Kepulainen pääsi kotiin

 

 

Lauantaina 13.5. oli Keskustan Pohjois-Pohjanmaan Piirin vuosikokous Pudasjärvellä komeassa Hirsikampuksessa. Oli mahtava päästä katsomaan tuo komea rakennus, mitä ollaan ihailtu aina ohikulkiessa.

Muistan syksyn vuosikokouksen, kuinka jännitin ja mietin, minkälaista porukkaa siellä on. Kuinka erotun joukosta, kuinka uskallan mitään puhua, miten siellä ollaan, jne. Ja kaikki se oli turhaa. Nyt kokoukseen mennessä, en edes miettiny kenen kanssa siellä oon vaikka yleensä mietin paljon, onko sitä kaveria. Oli kuin kotiin olisin mennyt.

Kunnioitettiin Mauno Koiviston muistoa hiljaisella hetkellä.

Tämä laulu kokouksen alkuun ❤

Erittäin mielenkiintoinen keskustelu Tytti Isohookana-Asunmaa ja Antti Kurvinen

Tuntuu niin mahtavalta, kun nopeassa ajassa monista ihmisistä on tullu kavereita ja heidän kanssa on kuin aina olisi ollut. On ihana, kun ihmiset tulee tervehtimään ja juttelemaan. "Oi mut muistetaan!" 

Keväällä vaalihommissa tajusin, että tässä on se mun kadoksissa ollut porukka! Samassa iski hätä ja suru, miksi en oo löytäny tätä aiemmin. Sain lohdutusta, että hyvä että nyt kuitenkin. Vihdoin tunnen olevani oma itseni porukassa ja tasavertainen.

Koko elämäni oon etsiny paikkaani. Oon kaivannut jotakin porukkaa, yhteisöä. En oo koskaan harrastanut pitkään mitään, joten harrastusporukoista ei ole muodustunut mulle tärkeitä. Kaveriporukoita on ollut, mutta nekin on vaihtunut kouluja vaihdellessa. 16-vuotiaana kolariin joutuessa pakka sekoittui lisää, kun en voinutkaan olla mukana niinkuin halusin. Etsin paikkaani eri seurakunnista useampaan kertaan. Aina tunsin olevani ulkopuolella vaikka mukavaa oli ja ihmiset ihania. Ja vaikka usko oli ja on.

Kun on ollut jo pelkästään ala-asteella kolmessa eri koulussa, niin aina oon ollu se uusi. Monesti havahduin kesken tunnin miettimään, että tuntuu kuin katselisin tätä hommaa ulkopuolelta. On ihmeellistä, että vaikka olen uusi politiikan että puolueen maailmassa, niin se ulkopuolisuuden tunne puuttuu. Vaikka en ymmärrä vielä puoliakaan ja kokoajan tulee uusia termejä ja käytäntöjä, niin se tuntuu vain uuden oppimiselta ei ulkopuolisuudelta tai osaamattomuudelta. Suuri kiitosta tästä puoluekavereille, aivan ihanille sellaisille ❤

Syksyllä kävin puolueet läpi omaa etsien ja samalla koin jopa pienen järkytyksen, että Keskusta on se mun juttu. Se mielikuva, mikä itsellä oli ja mihin törmään aina välillä, että "keskusta on huono puolue" pyöri mielessä vaikka en edes tienny miksi. Keskusta kuitenkin on juuri se mun puolue ja välillä kuulee jopa, että oon niin kepulainen kuin voi vain olla.

Kotimatkalla nousi vahvasti olo, että haluan oikeasti päättämään asioista. Oikeasti tehdä paremman huomisen. Ajatus eduskuntavaaleista ei tuntunut enää aivan hullulta...

P.S. Tähän porukkaan mahtuu ja pääsee mukaan! :)