja pääsisin nukkumaan kympiltä.

Eilen sain levollisin mielin käydä nukkumaan ja vaikka aamulla väsymys paino, oli helppo olla, kun tiesin pääseväni nukkumaan. Perhetyöntekijä tuli ulkoileen lasten kans. Mutta eihän se uni tietenkään tullut noin vaan. Mutta hetken nukahdin vaikka suurimmaksi osaksi makasin silmät kiinni koettaen olla ajattelematta mitään. Vähä ennen kellon sointia Peetu tuli oven taakse herättelemään. Sain lisää energiaa kuitenkin nuinkin pienistä unista. 

Taas opin lisää itsestäni. Kun lähtee menemään hyvin, sitä kestää vain hetken jos laiminlyö ne jutut, minkä ansiosta on lähteny menemään hyvin. Ja kun luulee olevansa terve, kun siltä tuntuu ja on kaikki-voipa -olo, alkaa menemään helposti liian lujaa. 

Oon harmitellu, kun mun työkokeilu alkaa 2h/pvä kolmella päivässä viikossa, mutta se on todellakin juuri sopivasti. Siihen päälle fysioterapia kaks kertaa viikossa ja ne päikkärit jokapäivälle sekä päivittäiset treenit! Kun tämä väsymys on päällä, tuntuu jo tuo aivan älyttömältä. Ja se, että Villellä alkaa taas reissut eli oon vielä lasten kanssa yksin ma-to. 

Niin ja mullahan on ihan vaan muutama projekti, mitkä polttelee päästä toteuttaan. Mutta nyt täytyy oikeesti rauhottua ja päästä takas siihen hyvään tilanteeseen. Syksylle ei yhtään enempää kuin mitä alkuun suunniteltiin ja malttia! Ei "töiden" lisäksi opiskeluja. Tähän päälle ei tarvita kivun kanssa takapakkia. Tiedän, että jos joka päivänen kiputaso nousee ja kipukohtaukset lisääntyy, se lyö ja kovasti maahan. Sieltä on taas vaikea nousta, plus että lasten kans oleminen vaikeutuu ja tarvin siihen apua lisää.

Nyt täytyy vaan järjestellä päivät niin, että pystyisin Peetun kans nukkumaan. Toivoa, että Liliakin haluais päikkäreille. Helpottaa, kun tiedän elokuussa tarhan alkavan ja sillon alkaa säännölliset päikkäritkin. Mutta sinne on vielä aikaa ja siinä ajassa ehtii saada ittensä huonoon kuntoon, jos ei välitä ja malta nukkua ja treenata.

Nyt ei enää ootella kesää vaan eletään kesää vaikka sitten tätä kylmää kesää!

Treffeillä

Lauantaina Ville ja Lilia lähti käymään Ranuan Eläinpuistossa. Mulla ei napannu ollenkaa lähtee sinne hyttysten syötäväksi. Ja myös lepopäivä houkutteli. Jäätiin siis Peetun kanssa kotia. Mulla tuli päikkäreiden jälkeen kamala ikävä Villeä! Laitoin Mammalle viestiä, että oisko niillä sunnuntaina aikaa ottaa Lilia ja Peetu hoitoon, että voitas olla hetki Villen kans kaksin. Ja niillehän passas.

Villen ja Lilian tullessa kotia illalla, kysyin Villeltä lähtiskö se mun kans huomenna treffeille. Kysy "Mihin?" "Ai miks?"  "No ihan huvikseen, jos välillä saatas olla hetki ihan kaksin."

Aamupäivästä vietiin lapset vaarilaan ja lähettiin kaksin liikenteeseen ilman suunnitelmia. Mun eka toive oli mäkkäri ja sinne suunnattiin. Syötiin romanttisesti autossa hampparit. Sitten suunnattiin kirppikselle. Kirppikset on niin ahtaita, että rattaiden kans yks ahistus siellä kulkee, joten olipa luksusta kävellä ilman kärryjä. Löydettiin Miina ja Manu Hammaslääkärissä -kirja, pannulaput ja Peetulle popin sadelakki.

Mutta mitäs sitte? Päikkärit houkutteli ja ne olis pitänykki ottaa. Mutta enhän mää voi meijä kahen keskistä aikaa käyttää nukkumiseen. Päätettiin kattoa suomalainen leffa, koska lasten nukkuessa niitä ei voi kattoa äänten vuoksi. Suomalaiset leffat on niin raivostuttavia, kun musiikki räjähtää isolle ja puhe aivan äänetöntä ellei huudeta. Vaihtoehtoina oli Likka ja Vares - Sheriffi. Päädyttiin Varekseen ja oli kyllä hyvä. Yhessä vaiheessa kylläkin säpsähdin "äkkiä pienemmälle, ettei lapset säikähä ja herrää!"

Leffan jälkeen tuli jo vähä kiire lasten luokse. Mutta Lilia leikki naapurin pojan kanssa mielissää ja Peetu veteli sikkeitä. Ville ressas koko ajan, että Peetu itkee raivona tissin perrään siellä, mää koitin luottaa "poissa silmistä, poissa mielestä" ajatukseen. Ja niinhän se oli menny. Yhtään ei ollu itkeny ja ruokaaki oli menny ja päikkäreillekki nukahtanu. Jes! Mun tissit oli kyllä kahdesti tyhjennystä vailla.

On se hullua kuinka sitä unohtaa millasta on olla ilman lapsia eikä osaa tehä mittää, kun ois mahdollisuus. On ihanaa olla vaan kaksin eikä tarvi miettiä hermostuuko lapsi, jos käydään vielä siellä tai pitääkö lapsille antaa ruokaa. Haaveilen kyllä viikonlopusta kaksin, sitten joskus…

P.S. Puhelin oli treffeillä mukava vaan siksi, että mamma saa meidät kiinni. Siksi ei oo kuvamateriaalia mistään. Somettomat treffit ;)

Lasten valokuvaus

Peetun ollessa 10kk meillä kävi valokuvaajat kotona kuvaamassa lapset. Lilia kuvattiin 10kk iässä, niin halusin Peetusta saman ikäsenä kuvaajien ottaman kuvan. Valokuvaajat oli samat, jotka kuvasivat meidän häät sekä Lilian 10kk kuvat. Valokuvaus Marko ja Katri, voin suositella erittäin lämpimästi. Tällä hetkellä Katri on äitiyslomalla, mutta eiköhän loman jälkeen jatka taas yhdessä kuvaamista. 

Tulee niin paljon parempia kuvia, kun on kaksi kuvaajaa. Ilmeet saadaan paremmin taltioitua. Tässä otteita lasten kuvauksesta. Muistutan, että kuvat on Valokuvaus Marko ja Katri ottamia ja kuvien oikeudet on meille eli ethän kopioi kuvia.