Maidoton Mansikka-mangokakku (ja gluteeniton)

Maidottomat leivonnaiset ovat kiehtovia. Ja tuovat vaihtelua sekä raikkautta. Haastetta lisää oma gluteenittomuus. Keksipohjalla tähän kakkuun olisi tullut vähän enemmän särmää ja suosittelen sitä. Meillä kun maissiton ruokavalio meneillään, niin se oli mahdoton toteuttaa valmis kekseillä. En ole löytänyt vielä maissitomia gluteenittomia keksejä kaupasta ja ite en nyt jaksanut alkaa tekemään. Joten toteutin kakun perus kakkupohjalla.

Ajatus oli ensin tehdä Buffet -jäätelön tyylinen kakku. Mutta kakkuvuuasta loppu tila kesken ja mietin, että koristelun kannalta on nätimpi jättää se kansi poissa. Mansikka täytettä tuli myös tuplasti verrattuna mangotäytteeseen, joten meillä on nyt kakkupohja mansikkamoussella pakasessa odottamassa loppuun viemistä ja tarjolle panoa.

Maidoton tuntuu terveellisemmältä valinnalta vaikkei ole maitoproteiini allergiaa. Mutta nuita maidottomien valmisteiden ainesosaluetteloita lukiessa järkytyin. Maitotuotteissa on pari ainesosaa, mutta soija- ja kaura-valmisteissa lähemmäs kymmenen. Osa on ihan vitamiinejäkin, mutta osa oli todella outoja. Jäin siis miettimään terveellisyyttä ja tulin siihen tulokseen, että maidoton ruokavalio on terveellisempi silloin kuin ei käytetä nuita korvaavia tuotteita. Samoin kuin gluteenittomassa ruokavaliosa. Vältetään gluteenia sisältäviä ei korvata niitä.

Mutta se resepti! Tämä on mun sovellus, mutta kun tätä kosvasti pyydeltiin niin tässä tämä. Pohjan ohje on pellilliselle. Voi tehdä myös irtopohjavuokaan suoraa. Ite oikaisin, kun en handlaa sitä pohjan halkaisua.

Pohja 

(meillä on iso uuni, joten tämä pohja on todella iso. Normi uuniin mitat suluissa.)

6 (4) munaa

3dl (1,5) sokeria

2 dl (1) gluteenitonta jauhoeseosta/vehnäjauhoa

2dl (1) perunajauhoa

3tl (1.5) leivinjauhetta

200 astetta ja 6-8minuuttia keskitasolla

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot keskenään ja lisää vaahtoon mieluiten siivilän läpi. Vatkaa sekaisin ja kaada pellille. Paista. Kumoa pohja ja poista leivinpaperi. Anna jäähtyä. Leikkaa kakkuvuuan kokoinen palanen vuuan pohjalle.

Täyte

2dl vaahtoutuvaa soijakermaa

2dl vaniljakiisseliä (maidoton)

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää vaniljakiisseli, sekoita. Jaa täyte puoliksi.

Mansikkatäyte

6dl jäisiä mansikoita (sulana noin 4dl)

puolet täyteseoksesta

Sokeria

3 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Sulata jäiset marjat ja soseuta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää soseutetut mansikat täyteseokseen. Maista ja mausta makusi mukaan sokerilla. Keitä vettä. Purista liivatelehdet ja sulata ne tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivate mansikkatäytteeseen ja sekoita hyvin. Kaada täyte vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Mangotäyte

Purkki (425/250g) Mangoa

puolet täyteseoksesta

Sokeria

3 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Valuta mangot siivilässä ja soseuta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää soseutetut mangot täyteseokseen. Maista ja mausta makusi mukaan sokerilla. Keitä vettä. Purista liivatelehdet ja sulata ne tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivate mangotäytteeseen ja sekoita hyvin. Kaada täyte mansikkatäytteen päälle varovasti ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Anna kakun jähmettyä useampi tunti. Itse käytin pakkasessa, koska tykkään että maistuu paremmalta kylmänä ja kohmeisena, vähän jäätelömäiseltä.

Kakkupohja kostuu tässä paljon ja kakku on parasta syödä kerralla. Keksipohjan kanssa tätä ongelmaa ei ole.

Sydän

Tässä teille maistiainen viime kevään Gugguun kuvauksista. Tämä kuva on yks parhaista ja tästä tulee meille taulu. Gugguun verkkosivuilta voi bongailla Liliaa myös.

Hyvvää yötä! <3

Äidille myös ihania vaatteita

Lasten myötä tullut keskityttyä lastenvaatteisiin ja kun ensin ollut perä jälkeen raskaana ja sitten imettäny, niin ei ole houkutellut edes shoppailla uusia vaatteita. Olen myös kyllästynyt ketjuliikkeiden laatuun. Parin käytön ellei jopa kerran käytön jälkeen nyppyä täynnä. 

En ennen välittänyt vaatteiden valmistusmaista tai tavoista. Ajattelin, että mielummin tekevät vaatteita kuin joutuvat prostituutioon tai palkatuiksi kerjäläisiksi. The true cost -dokumentti muutti ajatukseni. Kyllä sillä on väliä, miten ja missä vaatteet valmistetaan ja paljonko työntekijoille maksetaan. Jos esim H&M nostais jokaisen vaatteen hintaa eurolla, ei se tuntuis meillä missään. Mutta jos se raha menis työntekjöille, niin se olis paljon.

Vaatevallankumous

Olen nyt etsinyt itselleni mieleisiä vaatteita eri vaatemerkeiltä. Älyttömiä hintoja en haluaisi maksaa, mutta kotimaisuus, eettisyys ja laatu on tärkeitä. Viime syksynä kävin eka kertaa Noshin vaatekutsuilla ja ihastuin heidän naistenvaatteisiin. Sillon ostin vain yhden mekon ja leggarit, kun imetykseen sopiva vaatteita ei oikein ollut. Mekkoa oon käyttäny juhlassa ja arjessa viikottain. Aivan yliveto. Leggarit myös ollu ahkerassa käytössä. Kummassakaan ei näy käytönjälkeä eikä värit ole haalistunu.

 

 

  

 

Puhelimen kätköistä löyty vanha kuva, missä mekko päällä. Anoppilassa peiliposetusta

Odotin kutsujani kovasti, että pääsen rauhassa sovittelemaan ja tutustumaan mallistoon. Kuvastossa vaatteet näyttää ihan kivoilta. Edustajan omassa facebook ryhmässä olevissa sovituskuvissa vaatteet näytti paljon paremmilta. Kovat odotukset siis oli. 

Edustajan esitellessä vaatteita hengareissa, ei todellakaan vaatteet päässy oikeuksiin. Esimerkiksi Soma leggareita näyttäessä porukka ei ihastunu, mutta kun kuuli, että samat leggarit on mulla jalassa, niin ilmeet kirkastui. "Wau, näyttääpä hyvältä. Voiko nuo olla samat?!"

Eikun sovittelemaan siis. Vaikka kaikista ei ollu omia kokoja, niin pysty vaatetta sovittamaan ja tuumaileen oisko koko suuntaan tai toiseen hyvä. Edustajan asiantuntemus on valttia. Tilasin yhden mekon, kolme paitaa ja tregginssit. En malta oottaa milloin ne saan. Ja ehkä voisin kokeilla ottaa sovituskuvia teille.

Ihanasti pääsi vieraitakin kutsuille vaikka oli tiistai-iltana. Monta sellaistakin ketä en aikoihin ollut nähny. Oli aivan ihana nähdä. Ja taas mietin, miksi ei oo tullu aikaseksi sopia kyläilyjä. Pari tammikuun pientä vauvaakin oli mukana. Voi, että mää tykkään pittää kutsuja.

Kauheeta kiirettä muka tässä ollu, niin mietin nopeita ja helppoja tarjottavia. Mutta ei mitään tylsää. Haasteeksi otin myös maidottomuuden. Tein mango-mansikkakakun, josta kirjottelen oman postauksen resepteineen. Suolaseksi päädyin piirakan sijasta tekemään mausteisen kanasalaatin kera patongin ja kastikkeiden. Tarjolla oli myös pikkulättyjä, pähkinöitä ja viinirypäleitä.

Kiitos Riikka Mannermaalle Noshilta ja ihanille vieraille <3

Aika täydellinen viikonloppu

Oiskohan joskus joulun aikaan alettu puhumaan, että molemmat lapset mennee vaarilaan yökylään. En oikein raski antaa lapsia yökylään. Peetu oli nyt toisen yön erossa meistä molemmista. Kaivattiin kovasti yhteistä aikaa Villen kans. Ville kun on viikot reissussa ja sitten tullee kottiin, niin on yleensä tosi väsyny iltasin. Jos nukuttaa lapset, niin Ville on eka joka nukahtaa. Jos mää nukutan, niin monesti Ville on jo nukahtanu sohvalle ennen kuin ehdin takas tai nukahtaa pian. Ei paljon oltu ehditty jutella kahden kesken useampaan viikkoon. Mutta nyt se korjattiin.

Perjantai aamuna vietiin lapset yhdeksäksi vaarilaan. Ajettiin mäkkäriin terveelliselle aamupalalle. Sanoin Villelle, että kymmeneltä on meno. Alkuun ihmettelin, kun ei kyselly mitään. Mutta mäkkärissä sitten alko ihmettelemään miks Valkean Kauppakeskukseen pitäs mennä just kymmeneltä. Kyseli vaikka mitä ja hienosti selittelin. Hyppäsin rattiin ja ajelin karjasillalle. Parkeeratessa Ville hoksas minkä liikkeen eteen parkkeerasin. Siihen loppu kahvin juonti, kun meinas että alko porisee mahassa.

Olin huijannu Villeltä kuvan Lilian nimi tatskasta aiemmin, että voin näyttää sitä ystävälle. Lähetin siis tatuoijalle, että tiesi minkä tyylisesti Peetun nimi tarkotus tatuoida. Huijasin Villelle, että saatiin aika vasta 12.8., mutta ilmottavat jos tullee peruutusaikoja. Hyvin onnistuin. Ja vihdoin saatiin Peetunki nimi Villelle tatuoitua.

Tatuoinnin jälkeen lähettiin tsekkaan Valkea, meijän uus kauppakeskus. No sehän oli aivan täynnä ihmisiä ja mun pääkipu alko paheneen ja pahenee. Suunnitelmat oli mennä syömään ja vähä kattella kaupungissa. Tuumailtiin tovi ja pääkipu senkun paheni. Päätettiin hakia vähä pitsaa matkalla ja mennä kotia.

Pitseriaan pääsin vielä ok kunnossa, mutta sieltä kotia oli jotaki aivan kamalaa. Meinasin oksentaa aivan kokoajan ja hikiä pukkas ja tuntuu, etten ennää kestä sitä kipua. Mietin kyllä siinä, että on ollu kuukauden kivut kyllä tosi iisejä, kun nyt sai kokea kunnon kivun taas. 

Kotona suoraan vessaan ootteleen oksennanko, ei tullu. Aattelin että pakko syyä, mutta se salaattipitsa valkosipulikastikkeella ei menny alas. Päätin, että kokeilen nyt uudemman kerran lääkettä mitä lääkäri määräs. Nappi naamaan ja unta palloon. Parin tunnin päästä heräsin lähes kivutta. Ja onneksi kello oli vasta vähän yli viisi. Ehdittiin hyvin avata skumppa ja alkaa kattomaan Napapiirin Sankarit 2.

Kyllä siinä ehti illalla alkaa kaipaamaan lapsia. Tuntu niin hiljaselta ja tyhjältä koti. Tuntu ihan hölmöltä mennä nukkumaan vaan ja tietää, että voi vaan nukkua. Mutta olihan se ihana alottaa aamu rennosti. Illalta jäänyttä pitsaa mikroon ja sohvalle syömään pitsaa ja kattomaan ohjelmia. Niinku joskus ennen lapsia aina viikonloppusin.

Lauantaina nukuin vielä päikkäritki ja sitten lähdettiin Vaarilaan. Lapsilla oli menny tosi hyvin ja yökin menny mahtavasti. Iltapäivällä juhlittiin vaarilassa siskon pojan kolme vuotis synttäreitä ja illalla poikettiin vielä ihanan kummitytön luona. 

Sunnuntaina lähdettiin Lilian kanssa Valkeen lastentapahtumaan kattomaan muumeja ja Elsaa Oonan ja Emmin kanssa. Mutta eihän me sitä Elsaa nähty. Liliasta oli onneks jännää ajaa kallioparkkiin pitkää mäkeä ja ajella hissillä. Ruuaksi halus kalakeittoa. Mentiin Rossoon, mutta eihän siellä ennää listalta löytyny keittoja. Lohta, pottumuusia ja tattikastiketta, kelpas hyvin. Vähä on raskas tuommosen joka suuntaan ehtivän neidin kanssa olla liikenteessä. Pitäs vaan enempi käydä, mutta ei oma pää kestä sitä pelkoa että mennee hukkaan tai sattuu jottain. Ja kun itellä on tosi raskas ihmis vilinässä pittää Lilia silmällä eikä kokoajan pysy käsikädessä. Mutta oli meillä kivaa ja Lilia oli aivan tohkeissaan.

Illalla vielä joogaan ja viikonloppu pakettiin. Paljon oli kaikkee, mutta kaikkee sopivasti. Tämä viikko onki hommia täynnä. Huomenna Noshin vaatekutsut. Halusin tutustua heidän aikuistenvaatemallistoon, kun ois kiva itellekki löytää laadukkaita vaatteita. Ja lauantaina on suurkirppis Ouluhallilla. Lastenvaatteet on aika hyvin jo hinnotellu, mutta vielä pitäs omia vähä katella.

Kun elämä on joltain osin perseestä niin sillon en taistele suklaahimojen kanssa

Viikko sitten tuntu, etten oo ikinä inhonnu itteeni niin paljon kuin sillä hetkellä. On ollu aikoja etten todellakaan oo ollu tyytyväinen itseeni. Ja aikoja jolloin oon todellakin ollu ja siltä väliltä. Syksyllä 2011 olin tyytyväinen itseeni vaikka olin suurimmillani. Olin lihonu kesällä lääkkeiden vaikutuksella 12kiloa. Varsinkin Villen tavattua en miettiny ikinä niitä kiloja, niitä jotka ei kuulunu mun kroppaan. Kahden lapsen synnytettyä olin tyytyväisempi kuin koskaan. Pikku hiljaa olin päivä päivältä paremmassa kunnossa joka suunnasta. Ja sitten tuli se romahdus.

Koskaan en oo laihduttanu. Aina oon oikeestaan syöny, mitä oon halunnu. Mutta se syöminen onkin pysynyt aisoissa. Yhdessä vaiheessa jäin koukkuun kaloreiden kattomiseen, mutta silti söin sen suklaapatukan, jos halusin. Sitten ehkä jätin sen banaanin tai leivän tai oikean ruuan syömättä.  Jenkkiksiä ja makkaraa on ollu enemmän ja vähemmän, mutta suunnilleen samassa koossa oon pysyny. Kivun päälle en oo jaksanu miettiä syömisiä. Kun elämä on joltain osin perseestä, niin sillon en taistele suklaahimojen kanssa, vaan syön sen suklaan kun sitä haluan.

Mutta kun elämä on pelkkää suklaan syömistä, niin eihän se voi niin mennä. En tiedä mitä puntari näyttää ja kyllä nuo vanhat vaatteet päälle mennee, mutta peilistä katsoo joku muu. Sieltä katsoo joku suklaan ja kakkujen suurkuluttaja. Joka miettii kuinka ne lihottaa ja silti syö vaan lisää.

Inho omaan kroppaan ja itseenä on todella vaarallista. Ja kun se oikeesti tajusin, niin päätin että nyt loppuu. Tämä kroppa saadaan kuntoon sinnillä ja pitkä jänteisyydellä. Himot saadaan kuriin ja niistä päästään eroon. Pienin askelin.

Tiiättekö, ei oo muka väliä minkä näkösenä on kotona tai kun sairaslomalla kuskaa lapsia ja käy kaupassa. On sillä väliä, onko puhtaat hiukset ja harjattuna. On sillä väliä, mitä on päällä. Sillä on väliä itelle!

Kivut hallintaan

Nyt kun tässä on saikkuiltu taas pitemmästi, niin alkaa kivut asettumaan. Aivovamma polin lääkäri kirjotti suoraan alku kesään sairasloman B-lausunnolla ja katsellaan sitten uusiksi tilannetta. Tilanne oli niin hyvä ennen töiden alkua, että pudotus oli kova. Lamaannuin täysin ja lopetin treenaamisen. Nukuin ja söin kaiken sen ajan, mitä en ollu lasten kanssa. 

Olin kipiä ja jos en ollu, pelkäsin kipua. Ja se pelko on paha! Kipua kun lähtee pelkäämään, niin se on sillon sun yläpuolella. Kipu on paljon korvien välissä, mutta silti päättämällä se kipu ei vain lopu. Mutta jos sitä pelkää ja odottaa, niin se tulee helpommin tai sen tuntee voimakkaammin. Krooninen kipu tekee tuhoja. Elimistö menee sekaisin ja pienikin kipu voi tuntua kovana kipuna. Tuntoaisti muuttuu ja herkistyy. Torstaina kävin taas verikokeissa ja se pistos on tuskaa. Kuin tulinen neula työnnettäis käteen. Joka kerta se sattuu enemmän. Ja kun ihminen tottuu kipuu, varsinkin kovaan kipuun, voi kipua tuntua vaikkei aiheuttajaa enää ole. Tästä esimerkkinä amputaatiot ja haamukipu. 

Mutta kuinka rohkea uskallan olla? Kuinka uskallan uhmata kipua? Hyvät kokemukset ei oo kaukana ajassa. Pystyin tekemään lähes kaikkea ja harvoin kipu iski. Paitsi matkustaessa muuten kuin kävellen. Mutta niitä huonoja kokemuksia on yli kymmeneltä vuodelta. 

Uskallanko sanoa, että noin kuukauden oon päivittäisen kivun kanssa ollu siellä vas 2-4 asteikolla. Kun helmikuussa se pomppas sinne kutoseen ja huiteli lähes päivittäin kasissa. Oli huikeeta, kun vuosi sitten saatiin päivittäinen kipu poissa ja kovat kohtaukset harvaksi. Olin aina ajatellu, että mielummin jatkuva pieni kipu ja kovat kokonaan pois. Kun kerran kuussa tulee kova kipu, se romahduttaa tosi kovasti. Se kipu on monin kertainen, se on henkisesti raskas. Oot eläny ilman kipua ja sitten se iskee. Ei mieli osaa sitä kääntää, että se on vaan kymmenen tuntia ei kymmenen vuotta. Mutta sitten kun saat elää kivuttomasti ja se kipu ei iskekkään jokaisesta pienestä kävelymatkasta, hiusten harjaamisesta ja siivoamisesta. Niin kyllä sen päivittäisen kivuttomuuden ottaa mielellään ja kovat kohtaukset harvakseltaan. Ja niistä kovistakinhan päästään eroon vielä.

Ei oo ollu helppoa saikuttaa. Ei oo ollu helppoa olla kipiä ja kun sen kivun päälle tulee totaali väsymys. Ja kaiken päälle valtava pettymys. Musta ei oo mihinkään. Oon kamala äiti. Vien lapset aamulla tarhaan, tuun kotia nukkumaan ja syömään suklaata ja iltapäivällä haen kotia. Illoiksi koitan keksiä tuhat asiaa, etten nukahda ja etten ehdi tuntea kipua. 

Kipu, väsymys, syyllisyys, pettymys…

Pikku hiljaa kivut alko helpottaa, kun ei oikeesti tehny mitään. Ja pikku hiljaa oon pääsemässä takas jaloilleen. Edelleen se sohva ja sänky on mun parhaat kaverit. Mutta oon myös pystyny tekemään asioita ilman kipua. Pienin askelin.

Mutta välillä se kipu yllättää. Hyvä päivä, ei kipua ja päikkäritkin nukuttuna. Suihkussa käynti, meikkaus ja hiusten laitto ja bang, kipu kasia. Se oli liikaa niskoille.

Nyt tehostettua fysioterapiaa kaks kertaa viikossa, omat treenit joka päivä sekä joogaa jokapäivä. Se jooga onki meijän joka iltainen kiva yhteinen juttu, mitä lapset oikein oottaa. Luulin aina, ettei jooga oo mun juttu. En taivu mihinkään ja tykkään, että tekemisessä on tahtia. Mutta se onki tosi kivaa ja siihen jää koukkuun. Mun kroppa ei kestä vielä paljoa, joten Aurinkotehrvehdyksellä mennään. Ja sekin vähän sovelletusti. On aivan mahtavaa huomata edistyminen. Ja toki imarteli, kun joogaopettaja kehu mun vartalonhallintaa. Fysioterapiasta ollu suuresti hyötyä. Alan pikku hiljaa ymmärtämään urheiluhulluja.

Loivaa ylämäkeä reippaasti pienin askelin ylöspäin, ihanaa kesää odottaen!

Maaliskuu

 Meijän maaliskuu oli täynnä menoa. Mitä nyt kipujen ja väsymyksen kans pysty. Synttäreitä usiampia.

Palmusunnuntaina lähdettiin ystäväperheen kanssa ulkoilemaan ja lopulta päädyttiin Vaarilan pihaan makkaranpaistoon ja mäenlaskuun. Tuuli oli niin kova, että meren rannassa jääty. Vaarilan piha on suojaisa ja siinä pysty tuntemaan jopa auringon lämmittävät säteet.

Tänä vuonna Lilia pääsi eka kerran virpomaan. Virvottavaksi pääsi isoisovanhemmat ja isovanhemmat. Naapurit ei ollu kotona. Vaarilaan mennessä Lilia ilmotti, ettei ennää halua virpoa. Peetu ei antanu laittaa pisamia ja huivikin saatiin just ja just. Peetu lämpes tälle ajatukselle vähän hitaasti ja maanantai aamuna oli löytäny kajalin. "Äiti Peetuu piirtää!" kuulu aamulla ja Peetulla oli komia piirros poskessa, kissan viikset. 

Villen synttäreitä juhlittiin kans pääsiäisen aikoihin. Aamupalalle tein kinderkakun överi koristeilla. Synttärikahveille tein pitkään toivomansa banaani-mansikka täytekakun. Kermakakut ei oo mun juttu ollenkaan ja pursotukset oli aivan kamalat. Mutta oli se hyvvää! Uusiksi tehtävä ja treenattava niitä kermapursotuksia. No kakkuhan sitten lopulta pääty keittiön lattialle, kun avasin jääkaapinoven. Olin laittanu sen sinne hieman huonosti ja hienosti hujahti väärin päin. Ville ehti peräti palan toivekakkuaan syömään.