Itkuksi tarhassa

Vissiin vähä rankkaa tänä muuttaminen. Nukuttiin aamulla pommiin ja lopulta Lilia heräs herättelyn vuoksi huutaen. Huusi, potki ja raapi. Ja sitä kesti kauan. Hetken tauottua se jatkui pukiessa. 

Laitoin tarhaan viestin, että nukuttiin pommiin ja Lilia tullee puurolle. Pukeminen kesti meillä huudon vuoksi varmaan 20-30min. Ihana, kun Peetu pelkää Lilian huutoa eli molemmat itki ja huusi ja lopulta äitiki itki.

Selitin Lilialle että hengitä nyt vaan. "Emminä halua hengittää". Ookei! Seuraavaksi koitin "Rauhotu nyt rakas" "Emminä halua rauhottua" ja aivan hyberventilointi lähellä. Onko tämä joku uhman uus aste?

No vaatteet saatiin päälle laulaen ja hyvällä tuulella. Mutta missä autonavaimet?! Uus koti, laatikoita jokapaikassa eikä oikein järjestystä. Eikä avaimet ees mun jäljiltä. Lopulta ne löyty keittiöstä!! 

Seuraavaksi ulos ja hienoa, Ville peruuttanut auton liian lähelle peräkärryä, miten kaukalo sisään? No onnistu seki ja päästiin lähtemään.

Juosten tarhalle ja äkkiä vaatteet pois ja "Ei täällä ennää oo aamupalaa, varti yli loppuu". Koitin sopertaa, että "joo mutta laitoin viestiä, että myöhästytään.." Lilia kattelee ihmeissään tyhjää ruokalaa ja mää alan itkemään. Mietin, että otanko Lilian nyt vaan mukaan ja lähetään kotia syömään. Itkin ja itkin. Olin ihan hukassa. 

Sitten se sama hoitaja huomaa mun itkun ja tulee "Lähetään Lilia kattoon oisko keittiössä vielä puuroa tai syyä ainaki leipää" Lilia kattoo mua ihmeissää ja koitan selittää itkun läpi, että kaikki hyvin, mee syömään. Hyvillä mielin lähti syömään ja mää lähes juosten autoon itkemään.

Sama hoitaja soitti vielä perään, kun autossa koitin koota itteäni, että oli puuroa ja reippaasti hyvällä tuulella syö. Ja taas itkin. 

Ja nyt kirjottele tätä Lidlin pihassa, nyt ruoka ostoksille! 

Viisaudenhampaan leikkaus pelkopotilaalta

Olin tännää viisaudenhampaan poistossa ja esilääkkeen saatua kirjottelin vähän postausta. Annan olla sen siinä muodossa kuin oon kirjottanu.

"Esilääkitys vartti sit otettu ja pelko ei hellitä. Miten voikin pelätä hampaan poistoa näin paljon. Pelottaa ettei tuo rauhoittava tehoa ja kohta sattuu. Saattajaa ei oo ja pitäs pysyä tolkuissa. Vastaanoton valvovan silmän alla istun pyörivällä toimisto tuolilla. Kiva kuunnella täällä nuitaporaamis ym ääniä ja kuinka opettajat neuvoo oppilaita 😁 huh huh!

Liliaa ponnistaessa mietin olisinko mielummin hammaslääkissä ja en osannu päättää kumpi on pahempaa. Synnytyksestä jäi pelko ja sitä hoidettiin. Myös tätä pelkoa hoidetaan. Toinen synnytys meni paremmin vaikka kivut oli jotakin jäätävää. Viikko sitten poistettiin hammaskiveä ilokaasun avulla ja seki oli kamalaa. Nyt mietin että mielummin synnyttäsin kun olisin tässä. Vaikka kuinka Peetua synnyttäessä lohduttauduin, ettei sitä tarvi ennää ikinä tehä. Siitä sentään sai palkinnon. Nyt poistetaan viisuri jonka olemassa olosta ei oo ollu mitään haittaa.

Joko vähän heittäis päässä... Aika normi olo, ehkä.

Kohta puoli tuntia lääkkeestä ja nyt tuntuu että silmät vois laittaa kiinni. Mun selän takana on sermi ja siinä heti tutkimus huone, ylhäältä auki. Kuulen kaiken, kiva kuunnella esitietolomake kyselyä.. Täällä ei hirveetä yksityisyyttä oo. Iso tila täynnä pieniä koppeja, jotka ylhäältä auki. On siis opetus hammashoitola. Mun aika kuitenkaan ei oo mikään oppilastyö, jestas!

Hyviä kokemuksia kyllä täältä, kerran opiskelijan tutkimuksessa käyneenä leukojen vuoksi ja sitten opettaja tarkisti. Tämän hammaslääkäriopettajan ansioista pääsin aivovammapolille ja sain oikean diagnoosin. Oli ehkä ensimmäinen joka usko mun kivun kunnolla ja tajus ettei voi olla migreeniä tai leukoista johtuvaa pelkästään.

10:10 candy crushia pelaaminen onnistuu hyvin, mutta silmät meinaa jämähtää paikoilleen.

Pako kauhu alkaa iskee ja kurkkua ahistaa! Vähä ehkä nukuttaa 10:18. Pääkipu voimistuu.

10:26 ja vähä outo olo, saa nähä miten käy kun nousen ylös. Kohta olis aika ja tuntuu etten kestä, paniikki!!! Jos vaan nukkusin..

Nyt alkaa olemanaa aika huteraa. Huh huh!

11:20 oli operaatio ohi. Nyt autossa menossa kotia. Taluttaa piti autoon. Suu turrana, kieli turrana ja huulia ei oo. 

Aika kivutonta oli, mutta todella kova äänistä! Saapa nähä alkaako kivut kun puudutus laskee ja rauhottavan lääke loppuu. Päässä kyllä heittää ja tää päivä pitäs olla lepo ja jäätelö päivä.

Aiva pelko on älytön, mutta hienosti selvisin. Ilman keskeytyksiä ja hyvin antovat pitää suuta välissä kiinni.

Jos teitä pelottaa hammaslääkärissä käynti pyytäkää ilokaasu ja esilääkkeellä isompiin juttuihin. Ja ikinet voi esi puuduttaa ja sit vasta syvemmälle puudutetta. Näin niistä selvitään! :)

Tässä matkalla tätä kirjotan, kun vielä muistan. Hammas laitettiin moneen palasiin eikä sitä revitty ollenkaa. Äänet ja sellanen rouske tuntumus oli, mutta ei ne satu.

Tuntu tuntuu aivan turhalta tuo pelko, kun näin hyvin ja lähes kivutta meni. Tämmöisillä operaatioilla sitä pelkoa hoidetaan 😊

Vähä alkaa tuntuu nyt, että jos menis nukkumaan. Pakata ja muuttaa en nyt saa.."

Mahtavaa, että oon jaksanu kirjottaa, koska en muista kirjoittaneeni nuita ollenkaa. Paluu matkasta ei mitään muistikuvia kuin että nopiasti. Kipu oli päivällä herätessä aivan kamala. Kun sain uusiksi nukuttua ja heräsin, niin vähä parempi. Ei sais puhua. Heti kun suuta aukoo, niin kipu pahenee. Että kyllä tämä jälki kipu on pahempaan kuin itte operaatio.

Suuret kiitokset Aapistien erikoishammashoidolle ja Mikko Moilaselle! Ei kyllä mitään muistikuvaa miltä hammaslääkäri näytti ja montako muuta mua hoiti.

Ekan kuvan otin just ennen kuin operaatio alko ja mietin, että näytän ihan tavalliselta. Eli aika sekasin oon ollu. Toisen kuvan ottamista en edes muista. 

Puhelinpostaus 😊

Gugguuta ja Mini Rodinia

Peetulla alko käymään pieneksi Polarn o Pyretin jumpsuit, mikä oli muun aivan lemppari. Tosi ihana, kun sopivan ohkanen ja hyvin istuva. Pysty käyttämään jo vaikka oli iso, kun resoreita pysty kääntämään. Koko 68 meni meillä 62-74 vaatteita käyttäessä. Ja tietenkin tuo 68 oli isoin koko, niin piti alkaa toisen merkin jumpsuitin metsästykseen.

Peetu noin 3kk ja 8kk. Todella hyvä ja pitkä ikänen jumpsuit <3

Halusin yhtä ohkasen, että mennee hyvin puvun alle ja laadukkaan, että pyssyy hyvänä vaikka käyttäis kokoajan. Gugguun jumpsuit on ihana, mutta tykkään enempi että se on semmonen kevät/kesä/syksyn ulkoilu jumpsuit. Ei oikein tunnu hyvältä puvun alla. 

Mini Rodinilta löyty monta vaihtoehtoa ja annoi Villen valita, ite kun en osannu päättää ja Ville ei oikein osasta innostunu. Samalla ostin iha ekan Mini Rodinin vaatteen! 

Todella pitkään oon niihin tutustunu ja katellu, mutta ei ollu vielä oikein kuosit kolahtanu tai sitten hintaa ollu sen verran, että ei oo kuosi ollu tarpeeksi ihana. Mutta on muutamia, mitä käyn kyttäilemässä fbkirppiksiltä. Pinkki ja keltanen lumileo on ihana muunmuassa! Ja nyt picohaalaria kovasti harkitten Peetulle.

Kauan odotettu Gugguun keväänmalliston eka droppi tuli ja olin siellä 27 000 joukossa shoppaamassa heti klo 12 ja 12:04 oli vaatteet maksettu. Edellisen illan selasin kuvaston varmaan 50 kertaa miettien värejä ja mitä otan ja mitä kokoa ja mitä väriä vielä kerran. Ja värit oli paljon ihanammat livenä, kun ne lopulta saapu!

Lilia valkkas itelleen mintun hupparin paketin aukastua. Hups, ois vissiin pitäny kysyä ennen tilaamista minkä neiti haluaa. Sovitettiin sitten ensin Peetun vaatteet Lilialle ja hienosti 86 huppari ja baggyt meni, eikä ees näyttäny pieniltä.

Sitten ne Lilian omat ja tykkäs kyllä niistäkin. Kokoajan haluais ihanan hupparin päälle ja on ihanat vaatteet. Koralli ja Nude näyttää niin ihanilta yhdessä ja tuo nude oli tuhat kertaa ihanampi mitä osasin edes ajatella. Tuli nyt hieman valinann vaikeutta niihin trikoovaatteisiin.

Kiitti vaan Gugguug tytöt, kun laitoitte näin ihania värejä! Ja liian monta ihanaa vaatetta ja kun haluaisin kaikissa väreissä, ei oo ollenkaan reilua. Syksyn vaatteet ei ollenkaan iskeny näin. Jos voittasin lotossa, niin tietäsin kyllä mitä tekisin parilla tonnilla.

P.S. Lilialla on Duplot käsikoruina kokoajan. 

Haipakkaa

Voi älytöntä, kun viikot vaan mennee eikä ehi kirjottaa. Mietin vähä väliä, että miten muut ehtii kirjotella blogeja, kun käyvät töissä ja illat menee lasten kanssa. Jos Peetu nukahtaa, niin ajatuskin blogin suuntaan, niin varmasti herää. Nyt leikkii olohuoneessa tyytyväisenä, joten koitan olla nopia.

Meijän talo myytiin sitten nopiammin kuin ois osannu kuvitellakkaan. Hups! Voi, mikä mahtava tunne olikaan, kun Ville soitti tarjouksesta. Ja sitten iski paniikki, että mihin me muutetaan. Taloja kateltiin ja varmistelin, että vuokra-asuntoja löytyy. Käytiin kattomassakin yhtä Sivakan asuntoa. Laitoin Sivakalle tarjouksen yöllä ja aamulla oli tullu tekstarilla asuntotarjous. Hieman nopeaa oli. Mutta se asunto oli aika... ei houkutteleva ollenkaan. Tilaa olis kyllä ollu kahessa kerroksessa yhteensä 100 neliö.

Jatkettiin talojen kattelua ja luotettiin, että kyllä me päästään vuokralle viikon varotusajallakin. Meillä oli kriteereinä omakotitalo, joka ei oo uudella tiheällä asutusalueella, lämmitys muotona myös puu, 90 -130 neliöä ja KODINHOITOHUONE. Huomattiin, että joudutaan tinkimään monesta asiasta ja tuntu, ettei missään oo varaavaa takkaa tai leivinuunia. Mutta oltiin jo valmiita siitä tinkimään, jos muuten sähkön kulutus ei oo valtavaa. Samalla pelottaen mietittiin, että entä kun menee sähköt ja on pakkasta paljon. Talo missä oli 120 neliöä näytti aivan valtavalta. Mietin, että millä ihmeellä täytän tämän talon edes osittain. Mitä ihmettä tehdään näin monella huoneella. Ja kuka tämän siivoaa? Ite kun en sais imuroida. Tai se on varma pääkivun hankita keino.

Mutta sitten Ville soittaa, että nyt löyty talo ja unelma paikalta. Eikä ollu neliöitäkään liikaa. Ja oli leivinuuni ja kodinhoitohuone. Ja kylppärirempattu ja vessa rempattu. Ja putket rempattu. Ja naapureita on, mutta tonttiaki on 4000 neliötä. Ja vielä valkonen tiilitalo! Samalle päivää saatiin sovittua näyttö. Ja sitten sovittiin toinen näyttö, että pääsee koko suku kattomaan :D Ei vaan piti saaha iskä kattomaan ja kyselemään, kun en luota että me hoksataan kaikkea. Ja sitten tehtiin tarjous.

Ja sitten se meni läpi!

Vieläki tuntuu aika todella uskomattomalta, että meillä on uus koti. Tiiättekö kuinka mahtavaa on alkaa nukkumaan, niin että miettii uuden kodin pohjakuvaa ja suunnittelee mihin tulee mitäkin. Joka huonekalulle paikkaa uudesta kodista. Uusia verhoja ja mattoja. Aijaijai! 

Kaks viikkoa ja talo on meidän! Millonhan sitä aletaan pakkaamaan? Ei houkuttas asua pahvilaatikoiden keskellä, mutta ei houkuttas myöskään kauhialla kiireellä pakata. Ja pitäs aika paljon kyllä perkata, että mitä ees sinne viedään. Mulle kun on hieman päässy tavaraa kertymään.

Että semmosta meille kuuluu nytten, aikas ihanaa eikö vaan! Nytten kun en tänne oikein ehi kirjottelemaan, niin seuratkaa meitä instagramissa, milllamariia. Sinne kyllä tullee kuvia joka päivä. 22.2. järjestän Pomp de Lux vaatekutsut Vaarilassa, jonne leivon, niin reseptejä luvassa.

Stressailen edelleen Peetun kehityksestä, mutta nyt pääsee ite jo istumaan ja siitä pois. Mutta mahallaan/konttausasennossa ei viihdy hetkeäkään. Unissaankin kyllä nousee istumaan, jos oon laittanu mahalleen nukkumaan. Ei ite käänny mahalta selälleen tai toisin päin. Ja istualtaan kyllä liikkuu paikasta toiseen. Äidinmaidolla kasvaa, ei oo nuo kiinteet missään muodossa oikein Peetun juttu. Helpolla pääsee ja hyvin kasvaa, mikäpäs siinä. Tähän muutto vaiheeseen sopii oikein hyvin.

Lilia kertoilee mahtavia juttuja ja kyselee kaikenlaista. Joka päivä saan rakastua uudelleen. Eilen aamuna herätessä sain kuulla "Aurinko aurinko lettuja paistaa" lorun. En edes tienny, että Lilia semmosen osaa. Instassa video pätkä. Lilia myös tuumas, että "Joo, pappa ostaa meille tämmösen talon!" Harmi, kun ei ihan riitä papan rahat.

Tämä loppu meniki jo Peetu sylissä, joten kiitos ja hei! <3

P.S. Meille on kuulema tulossa vauva. Jos joku tietää lasketunajan, niin vois vihjasta meillekki, etten turhaa myy nuita vauvajuttuja muuton yhteydessä poissa.