Kesä ja uus auto

Aurinko paistaa ja nenä tukossa! Nyt se kesä tuli ❤️ Ajellaan pudasjärveltä kotia kohti ja lauletaan ihania biisejä. Käytiin mummua ja ukkia moikkaamassa Korpisella päiväseltään. Auto vaihtu vihdoin sellaseen mihin oon tyytyväinen. Piti lähtee kokeileen jättääkö tien päälle vähä pitemmällä matkalla ja vielä matka jatkuu erittäin hyvin.

Tää on niin ihanaa, kun auton kulutus näyttää 4,6-6l/100km. Ai että nautin. Aikasempi auto söi 14-17l/100km. Oulussa kun kävi mutkan, niin meni kakskymppiä. Ei paljo huvittanu ajella mua, Ville kyllä ajeli. Toyotasta oon haaveillu, mutta ihan sitä en vieläkään saanu. Kokeillaan tätä volkkarin golffia nyt, ehkä se Toyota vielä joskus.

Sanoin autokaupan pihassa, että kokeillaan sopiiko istuimet. Ville vaan sano, että soppii soppii. Joo-o, kyllähän ne sopi, mutta aika pienesti on tilaa etupenkillä. Matkalla naurettiin, kun Ville tuumas "ajellaan sitte polvet suussa pääasia, että syö vähä!" Ja katto mua, kun olin niin onnellinen. 

Jos istuimet ois kasvotmenosuuntaan, niin ei olis mitään ongelmaa. Kauhistuttaa ajatuski kääntää Lilia toisin päin. Kolarin sattuessa ei oo paljon väliä kummin päin on, kun kolari voi tulla mistä suunnasta vaa, mutta kovat äkkijarrutukset. Niitä voi tulla kesällä varsinki porojen vuoksi paljonki. Ei sais liikaa miettiä.

Kohta kotona ja auto toimii edelleen!

Lilialla meinas tulla matkalla tylsää, joten annoin kattoa mun puhelinta lukittuna. Oli olia kenkiä kuvannu. Jos ens kerralla Lilia matkustaiski peräkontissa, kun näyttää siellä viihtyvän...

Maalla on mukavaa

Nyt voi huokasta. Ei oo hetkeen menoja eikä meininkejä. Koko kevät ollu menosta menoon menemistä ja tuntunu, että ei oo ehtiny edes pysähtyä. Kodin laittaminenkin aivan kesken. Toki kokoajan mietin ja suunnittelen, mutta kovin tekoihin en oo vielä päässy. Pitäs ehtiä alkaa selailemaan lehtiä, nettikauppoja, liikkeitä ja ennen kaikkea kirppareita! Muutamia suunnitelmia joita ei kaupasta löydy.

Eilen naapuri kävi kyntään meidän peltoa pieneltä matkalta, kun ollu hevosten kesanto eli aivan umpeen kasvanu. Nyt pitäis vielä karhita(?) ja sitten kuulema päästään laittaan potut peltoon ja muut siemenet. Pitäs tsekata YouTube löytyskö sieltä ohjeita nuihin istutuspuuhiin. Lapsena oon ollu pottua laittamassa, mutta ei kauhiana muistikuvia.

Keittiönpöydän ääressä istuessa voi ikkunasta katella meijän kesänaapuria, Oliver shetlanninponia. Ei nyt muistikuvaa oonko aiemmin kirjotellu aiheesta. Käytiin sunnuntaina lasten kans vähä harjaileen Oliveriä ja kattoon, kun sillä ratsastettiin. Voi kuinka itellä himottaa ratsastaan. Lilia ei vielä uskaltanu käydä selässä istumassa.

Huomenna Lilian kevätjuhla ja niillä on esitys siellä. Se on meijän eka päiväkodin juhla. Sanoin Villelle, että pittää ottaa paljon nenäliinoja munkaan, niin Ville meinas ettei olla vielä niin vanhoja että itketään. Mulla on kauhee tenkkapoo hoitajien lahjojen suhteen. En haluais viedä mitään turhaa krääsää. Jossakin näin idean juuriharjasta ja mäntysuovasta, mutta mietin onko vähä törkee. Yrttiruukkua mietin myös, en vaan oo ehtiny katella niitä. Kakku ois multa helpoin toteuttaa, mutta entä jos on allergioita. Täyty varmaan olla gluteeniton, maidoton ja munaton. Ja parastahan tässä on että vissiin huomiseksi pitäs viiä tai kun Lilia jää lomalle, mutta sitten osa hoitajista on jo ehkä lomalla. Ehkä vien torstaina aamuna kahvipöytään jotakin...

Mun treeni-into on älytön ja vielä kroppa kestäny hyvin, kun meen maltilla fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Eli tooodella iisisti. Hiljaa hyvä tulee. Eilen vedin 40min kävelyä ja 100metriä askel kyykkyjä. Tännää ollu vähä hankalaa mm. portaiden kanssa.

Käytiin tännää iltakävelyllä kattomassa katiskat, pienet ahvenet päästettiin takasi. Aika luksusta asua maalla, hevoset naapurissa ja katiskat joella. Takas tullessa jäätiin vielä pihalle ja potkittiin palloa tuossa. Kunto kun on mitä on, niin hikihän se tuli. Sain myös reväytettyä vasemman nivusen. Ei kantsis kun ei osaa.

Nyt vielä pyykit kuivamaan ja kuivien viikkaus seurana fitness päiväkirjat, ihana Venla, ja sit nukkumaan tuonne miesteni väliin.

Vuosi sitten

Vuosi sitten oli toisen raskauteni laskettupäivä.

Vuosi sitten pelkäsin tätä päivää älyttömästi samalla kovasti odottaen.

Vuosi sitten oli kesä ja helle.

Vuosi sitten minusta tuli äiti pojalle.

Vuosi on mennyt älyttömän nopeasti. Toisaalta olen oppinut niin paljon ja elämässä ollut jokainen sekuntti täynnä toimintaa ja ajatuksia, että tuntuu kuin 20.5.2014 olisi ainakin viiden vuoden takana. Kun saa pienen viattoman ja avuttoman vauvan kainaloon, ei pysty uskomaan kuinka kaikki muuttuu vuodessa. Nyt muistot pienestä ja avuttomasta vauvasta on todella hatarat. Kun elää niin hetkessä, ei muista hetkiä jälkeen päin. Onneksi on kuvat!

Raskaus oli kamala, olin niin kipiä. Eka oksensin ja voin pahoin. Sitten alko viikolla 15 sietämättömät liitoskivut ja kuljin keppien kanssa. Pahoinvointi helpotti, mutta liitoskivut pysy ja kaveriksi tuli närästys. Jos en puolen tunnin välein kävelly, itkin ylös noustessa ja kymmenellä ekalla askeleella. Liliaa en loppu ajasta nostellu ollenkaa. Kävin synnärillä monesti, koska olin niin kipiä. Olin varma, että jotakin on pahasti vialla. Kuitenki kaikki johtui onneksi vaan liitoskivuista ja endometrioosista. Rukoilin käynistystäkin useampaan kertaan, koska olin niin loppu kipuihin. Nukkuminen oli lähes mahdotonta.

19.5. oli älytön helle! Manasin, ettei mun pitäny olla enää helteillä raskaana. Illalla Laura oli käymässä ja herkuteltiin. Laura tuumas, että alahan nyt synnyttään, niin jään hoitaan Liliaa. Olo oli ihmeellisen hyvä. Välillä käveleskelin ja maha oli kuin kestosupistuksessa ilman kovaa kipua. Laura lähti puoli kahden aikaa yöllä kotia ja mietin vessassa käydessä, että menis nyt vedet.

Menin nukkumaan, mutta heräsin hetken päästä kivuliaaseen oloon. Kävin ehkä vessassa, mutta nukahdin uusiksi. Puoli neljä heräsin järkyttävän kipuun. Supisti ja kunnolla. Kävin vessassa ja matka sinne ja takasin oli vaikea. Ville ja Lilia nukku. Menin sohvalle katteleen ulos ja aloin miettimään joko ois tosi kyseessä. Itku tuli lähes heti ja vaikeasti pääsin lysähtämään sänkyyn itkien ja huutaen Villelle, että nyt se syntyy, soita mummulle, meen suihkuun!

Menin suihkuun ja ah kuinka se helpotti. Mutta jokainen supistus oli edellistä kovempi. Piti oottaa supistus ja äkkiä saada vaatteet päälle ennen seuraavaa. Sitten keinuttelin keinutuolissa hammasta purren, etten Lilian eessä kovin huutais. Kun mummu ja ukki ajo pihaan, sanoin että seuraavan supistuksen jälkeen juoksen. Juoksin täysillä autoon, matkalla moikat huutaen mummulle ja ukille.

Klo neljä oltiin matkalla sairaalaan 25km päähän. Supistukset oli pahempia kuin ikinä Lilian synnytyksen aikana. Ponnistaminen tunne tuli ja vähä väliä tuntu, että vedet meni. Supistusten välillä päivitin läheisille väliaikatietoja.

Olin varma, että synnytän autoon. Päästiin oyssin synnärin oven eteen ja taas ootettiin supistus ja sitten juostiin! Kätilölle vaan huusin, että sattuu!! Tällä kertaa oli tosi kyseessä eikä menty millekkään käyrille pötkötteleen. Puol viis olin nelisen senttiä auki ja saliin mentiin kun tuli taas hyvä väli.

Mulla oli pitkä toive ja vaatimuslista, mutta ekana ja joka välissä muistin kertoa kuinka pelkäsin! Altaaseen en todellakaan kerenny. Samantien annettiin ilokaasu ja kohdunsuun puudute. Kätilö tuumas, että nyt ootellaan ja tulee kohta niin mietitään laitetaanko epiduraali vai spinaali.

Meni ehkä viis min ja suositukset räjähti ihanan uudelle tasolle. Huusin Villelle, että hakee kätilön ja että kuolen ja että onneks en tee tätä enää ikinä. Katoin monitoria ja lukemat näytti pientä supistusta, mutta musta tuntu että repiän justiinsa.

Oikeeta kätilöä ei löytyny, mutta meidät sisään ottanu tuli tarkistaan tilanteen ja totes mun olevan 9cm auki. Tuumas, että ei ihme jos sattuu kun tuommosta vauhtia aukiaa. Vissiin puoli tuntia menny, jos sitäkään. Lääkäri tuli ja kätilö totes, että nyt synnytetään eikä tarvita mitään puudutteita. Huusin, etten synnytä ilman spinaalia! Ihana lääkäri totes, että laitetaan kun pelkää niin paljon.

Voi mikä autuus se spinaali oli. Siihen loppu kipu ja mut valtas lämpö. Yövuoron kätilö sano, että ootellaan rauhassa eikä turhaa liian aikasi aleta ponnistelemaan. Vuorot vaihtu ja uus kätilö tuumas, että alahan ponnistaan kun siltä kerran tuntuu.

Spinaalin vuoksi en tuntenu kunnolla supsitusta, kätilö kerto millon ponnistaa. Mukana oli kätilöopiskelija ja oli hänen eka synnytys. Kyselin siinä kaikkea mahdollista ja kätilö opetti häntä. Olin vaan, että joo kokeile ja opettele ja mikäs tässä.

Kaks ponnistusta sattu ja jätkä oli maailmassa! Ja ne kaks sattu ehkä siks, kun pelkäsin pahenpaa kokoajan. Olin, että häh, tässäkö tää oli? Vauva hengissä ja minä täysin ehyenä, kuin luotu synnyttämään. (Toisin kuin raskaana olemaan)

Taas pitkälista toiveita ja vaatimuksia. Heti rinnalle, ei saa katkasta napanuoraa ennen kuin sykkiminen loppuu, ei saa pestä eikä pukia. Ja kaikki täytettiin.

Meille synty yhdeksän pisteen poika klo 7:31 mitoin 51cm ja 4078g. Synnytys oli nopea ja eheyttävä. Synnytyspelko voitettu.

Näin kirjoitin erääseen vauvaryhmään muita pelkääviä tsempaten:

Nyt niin kaiholla muistelen vuoden takaista päivää. Sitä pientä vastasyntynyttä, jonka kanssa opeteltiin imetyksen salat ja oltiin koko sairaalassa olo aika iho ihoa vasten.

P.s. Vedet meni vissiin suihkussa. Olisin halunnu tietää, miltä tuntuu niiden meno, mutta niistä ei oo mitään havaintoa. No ei ainakaan menny kaupassa tai auton penkille, mitä jännitin.

Gluteeniton suolainenpiirakka pohja

Tämä suolainen piirakkapohja on paras. Tähän voi laittaa täytteeksi, mitä ikinä keksii ja tuunailla.

Piirakkapohja

pyöreä piirakka vuoka (pellillinen)

100g(125g) voita

1prk(2prk) maitorahkaa

2 1/2dl(5dl) jauhoja

(varaa jauhoja myös leipomiseen)

1/2 tl(1tl) leivinjauhetta

1/2tl(1tl) suolaa

1. Sekoita käsin tai koneella pehmeä voi ja maitorahka.

2. Sekoita jauhot, leivinjauho sekä suola.

3. Lisää voi-maitorahkaseokseen.

4. Painele vuokaan jauhoja apuna käyttäen.

Pohjan päälle voi ripotella mausteita ennen esipaistoa omien täytteiden mukaan.

Kannattaa esipaistaa pohjaa n.10min uunissa 225 asteessa.

Täytevaihtoehtoja

Tonnikala-tomaatti-feta

Vuohenjuusto-kana-basilika

Sieni-feta

Kana-paprika-ananas

5. Laita täytteet esipaistetun pohjan päälle

Päällinen

2(4) kananmunaa

1tlk(2tlk) creme fraichia

n.2dl(n.4dl)juustoraastetta

6. Sekoita kaikki ainekset sekaisin

7. Kaada täytteen päälle

8. Paista n.20min uunissa 225 asteessa

Olen tehnyt myös ilman kananmunaa. Seosta voi jatkaa hieman esim kermalla, jos on todella tönkköä.

Herkutteluja

Tykkään kovasti herkutella. Elämästä pittää nauttia. Parasta on viettää ystävien kanssa aikaa hyvän ruuan merkeissä.

Perjantaina mentiin lasten kanssa vaarilaan. Ville lähti heittää frisbeegolffia ja viettään veljensä kanssa iltaa. Oona tuli illalla vaarilaan, kun oli saanu Emmin nukkumaan. Tein meille vuohenjuustokanapiirakkaa ja Oona mansikka-meloni-juustoleipäsalaattia. Oli melkoset herkut! 

Löyty vielä yks alkoholiton skumppapullokin, mikä häistä jääny. Parasta kuohuviiniä ikinä ja vielä alkoholitonta! Kävin kyselemässä alkosta sitä ja tilaamalla sais, mutta pitäs koko laatikko tilata. Virosta ostettu tuo aikoinaan ja sinne siis. Pittää vielä kokeilla jos Ruotsin puolelta löytys ihan hyllystä. 

On mukava juua välillä muutakin kuin limukkaa ja tuo kuohuviini on siihen parasta. Alkoholi kun ei oo mun juttu ollenkaan. Kyllä me saunottiin ja uitiinkin herkuttelun välissä.

Jälkkäriksi tein Rocky Roadia. Maitosuklaata, cashewpähkinöitä, suolapähkinöitä ja vaahtokarkkeja.

Äitienpäiväksi toivoin aamupalaa. En esittäny lahjatoiveita ollenkaan. Suklaat oli kuitenkin ilmestyny pöytään uudessa kulhossa. Aikas ihanan värinen tuo mustikka.

Aamupalaksi sain hieman-parempaa-appelsiinituoremehua, teetä, Villen erikoisjuustoleipiä, paistettua ananasta, tomaattia, nakkeja ja munia. Suklaata, banaania ja gluteenittomia "fanipaloja", vitsit että ne oli hyviä. Nam, kun oli hyvä aamupala!

Maanantaina juhlittiin Nooran kans etukäteen meijän synttärikaimoja. Peetu ja Noel on syntyny samana päivänä, joten meillä on 1-synttärit samana viikonloppuna. Päätettiin, sitten juhlia ihan erikseen. Vähä hyvissä ajoin, mutta kun ollaan muuten niin kiireisiä. 

Noora toi mukanaan älyttömän hyvvää kana-pastasalaattia ja pojille apinaevästä sekä pähkinöitä. Mietin kuumeisesti, mitä makiaa herkkua teen. Äitienpäivä juhlinnat takana, niin päädyin hieman keveämpään ratkasuun, Hedelmäsalaattia suklailla.

Hedelmäsalaatissa oli vesimelonia, jotaki keltasta melona (ei hunaja), päärynää, omenaa, kiiviä, banaania, viinirypäleitä ja granaattiomenaa. Päälle sitten tummaa ja valkoista suklaata.

Laitan kanapiirakan ohjetta pian omassa postauksessa. Peetun synttärit lähestyy ja sinne menuu suunnitelmissa. Reseptejä tiedossa.

Ihana fysioterapia!

Oon ehtiny kulkee fysioterapiassa aika monta vuotta ja aika monta kertaa ja aika monella fysioterapeutilla. Alkuun olin aina tohkeissani, kunnes joka kerta lähdin kipiämpänä sieltä ja seuraavat päivät oli pahempia. Taas kun aloin olemaan paremmassa kunnossa oli fysioterapia aika ja taas tosi kipiä. Jumpattiin niin ja näin. Venytettiin tuota ja tuota. Hierottiin ja manipuloitiin. Joka kerta kumottiin myös edellisen fyssarin ohjeet kommentein "Ei missään nimessä nuin voi/saa tehä sun kropalla." Ja samaan syssyyn ihmeteltiin, miksi en oo ohjeiden mukaan kotona harjotellu.

Aloin olemaan niin tympääntyny fysioterapiaan, että aina kun lääkäri mulle sitä määräs teki mieli itkee, "luuletko että tästä mitään hyötyä on?". Tulin vaan kipiämmäksi ja päätä sekotettiin uusilla eri ohjeilla, ja nekin vaan kipeytti. Silti aina uudella innolla lähdin uudelle terapeutille.

Jos oikein muistan, terapeuttini nuoriso psykiatrisella, missä kuljin kolme vuotta kongitiivisessä terapiassa, suositteli mulle psykofyysistafysioterapiaa. Ja sain sinne maksusitoumuksen aivovamma polilta. Keväällä 2012 alotin Medifysissa Ullan kuntoutuksessa ja eka kertaa mua ei vaan kipeytetty lisää.

Käpylässä ollessa tätä fysioterapia muotoa tuettiin ja toivottiin pitempää maksusitoumusta, että nähdään oikeasti mikä vaste sillä on. Nyt keväällä oli tarkoitus sitten alottaa kaks kertaa viikossa, mutta oli vähän liian rankka suunnitelma. Hankalaa myös Peetun hoitojen suhteen. Syksyllä sitten tihennetään, kun Peetukin on hoidossa ja pystyn keskittymään täysillä kuntoutukseen.

Nyt vihdoin menossa sellanen kuntoutus, mistä oon itekki sitä mieltä, että tällä mut saadaan parempaan kuntoon. Kun on monta vuotta kipiä ja ihan jännityksessä koko kroppa, niin alkaa olemaan kroppa aika todella huonossa kunnossa. Ja on aivan sama mitä tekee, niin kaikki pahentaa. Jotakin siis täytyy tehdä, että voin elää ja toimia!

Ensin tsekkailtiin sitä hengitystä ja availtiin niitä kalvorakenteita. Sitten Ulla huomas, että oon aika kierossa ja kävelenki väärässä asennossa. Itehän sitä ei tiiä, kun kroppa on oppinu tietyn asennon. 

Mulla on notko selkä ja yli liikkuvat nivelet. Lantio eteen kallellaan ja vähä sivullekki. Polvet lukossa ja paino kantapäillä. Hartiat ja niska aivan paketissa. Aivan perusasento.

Alettiin sitten kattelemaan mikä se oikee perusasento on. Haettiin paino kantapäille sekä päkiöille. Polvet pois lukosta. Lantio polvien päälle suoraan. Ja musta tuntu, että näytän aivan gorillalta. Ei mitenkään normaalilta perusasennolta tuntunu. Ulla otti kuvan mun sivu profiilista omassa perusasennossa sekä tässä oikeessa. Ero oli aika iso ja en kyllä miltään gorillalta näyttäny. Mahakaan ei pömpöttäny. Näytin niin paljon paremmalta.

Nyt sitten pari viikkoa oon aina seistessä ja istuessä kallistanu lantion oikeelle paikalle ja painon koko jaloille. Ja mielestäni olo ollut parempi. Kävellessä en oo pystyny asentoa miettimään.

Tänään mentiin sitten saliin ja alettiin harjottelemaan kävelemistä. Hengitys ja oikee asento siihen. Eikä todellakaan mitään helppoa ollu. Mietin, että kuinka vaikeeta se kävelemään oppiminen on jos täytyy alottaa täysin alusta, kun se on nytkin vaikeeta.

Ensin haettiin oikee perusasento. Sitten hengityksen tahtiin pieniä kyykkyjä. Tein niitä siinä muutaman ja Ulla kysy, että mitä huomaan. En tienny mitä tarkotti, kunnes näytti. Kun kyykkäsin, mun lantio kierty oikeelle. Sitten kun Ulla kävi asettaan lantioni suoraan ja kyykkäsin, tuntu todella oudolta. Tuntu, että polvet osottaa vasempaan kulmaan ja lantio suoraan. 

Noniin, paino päkiöillä ja kantapäillä. Polvet pehmeinä. Lantio suorassa polvien päällä. Astuessa paino kantapäästä pottuvarpaan yli. Näillä ohjeillä eikun kävelemään. Eihän se onnistunu ollenkaan. Ensinnäkin kropalle tosi rankkaa ja mun jalat mennee aivan erilailla. Hieman saan tehä töitä.

Tanssitaustalla mun vartalon hallinta on hyvä ja osaan heti laittaa osat oikein, mutta se että ne pysys oikein ja voisin vielä kävelläkki oikeessa asennossa. Mutta vaikka oli olo, että tämä on aivan mahdotonta ja ei voi olla totta, niin olin tohkeissaan. Jes, nyt lähtään oikeesta suunnasta ja tässä on hyvän näkönen tulevaisuus!

Nyt kotona treenaan näitä:
1. Perusasennon korjaus joka välissä
2. Balettiliike. Varpaat ja kantapäät yhteen ja nousu suoraan ylös päkiöille. Kantapäät pitää olla kokoajan yhdessä.
3. Pohkeiden venytys
4. Hengitys. 2 askelta sisään ja 4 askelta ulos.

Kyllä mää vielä liikkumaan pääsen! Eka tavote on pystyä käymään kävelyllä ilman, että saan sillä itteni kipiäksi. Seuraava on sitten kyykky ja vattalihashaasteet mahdollisiksi.

Hengittämisen vaikeus, läpimurto!

Vaikka hengittäminen on automaattista ja jokainen sen osaa, ei se ole ihan yksinkertaista. En tiedä millon ja miksi se on menny mulla "vääränlaiseksi". Jo vuosia sitä on treenailtu paremmaksi monissa paikoissa, eri terapioiden yhdeytessä. Synnytyksiin valmistuessa koitin myös harjotella eri hengitystekniiikoita, huonoin menestyksin.

Hengitän liian pinnallisesti jolloin en saa happea tarpeeksi. Välillä joudun väkisin henkäsemään oikein syvään. Hoksaan tämän aina, kun joku siitä mainitsee. Hengityksen muuttaminen on todella vaikeaa ja pian jo unohdan miten piti hengitellä.

Keväällä alotetussa psykofyysisessä fysioterapiassa paneuduttiin taas tähän hengittämiseen. Oonkin sitä jo useamman viikon treenaillu ja vaikka edelleen mielestäni se on todella vaikeaa, jotakin on tapahtunu. Tänään harjoteltiin hengityksen ja oikean asennon yhdistämistä kävelyyn. 

Fyssarin sanoessa ohimennen "Sisään hengitys on aina puolet lyhyempi kuin ulos hengitys", purskahdin nauruun! Oon aina, ihan aina, luullu että ne pitää olla yhtä pitkät. 

Koitappa itse hengittää yhtä pitkästi sisään ja ulos. Hengitä sisääääääääääään ja uloooooooooooos, sisääääääääääään ja uloooooooooooos. Ja jatka hetki. Miltä tuntuu?

Tämä hengittämisen sala, kun mulle aukes niin wautsi wau, eipä se oikein hengittäminen ookkaan niin vaikeeta. "Sisään hengityksellä kaksi askelta ja ulos neljä askelta." Voi kuinka helppoa ja menee aivan itsekseen oikein.

Vielä ei todellakaan automaattisesti kokoajan hengitys mene oikein, mutta pikku hiljaa. Ehkä en edes huomaa, kun jo hengittelen oikein. Yhtäkkiä olo on vaan paljon parempi. Näin ne lukot aukeilee ja taas ollaan lähempänä parempaa vointia. Ai että voi olla hyvä mieli!

Pyykkinatsi uudelle levelille: Pyykit pyykkinarulle

Rakastan pyykin pesua. Pesisin, joka päivä pyykkiä, mutta en halua että meillä on kokoajan pyykkiteline olohuoneessa. Se mun toivoma kunnon kodinhoitohuone jäi uupumaan tästä meidän talosta. En oo koskaan oikein ulkona kuivannu pyykkiä siitepöly allergian vuoksi. Nyt päätin kuitenki kokeilla miten käy.

Pihalta löyty valmiina sellanen pyöree pyykkiteline. Narut olivat saaneet vähän tuiskua ja tuulta,joten ne piti uusia. Ajattelin, että pyykkinarua on vaan yhdenlaista, hups! Sitä oliki vaikka ja minkälaista ja värisstä ja pitusta. Luotin Siniin ja otin niiden silikoni päälystettyä 50metriä valkosena. Seuraavaksi pyykkipoikia. Meillä oli häälahjalistallakin pyykkipojat, mutta ei me saatu niitä. Noniin, puisia vai muovisia. Mietin varmaan valehtelematta 10min kumpia! Päädyin sitten puisiin. Muovisia ei ollu edes kivan värisiä. Ajattelin, että puiset voi polttaa kun menee rikki tai huonoiksi. Ja muovisiahan sitä oiskuuelma pitäny ostaa, kun puiset tummuu ja värjää pyykit.

Se pyykkinarun vaihtaminen ei ollu ihan iisi. Ois ehkä googlettamalla löytyny ohjeet, mutta me sitte ukin kans tehtiin vähä sinne päin ja saatiin narut paikalleen. Vihdoin pääsin pesemään meijän kaikki pyyhkeet, kun mahtu kunnolla kuivumaan. En muista, että oisin monesti elämässä pyykkinarulle ulos pyykkejä ripustanu. Mietin, että tarviiko ne oikeesti laittaa pyykkipojilla kiinni. Joo tarvi ne! Eihän niitä ees saanu hetkeäään pysymään siinä ilman, kun en halunnu laittaa kokonaan kaksin kerroin. 

Seuraavaa koneellista ripustamaan mennessä huomasin, että ihan en ollu osannu. Olin laittanu liian vähän sitä pyykkipoikaa siihen, ois pitäny syvemmällä pistää. Ne pyyhkeet oli menny sillee ruttuun ja kasaan. Ja osa oli aivan mullin mallin pyöriny eli todellakin ne pyykkipojat tarvii olla. Mietin vaan siinä ripustaesssa, että kuinka ne pyykkipojat jättää jäljet vaatteisiin, o-ou! Mutta kuinka ihana kun ihan hetkessä kuivaa vaikka on kevät eikä edes aurinko paistanu.

Mun täytyy nyt alkaa opiskeleen pyykin kuivausta ulkona. Miten ne pyykkipojat laitetaan vaatteisiin, ettei jää jälkiä? Ja mikä ois kätevä säilytin pyykkipojille? En halua jättää niitä sinne narulle sateen armoille. Oli aika hankalaa ripustaa pyyhettä, kun ne pyykkipojat oli kassissa tai kourassa. Siihen on joku kätevämpi taktiikka. Mitähän muuta olis hyvä tietää asiasta? Ja mistä löytys nättejä pyykkipoikia, vaikka mustia?

Muistimpa tätä kirjottaessa, että se viimenen koneellinen on vielä siellä narulla. Villen piti hakia ne nyt illalla ja se nukkuu. Voi olla, että kesän aikana muutaman kerran pyykit jää yöksi ulos tai kastuu sateessa, kun unohdan tai en vaan jaksa ja saa aikaseksi.

Tuoksuu muutes aika ihanalle ulkona kuivatettu pyykki, suosittelen!

Vaihdoin pyykinpesuaineen Ecover Zeroon, kun halusin eko aineen ja hellävarasen lapsille. Mutta en oo yhtään tyytyväinen, kun tahrat ei puhistu. Ikinä ennen vaatteisiin ei oo jääny tahroja, kun oon pessy eka sappisaippualla vaikeimmat ja sitten koneessa Arielilla tai bioLuvililla. Vinkatkaa mulle lyömätön pesuaine! Millä lähtee tomaatit ja mustikat, mutta olis mahdollisimman myrkytön.Ihoystävällinen tuoksukin olis plussaa, mutta kova opettelu on siihen puhtaan pyykin tuoksuun tuoksuvan pesuaineen sijasta. 

Viikkasin samalla viikonloppuna pestyt vaatteet. Mun niskavammalla pitää pitää vähä välipäivä ripustamisen ja viikkamisen välillä. Viikkaaminen tosin on aika nopsaa, kun lasten kaikki paidat ja mekot menee ripustinkaappiin. Tuo läjä siis tuossa selkänojalla.

Kauniita pyykkikasa kuvia, ettei vaan tylsää tekstiä.

Huhtikuu hujahti, brunssista kirppikseen ja vappuun!

Ääh! Olin kirjotellu tänne viikon kuulumiset ja unohtanu tallentaa, joten pitkä postaus on kadonnu. Mennäänpä siis kuvin.

Viime viikolla Oona oli tehny meille torstai aamuksi brunssin. Meillä oli Peetun lääkäri päivällä ja sitä ennen käytiin moikkaa Oonaa ja Emmiä. Brunssi oli kyllä aivan täydellinen kaikkineen. Täysin gluteenitonki! Tykästyin gluteenittomaan muromysliin ja hyviä keksejäki Oona oli löytäny. Herkkuja mahan täydeltä.

Lääkäri reissu meillä meni hienosti. Peetun syöminen on edistynyt nii mahtavasti, että lääkäri oli ihmeissään. Kaikkineen kaikki kunnossa, eikä tarvi huolehtia ollenkaan.

Lauantaina oli Ouluhallissa Suurkirppis. Olin toista kertaa myymässä, kun nuita vaatteita jotenki pääsee kertymään. Merkkivaatteet suurimmaksi osaksi myyn fbkirppiksillä, koska tuolla menee parhaita ne 0,50€ vaatteet. Jäljelle jääneistä ison osan laitoin vaatekierrätykseen. Voitolle jäin, mutta älytöntä tiliä ei siellä tehny. Mutta mukavaa oli ja syksyllä uusiks!

Lilia oli mummulla ja papalla yökylässä pe-la, ettei tarvinnu viideltä herätellä ylös. Päikkärit meillä aina vähän työntakana, mutta kärrytellessä se uni voittaa. Olivat kaupassa pyörähtäneet ja sieltä oli mukaan lähteny tuuliviiri ja pilipali arskat. Tuollaset aurinkolasithan on vaarallisemmat kuin olla ilman. Nuo tummennukset huijaa silmää ja pystyy kattelemaan, mutta sitten se haitallinen uv-valo pääseekin oikein kunnolla sinne silmään tekemään vaurioita. Eli kunnon uv-suojat täytyy laseissa olla. Mutta nuo lasit oli tarpeen tarhan naamiaisissa ja sisällä leikeissä mahtavat!

Sunnuntaina käytiin Lilian kans kattomassa Oulun luistinkerhon kevät näytös, Lumikki. Oli loppuun myyty. En osannu aatella kuinka pelottavaa siellä ylhäällä on istua tuommosen elohiiren kanssa. Kokoajan pelkäsin, että tippuu. Lilia matki käsillä luistelijoiden liikkeitä ja tanssi ja heilu. Kiipeili ees taas. Päätin, että ens kerralla mennään sellaseen näytökseen, missä saa mukana tanssia eikä tarvi pelätä tippumista. 

Näytös oli mielestäni vähä pelottava, musiikit oli osaksi voimakkaita. Lilia ei onneksi tarinaa osannu kuunnella ja totes vähä musiikin pelottavan, mutta ei ihmeitä. Oli myös aika pitkä väliaikoineen. Mutta todella mahtava näytös oli ja ne pienet reilu 3weet, ai että!

Tämä viikko lähti sitten käyntiin enemmän ja vähemmän kovissa kivuissa. Myös Villelle iski hammassärky ja sitä on sitten käyty ke, to ja tällä hetkelläkin istutaan särkypäivystyksessä.

Lilialla oli naamiaiset tarhassa. Tässä meijän Sikamagee Viileä Venla!

Keskiviikkona sain leivottua munkkeja ja tuli taas niin hyviä, että taidan tehä toisenki satsin.

En oo koskaan juhlinu vappua, kun oon aina ollu töissä. 15 vuoden aikana vissiin kahdesti en oo ollu töissä. Viime vappuna olin jo niiin raskaana, ettei voinu. Oon joko myyny palloja, lättyjä tai täyttäny yön palloja. Viime yökin meni täytettyjä palloja sitoessa. Kuussattaa palloa vajaaseen kuuteen tuntiin. Samalla Peetu oli ekan yön musta erossa. Mutta hienosti oli Villen kans menny.

Kohta päästään täältä särkypäivystyksestä ja lähetään hakemaan torilta lapsille vappupallo! 

Hauskaa Vappua!