keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kiitollisena intoa täynnä

Vaikka kuntavaaleissa ei äänet riittänyt valtuustopaikkaan, niillä äänillä on silti väliä. Kaupungit ja kunnat tarvii myös lautakuntia, toimikuntia, yhtiöitä.. ja niihin osaavia sekä innokkaita ihmisiä. Jotta voi päästä vaikuttamaan näille paikoille, pitää olla ollu ehdolla kuntavaaleissa ja mitä enemmän ääniä, sen parempi.

Mielessäni siinti vain yksi paikka, sivistys-ja kulttuurilautakunta. Siellä pääsisin tekemään parempaa huomista ja Oulua lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Mutta sinne en päässyt, mikä suuresti harmittaa.

Minulle esitettiin tasa-arvotoimikunnan jäsenen paikkaa sekä Oulun veden varajäsenen paikkaa. Ilolla ja kiitollisuudella otan paikat vastaan. Tuntuu aika mahtavalta saada kaksi paikkaa ja päästä tekemään merkityksellistä työtä. 

Meinasin toiveita kysellessä ilmoittaa, että mulle kelpaa kaikki. Kunhan vaan pääsen oppimaan ja tekemään. 

Tuntuu, etten pysy edes perässä tässä kaikessa. On tulossa paljon kaikkea mahtavaa ja opittavaa. Uskomatonta tuntea, että musta onkin hyötyä tässä maailmassa vaikka täyteen työkykyyn en ylläkään, vielä.

Kesäkuun puolessa välissä tulossa mm. Keskusta nuorten kesäpäivät ja niitä odotan jännittäen kovalla innolla. Samalla pieni pelko, selviänkö viikonlopun kivutta. Jarrutella tässä saa ja välillä intoa saa ihan urakalla laskea. Voi olla, että kesäpäivien jälkeen mua ei pidättele mikään. 

On tää mahtavaa! 💖 Suuri kiitos Kame ja Matias, kun vetäsitte mut tähän rytinällä ja ootte kokoajan mun tukena ja apuna 😘

Jumitun

Oon taas jumiutunut, mikä ei oo ollenkaan uutta. Joihinkin ajatuksiin vaan jää jumiin, huomaamatta, ja niistä ei pääse yli. Mun koneen laturi hajos. Johto jäi käteen ja pistoke oli koneessa. Koitin vielä korjata, että jos ne karvat kuitenki ottas kiinni ja sainpas kivan sähköiskun. Ei siis kannata kokeilla ite. Ostin koneen 2011 ja tuo jo toinen samallalailla rikkoutunut johto. Oisko käyttäjässä vikaa? Vai onko yleinen ongelma mäkkien johtojen kans? Ei mulla kestä puhelimenkaan johto, eli onko tää oikeesti omppujen tyyppivika vai mussa?

Kuitenkin nyt kun oon ilman konetta, niin en pääse muka postaamaan. Ajatus oli laittaa Peetun synttäreiltä kuvia ja kun, niitä en nyt pääse laittamaan, niin jäin jumiin etten voi postata mitään. Tää on niin tätä, kun mielessä järjestys miten asioiden pitää mennä, niin nehän on mentävä niin.

Tästä opettelen kokoajan pois. Opettelen suhtautumaan muutoksiin, enkä luo hirveästi suunnitelmia, mitkä ei saisi muuttua. Päivä kerrallaan on paras! ;) Hauskinta tässä on se, että mun elämähän muuttuu oikeesti koko ajan, kun kipu ja väsymys luo omia suunnitelmiaan. Saati lapset sitten :D

Ja taas tökkäs tähän, mistä haluan pois. Muodostan päähäni hyviä tekstejä, kirjoitan ne valmiiksi sinne. Ja sitten ne jää kirjoittamatta tänne, koska ei oo tarpeeksi hyviä tai pitkiä tai jotain. Ja sitten jo unohdankin ne. Ihmeelliset paineet tästä kirjoittamisesta, enkä edes tiedä miksi.

Tällä pädillä kirjoittaminen on kyllä vähä raskasta eikä ulkoasua voi muokata, mutta tällä mennään hetki ✌🏻

Ihanaa toukokuun vikaa päivää! 💖


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Upea konsertti ja hyvää ruokaa

Äitienpäivän kunniaksi äitini oli ostanut meille liput Oululaisen TT Big Bandin 10-vuotis konserttiin Valveelle. Minä, siskoni, äitini sekä mummuni päästiin kuuntelemaan aivan mahtavaa musiikkia.
 
Bändi koostuu noin 20 aktiivisesta musiikin harrastajasta. Mukana on myös musiikin ammattiopiskelijoita ja opettajia. Saksofonit, trumbetit, pasuunat, koskettimet, kitara, basso, rummut sekä laulajat muodostaa aivan huikean porukan ja nautinto heitä kuunnellessa on suuri.
 
Kuvat ja videot on otettu väliajan jälkeen, kun kysyin luvan kuvaukseen.

 
 





 
 

 
 
 
 
 
 
Kattokaa tää, jos ette muita!   
 


 
Konsertin jälkeen mentiin paljon kehuttuun Cafe Pihaan syömään. Äiti oli varannut pöydän meille sinne ja hyvä, koska oli aika täyttä. Paikka on mahtava. Löytyy etupiha ja takapiha. Osa kahvilaa/ravintolaa on kerrostalon sisäpihalla. Aivan ihana paikka. Ruokina löytyi salaatteja, vohveleita suolasina sekä burgereita. Gluteenittomana ja vegaanisena löytyi paljon vaihtoehtoja. Löytyy myös erikoiskahvit, ihania herkkuja sekä viinejä. Kahvina reilun kaupan Mundo.
 
 
 
 
 
Otettin siskon kanssa gluteenittomat burgerit, toinen liha ja toinen kana. Ja laitettiin puoliksi ja yllätykseksi liha voitti. Äiti söi kana-vuohenjuusto vohvelin ja mummu ceasar salaatin. Jälkkäriksi otettiin aiva ihania suklaapalloja. Ei osattu valita, joten otettiin kaikkia makuja. Vadelma, appelsiini, minttu ja pähkinä. Appelsiini oli ylivoimaisesti paras. Ne oli niin täydellisiä, että puolikas pallo oli oikein sopivasti eli sopii jaettaviksi. Sain itse vielä näistä loput äitienpäivä aamupalalle.
 

 
 
Ja mikä parasta, pitkästä aikaa sain lähteä kotiin ilman mahakipua. Lähes kaikista ravintoloista lähden mahakivun kanssa vaikka pyydän gluteenittoman. Salaatti on monessa paikassa mulle se varmin valinta, mutta esim. Amarillon jotkut dipit/mausteet laukasee kovan pääkivun sekä mahakivun.

 
Kovasti koitettiin ottaa siskoni kanssa hyvää yhteiskuvaa ja homma näytti tältä :D
 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kepulainen pääsi kotiin



Lauantaina 13.5. oli Keskustan Pohjois-Pohjanmaan Piirin vuosikokous Pudasjärvellä komeassa Hirsikampuksessa. Oli mahtava päästä katsomaan tuo komea rakennus, mitä ollaan ihailtu aina ohikulkiessa.

Muistan syksyn vuosikokouksen, kuinka jännitin ja mietin, minkälaista porukkaa siellä on. Kuinka erotun joukosta, kuinka uskallan mitään puhua, miten siellä ollaan, jne. Ja kaikki se oli turhaa. Nyt kokoukseen mennessä, en edes miettiny kenen kanssa siellä oon vaikka yleensä mietin paljon, onko sitä kaveria. Oli kuin kotiin olisin mennyt.

Kunnioitettiin Mauno Koiviston muistoa hiljaisella hetkellä.
Tämä laulu kokouksen alkuun ❤
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu Tytti Isohookana-Asunmaa ja Antti Kurvinen
Tuntuu niin mahtavalta, kun nopeassa ajassa monista ihmisistä on tullu kavereita ja heidän kanssa on kuin aina olisi ollut. On ihana, kun ihmiset tulee tervehtimään ja juttelemaan. "Oi mut muistetaan!" 

Keväällä vaalihommissa tajusin, että tässä on se mun kadoksissa ollut porukka! Samassa iski hätä ja suru, miksi en oo löytäny tätä aiemmin. Sain lohdutusta, että hyvä että nyt kuitenkin. Vihdoin tunnen olevani oma itseni porukassa ja tasavertainen.

Koko elämäni oon etsiny paikkaani. Oon kaivannut jotakin porukkaa, yhteisöä. En oo koskaan harrastanut pitkään mitään, joten harrastusporukoista ei ole muodustunut mulle tärkeitä. Kaveriporukoita on ollut, mutta nekin on vaihtunut kouluja vaihdellessa. 16-vuotiaana kolariin joutuessa pakka sekoittui lisää, kun en voinutkaan olla mukana niinkuin halusin. Etsin paikkaani eri seurakunnista useampaan kertaan. Aina tunsin olevani ulkopuolella vaikka mukavaa oli ja ihmiset ihania. Ja vaikka usko oli ja on.

Kun on ollut jo pelkästään ala-asteella kolmessa eri koulussa, niin aina oon ollu se uusi. Monesti havahduin kesken tunnin miettimään, että tuntuu kuin katselisin tätä hommaa ulkopuolelta. On ihmeellistä, että vaikka olen uusi politiikan että puolueen maailmassa, niin se ulkopuolisuuden tunne puuttuu. Vaikka en ymmärrä vielä puoliakaan ja kokoajan tulee uusia termejä ja käytäntöjä, niin se tuntuu vain uuden oppimiselta ei ulkopuolisuudelta tai osaamattomuudelta. Suuri kiitosta tästä puoluekavereille, aivan ihanille sellaisille ❤

Syksyllä kävin puolueet läpi omaa etsien ja samalla koin jopa pienen järkytyksen, että Keskusta on se mun juttu. Se mielikuva, mikä itsellä oli ja mihin törmään aina välillä, että "keskusta on huono puolue" pyöri mielessä vaikka en edes tienny miksi. Keskusta kuitenkin on juuri se mun puolue ja välillä kuulee jopa, että oon niin kepulainen kuin voi vain olla.

Kotimatkalla nousi vahvasti olo, että haluan oikeasti päättämään asioista. Oikeasti tehdä paremman huomisen. Ajatus eduskuntavaaleista ei tuntunut enää aivan hullulta...

P.S. Tähän porukkaan mahtuu ja pääsee mukaan! :)

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kohti Unelmaa -haaste!


Miten on, löytyikö keino selättää aivovamma, väsymys ja krooninen kipu?

Oon tässä jo pitkään ollu kiinnostunut luonnollisesta hyvinvoinnista. Hitaasti ja varmasti muuttanut tapoja ja tottumuksia. Lukenu ja lukenu. Hetki sitten Puhdistamon instan kaappas Tomi Kokko ja siinä on mies, joka kannattaa googlata ja ottaa seurantaan instassa vähintään. 

On paljon ihmisiä, jotka puhuu hyvinvoinnista ja oikeista tavoista elää ja syödä. Monesti kuitenkaan he eivät näytä siltä, että olisivat elämänsä kunnossa tai että haluaisin näyttää samalta ja vetää samalla sykkeellä kuin he. Tomi Kokon inspiroiva ja unelmia tavoitteleva elämän tyyli jopa säikäytti. Miten joku voi vetää tollasella sykkeellä, fiiliksellä ja voinnilla? Hetken seuratessa saa todeta, ettei nyt oo feikkiä vaan tää on totta ja aivan uskomatonta.

Bongasin Puhdistamon instasta myös Joosua Visurin ja pistin instassa seurantaan. Hetken näitä herroja seuranneena se kipinä tarttui. Päivä alkaa aivan eri fiiliksellä, kun kattoo heidän stooreja. Mutta eihän se pelkästään auta.


Henkilön Tomi Kokko kuva.
Tomi Kokko ja Joosua Visuri Kuva: Tomi Kokko instagram

Oon jo hetken törmänny sanaan rasvakahvi/bulletproof ja Tomilla se on five am coffee. Ja nyt iski pakko kokeilla.

Tomi Kokon Five am coffeesta löytyy linkin takaa tietoa sekä videomatskua. Ostin itelle Puhdistamon mct-öljyn, premium macan sekä Juustoportin kirnuvoita. En raskinu kerralla ostaa kaikkia, niin pikku hiljaa lisää. Vaihdan voin luomuvoihin, kunhan käyn kaupassa josta löydän laadukkaan luomuvoin (Lidlistä kuulema löytyy). Kahvi on vielä perus Kultakatriinaa ja siihen olen etsimässä hyvää ja laadukasta luomukahvia. Heti meinas homma tyssätä, kun meidän blenderi on surkee, enkä tykkää siis käyttää sitä. Mutta sitten näin Joosuan tekevän sauvasekottimella kahvit ja smoothiet, joten ongelma ratkes.


Kahvin tärkeimmät jutut on voi ja mct-öljy, sitte siihen voi lisätä vaikka ja mitä. Kun tän satsin vetää aamulla tyhjään vatsaan, niin päivä ei voi lähtee kuin hyvin käyntiin. Energiaa on ihan erilailla ja ite saatan päästä lounaaseen asti syömättä. Mutta toki aamupala kannattaa syödä, jos kroppa tarvii sen.

Keskiviikosta lauantaihin ehdin aamuisin juoda kahvin ja tuntu uskomattomalta, miten voi vaikuttaa niin paljon. Sunnuntaina äitienpäivä aamupala oli mulle valmiina ja menin peruskahvilla. Olo oli järkyttävä. Niin väsyny, nuutunu ja saamaton. Pöydästä siirryin sohvalle ja siitä nukkumaan kolmen tunnin päikkärit. Järkytyin itekkin, miten tuskanen olo voikaan olla. Ja kuinka tuo olo tuntui tutulta, se perus olo ennen. Että kyllä, sillä on iso vaikutus!

Keitä siis aamulla kahvit. Laita kulhoon/blenderiin teelusikallinen voita, mct-öljyä ja macaa. 20 sekunttia surrur ja eiku ääntä kohti. Minä joka juon peruskahvin puolet maitoa-puolet kahvia tyylillä, en kaipaa maitoa tähän rasvakahviin. Se voi ja öljy tekee ihmeitä.

Haastan jokaisen kokeilemaan, oikeesti! Aivan huikeeta! Ja ei mee aamulla kauan, että ajasta ei voi olla kiinni.

Vähä faktaa, että miksi? Lainasin tän suoraan Tomin sivuilta, koska ei tota kannattanu alkaa enää omin sanoin kirjottamaan. Siispä
Mitä on Bulletproof kahvi
Bulletproof kahvi on Dave Aspreyn lanseeraama kahvi respeti, jota hän itse käytti kiipeillessään vuorilla. Hän huomasi kuinka hyvälaatuinen kahvi hyvillä rasvoilla tehostettuna sai aikaan aivan uudenlaisen reaktion kropassa ja toi käsittämättömän määrän energiaa sekä aivoille että kropalle. Hänen mukaan normi kahveissa on vaarallista homemyrkkyä (mykotoksiinit), joka laskee performanssia, heikentää ja väsyttää. Eli se “pöhnä” tila mistä aiemmin mainitsin.
Hullua, että oon saanu huikeen fiiliksen normi kahvilla, mihinhän tää olo menee, kun kahvi vaihtuu!
Hyödyt
Vaikka Bulletproof kahvissa on jopa 1000 kaloria, se tulee silti auttamaan sinua pudottamaan. Tyydyttyneet rasvat ovat erittäin tärkeitä meille kaikille. Niitä on aivan syyttä väitetty haitallisiksi. Niistä saadaan erittäin tärkeitä vitamiineja, sekä ovat tärkeitä hormoonitoiminnalle. Lisäksi ne auttavat pudottamaan painoa ja mikä tärkeintä, ne antavat erittäin paljon tasaista energiaa. Rasvoja mitä Bulletproof kahvissa käyetään, ovat luomu / “grass fed” voi, MCT öljy sekä kookosöljy. Dave suosittelee vieläkin vahvempaa rasvaa nimeltään “Brain octain oil” mikä on 18 x vahvempaa kuin kookosöljy, mutta en ole sitä vielä kokeillut.

Rasvakahvin lisäksi ostin Puhdistamon viherjauheen. On jottain aivan kamalaa, mutta antaa virtaa. Oon sinnillä juonut sen nyt päikkäreiden jälkeen, jolloin mulla kestää päästä käyntiin. Tomin Greenmonster tarkoitus ottaa päivittäiseen käyttöön, kunhan rohkenen. Selleri-pinaatti-parsakaali muunmuassa ei houkuta maullaan. Mutta mitäpä sitä ei söis/jois, kun olon saa hyväksi.

Tästä tää kuulkaa lähtee! Kohti unelmia ja väsymys sekä kipu jääköön taakse. En tiiä kuinka paljon on tietoa, miten nää vaikuttaa aivovammaan ja siitä johtuviin oireisiin, mutta kohta se nähdään. Seuraa mukana ;)

Tässä vielä eka jakso: Aidosti Tomi Kokko :)
 

 
 

torstai 11. toukokuuta 2017

Asiasta toiseen huomaamatta

En lue blogeja, kuin reseptejä tai diy vinkkejä etsiessä tai jonku hyvän aiheen jostain. Harvemmin seuraan ketään blogien kautta. En siis tiedä, miten muut kirjottaivat. Tässä uudelleen kirjoitellessa oon huomannu pienen ongelman. Alan kirjoittamaan aiheesta ja se paisuu ja yhtäkkiä huomaan, että aihe on laajentunut niin, että se on jo sulavasti vaihtunut toiseen. Mulla on siis yksinkertaisesti liikaa asiaa. Ja kaikkihan liittyy aina kaikkeen. On vaikea kirjoittaa vain napakasti.

Vaalikoulutuksissa meille painotettiin, että puoli A4 tai maks 3/4 A4 liuskaa on sopiva tekstin pituus. Pidempää ihmiset ei jaksa lukea. Tämä ohje nyt painaa takaraivossa ja enhän mää pysy siinä alkuunkaan. Onko kuitenkin lifestyle blogien kohdalla eri juttu? Ihmiset varta vasten lukee elämästä eikä vain täyttä asiaa. Siis onhan?

Oon aika jaarittelija. Tykkään kertoa asiat ja tapahtumat hyvin pohjustaen ja kaikki ei varmaan jaksa edes odottaa jutun pointtia, kun pohjustamiseen mennyt jo niin kauan. Niin kirjoitellessa se näkyy samallalailla. Lyhyttä ja ytimekästä ei ole. Siksi jäi multa Kalevan vaalikirjoituskin kirjoittamatta, iski ramppikuume, etten saa asiaani mahtumaan siihen merkkimäärään.

Toisaalta hyvällä pohjatyöllä ja viimeistelyllä tekstin saisi ns. tehokkaammaksi. Mutta oon huomannu, että mun persoona häviää teksteistä, kun alan viilaan ja viilaan. Ja korjailemaan kaikki sanat yleiskielelle. 

Eli ihanat lukijat, tekstin viimeisissä kappaleissa voi tulla olo "Miten tää asia tähän liitty?" tai "Eihän tuolla alussa käsitelty tätä tästä näkökulmasta." Ja teksteistäni löytyy virheitä, koska en osaa päättää onko luontevaa kirjoittaa mää vai minä, oon vai olen, jne. Sekä monesti kirjoitan nopsaa, väsyneenä tai kipeänä, niin vaikka tekstin tarkistan (aina en tarkista), niin kaikkia virheitä en nää. Alkuun tein kovan työn, että tekstit olis virheettömiä ja sen myötä postauksia tuli vähemmän, koska piti olla aina enemmän aikaa eikä kipeänä tullu kirjoitettua. Nyt kirjoitan vaan!

Nyt lähti kattomiehet ruokatunnille, joten äkkiä silmät kiinni ja hetki unta hiljaisuudessa ♡


tiistai 9. toukokuuta 2017

Otetaan iisisti

Viikonloppu oli suht rankka ja niska-hartia-lapa seutu ei tykänny oikein menosta. Sunnuntaina alko makia olo. Ja sehän jatku maanantaille. Vielä puol kasi maattiin lasten kans sängyssä ja suunnittelin, että miten tän päivän vedän. 

Sinnillä ylös, nakkasin lapsille vaatteet ja Peetukin vetäs tuosta nuin vaan ite ne päälle. Oltiin kuin oltiinkin vartin päästä autossa ja mahtavasti päiväkodilla aamupalalla. Koska automatka oli aivan ok ja tiesin, että fysioon pääsen suoraa motaria pitkin ja että se fysio ois nyt enemmän kuin tärkeetä, niin sinne siis. Hain kotoa kahvin matkaan ja äänikirja kuulumaan, jottei ehi miettiä kipua. Ja olihan se ihana! Oli menny aivan lukkoon yläkroppa, luultavasti kun Lilia keskiviikkona hyppäs mun päälle. Mutta edistystä edistystä. Tunnistan kipuja eripaikasta, ei oo aina vaan se pääkipu. Ja mun kroppa kesti tollasen rysäyksen.

Nyt vapaa päivä ja ei ehkä paras vointi. Oon ottanu sillee iisisti. Kävelly ympäri taloa ja nostellu kamoja paikoilleen, vieny talvivaatteita pesuun, laittanu koneeseen pyykit. Tuo tavaroiden noukkiminen on ehkä yks pahin tapa lisätä kipua. Lapset lähti pihalle ja mummua ja ukkia vastaan. Ne sit jäi sinne ja havahduin, että NYT mulla olis aika istua juomaan kahvia ja vaan olla. Eikä järjestellä. Joten istuin kahvin kera koneen ääreen.

On niin ihmeellinen tuo rauhassa oleminen. Saan siitä vielä muistuttelua ja vastaan, että joo joo! Ja ei vaan pää käsitä, mitä se tarkottaa. Tykkään laittaa kotia ja järjestää paikkoja, touhuta ja tehä kaikkee. Ajattelen että en tee mittää ja silti teen. Ja jossain vaiheessa havahdun kun kipu pahenee, että hmm! Onko muilla kipu potilailla tämmöstä? Tai onko tää joku aivovamma homma? 

Aivan järkyttävää on, kun saatan olla tositosi kipiä. Oikeesti joka askel ja hengitys sattuu ja oon soittanu apua. Niin saatan vähä ohi mennen vielä siivota! Tai makaan sängyssä väkisin hengitellen silmät kiinni, niin mietin, että voi ei sinne jäi se tai se.

Meillä kun ei tosiaankaan kokoajan oo siistiä, koska lapset on aika hyviä sotkemaan ja kokoaika en kävele perässä. En tiiä miten saisin lapset oppimaan, että tavarat voi palauttaa paikalleen eikä heitellä pitkin poikin. 

Toisaalta tuo tekeminen ja liikkeessä oleminen tietyssä kipuvaiheessa on osa selviytymistä. Tiiän, että jos pysähdyn, niin kipu menee pahemmaksi, koska ehdin miettiä sitä. Se toimiminen ei välttämättä oo mitenkään järjestelmällistä ja leipoessa sattuu virheitä. Ja se pahentaa ja varmistaa, että kun pysähdyn niin sitten tulee se kuoleman kipu. Mutta monesti pystyn toimimaan tiettyyn pisteeseen asti ja päästään lasten kans nukkumaan tai saan tänne jonkun kaveriksi. Jos menisin heti lepäämään, niin pääsisin luultavasti vähemmällä kivulla. Mutta eihän sitä nyt näin kahdentoistavuoden kokemuksella vielä usko, että se kipu ei tulis päälle ja että oikeesti sinne lepäämään kannattas mennä heti.

Nyt mennään semmosessa kipu tilassa, ettei tästä nyt tiiä. Tai tietää, että lepo ois hyvä, mutta mahista siihen ei nyt oikein ole riittävästi. Tämä voi mennä ohi tännään tai sitten tää on vasta alkusoittoa. Harmi, koska huomennakin lapset mun kans kotona ja lepo sillon jää vähäiseksi. Ja toisaalta kaikkee mahtavaa juttua ois joka päivälle koko viikoksi, että ei tässä nyt malttais lepäillä tai pystyis olemaan kipiänä. 

Edelleen lähes päivittäin nousee ajatus "kipu ei tapa, sinnillä vaan, elä välitä siitä vaan tee!" Tämä ajatus on myös sellanen mihin törmää muiden puolelta. Yhtäaikaa kun tiiän, ettei se nuin mee, niin yhtäaikaa lähes päivittäin sitä noudatan tai meinaan noudattaa. Annan siis vinkin teille, jotka ette kärsi kivusta, aivovammasta, masennuksesta tai muusta vastaavasta, niin älkää ikinä sanoko siitä kärsivälle "Älä mieti sitä!" "Ota ittiä niskasta kiinni!" "Älä annan sen määrittää sun elämää!" "Sinnillä vaan!" "Liikkusit niin paranisit!" Tai muuta yhtä fiksua.  Nuo vaan pahentaa meidän oloa.

Sanokaa ennemmin "Nyt lepoa!" "Kuuntele ittiäs!" "Älä tee ylivoimien!" "Sun ei tarvi olla samalla viivalla terveiden kanssa eikä varsinkaan pystyä enempää!" "Sulla on lupa olla väsynyt ja kipiä. Se ei oo sun vika!" ❤

Nyt ruokaa, tomattien istutus ja sitte päikkärit :)
Ihanaa päivää kaikille! 💛  


Rasvakahvi. Tässä kahvin lisänä vaan voi, mutta kohta saan tehä oikeeta fiveamcoffeeta!  
 

torstai 4. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa

Syksyllä hukkasin blogini punaisen langan, jota en ehkä tiedä onko sitä ollutkaan. Poliitikan astuessa elämääni menin sekaisin, mitä kirjoittaisin. Elämääni tuli vihdoin sitä pitkään kaipaavaani sisältöä, tarkoitusta. Aivovamman kanssa joutuu vähän karsimaan juttuja, jos haluaa tehä täysillä. Ja kun oli niin paljon uutta, niin ei riittänyt pää kaikkeen. Silti lähes päivittäin mietin, että pitää kirjoittaa postaus.

Olisi pitänytkin. Mutta mietin vain, että tuleeko järkevää ja selkeetä tekstiä. En osannut ajatella, että voisin kirjottaa vain ne ajatukset. Nyt lähes puolivuotta tätä miettiessä päätin, että kirjoitan just sitä miltä sillon tuntuu. Enkä mieti, voinko kirjottaa. No tästä päätöksestäkin meni yli kuukausi, että sain aukaistua tämän ikkunan.

Oon perfektionisti ja ajattelen monet asiat liian vaikeasti. Kaiken pitäisi olla täydellistä. Ja monesti se tarkoittaa monimutkaista. Mietin aina sitä lopputulosta ja aivot väsyy jo alku metreillä. Nyt koitan päästä siitä ajatuksesta pois. Ei kaiken tarvitse olla niin justiinsa. Eihän? 

Tälle postaukselle tuli nyt tosi hyvä sauma kirjoittaa, kun oikein muuta en voi tehdä. Eilen yhtäkkiä napsahti niska todella jumiin. Kipu on kova eikä voi tehdä mitään. Mutta tässä kun kone on sylissä sängyssä istuen seinään nojaten, se lepää kivasti ja samalla kuitenkin sormet liikkuu, että tuo liikettä käteen. Alko nimittäin tuossa automatkalla menemään turraksi jo sormetkin. Puhuminenkin pahentaa. Onneks on torstai ja Ville tullee kotia.

Kuinka vapauttavaa tämä kirjoittaminen onkaan, ihanaa ❤ Kirjoittelen tarkemmat kuulumiset omaan postaukseen, ettei tuu älytöntä romaania. En kyllä tiedä onko lukijoita enää yhtään, mutta päiväkirja tyylillä jatkuu, joten omaksi iloksi ainakin saan kirjoitella.

  


Meillä on vielä lunta näin kivasti. Hain aamulla kahvin apsilta, koska kotona oli väärää kahvia. Ville ostanu saludoa ja ei oo mun juttu. Mietin, etten raski ostaa sieltä sitä pakettia, että ostan vaan mukillisen. Mietin automatkan, että nii ei varmaan paljo kalliimpi ois ollu se paketti ostaa plus, että ois saanu iltapäivälläki sitä. Mutta samalla sit totesin, että eipähän tarvi kipiällä käellä keitellä kahveja :D


❤ Milla