Luonnollinen lapsuus

Nykyään kaikki on kaikkea muuta kuin luonnollista. Ollaan erkaannuttu aivan täysin luonnosta ja tuntuu, että kaikki keinotekoinen on vaan hyvää. Onneksi luonnollisuus nostaa kovasti päätään ja tehdään paljon tutkimuksia sekä tutkitaan historiaa miten ennen on tehty. Lastenkasvatuksessa luonnollisuus ja sen puute näkyy todella vahvasti.

Oon aina ollu todella kiinnostunu lapsista ja kasvatuksesta. Vaikka kuulin kakskymppisenä, etten voi saada lapsia luonnollisesti, ei kiinnostukset lopahtanut. Aina kun mahdollista keskustelin raskaana olevien sekä pienten lasten vanhempien kanssa lapsista, kasvatuksesta ja kaikesta niihin liittyvästä. Aina putkahteli uusia mielenkiintoisia näkemyksiä ja ne jäi mieleen. Jo ennen Lilian raskautta mulla oli aika vahva käsitys miten lapseni kasvattaisin.

Lilian raskausaikana kuulin sormiruokailusta, jota googlettamalla löysin kiintymysvanhemmuuden. Illat luin sängyssä Villelle ääneen tekstejä, Ville nukahti lähes aina heti, joten kertausta tuli aika paljon. Tekstejä lukiessa sain vaan vahvistuksia omille ajatuksille, miksi näin kannattaa toimia ja miksi näin luonto toimii, miksi ajattelen asian menevän näin.

Tarpeeksi en kuitenkaan lukenut ja googlettanut, kun imetys tietous jäi uupumaan. Kiintymysvanhemmuus, vessahätäviestintä ja sormiruokailu kuitenki kytivät mielessä. Kaikkia on toteutettu ja toteutetaan rennossa meiningissä, luonnollisesti.

Törmään monesti siihen, että joudun puolustelemaan mm. vauvan sylissä pitoa, perhepetiä, täysimetystä sekä sormiruokailua. Kaikki nämä asiat on luonnollisia tapoja elää ja kasvaa. Aina on toimittu näin, kunnes länsimaailma teollistui. Miksi näin ei toimittaisi?

Meille on iskostettu päähän, että: 
"Vauva manipuloi vanhempia, oppii olemaan sylissä, eikä oppi nukkumaan omassa sängyssä, jos nukkuu äidin kainalossa..." 
"Vauvan itkuun ei tarvi eikä saa vastata heti, ettei opi pompottaan."

Ja näitä kuulen ja luen usein, edelleen:
"Se hakee vaan huomiota, ei sillä oo mitään hätää." 
"Tästä on tullu ihan sylivauva, kun pidätte vaan sylissä. Ei se opi olemaan lattialla, saati liikkumaan."
"Sehä nukkuu vielä kouluiässäkin teijän sängyssä. 
"Ei se saa tarpeeksi ravintoa ite syömällä. Ei se syö, kun et syötä." 
"Miten vieläki vaan imetät."

Läheisyys ja syli

Vauva tarvitsee läheisyyttä ja syliä loputtomasti, liikaa et voi antaa. Vauva ei siihen opi vaan tarvitsee sitä. Lilia oli sylissä todella paljon, välillä unohdin viiä sänkyyn nukkumaan. En voi kantaa liinassa/kantovälineissä niskojen vuoksi. Lilia oppi ryömimään n. 7kk ja samana päivänä nousi pystyyn. 10kk iässä käveli ja 11kk juoksi, vaikka on sylissä pidetty paljon. Loputon syli ja läheisyys kasvattaa lapsesta itsevarman ja rohkean. Lapsi uskaltaa lähteä tutkimaan maailmaa, kun tietää että äidin/isän syliin pääsee heti kun haluaa. 

Reilun vuoden ikäisenä ei Liliaa paljon sylissä pidetty, kävi sekunnin istumassa ja taas mentiin. Mutta nekin sekunnit sillon ja tällön oli tärkeät. Syliä ei saa kieltää lapselta! Uskallan väittää, että lapsi joka takertuu vanhempaan ja vinkuu kokoajan syliin, on monesti jäänyt ilman syliä vaikka on pyytänyt. Monesti on nopeampaa keskeyttää oma tekeminen, ottaa lapsi syliin ja jatkaa sitten, koska lapsi voi haluta vain kävästä sylissä. Lapsi jaksaa myös paremmin odottaa syliä, kun on tottunu että sinne kyllä pääsee. Mutta kyllä meilläkin saadaan tällä hetkellä raivareita, jos ei pysty just heti ottamaan syliin. Tällä hetkellähän raivarit saadaan ihan mistä vaan, ihana 2v ja rajojen etsintä.

Itku

Itku on vauvan kommunikointi väline ja oikeastaan se viimeisin, kun ei ole osattu lukea aikaisempia merkkejä. Vauva ei itke turhaan. Isompi lapsi kiukuttelee, mutta silloinkin se on tärkeää tunteiden osoitusta, jota ei saa jättää huomioimatta. Vauvan itkuun tulee reagoida heti, ei vauva itke tahalleen.

"Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi. 

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!" "

Lainattu täältä. Suosittelen koko tekstin lukua!

Nukkuminen

Nukkuminen perhepedissä on lähes aina paras ja luonnollisin tapa vauvalle, äidille ja koko perheelle. Vauvan paikka on äidin kainalossa. Vauvan ja äidin unisyklit menee samaan, jolloin yöheräämiset on helpompia. Toki imetys tukee myös jaksamista heräämisistä huolimatta ja imettäminenhän on aivan ihanteellista perhepedissä. Pieni vauva saattaa unohtaa, miten hengitetään jolloin vieressä hengittävä äiti antaa mallia omalla hengityksellä. Suurinosa aikuisista ei tykkää yksin nukkumisesta, niin miksi vauvan tai lapsen pitäisi nukkua yksin. Ei kivikaudella lapsia laitettu toiselle puolelle luolaa nukkumaan, aina on nukuttu samassa tilassa. Kunnes yhtäkkiä keksittiin laittaa lapsi omaan sänkyyn ja sänky vielä omaan huoneeseenkin.

Meillä on pinnasänky sivuvaununa parisängyssä kiinni ja toisella puolen Lilian juniorisänky kiinni. Sivuvaunu tuo lisätilaa ja takaa, ettei vauva tipahda lattialle. Itseäni myös helpottaa siirtää vauva välillä sivuvaunuun nukkumaan, että voin nukkua mahallaan, mutta vauva on ihan vieressä ja saan siliteltyä ja siirrettyä takas kainaloon helposti. Ja kun liikkuminen alkaa, otetaan lisäpohja pois, jolloin sivuvaunu on alempana kuin meidän sänky eikä Peetu pääse "karkaamaan", kunnes oppii kiipiämään.

En voi, kun hehkuttaa täysimetys + perhepeti systeemiä. Peetun ollessa viikkoa vaille 6kk jouduin ensimmäisen kerran yöllä nousemaan sängystä Peetun itkun vuoksi toiseen huoneeseen ja nukuttamaan syliin, flunssan vuoksi. Normaalisti Peetu ei ehdi alkaa itkemään, kun meistä ei kumpikaan edes herää kunnolla yösyönteihin. Ville sai suunnilleen ekat 5kk todeta yöuni-kyselijöille, ettei yöllä edes tiiä vauvasta. Sitten alko yöporinat keskellä yötä, yksikseen hetken porisee varpailleen sillon tällön.

Hankittiin Lilialle juniorsänky, että pinnisänky on sitten vauvalle. Heti onnistu sängyn vaihto ja alkuun meidän sängyn ja Lilian sängyn välissä oli kulkuväli, mutta viikon jälkeen laitettiin sängyt yhteen. Oli ihan liian kaukana tyttö! Tällä hetkellä Lilia nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssä, välillä nukahtaa meidän sänkyy, välillä kömpii yöllä väliin ja välillä vasta aamulla tai sitten nukkuu 

vaan omassa sängyssä. Niin helppoa!

Huomionhaku

Ja kyllä, vauva hakee huomiota ja lopulta itkulla, jos ei muuten saa. Koska vauva tarvitsee vanhemman/hoitajan huomion. Eihän vauva ilman pärjää eikä pidäkkään. Vanhempi/hoitaja on vauvaa varten. Toiset vauvat tykkää olla itsekseen lattialla/sitterissä ja toiset ei hetkeäkään. Vauvasta ei tule hemmoteltua, jos vastaa huomion hakuun. Vauvan tiputtaessa lelun, sinun täytyy se antaa vauvalle, koska ei vauva siihen itse kykene, mutta se ei ole pilalle hemmottelua.

Syöminen

WHO (maailman terveysjärjestö) suosittelee 6kk täysimetystä, osittais imetystä 1v asti. Imetystä mielellään 2vuotiaaksi ja siitä eteenpäin, jos perheelle niin sopii. Suomessa ei tämmösistä kauhiana puhuta. Itselle oli tärkeää, nyt kun se onnistui, täysimettää 6kk (vielä muutama päivä) ja sitten aletaan sormiruokailemaan. Ei aleta syöttämään soseita, vaan Peetu saa rauhassa tutustua ruokaan sormiruokailen. Kirjoittelen tästä luultavasti seuraavat 6kk.

Paras "ohje" lapsen kasvatukseen

Vauvalle ja lapselle puhuminen ja asioiden kertominen on tärkeää. Selitän kaiken mitä teen ja miksi teen ja miksi kiellän. Ei ole reilua sanoa "Nyt puetaan!", "Ei älä tee nuin!" tai "Ei nuin saa tehä!" ilman, että selittää miksi niin tehdään ja miksi niin ei saa tehdä. Eihän lapsi opi, jos joka puolelta vaan kuuluu käskyjä ja ei ei ei ei.

Kun Lilia alko olemaan siinä iässä, että huomasin päivän mittään sanovani vähän väliä "ei!" aloin miettimään asiaa. Joka kerta, kun olin sanomassa ei, mietin miksi sanon niin, eikö niin oikeesti saa tehdä. Jos kaikki on kiellettyä vain siksi, ettei vanhempien korvat kestä, vanhemmat ei jaksa siivota jälkiä, tai muuten vaan, lapsi ei tiiä enää mitä saa tehä ja tekee ihan kaikkea eikä usko mitään. Ja sitten, kun oikeesti ei on ei, niin ei sillä ole tehoa.

Sanoita lapsen tunteet! Voi mikä ihana lause! Ja niin tärkeä. On helpompi ottaa kiukut ja itkut vastaan, kun selittää lapselle tilanteen ja asian ja koittaa ottaa selville, miksi kiukuttaa ja itkettää. Tilanne puhutaan auki. Ja alotin tämän varmaan vuoden iässä vaikka Lilia ei ehkä vielä asiaa ymmärtänyt, mutta se helpotti itseäni.

En halua asettaa itseni lapsen pomoksi, joka määrää kaikesta ja lapsi tottelee. Myös lapsella on tunteet ja tarpeet. Jotkut asiat on tehtävä vaan ja niissä on se vanhempi joka määrää ja on vastuussa, mutta nekin selitän. 

Ulos puetaan vaatteet päälle, mutta jos lapsi on sitä mieltä, ettei pipoa/hanskat tarvita, niin lähdetään kokeilemaan. Aina on pihalla laitettu pipo/hanskat käteen, kun on alkanut palelemaan.

Lapsi ei myöskään ole pomo, joka määrää vanhempia. Lilia omaa vahvan tempparamentin ja kokeilee, miten se toimii. Muunmuassa monesti istun Lilian mielestä väärässä paikassa, mutta ei Lilia määrää missä istun, niinkuin en minäkään määrää missä Lilia istuu.

Miksi tästä kirjoitin

Törmäsin monessa paikkaan nyt tuolla yllä oleviin uskomuksiin, niin oli pakko avata oma suu. Voisin tästä aiheesta kirjoittaa, niin paljon. Rakkaat lukiat kyselkää ja pyytäkää lisää! <3

Lähteet

Kaikki mitä kirjoitin oon lukenu vuosien mittaa ja asiat on luettu monista paikoista. Omasta päästä, omia ajatuksia, luonnollisesti. Googlailkaa ja lukekaa Kiintymysvanhemmuus, sormiruokailu, Jari Sinkkosen kirjat, Luonnollinen Lapsuus -kirja...

Laittakaa kommentteja, kiitos! <3