Neuvola avautuminen

Puhisin raivosta, kun lähdin neuvolasta. Soitin samantien Essille, että pääsin purkautumaan. Meijän oma terkka on aivan ihana ja monissa asioissa samoilla linjoilla. Niistä mistä ei, niin osaa lukia mua todella hyvin. Nyt oliki viimeistä vuotta terveydenhoitajaksi opiskeleva harjottelija tekemässä yksinään käynnin. Olin tavannu aikasemminki tämän nuoren naisen.

Mukavasti siinä juteltiin ja kerroin kaikenlaista, kunnes! "Miten teillä tuo nukutus menee?" Kerroin, että Peetu nukahtaa useimmiten rinnalle tai syliin. Ja nukutaan yhdessä. "Nyt pitäs alkaa nukuttaan omaan sänkyyn. Laitat sinne ja silittelet uneen. Semmosta unikoulua niinku.. Ettei totu syliin ja rinnalle nukkumiseen." Mun ilme oli varmaan näkemisen arvonen, koska lause vähän hiipu lopua kohden. Sannoin ettei Peetua silitellä uneen, ei tykkää. "Niin se on tottunu nukahtamaan syliin ja rinnalle, kun siinä on turvallinen olla." Aivan! Eli miksi ei saa siihen nukuttaa, kun lapsella on siinä hyvä olla. Siis vauvalla 6kk!

"Joo ja yöimetyksistä pitäs pikkuhiljaa alkaa luopumaan. Yöt on nukkumista varten." Vastasin tylysti, että en muuten ala säännösteleen. Selitin, että Peetu käy rinnalla huomaamatta yöllä ja meijän nukkumis järjestelyistä. "Niin teillä on semmonen perhepeti.. Nii jos nuo ei perhettä haittaa, nii eihän niitä sitte tarvii...". Ai nytkö se vauva ei totukkaan vai eikö se tottuminen ollukkaa huono vai mitä ihmettä?

Harmittaa, että olin tosi väsyny eikä pää raksuttanu. Ois pitäny sanoa, että "Joo annetaan myös tänään haarukka ja veitsi heti, ettei totu syömään käsin. Raukkoja ne syötetyt lapset, kun ne tottuu siihen eikä sitte osaa/halua enää syyä ite!" Voi LUOJA sanon minä!

Miksi pieni vauva ei saa nukahtaa syliin/rinnalle, kun se on luonnollisinta ja vauva nauttii siitä? Jos yöimetys ois huono, niin eiköhän luonto hoitais siitä vieroittumisen. Musta olis ihanaa, jos Lilia nukahtas edelleen syliin. Saisin olla aivan lähellä illalla ja nauttia lapsesta. Ois se niin kamalaa, jos vauva TOTTUS nukahtaan syliin.

Vaikuttaa, että tärkeintä mitä terkkakoulussa opetetaan on unikoulu ja imetyksen lopetus. Mahdolllisimman kauas luonnosta. Surullista.

Neuvola on neuvola, ei käskylä. Ite tiiän sen, mutta tietääkö kaikki? Epävarma äiti menee neuvolaan ja saa samat kommentit kuin minä. Pyörällä päästään menee kotiin ja alkaa unikouluttaa vauvaa, koska neuvolassa sanottiin ettei saa tottua syliin/rinnalle nukahtamiseen ja yöllä ei syyä. Vaikka vauva olis nukahtanu illalla hyvin ja nukkunu yöt hyvin välillä syöden, niin pitää muuttaa asiaa koska neuvolasta sanottiin niin. Kuinka moni vauva siis 6kk jälkeen huutaa kotona sängyssä äitin silitellessä ja öisin ilman maitoa? Toivon, ettei yksikään ja kaikki äidit hoksaa, ettei neuvolan neuvoja tarvi toteuttaa ja asioita voi kyseenalaista.

Kerroin myös heti, että tänään vasta loppuu täysimetys eli kiinteitä ei oo maisteltu vielä. Kerroin mitä kaikkea tänään annan. "Hitaasti sitten uusia makuja vaan totutteleen...". Mittauksen jälkeen, kun oli notkahdus kasvussa, kommentti oli "Nyt sitten vaan reippaasti kiinteitä, että saa proteiiniä ja rautaa, että jaksaa kasvaa..". Niii miten se meni? Kerroin kyllä, että pariin ekaan kuukauteen ei varmaan kauheesti mahaan sitä ruokaa mee. Tähän en saanu mitään vastausta.

Oli varmaan se opiskelija yhtä hermona kuin minä. Ajatteli, että "Miks tuo ees täällä käy, ko ihan sama mitä sanoo, nii tekee toisin..." Jos oon rohkee ja muistan ja jaksan, otan ens kerralla tämän kyllä puheeksi. Kysyn, että onko oikeesti 6kk joku ikä, että sitten vauvan pitää olla aikunen eikä saa totuttaa mihinkään. 

Ja siis mitä tarkottaa TOTTUA? 

Kiitos!

Postaus on kirjotettu tunteiden vallassa.

Sormiruokailu

Voi mahtavuus! Laitoin Peetulle aamulla neuvolan jälkeen pari kurkkutikkua eteen ja heti tarras kiinni. Suuhun meni aikas nopsaa ja aiheutti puistatuksia. Parista kurkkutikusta puuttu palasia ja kauhia jäytäminen jätkällä. Mitään ei suusta tullu ulos, että mahaan meni. Välillä vähä puistatutti, mutta tikkua vaan toisin päin ja suuhun lissää.

Ja paljon paljon maitoa! Päivälliseksi tein uunissa pottuja, bataattia ja porkkanoita sekä jauhelihapihviä. Porkkana oli vissiin parasta, mutta myös bataattia ja pottua maisteltiin. Puistattelua ei tullu niinkään enkä tiiä menikö mahaan jotaki. Mutta hienosti viihty ja oli kiinnostuna.

Vaikka haikeus täysimetyksen loppumisesta, niin on tämä siistiä kun Peetu on niin valmis syömään. Aattelin, ettei ne ruuat alkuun mee edes suuhun. Koitan saada tänne vielä videon lisättyä.

Sormiruokailu on niin siistiä!

Huurre kokeilu Lilian kanssa

Alettiin Lilian kans kokeilemaan saadaanko lasit huurtumaan. Laitettiin eilen merisuolaa ja vettä purkkien pohjalle ja nyt ootellaan. Lasien pitäs huurtua kokonaan. Ootellaan ja jännitellään...

Kun ei ehdi edes kirjoittaa

Jos nyt hetken saisin kirjottaa... Kaikki nukkuu! Ei ehi edes miettiä kirjottamista vaikka kokoaika aivot raksuttaa postauksia. Oon keskittyny vaan nukkumisiin, tämä väsymys on jotaki aivan kummallista. Tuntuu että kuolee, kun väsyttää niin paljon ja yhtäkkiä naps, ei väsytäkkään.

Huomenna alkaa uus vaihe meillä, voi iik! Mitenhän meijän ekat ruokailut menee, kun innokkaana oon vaan kuvaamassa. Tosi mukavaa Peetulle. Jos vaan pari aina nappaisin. 

Aamulla neuvolaan ekka ja sitte Peetu jää hetkeksi mummun ja ukin kans, kun mulla on hammaslääkäri. Hammaslääkäripelkoa on jo vähä voitettu, kun en oo ihan paniikissa ja osaan lepposasti ootella. Ilokaasulla ja suurella määrällä puudutteita mennään! Ja kaikki pienetki reiät paikataan, heti! Huomenna ois paikkaus ja kokonais tarkastus, toivottavasti ei löydy uusia reikiä. Se poran ääni on ehkä se pahin. Vaikka oon aivan kaasuissa, mutta kun se ääni tulee, niin ajatukset kirkastuu ja pelko nousee. Mutta yhtään kertaa ei oo sattunu, niin osaa jo pikkuhiljaa luottaa ettei satu. Ja nyt kun osaan olla rento puudutteen laitossa, niin puutuukin ikenet.

Se hammaslääkäri on aivan mahtava ja sillä on kyllä iso merkitys. Mietin myös, että jos ottasin musiikkia sinne, kun kuulema sais ettei se poran ääni niin paha olis. Mutta kun en osaa kuunnella laulamatta :D Tai ehkä kuuntelen Suomipopin Aamulypsyn podcastejä! Kyllä siitä taas selvitään!

Tännää käytiin Vaarilassa hakkee vähä puita, että saadaan piettyä talo lämpimänä. Sain mieleisen toimeksiannon taas Essiltä. Eepille vaatteita, jes! 

Lilialle tuli tämmöset ihanuudet Nextiltä tiistaina

Peetu jo niin tomerana pötköttelee ja vähä jo navan ympäri pyöriiki. Ehkä tästä liikkumisen opettelusta johtuu myös läheisyystankkaus. Ville tuumas Peetun vaatteista, että näyttää seitenkymppiseltä :D
Lilialla oli vaatteet sotkeutunu tarhassa ja varavaatteina ei ollu ollu ihan mun mieleistä kokonaisuutta. Risto Räppääjää padiltä "Kyllä pärjätään, kyllä pärjätään!" 

Meillä on flunssan ja läheisyystankkauksen lisäksi vieraillu todella paha kiukkuraivari! Kaikki on hyvin kunnes pittää alkaa pukemaan. Ja se raivari ei oo mikään pieni, tekis mieli itelläki mennä viereen itkeen ja huutaan. Ehkä mää sen vielä teenki. Ihana hakia Lilia tarhasta, kun tiiän että pukemisesta saa taistella ja autoon saa kantaa ehkä huutavan lapsen, joka raivoaa koko automatkan, koska haluaa äitin sylliin. Ja taas vois itkee. Onneks matkaa on 1,1km ja sitten pääsee sylliin ja kaikki on hyvin <3

Luonnollinen lapsuus

Nykyään kaikki on kaikkea muuta kuin luonnollista. Ollaan erkaannuttu aivan täysin luonnosta ja tuntuu, että kaikki keinotekoinen on vaan hyvää. Onneksi luonnollisuus nostaa kovasti päätään ja tehdään paljon tutkimuksia sekä tutkitaan historiaa miten ennen on tehty. Lastenkasvatuksessa luonnollisuus ja sen puute näkyy todella vahvasti.

Oon aina ollu todella kiinnostunu lapsista ja kasvatuksesta. Vaikka kuulin kakskymppisenä, etten voi saada lapsia luonnollisesti, ei kiinnostukset lopahtanut. Aina kun mahdollista keskustelin raskaana olevien sekä pienten lasten vanhempien kanssa lapsista, kasvatuksesta ja kaikesta niihin liittyvästä. Aina putkahteli uusia mielenkiintoisia näkemyksiä ja ne jäi mieleen. Jo ennen Lilian raskautta mulla oli aika vahva käsitys miten lapseni kasvattaisin.

Lilian raskausaikana kuulin sormiruokailusta, jota googlettamalla löysin kiintymysvanhemmuuden. Illat luin sängyssä Villelle ääneen tekstejä, Ville nukahti lähes aina heti, joten kertausta tuli aika paljon. Tekstejä lukiessa sain vaan vahvistuksia omille ajatuksille, miksi näin kannattaa toimia ja miksi näin luonto toimii, miksi ajattelen asian menevän näin.

Tarpeeksi en kuitenkaan lukenut ja googlettanut, kun imetys tietous jäi uupumaan. Kiintymysvanhemmuus, vessahätäviestintä ja sormiruokailu kuitenki kytivät mielessä. Kaikkia on toteutettu ja toteutetaan rennossa meiningissä, luonnollisesti.

Törmään monesti siihen, että joudun puolustelemaan mm. vauvan sylissä pitoa, perhepetiä, täysimetystä sekä sormiruokailua. Kaikki nämä asiat on luonnollisia tapoja elää ja kasvaa. Aina on toimittu näin, kunnes länsimaailma teollistui. Miksi näin ei toimittaisi?

Meille on iskostettu päähän, että: 
"Vauva manipuloi vanhempia, oppii olemaan sylissä, eikä oppi nukkumaan omassa sängyssä, jos nukkuu äidin kainalossa..." 
"Vauvan itkuun ei tarvi eikä saa vastata heti, ettei opi pompottaan."

Ja näitä kuulen ja luen usein, edelleen:
"Se hakee vaan huomiota, ei sillä oo mitään hätää." 
"Tästä on tullu ihan sylivauva, kun pidätte vaan sylissä. Ei se opi olemaan lattialla, saati liikkumaan."
"Sehä nukkuu vielä kouluiässäkin teijän sängyssä. 
"Ei se saa tarpeeksi ravintoa ite syömällä. Ei se syö, kun et syötä." 
"Miten vieläki vaan imetät."

Läheisyys ja syli

Vauva tarvitsee läheisyyttä ja syliä loputtomasti, liikaa et voi antaa. Vauva ei siihen opi vaan tarvitsee sitä. Lilia oli sylissä todella paljon, välillä unohdin viiä sänkyyn nukkumaan. En voi kantaa liinassa/kantovälineissä niskojen vuoksi. Lilia oppi ryömimään n. 7kk ja samana päivänä nousi pystyyn. 10kk iässä käveli ja 11kk juoksi, vaikka on sylissä pidetty paljon. Loputon syli ja läheisyys kasvattaa lapsesta itsevarman ja rohkean. Lapsi uskaltaa lähteä tutkimaan maailmaa, kun tietää että äidin/isän syliin pääsee heti kun haluaa. 

Reilun vuoden ikäisenä ei Liliaa paljon sylissä pidetty, kävi sekunnin istumassa ja taas mentiin. Mutta nekin sekunnit sillon ja tällön oli tärkeät. Syliä ei saa kieltää lapselta! Uskallan väittää, että lapsi joka takertuu vanhempaan ja vinkuu kokoajan syliin, on monesti jäänyt ilman syliä vaikka on pyytänyt. Monesti on nopeampaa keskeyttää oma tekeminen, ottaa lapsi syliin ja jatkaa sitten, koska lapsi voi haluta vain kävästä sylissä. Lapsi jaksaa myös paremmin odottaa syliä, kun on tottunu että sinne kyllä pääsee. Mutta kyllä meilläkin saadaan tällä hetkellä raivareita, jos ei pysty just heti ottamaan syliin. Tällä hetkellähän raivarit saadaan ihan mistä vaan, ihana 2v ja rajojen etsintä.

Itku

Itku on vauvan kommunikointi väline ja oikeastaan se viimeisin, kun ei ole osattu lukea aikaisempia merkkejä. Vauva ei itke turhaan. Isompi lapsi kiukuttelee, mutta silloinkin se on tärkeää tunteiden osoitusta, jota ei saa jättää huomioimatta. Vauvan itkuun tulee reagoida heti, ei vauva itke tahalleen.

"Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi. 

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!" "

Lainattu täältä. Suosittelen koko tekstin lukua!

Nukkuminen

Nukkuminen perhepedissä on lähes aina paras ja luonnollisin tapa vauvalle, äidille ja koko perheelle. Vauvan paikka on äidin kainalossa. Vauvan ja äidin unisyklit menee samaan, jolloin yöheräämiset on helpompia. Toki imetys tukee myös jaksamista heräämisistä huolimatta ja imettäminenhän on aivan ihanteellista perhepedissä. Pieni vauva saattaa unohtaa, miten hengitetään jolloin vieressä hengittävä äiti antaa mallia omalla hengityksellä. Suurinosa aikuisista ei tykkää yksin nukkumisesta, niin miksi vauvan tai lapsen pitäisi nukkua yksin. Ei kivikaudella lapsia laitettu toiselle puolelle luolaa nukkumaan, aina on nukuttu samassa tilassa. Kunnes yhtäkkiä keksittiin laittaa lapsi omaan sänkyyn ja sänky vielä omaan huoneeseenkin.

Meillä on pinnasänky sivuvaununa parisängyssä kiinni ja toisella puolen Lilian juniorisänky kiinni. Sivuvaunu tuo lisätilaa ja takaa, ettei vauva tipahda lattialle. Itseäni myös helpottaa siirtää vauva välillä sivuvaunuun nukkumaan, että voin nukkua mahallaan, mutta vauva on ihan vieressä ja saan siliteltyä ja siirrettyä takas kainaloon helposti. Ja kun liikkuminen alkaa, otetaan lisäpohja pois, jolloin sivuvaunu on alempana kuin meidän sänky eikä Peetu pääse "karkaamaan", kunnes oppii kiipiämään.

En voi, kun hehkuttaa täysimetys + perhepeti systeemiä. Peetun ollessa viikkoa vaille 6kk jouduin ensimmäisen kerran yöllä nousemaan sängystä Peetun itkun vuoksi toiseen huoneeseen ja nukuttamaan syliin, flunssan vuoksi. Normaalisti Peetu ei ehdi alkaa itkemään, kun meistä ei kumpikaan edes herää kunnolla yösyönteihin. Ville sai suunnilleen ekat 5kk todeta yöuni-kyselijöille, ettei yöllä edes tiiä vauvasta. Sitten alko yöporinat keskellä yötä, yksikseen hetken porisee varpailleen sillon tällön.

Hankittiin Lilialle juniorsänky, että pinnisänky on sitten vauvalle. Heti onnistu sängyn vaihto ja alkuun meidän sängyn ja Lilian sängyn välissä oli kulkuväli, mutta viikon jälkeen laitettiin sängyt yhteen. Oli ihan liian kaukana tyttö! Tällä hetkellä Lilia nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssä, välillä nukahtaa meidän sänkyy, välillä kömpii yöllä väliin ja välillä vasta aamulla tai sitten nukkuu 

vaan omassa sängyssä. Niin helppoa!

Huomionhaku

Ja kyllä, vauva hakee huomiota ja lopulta itkulla, jos ei muuten saa. Koska vauva tarvitsee vanhemman/hoitajan huomion. Eihän vauva ilman pärjää eikä pidäkkään. Vanhempi/hoitaja on vauvaa varten. Toiset vauvat tykkää olla itsekseen lattialla/sitterissä ja toiset ei hetkeäkään. Vauvasta ei tule hemmoteltua, jos vastaa huomion hakuun. Vauvan tiputtaessa lelun, sinun täytyy se antaa vauvalle, koska ei vauva siihen itse kykene, mutta se ei ole pilalle hemmottelua.

Syöminen

WHO (maailman terveysjärjestö) suosittelee 6kk täysimetystä, osittais imetystä 1v asti. Imetystä mielellään 2vuotiaaksi ja siitä eteenpäin, jos perheelle niin sopii. Suomessa ei tämmösistä kauhiana puhuta. Itselle oli tärkeää, nyt kun se onnistui, täysimettää 6kk (vielä muutama päivä) ja sitten aletaan sormiruokailemaan. Ei aleta syöttämään soseita, vaan Peetu saa rauhassa tutustua ruokaan sormiruokailen. Kirjoittelen tästä luultavasti seuraavat 6kk.

Paras "ohje" lapsen kasvatukseen

Vauvalle ja lapselle puhuminen ja asioiden kertominen on tärkeää. Selitän kaiken mitä teen ja miksi teen ja miksi kiellän. Ei ole reilua sanoa "Nyt puetaan!", "Ei älä tee nuin!" tai "Ei nuin saa tehä!" ilman, että selittää miksi niin tehdään ja miksi niin ei saa tehdä. Eihän lapsi opi, jos joka puolelta vaan kuuluu käskyjä ja ei ei ei ei.

Kun Lilia alko olemaan siinä iässä, että huomasin päivän mittään sanovani vähän väliä "ei!" aloin miettimään asiaa. Joka kerta, kun olin sanomassa ei, mietin miksi sanon niin, eikö niin oikeesti saa tehdä. Jos kaikki on kiellettyä vain siksi, ettei vanhempien korvat kestä, vanhemmat ei jaksa siivota jälkiä, tai muuten vaan, lapsi ei tiiä enää mitä saa tehä ja tekee ihan kaikkea eikä usko mitään. Ja sitten, kun oikeesti ei on ei, niin ei sillä ole tehoa.

Sanoita lapsen tunteet! Voi mikä ihana lause! Ja niin tärkeä. On helpompi ottaa kiukut ja itkut vastaan, kun selittää lapselle tilanteen ja asian ja koittaa ottaa selville, miksi kiukuttaa ja itkettää. Tilanne puhutaan auki. Ja alotin tämän varmaan vuoden iässä vaikka Lilia ei ehkä vielä asiaa ymmärtänyt, mutta se helpotti itseäni.

En halua asettaa itseni lapsen pomoksi, joka määrää kaikesta ja lapsi tottelee. Myös lapsella on tunteet ja tarpeet. Jotkut asiat on tehtävä vaan ja niissä on se vanhempi joka määrää ja on vastuussa, mutta nekin selitän. 

Ulos puetaan vaatteet päälle, mutta jos lapsi on sitä mieltä, ettei pipoa/hanskat tarvita, niin lähdetään kokeilemaan. Aina on pihalla laitettu pipo/hanskat käteen, kun on alkanut palelemaan.

Lapsi ei myöskään ole pomo, joka määrää vanhempia. Lilia omaa vahvan tempparamentin ja kokeilee, miten se toimii. Muunmuassa monesti istun Lilian mielestä väärässä paikassa, mutta ei Lilia määrää missä istun, niinkuin en minäkään määrää missä Lilia istuu.

Miksi tästä kirjoitin

Törmäsin monessa paikkaan nyt tuolla yllä oleviin uskomuksiin, niin oli pakko avata oma suu. Voisin tästä aiheesta kirjoittaa, niin paljon. Rakkaat lukiat kyselkää ja pyytäkää lisää! <3

Lähteet

Kaikki mitä kirjoitin oon lukenu vuosien mittaa ja asiat on luettu monista paikoista. Omasta päästä, omia ajatuksia, luonnollisesti. Googlailkaa ja lukekaa Kiintymysvanhemmuus, sormiruokailu, Jari Sinkkosen kirjat, Luonnollinen Lapsuus -kirja...

Laittakaa kommentteja, kiitos! <3

Mustikkarahkapiirakka (Gluteeniton)

Flunssan kourissa mennään, mutta jääkaapissa olevassa rahkassa päiväys tännään eli pakko leipoa! Kynttilän valossa...

Pohja

100g voita

1dl sokeria

1 muna

2 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta (vehnäjauhoja)

1 tl leivinjauhetta

Päällinen

sopivasti marjoja

1prk rahkaa

1 muna

vaniljasokeria ripaus

sokeria oman maun mukaan

Näin sen tein

Huoneenlämpöisen voin ja sokerin vatkasin vaahdoksi.

Vaahtoon lisäsin munan ja sekoitin.

Sekoitin jauhot ja kaadoin taikinan joukkoon ja sekoitin.

Ja taikina piirakkavuokaan.

Tykkään laittaa vuokaan leivinpaperin,

koska gluteeniton piirakka hajoaa ja jää kiinni helpposti

ja on käytännöllisempää ;)

Sekoitin rahkan, munan ja sokerit sekaisin.

Marjat taikinan päälle ja rahka siihen.

Uuni 200 asteeseen ja piirakka uunissa n.30min

Tuhat ideaa!

Pää syyhyää, sanotaankohan se ees noin, ihania ja kaikenlaisia ideoita. Sisustusjuttuja, askartelujuttuja, joulujuttuja, ompelujuttuja ja vaikka mitä juttuja!

Tää blogin kirjotus on kirottu! Peetu nukkuu tyytyväisenä kunnes otan läppärin syliin. Puolen tunnin aikana en saanu edes nuita kahta ekaa lausetta kirjotettua. Ehkä kymmenen kertaa nukutin uusiks. Ja ootin hetken, ihan sikeitä vetää, otan koneen syliin, niin herää samantien.

Pinterestin ihmeellinen maailma on jotakin aivan ihanaa! Voi mistä löydän ajan kaiken tekemiseen! Peetun päikkäri aika ois hyvää aikaa tehä, mutta kun mun on pakko nukkua itekki. Onneksi mua väsyttää niin paljon, että nukahdan vaikken haluais. 

Himottas älyttömästi alkaa opetteleen ompeleminen! En oo koulussa koskaan mitään ommellu. Olin steinerissä ne vuodet, kun peruskoulussa oltas ompelu opeteltu ja kun siirryin peruskouluun, kävin vissiin pari viikkoa kokeilemassa tekstiilitöitä ja äkkiä tekniseen. Puutöissä on sitte oltu niin paljon kuin mahdollista ja puuseppä musta piti tullakki.

Eiku anteeks, oon ommellu Lybeckerissä opiskellessa sisustus- ja kalustesuunnittelua rahin. Se ommeltiin teollisuusompelukoneella ja voi että oli helppoa, kun pysty nopeutta säätää. Vaikka sillonki purettiin kyllä usimpaan kertaan.

Lapset haittaa mun luovia harrastuksia! Pitää vissiin ootella muutama vuosi, että voidaan yhdessä alkaa harrastaan kaikkia ihania projekteja. Tilan ahtaus haittaa myös hieman. Askartelutila ois niiiin unelma!

Pitkäjänteisyyttä tarvittais myös! Haluan saaha kaikki-heti-nyt, niin keskeneräisiä juttuja löytyy. Monesti myös teen ennen kuin oon loppuun asti miettiny, nii ei aina ihan onnistu. Ja jos koittaa säästää, niin sekään ei aina oo fiksuinta ja kaikki mennee blörinäksi.

Nyt Peetu taas herää, raasu ihan flunssanen ja lämpöilee..

Loopista loppu akku :/

Juniorituoli on täällä - Stokke Tripp Trapp

Pääkipu iski aikamoisella voimalla kuvia muokatessa, joten lyhyt postaus. Laitettiin uus tuoli keskelle olohuonetta tutustumisen ajaksi. Vähä piti kerätä rohkeutta, että uskalsi kiivetä ja luotti, ettei kaadu. Mutta kohta siitä tapeltiinkin, kuka siinä istuu ja mahtuuko siihen yhessä.

Peukut pystyssä!

Essi ja Eepi tuli meille kylään. Lilia ja Eepi testas uutta tuolia ja Essi kokos palapelejä :D Peetu tyytyväisenä katteli menoa. Itte leivoin mutakakun Essin ja Villen pyynnöstä. Oli hyvä päivä, taas kello 14 alkaen, kunnes äsken pamahti tää kauhee kipu. Nyt nukkumaan.

Loop

Time 23:49

Cals 2228

Step 8740

Väsymys

Tämä väsymys on jotakin aivan järkyttävää! Miten ihmistä voi väsyttää näin paljon välillä? Ja yhtäkkiä se väistyy hetkeksi, mutta aivan väärään aikaan vuorokaudesta.

Kun sängystä pääsee aamulla ylös yhden torkutuksen jälkeen, Lilian kans höpöttämisen ja puhelimen räpläämisen avulla, pystyn hoitamaan rutiinilla hommat tiettyyn pisteeseen asti. Jotakin saattaa unohtua, jotakin voi mennä aivan pieleen. Liikaa jos menee pieleen, tulee kyllä itku. 

Mutta jos en pääsekkään äkkiä takasi sänkyyn Peetun kanssa, niin väsymys alkaa iskeä kovemmalla voimalla. Keskiviikkona oli aika oyssiin Ammatilliselle kuntoutusohjaajalle heti aamusta. Mietin ajaessa sinne, että miksi ihmeessä oon tässä auton ratissa! Alko jo pelottaa, että nukahdan rattiin. Ihan kamalaa! Kuuntelin Suomipopin Aamylypsyä, että pysyn hereillä, nauraminen herättelee kivasti ja nauraahan saa, kun aamulypsyä kuuntelee.

Aivan koomassa kävelin, myöhässä, osastolle ja tuntu, etten tajua mittää. Alkuun selitin ohjaajalle vaan kuinka mua väsyttää ja väsyttää ja väsyttää, kunnes ohjaaja alko, että niin täällähän keskustellaan näistä opiskelu ja työjutuista. En vissii ollu ihan kärryllä, että kenen vastaanotolla olin.
Väsymyksessä taas hieman hämärty oma tilanne ja vasta kotona tajusin, että nii mut ollaan laittamassa opiskelemaan kokopäiväseksi. Ei ihan realistista onnistua eikä mitään järkee, mutta en sitte osannu oikein ilmaista itseäni siellä eikä vissiin ollu mun papereita oikein luettu. Loppu päivän vaan nukuin ja nukuin.

Eräs päivä, kun Lilia oli viety hoitoon ja päästiin Peetun kanssa aamupäikkäreille, niin eipä sieltä päästykkään ylös noin vaan. Peetu onneksi antaa mulle aikaa heräillä ja saaha energiaa. Suihkun, keittiön siivoamisen ja vaipan vaihdon jälkeen istuin edelleen aivan koomassa sohvalla ja tuijotin Peetua. Laitoin Villelle viestiä, että kuolen tähän väsymykseen.

Tunnin päästä kello löi kaks ja olin kuin toinen ihminen. Kiharsin hiuksia ja meikkasin! Touhuilin vaikka mitä. Ihan käsittämätöntä. Ja yleensä, kun olis hyvä aika alkaa nukkumaan, ei mua väsytä. Katon telkkaria, oon koneella, kudon, siivoan (voisin siivota koko talon, mutta ei viiti kolistella). Miksei sitä samaa energiaa oo aamusta alkaen?!

Tämä päivä menny nukkuen. Vähän parempi päivä, kun Ville pysty viemään Lilian aamulla, niin saatiin jatkaa Peetun kanssa unia vähä pitempään. Mutta kun olin nukkunu lasten välissä koko yön jossakin ihme asennossa, ei mun vasen käsi oikeen toimi. Joku kamala jumi niskassa ja kipu aika makia. Eka kerta, kun perhepeti ei oo hyväksi. 

Syöminen on yks ongelma mulle ja tiiän, että se vaikuttas positiivisesti väsymykseen edes vähän, mutta kun se on niin vaikeeta. Oottelen aikaa oyssin ravitsemusterapeutille, kylläkin oon vähän varauksella hänen osaamisen suhteen. Oon vähä skeptinen länsimaalaiseen lääketieteeseen ja näihin meijän ruokaympyröihin ja -pyramiideihin.

Alotan siis kunnon vitamiinipommi kuurin, purkista. Pakkanen täynnä marjoja, mut millä energialla mää muunnan ne smoothieiksi? Voihan oravanpyörä!

Voi jestas, mikä avautuminen. Mutta kun mua väsyttäää!! Onneks on lapset! Ilman lapsia en nousis sängystä ollenkaa, mää vaan nukkusin koska nukuttaa ja nukuttaa.

Ja anteeks ystävät, en jaksa mitään, kun mua vaan väsyttää :(

Jätä mulle kommenttina vinkkisi väsymyksen voittoon! <3

p.s. huomaa Loopistakin, että on tosiaan vaan nukuttu. Käytiin me mummulla ja ukilla, mut ei siinä montaa askelta tarvita.

Loop

Time 22:41

Cals 1844

Step 3454

Ystävästäni tuli Rouva, vihdoin!

Rakas ystävänä Laura meni tännään naimisiin. Olin jo varma, ettei tätä päivää tuu, mutte sitten he repäsivät. Vihkiminen oli vain perheiden kesken maistraatissa ja ainakaan vielä ei oo juhlakutsua tullut, joten ei päästy paikalle. Me kuitenkin oltiin Peetun kanssa mukana fiiliksissä. Kiharsin oikein hiukset (ja laitoin ne lopulta nutturalle) ja Peetulle kauluspaita, Lauran ostama, päälle ;)

Kun arvelin vihkimisen olevan ohi, laitoin kuvan (keskellä oleva kuvakokoelma) instaan ja faceen ja lähetin screenshotin Lauralle. Ajattelin, että ihan tylsää laittaa pelkät onnittelut, paljon kivempihän se on meijän ihania naamoja katella ;D

Jospa sitä vielä päästäis juhlimaan häitä... Paljon Onnea vielä Rakkaille <3

Fröbelin Palikat -konsertti

Vihdoinkin ne tuli Ouluun! Hommasin liput etukäteen, että varmasti saadaan. Piti vähän delegoida. Pyysin siskoa hakemaan liput, joka laitto poikaystävänsä asialla. Liput oliki vähän kiven alla, kun Suomalainen kirjakauppa oli muuttanu, kuulema aikoja sitten. Meistä kukaan ei tienny mihin, mutta lopulta se löyty ja liput saatiin. Kiitos ihana siskon poikaystävä!

Lilialle alkoin puhumaan konsertista eilen ja oli aamulla aivan tohkeissaan. "äitin kanssa tanssimaan, illalla!" Ja Fröbelin palikoita vaan hoki. Tarhassakin oli konsertista juteltu ja kotona tohkeissaan selitti Villelle, kuinka mennään kattomaan Fröbelin Palikoita. Mutta, kun piti alkaa vaihtamaan vaatteita, niin ennää ei halunnukkaan lähteä. Sano, että saan mennä yksin ja Lilia mennee piiloon. Meinas tulla itku, että eikö oikeesti me sinne päästä. Noo tunnin päästä me oltiin pihalla!

Ulkona pimiässä nopiasti puhelimella kuvattu.

Pimiässä autossa mumfie <3

Autoa ei saanukkaan helposti lähelle, olipa ylläri! En vaa jotenki ollu sisäistäny, että joudutaan kävelemään vähä matkaa, nii eihä meillä ollu ees hanskoja. Tulipa hyvä äiti olo, kun Lilia sylissä pikakävelen, ettei raukka palellu. Sisälle päästyä huomaan, ettei oo maksullista narikkaa eli taskujen tyhjennys. Puhelin, missä on PUHELIN?!! Sillo oli työ pidätellä itkua. Siellähän se autossa oli ja en mitenkään voinu lähtee Lilian kanssa hakemaan, kun ei ollu niitä hanskoja edes. Etin puolisen tuntia Lilian omahoitajaa, joka oli kans konserttiin tulossa. Tai edes jotakin tuttua, että voisin käydä viidessä minuutissa juoksemassa autolla. Mutta ei ketään. Olin kolme viikkoa miettiny, kuinka saan ihania tanssi kuvia Liliasta, kun helmat hulmuten siellä menee. Ei auttanu, kun itkua pidätellen mennä saliin.

Mentiin istumaan salin perälle penkille, sali oli aika täynnä, mutta oli hyvin tilaa. Vieressä oli tosi mukavan näkönen perhe, joten rohkaistuin kysyä apua. Kysyin itkua pidätellen, voisko he ottaa Liliasta muutaman kuvan konsertin aikana, kun mun puhelin on autossa. Mietin, että vaikutan varmaan tosi nololta, ei jestas. Mutta he suostuivat!! Mies lupasi ottaa kuvia, voi mikä helpotus!

Lilia alkoi hieman lämmetä ja mies tuli kuvaamaan, niin Lilia jääty. Kuvissa ei siis helmet hulmua :D Mutta voi että olin onnellinen, jotakin todistusaineistoa ja muisto lippujen lisäksi.

Ensimmäisen puoli tuntia Lilia istuskeli ja leikki vähän, mutta toinen puoli tuntia kulukin sitten juosten ja tanssien. Mietin, ennen keikkaa että Liliaa voi pelottaa siellä, mutta kun hetken oli tilannetta katellu, niin ihan kuin ois usiastikin vastaavassa paikassa ollut. Pois lähtiessä käveli reippaasti keskelle ihmis paljoutta ja ois halunnu vaan ite kävellä, siis polkeutua aikuisten jalkoihin. Reippaasti saatiin vaatteetkin päälle ja pika juoksulla taas autolle. Oli alkanu satamaan lunta, niin ei tuntunu niin kylmältä. 

Iltapala maistu hyvin tuolilla seisoen.

Loop

Time 23:13

Cals 2221

Step 10425

Lilian synttärit

Lilian synttäreitä juhlittiin kolmena päivänä. Perjantai ja lauantai oli aikamoista hässäkkää ja huomaa kyllä voinnissa. Perjantaina menin ideaparkin avajaisiin, minkä olin pyytäny lapsivapaaksi jo kuukausia sitten. Ja onnistuhan se vaikkei Peetu pullosta syönykkään oikein hyvin. Ideaparkki ei ollu moinenkaan kokemus, mutta hyviä ostoksia sain tehtyä ja hyvää ruokaa oli.

Ideaparkista päästyä kauppaan ostaan synttärivermeet ja kun pääkipu ja väsymys oli jo aikamoista siinä vaiheessa, nin ei menny ihan nappiin. Väärät kakun päällysteet oli päätyny koriin ja vähä unohtu ostettavia. Ja lähikaupoista kaikkee sitten ei löytynykkään. Voihan kiire ja stressi kivun ja väsymyksen päälle.

Lauantaina oli sitte kiirettä ja Liliaa ei saatu päikkäreille. Kaikki alko olemaan pientä silausta vailla, niin poltin käen popcorn kattilan kanssa. Eikä palanu ihan vähän, kun pohjaan länttäsin käteni. Yks kätisenä ei sitten onnistunu ihan mikään. Koitin antaa ohjeita ja käskyttää. Hermot oli kyllä niin kiriällä, kun asiat joiden tekemiseen itellä olis menny pari minuuttia meni tietenki muilla vartti, kun en osaa ilmasta sanallisesti mitä haluan, kun en etes ollu varma mitä halusin.

Kaikki kuvat on kuvattu yhellä käellä eli aivan kamalia. Meinas itku tulla kuvia katellessa. En tykkää yhtään! Pitää ehkä lavastaa synttärit vielä, että saadaan lapsista kuvia, hyviä kuvia. Koittakaa päästä näiden kuvien myötä tunnelmaan!

Menu

Vadelma-valkosuklaakakku (GL)

Bostonkakku (GL)

Cocktail siili 

lihapullia, nakkeja, paprikaa,

kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä, juustoa

Patonkia

Dippiä

Pähkinöitä

Papaijaa

Popcornia

Omenasipsejä

Omenasipsit oli ite tehtyjä, pelkkää omenaa. Popcornit luomuja, voilla valmistin. Pähkinät suolattomia.

Oho, palapeli!

Ihanat petivaatteet!

Kynttilän puhaltaminen melkein onnistui.

Vautsi mikä ihana oma reppu! Mikä ilme, kun näki mitä pussissa oli :) Hyvä, ettei nukukin repun kanssa.

Uusilla astioilla hyvä tehä pojille ruokaa. Ja syöttäähän niitä poikia pittää.

Lilia sai ihania ja tarpeellisia lahjoja. Ja ihana, kun muistaa mitä on keneltäkin saanut. Ehkä ens vuonna voidaan pyytää jo kavereitakin synttäreille ja pitää kunnon lastenkutsut. 

Perjantai hässäkkä päivänä sain Looppiin askelia reilu 10 000 ja kaloreita kulu 2222. Lauantainaki päästiin 7902 askeleen ja 2178 kaloria kulu.

Loop

Time 23:57
Step 7050

Cals 2070

Vadelma-valkosuklaakakku

Lilian synttärikakun taiteilin itte. Ensimmäinen kakku sokerimassa päällysteellä. Sovelsin taas hieman ohjeita eli ihan omanlainen kakku tuli. Kakkupohjaa olisi kuulunu laittaa joka väliin, mutta teinkin hyydytekakun. Lisäsin valkosuklaatäytteeseen liivatteen.

Valkosuklaatäytettä olisi saanut olla reilummin. Seuraavalla kerralla kokeilen lisätä suklaan määrää, jos sillon saisi paksummasti täytettä. Tein perjantaina ekan ja lauantaina toisen kakun, kun kakku pohjasta tuli kahteen kakkuun. Toisella kertaa epäonnistu aivan, mutta syötävää oli. Huomasin, että flora kuohu toimii paremmin kuin tavallinen kuohu. Ohjeessa oli 2dl, mutta laitoin 2,5dl ja oli tosi sopiva määpä.

Ripottelin myös väliin vadelmia, mitkä toi hieman kirpeyttä. Seuraavalla kerralla kokeilen myös keksipohjalla näiden täytteiden kanssa.

Näin sen tein

Leikkasin kakkupohjan halki puolesta välistä ja säästin toisen puolen.

Laitoin leivinpaperin irtopohjavuuan pohjalle ja kakkupohjan vuokaan.

Vuuan reunoille leikkasin leivinpaperista suikaleet.

Vadelmatäyte

Liivatelehdet ensimmäisenä kylmään veteen pehmenemään.

Kiuhautin vadelmat kattilassa, jotta alkavat hieman hajoamaan.

Sitten kerman vatkautumaan.

Lisäsin sokerin vadelmien sekaan poistamaan vadelmian "happamuutta".

Puristin liivatelehdistä vedet ja liotin vadelmien sekaan.

Nostin kattilan liedeltä jäähtymään.

Kostutin kakkupohjan maidolla.

Sekoitin vaniljarahjan vadelmaseokseen.

Kaadoin vadelmarahkaseoksen kermavaahdon joukkoon ja sekoitin.

Ja sitten koko täyte pohjan päälle, kelmu päälle ja jääkaappiin.

Valkosuklaatäyte

Ensin valkosuklaan vesihauteeseen sulamaan.

Liivatelehdet kylmään vetään pehmenemään ja kerma vatkautumaan.

Kun valkosuklaa oli sulanut, liotin liivatelehdet tilkkaan kuumaa vettä 

ja kaadoin valkosuklaan joukoon.

Sekoitin tuorejuuston valkosuklaaseen ja sitten koko seoksen kermavaahdon joukkoon.

Ripottelin vadelmatäytteen päälle vadelmia,

jonka jälkeen kaadoin valkosuklaatäytteen siihen päälle.

Kelmu päälle ja jääkaappiin vähintään kuudeksi tunniksi.

Ite tein edellisenä iltana.

Ennen sokerimassa kuorrutteen laittoa, levitin vanilja tuorejuustoa kakun pinnalle.

Sokerimassan laitto ei menny ihan nappiin, kun ei sitä pystynykkään enää siirtään kun oli kerran kakun päällä laitettu. Ei ihan iisiä hommaa, ainakaan mulle.

Kysykää toki, jos ohje ei ollu selkeä tai on ihan mitä vaan kysyttävää! :)