Voihan aivovamma!

Hui kuinka sain taas muistutuksen, miten aivovamma myös mun elämään vaikuttaa. Oon kova puhumaan ja todella sosiaalinen. Tykkään keskustella ihmisten kanssa ihan missä vaan. 

Tänään oli Lilian vasu-keskustelu (varhaiskasvatus suunnitelma) omanhoitajan kanssa, mikä kesti vaan 30min. Tykkään vastata kaikkeen kunnolla ja keskustella, joten jutut rönsyilee. Loppu puolella aloin huomata kuinka vaikiaa oli keskittyä omaan puhumiseen ja puheen sisältöön. Tuntu, että puhun mitä sattuu ja aivan ohi. Myös ilmeiden ja eleiden kontrolloiminen alkaa olemaan vaikiaa. Tai kun siis väsyn, niin alan kiinnittämään huomiota ihan kaikkeen ja pää meinaa seota. 

Näin jälkikäteen mietin kuinkahan sekava oon ollu vaikka aika varmasti musta ei oo huomannu mitään ulospäin. Monesti illalla ennen kuin nukahdan alan miettimään päivän aikana käytyjä keskusteluja ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Mietin puhuinko ihan sekavia, tajusinko kaiken, unohtelinko, olinko ihan muissa maailmoissa. Paljon hoksaan asioita mihin en vastannu tai kommentoinu mitään. Ja paljon menee myös ohi. Mutta ihanat ystävät ja läheiset on tottunu, eikä heitä ilmeisesti haittaa <3 

Myös kipu tuplaantui keskustelun aikana. Hieman meinaa haaveet romuttua, kun 30 min skarppina olo vaikuttaa näin voimakkaasti. Miten voisin tehdä töitä 4-6h saati 8h? Ens syksyksi haaveilen oppisopimus paikasta, mutta pahalta tämä kyllä vaikuttaa. Ja vaikeintahan tässä on hyväksyä asia, ettei itestä oo ehkä koskaan työelämään.

Mutta onhan tässä aikaa kuntoutua, jos en ens syksynä oo työkykynen nii sitte myöhemmin :) Kohta alkaa lymfa jakso ja psykofyysinen fysioterapia. Ja kun imetysloppuu päästään kokeilemaan botuliinipistos hoitoa.

Kivun kanssa on jo oppinu aikalailla elämään, mutta tämä väsymys ja kuinka aivot väsyy nopiasti on ihan toinen juttu ja paljon vaikeempi. Itsensä mieltää täysin terveeksi ja samanlaiseksi kuin ennen kolaria vaikka ero on valtava. Ja kun ei ite oo pystyny hyväksymään kunnolla vielä omaa tilannetta, niin toisten kommentit ja kysymykset tuntuu vielä pahemmilta. Ja se, kun ei saa tehtyä itte kaikkee eikä touhuamaan, niinkuin oon suunnitellu.

 

Ja näköjään oon edelleen tosi väsyny, koska fiksun ja selkeän tekstin tuottaminen on todella vaikeaa. Koittakaa ymmärtää rakkaat lukijat! Lopetan tämän tähän, kun ei ajatukset siirry tähän ollenkaa ymmärrettävästi.

*****

Huomenna synttärivalmisteluja ja ideaparkin avajaiset...!

p.s. Lilian tavoitteiksi kirjattiin kuivaksi opettelu, kun tarhassa aina on kuiva vaippa :)

Loop

Time 22:12

Step 8656

Cals 2130

Lilian synttärijuhlinta alkoi

Eilen alotettiin Lilian synttärijuhlinta Sanna-kummitädin, Haltijakummin, vierailulla. Oli niin ihana nähä taas pitkästä aikaa Sannaa. Mielellään kyllä vierailisin lasten kanssa Helsingissä Sannan luona, mutta ei oo ihan ilmasta ja on muutaman tunnin matka. Joten täytyy ootella aina, että Sanna saapuu tänne.

Väsytti kyllä aivan älyttömästi, mutta ajattelin että pitäähän sitä olla jotaki tarjottavaa. Jätin siis siivoamisen ja leivoin. Leipominen on niin nautinto, että sen teen kyllä aikamoisessa kivussakin. Vaihtoehtoina oli omenapiirakka tai mutakakku. Omenoiden pilkkominen ei houkutellu ja suklaa himotti ;) Kakku ehti paistua hieman liikaa, mutta hyvää oli.

Resepti omassa postauksessa

Sannaa ootellessa Lilia teki itelle pedin ja alko nukkumaan. Parin sekunnin välein piti kyllä sanoa "Herätys!" Välillä oli leikkipuhelinki vieressä herättämässä. Ihana miten kaikki mahollinen jää lasten mieleen. Pupua peiteltiin viereen eikä se meinannu oikein onnistua.

Lilia pääsi harjottelemaan lahjan aukasua. Viime synttäreillä tai jouluna, ei oikein kiinnostanu. Pienellä avustuksella onnistu ja mieleinen lahja löyty, muovailuvahaa sekä alusta. Ja hetihän sitä alettiin muovailemaan eikä ois malttanu lopettaa.

Kun nukkumaan meno venyy, niin Liliasta tulee hieman hankalasti hallittava. Ehtii ihan joka paikkaan. Sanna anto Lilialle kastelahjaksi aivan ihanan taulun. Taulu muuttuu Lilian kasvaessa. Kastepäivänä maalattiin jalan jäljet polulle. 1v ikäsenä koitettiin maalata käsi punajuurella ja lopulta Lilia "maalas" punajuurella siihen. Nyt näyttää veriroiskeilta. Tällä kertaa ajateltiin, että jos painettas sormivärillä käen kuva. Lilia ei ollu asiasta samaa mieltä, harjoteltiin kahesti paperiin ja oli ihan kauhuissaan. Tauluun ei saatu käden kuvaa. Annettiin sitten maalata ja tussata. Hieno tuli! Löytyy violetilla tehty auto sekä tussilla piirretty tyttö ja Aapo. Sanna kirjotti myös polun varteen Lilian ekan sanan "Enniienniiennii!" Meidän entinen Lenni-koira, sen oppi sanomaan 9kk. Sekä ekan laulun, Ihahaa.

<3

Lilian "vappaapäävä"

Tännää Lilialla oli vapaapäivä ja lähettiin käymään mummilla ja papalla Pudasjärven suunnalla. Essi ja Eepi oli sinne menossa ja pyysivät meijät mukkaan. Lähteminen kolmen lapsen kanssa säälittävällä farmariautolla ei ollu ihan niin kätevää kun ajateltiin. Takapenkille ei mahtunu kahta turvaistuinta plus kaukaloa. Eepi piti laittaa eteen ja mut keskipenkille, ja siinä ei todellakaan ollu kovin tilava, huh huh!

En tajua nuita mersun farmareita, ne on niin pieniä. Takapenkille on ihan tuskaa saada kaukalo tai turvaistuin tai lapsi turvaistuimeen. Peräkonttiin mahtuu yhet vaunut ja eikä yhtään mitään muuta. Meijän -97 volvoon mahtu yhdistelmävaunut, ajokoira sekä viikon mökkikamppeet kolmelle kaikkineen.

Reissu meni tiiviisti autossa, mutta hyvin. Porojaki nähtiin aika paljo! Paluumatkalla käytiin iltapalalla mummun ja ukin luona. Kotiin päästyä postilaatikosta löyty kaksi pakettia! Synttärikortit Lilialle sekä servetit, Harjun Paperista. Ja rusetit synttäreille Lilialle ja mulle, Henna Valkaman käsityötä.

Oli niin ihanat rusetit, että heti soviteltiin! Itestäni en viittiny ottaa sovituskuvia. Lilialla myös ihana Pompin hame sekä ompelijalla teetätetyt (miten se kirjotetaan) koruleggarit.

Loop

Time 23:57

Cals 2198

Step 7980

Mutakakku

150g voita

1 1/2 dl sokeria

3 munaa

3 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta/vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta

150g taloussuklaata

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi.

Lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen.

Sekota kuivat aineet keskenään.

Lisää kuivat aineet.

Sulata suklaa ja lisää suklaa taikinaan.

Laita irtopohja vuokaan (halk. 23-24cm) leivinpaperi

ja kaada taikina leivinpaperin päälle.

Paista kakku 200 asteessa 15-20min. 

Kakku on kypsä ollessa päältä kova ja sisältä suklainen.

Lisukkeeksi vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä.

Jäätelön kanssa on kuin buffetia, oi nam!

Maanantai kuvin

Aamupäikkäreiden jälkeen otin esille yhen aarrearkuistani. Askartelupaperit <3 Lilian synttäri askarteluja alottelin, mutta Peetu oli toista mieltä asiasta.

Harjoteltiin sitten Peetun kanssa tutin syömistä, jos se auttas että saisin vähä askarrella. Mutta ei! Ja on tuo mini tuttiki vaan, kun ei olla isompaa hankittu turhaan kaappiin.

Harjoteltiin me pullosta syömistäki, että perjantai menis paremmin, mutta ei ei. Mutta eipä Liliakaan osannu siitä syyä, eli se pullo on hankala. Oliki se niin hankalan näköstä, että imetys siihen verrattuna kaikkine imuotteineen heleppoa ko mikä :)

Käytiin koko porukka sitten tuolla tuulessa kävelyllä. Lilialla oli eka kertaa uus pinkki heijastinliivi päällä. Takasi tullessa oli jo ihan pimiää. Ja takasi tullessa tuntu, että kohtu tai joku repiää. Saapa nähä minkälainen huominen on.

Vihdoin ehtiin laittaa ulos valot <3 Nyt siellä näkkeeki jottai ja niin ihanat! 

Ja lopuksi herkkuhimoon, nopia ja helppo suklaakakku mikrossa. 

Loop

Unohin päivittää ja

vanhassa ajassa eli tunnin eellä,

joten vuorokausi vaihtu ennen

kuin näin tuloksia :(

Suklaakakku mikrossa

Teki niin kauhiana jotaki hyvvää mieli, eikä löytyny suklaata kaapissa. Googlailin sitten tämmösen herkun. Ville nukahti taas Liliaa nukuttaessa, niin tein ylläriksi meille herkut. Ei meinannu herätä, mutta kun vein lusikallisen tätä suuhun, niin tuli syömään loputki.

Pittiin vähä liian kauan mikrossa, niin ei jääny yhtään "märäksi" sisältä. Ois saanu olla vähä suklaakastiketta. Ja tummasuklaa vois olla tässä hyvä. Oboyn kaakaojauhe vähä liian laimeeta. Mutta hyvin on molempien kupit tyhjentyny ja lähti makian nälkä. Kehitetään kehitetään ;)

Poppia pakettiin

Aikamoinen toiminnan päivä ollu. Vähä myöhässä lähti kyllä käyntiin pääkivun vuoksi, mutta mistään ei myöhästytty. Ville ja Lilia ehtii aamulla touhuta vaikka ja mitä ennen kun herään saati pääsen ylös sängystä. Onni tollanen aamuvirkku mies <3

Lunta oli tullu sitte iha reilusti ja aamulla sato vettä, niin ai että oli makia ilima. Sannoin Villelle eilen, että lumet sullaa, nii ei tarvi kolata. Ois ehkä ollu hieman kivempi, kun ei ois tarvinu tarpoa varmaan viistoistasenttisessä hangessa. Liliahan ei suostunu käveleen ollenkaan. Ees taas muutaman kerran käveltynä, istuin autossa Uggit läpimärkänä, sukat märkänä, hiukset märkänä ja takki märkänä. Ville puhisti autoa ulkona, laitto peräkärryä ja puhisti senki vielä. Ville oli vähä enempi märkä.

Oulun Jätekeskus oli aikamoinen. Mentiin Lilian kans kattomaan, mutta Lilia halus takas autoon ja täytyy myöntää, että ittiäki hirvitti se paikka. Mutta säälitti, että Ville yksin siellä suhmura sateessa tyhjentää kärryä, nii menin avuksi. Enkä ees tippunu sinne jätteitten sekaan. 180kiloa sinne jäi.

Mamma halus viettää hetkisen Lilian kanssa, niin Lilia jäiki vaarilaan ja me lähettiin käymään Popilla! Saatiin ekat joululahjat ostettua ja joulukalenteriinki muutama luukku. Oon aikas mielissään.

Ois ollu paljon ostettavaa, mutta en raskinu. Ville oli kauhuissaan, kun kuuli kassalla loppusumman. On paljon fiksumpaa käyä ilman Villea shoppailemassa. Mutta Ville löysi ihanan pipon Peetulle. Oon ollu niin hyvä äiti, etten oo muistanu ostaa kunnon pipoa poikaressulle. On sitte menty merinovillasella vauvan myssyllä ja sit vähä kylmemmällä siihen perus popin pipo päälle. Mutta nyt on pipo asiat kunnossa.

Peruspipo mustavalkoisena, merinovilla kypärälakki ja Villen valitsema tupsupipo. En tiiä miten onnistuin ottaan kuvan niin että värit vääristy. Oranssi on tuo pipon raita.

Mummulassa syötiin mummun hyviä ruokia ja mun piti vähän nukkua. Shoppailu reissulla alko heittään päässä, silmät oli hankalan tuntuset ja tuntu että lähtee jalat alta millon vaan ja pääkipu paheni. Mummulassa en sitte ennää pysyny herreillä ja kipu paheni lissää. Se nukkuminen on tosi tärkeetä, mutta kun ei meinaa muka ehtiä.

Ville ja Lilia lähti vielä illalla käymää Villen vanhemmilla. Lilialla oikee mummupäivä, kun näki Mammaa, Vaaria, Mummua, Ukkia, Mummua ja Pappaa. Veljeni tuli teippaan työtason loppuun ja ajattelin, että se onnistuu hyvin kun Lilia ei oo kotona, nii pystyn ite opetteleen teippaamisen. No Peetuhan keksi sitten, ettei tosiaankaan nukuta eikä kelpaa kuin äitin syli. Mutta saatiin teipattua, opin jotaki, onnistuin ja innostuin. Tästä se uus harrastus lähtee ;) Ja postaus on aiheesta tulossa!

Peetun kiukku loppu, kun ihana isosisko tuli kottiin.

Illalla tai siis yöllä vielä vähä herkkuja ja Iholla jaksoja. Haluan muuttaa Eskon, Karkin ja Fiinun luo <3 Voi ihanuudet! En oo oikee koskaa välittäny mistää teevee hahmoista tai näyttelijöistä, mutta noi vaan on niiin ihania!

Kokista, papayaa, cashewpähkinöitä ja kuivattuja omppuja tummasuklaa kuorutteella, nam!

Loop

Ei tietoa, kun vuorokaus ehti vaihtua :(

Pizzaperjantai

Hoidettiin viikonlopun siivoushommat tännää parissa tunnissa, huh hei. Autotalliin mahtuu taas sisälle ja peräkärry täynnä kaatopaikkatavaraa. Mutta kyllä helpottaa kun tietää, ettei siellä oo kaaos ja löyty vähä hukassa olleita tavaroitaki. 

Aamusta maalasin hyllylautoja valkoseksi ja ne pitäs vielä uusiksi maalata, mutta oon taas niin kipiä, ettei voi kuvitellakkaan. Aamulla ja päivällä olin niin hyvässä kunnossa ja touhusin täysillä, mutta sitten kipu taas muistutti todellisuudesta.

Koko perheen voimin tehtiin pitsaa iltasella. Lilia napsi paprikoita ja me salaa käytiin karkkipussilla. Mietittiin siinä sitten, että ei kyllä muisteta, että omat vanhemmat ois koskaan syöny karkkia tai ostanu ees karkkipäiväksi itelle karkkia. Ovat vissii onnistuneet salaa syömään. Asia täytyy tarkistaa. Muistan, kun lapsena katsoin yhtä tv-sarjaa missä eräs mies söi aina karkkia, mietin että vähän siistiä kun aikusena voi syyä karkkia ihan millon ite haluaa. Ja suurinpiirtein jokapäivähän sitä tuleekin syötyä.

Gluteenitonta pizzaa ite tehtynä. Täytteinä tonnikala, jauheliha, paprika, tomaatti, ananas ja Villellä meetwursti.

Lilia lumottiin hetkeksi Risto Räppääjällä. Liikkumatta hiljaa tuijottaa ja välillä tanssii. Käsittämätöntä! Pittää ehkä hankkia toinenki räppääjä leffa, ettei tuota samaa joudu enää kolmatta kertaa kattomaan. Pikku kakkosta tai mitään muita ei jaksa kattoa puolta minuuttia pitempään. Teletappeja kattoessakin puhhuu kokoajan. 

Huomiseksi suunnittelin, että jos olisin niin kunnossa, että jaksaisin aamusta lähtee liikenteeseen, nii mentäs käymään Zeppeliinin Polarn o. Pyretillä, kun julkastaan uus mallisto. Kaatopaikan kautta shoppaileen ja sitten mummulaan syömään, mutta saa nähdä. Mun vointia, kun ei eteenpäin tiiä ees viittä minuuttia. Jos kuitenkin tässä kohta pääsisin nukkumaan, niin vois olla mahollisuuksia.

Huomenna laitan kyllä terassinkaiteeseen ulkovalot! Saa vähän valoa pihaan. Vaikka nythän on niin kaunista, kun lunta tupruttanu koko päivän, mutta kun se lumi on jo sunnuntaina viimestään poissa ja pimeys taas täällä. Haluan valoja ja joulu tunnelmaa!

Pitäsköhän pitää pikkujoulut?!

P.S. en jaksa tän kivun kans tarkistaa kirjotusvirheitä :(

Loop

Time 21:17

Step 7154

Cals 1969

(näyttääkö tää ihan oikein,

kun oon kuitenkin  tännää touhunnu

ihan kunnolla? :/)

Laatuaikaa ja palapelejä

Harvinaisesti Peetu nukahti kunnon päikkäreille viiden maissa. Saatiin laatuaikaa Lilian kanssa. Tehtiin siis palapelejä.

Oli ihanaa touhuta Lilian kanssa ja kuinka helppoa oli keskittyä vaan yhteen lapseen. Pysty keskittymään täysillä eikä Lilian tarvinu kilpailla huomiosta. Melkeen lepoa, mikä oli todella tarpeen. Koko kroppa kuin jyrän alle jääny. En ymmärrä mistä nämä kivut nyt tullee ja siihen päälle kasi pääkipu joka enteilee pahempaa ja pahempaa. 

Harjotellaan kovasti Lilian kanssa värejä. Punanen väri tullee sponttaanisti oikein. Mutta kysyttäessä kaikki värit on punasia. Hetken aikaa treenatessa menee kaikki värit oikein.

Ville oli kaks päivää Helsingissä koulutuksessa ja meni sinne lentäen, mikä oli aika mahtavaa Lilian mielestä. "Isi mennee lentokonneella, korkeelle. Kauas töihin". Ooteltiin iskää kottiin ja kateltiin näkkyykö lentokoneita. Eihän niitä näkyny ja se ei miellyttäny. Mutta rekka-autoja onneksi näky.

Peetun herättyä, kun ooteltiin puuron valmistumista tehtiin vielä porukalla yllätys yllätys palapelejä. Peetu seuraa hirviän tarkkaan Lilian tekemisiä ja kovasti haluais osallistua. Ja tympäätyminen tullee kyllä heti, jos ei nää mitä Lilia tekkee. Lilialla oli myös ihana pilkkumekko, mikä oli aivan lumoava ja Peetu sai kun saikin siitä lopulta helmasta kiinni. 

Aamulla sain nukkua melkeen kolme tuntia ihanasti, kun mummu oli hoitamassa Peetua. Ja iltapäivällä ihana Laura ja kummityttöni Janna kävi kylässä, pitkästä aikaa. Päivittäin kyllä ollaan yhteyksissä, mutta harvoin ehtii nähdä ja vielä harvemmin niin että Lilia ja Janna näkis. Vaikka tytöt näkkee harvoin, niin ei sitä huomaa. Eivät ehi ujostella ja aina loppuu aika kesken.

Lauralla oli mahtavia joulukalenteri ideoitaki, niitä siis nyt vaan hiomaan. Ihana Joulu tullee <3 Viikonloppuna siivoushommia ja ulkovalojen laittoa, ai että. <3

Loop

Time 23:16

Step 6596

Cals 2103

Lilian ilman ännää ja Eetu peellä

Lasten nimet. Oli niin ihana niitä miettiä ja kuinka vaikeeta se olikaan. Lilia nimi mulla oli ollu mielessä usiamman vuoden, mutta heti se ei menny Villelle läpi. Ehottelin muitakin, mutta kaikista Ville väänsi jotakin. Mahassa ollessa puhuttiin Lillasta, ei tiietty onko tyttö vai poika vasta kuin rv 30. Sitten Ville hyväksy Lilia nimen lopulta. Haluttiin nimi joka on helppoa sanoa, kirjotetaan samallalailla kuin sanotaan eikä sitä tarvi vääntää rautalangasta. No ei me ihan onnistuttu.

"Mikä teijän tytön nimi on?" "Lilia" "Ai Lilja, mun mummuki on Lilja." "Eiku LILIA" "Vilja?" Sitten mietin jo että antaa olla. Kortteja tullee Lilialle, Liljalle ja Lilianille. Uusia ihmisiä tavatessa oikee tympäsee, että kohta ne kyssyy nimmee ja kuitenkaa en ossaa artikuloida tarpeeksi selvästi. En ymmärrä miten se on niin vaikia nimi.

Ajateltiin sitten Peetulle antaa vähä helpompi nimi. Peetun maha nimi oli Veikko ja sitäki kovasti mietittiin, mutta jotenkin se meidän sukunimen kans ois ollu jo vähä liikaa. Peetulle oli myös muita nimiä, mutta kun Peetu löydettii, niin se oli siinä. Mutta eipä se ollukkaan helppo kaikille ja mennee serkukset Peetu ja Eepi sekasin vähä kaikilla.

Voihan nimet! Taidan alkaa sanomaan "Lilian ilman ännää ja Eetu peellä", ehkä sillon menis oikein. Mutta kauniit ja ihanat ja ihan lasten näköset nimet ollaan annettu, enkä niitä vaihtais. Toivottavasti vaan lapset ei joudu kärsiin nimien vuoksi. Vaihtavat sitten vaikka toiset nimet käyttöön.

Nimistä on ihana keskustella, mutta se on myös todella arka aihe. Itellä aika vahvat mielipiteet, mistä nimistä tykkään ja mitä en voi sietää. Kaikki ei voi tykätä onneks kaikista nimistä, kamalaa kun olis vaan samoja nimiä. Ja ite hyväksyn vaikka kaveri sanos päin naamaa, että kauhiat nimet, koska meijänhän lasten nimet ne on. Mutta en kuitenkaan halua ite mennä haukkumaan toisen mielestä kauniita nimiä.

Postilla töissä ollessa törmäsin välillä aivan ihaniin ja kauniisiin nimiin, mutta myös hätkähdyttäviin nimiin. Mutta eipä siellä voinu työkaverille mennä sanomaan, että "huh huh mikä nimi!" Jälkeenpäin harmittaa, kun en muista kumpiakaan nimiä.

Kertokaahan kauneimmat ja hirveimmät nimet, omasta mielestänne. Miten teidän lasten nimien valinta on menny ja ootteko "onnistu" vai onko käyny niinkuin meillä?

Peetu viiskuukautta

Tännää on jo 5kuukautta Peetun syntymästä. Ihan älytöntä kuinka nopiaa aika kulluu. Vaikka oon tosi väsyny ja välillä on raskasta, niin viikot vaan hujahtaa ohi. Yritän nauttia täysin rinnoin vauva-ajasta, mutta se lipuu vaan pois. On niin surullista miettiä, että viimeisen kerran ehkä koen kuinka vauva oppii kääntymään, kuinka vauva löytää kätensä. Mutta samalla niin ootan, että kohta Peetu konttaa Lilian perässä ja sitten juostaan kilpaa. En malta oottaa!

Peetulla taas ilta kätinä ja Lilia oli jo menossa nukkumaan, mutta alko pelleilemään Peetulle. Lilia pyörähteli ja Peetu kikatti. Lilia käänsi selän ja yhtäkkiä kurkisti Peetua, Peetu kilju! Ville tuumas, että ihana kun ne jo viihdyttää toisiaan. Joku päivä koitan saada kuvattua noita ihania hetkiä. Sydän sulaa katsellessa ja mieli kohenee, kun lapset nauraa mahan pohjasta asti sponttaanista. Tämmösistä asioista ei osaa edes unelmoida. Tämmösistä hetkistä ei tiiä, ennen kuin ne kokee. Ja vaikka tämän teille kuinka ihanasti koitan kirjoittaa, se on vaan murto-osa siitä tunteesta minkä saan teille välitettyä.

Aamulla kysyin Lilialta, että mitä tänään laitettas päälle. Vastausta en yleensä oota, kunhan ääneen mietin. "Mekko! Lintumekko!" :) Ei oltu Lintumekkoa käytetty varmaan kolmeen viikkoon, mutta muisti mekon. Taas olin ihan hämmentyneenä.

Aamulla yllätti jäinen tie. Olipas hurjaa liukastella, kun luulin että meijän traktorirenkaisella autolla ei tarvii jäästä välittää, hiukka olin väärässä. Mutta onneksi ei oo tapana hurjastella ja vauhti on hurjaa neljääkymppiä tarhalle mennessä. Tarhalta lähtiissä sitten sain varashälyttimen huutamaan. Onneksi se sammu suht nopeesti eikä Peetu ees heränny moiseen, mutta ei ollu kyllä kiva. Neuvolaan päästiin kuitenki ajoissa ja ilman suurempia vaikeuksia.

Peetu oli oikein skarppina neuvolassa ja näytti kuinka hienosti osaa istua ja hyppiä ja heilua sylissä. Terkka käsitellessä totes, että on oikein valmis istumaan, niin suorassa on ja heijasteet toimii ja vatsalihakset hyvät. On kait ne hyvät, kun maatessa ja sitterissä lapaluut ilmassa, pittää kyyköttää ja kurkistella. Syöttötuolia voidaan siis alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan. Ja tämä tarkottaa sitä, että Lilialle täytyy hommata Juniorituoli.

Tutustutaan syöttötuoliin

Painoa oli tullu reilu 400g kuukaudessa, 7860g, ja pituutta tasan sentti, 66,6cm. Äkkiä milli lisää pituutta! Ja pää kasvaa niin viivalla kuin vaan voi. Viimeksi oli tullu painoa vaan 500g ja pituutta melkeen kolme senttiä, niin sillon tuli kiinteet puheeksi. Mutta nyt ei puhuttu mistään kiinteistä mitään eli hyvin oli muistissa mun täysimetys. Syömisvälistä kysy ja vastasin 15min-4h, eikä mitään rytmiä eli kait se on oikein(?).

Tunteroinen me taas raatattiin siellä ja aina tullee Liliastaki juteltua. Ihana, kun on terkka jolle voi jutella kunnolla vaikkakin taas vähättelin kaikkee. Kahen viikon päästä sitte Lilian 2v neuvola ja sit taas 2 viikon päästä Peetun, että ihan hyvin nyt neuvoloita.

P.S. Picasa ei ala mua, niin en saa kuviin laitettua blogin nimeä, joten en voi tänne kuvia lisätä. Tässä nyt pari kuvaa kuitenkin ilman kasvoja. Jos joku osaa auttaa, niin apua otan vastaan. Ei anna avata ohjelmaa, tulee joku error :( Ja mäkki koneena.

Loop

Time  23:53

Step 7244

Cals 2199

Sunnuntai ja sylivauva

Teippaaminenhan meni yöllä puoli kolmeen ja ihan kesken jäi. Unet siis jäi lyhyiksi. Peetu on ollu aivan sylivauva vaan. Suihkussa käydessä sitteri sai pissavahingon, joten sitteri oli poissa pelistä, mikä ois varmaan ollu tämän päivän pelastus.

Aamu-ulkoilulla pääsi Popin fleecellinen kuoripuku todelliseen testiin, kun ulkona satoi räntää aivan täyttä päätä. Lilia oli kuin uitettu sisään tullessa, mutta täysin kuiva tyttö oli puvun sisällä. Viikonloppusin ei onnistu tarhan päivärytmin noudatus, vaan päikkäreille mennään vasta 14-15. Hienosti kyllä meillä meni päivä vaikka Peetu oli sylivauva ja Ville ulkohommissa. 

Tunteroisen sain nukuttuakin, kun sain Peetun tuurilla nukkumaan Lilian kans yhtä aikaa. Meillä on tännään ollu ekaa kertaa ikinä toisen rinnan hylkiminen ja sitten vielä tuo "vaan syli kelpaa". Ja ei oo hampaita näkyvissä eikä oikee ees tunnu. Mutta yskä vaivaa, niin ehkä se on sitä. Mikäpäs siinä Peetu sylissä istuskella, mutta muut hommat onki sitte toinen juttu. Ja kun Liliaki haluaa ja tarvii syliä välillä. Liinahommat ei toimi mun niskoilla ja hartioilla.

Huomenna Peetu täyttää 5kk ja 5kk neuvolaki aamulla. Mää niin tykkään käyä neuvolassa vaikka kaikista asiosita en ookkaan samaa mieltä. Meille on sattunu tosi hyvä terkka, niin ehkä siksi siellä on niin kiva käydä. Ja kun tiiän omat kantani asioihini, niin en ressaa terkan sanomisista. Neuvola on neuvola eikä käskylä, eikä ne todellakaan oo aina oikeessa, kovin useinkaan.

Kuvia en oo tännää ottanu yhtään. Tilanteita kyllä oli pari, mutta puhelin oli väärässä paikassa. Lilia halaili ihanasti Peetua, kun pötköteltiin kaikki sängyssä. Lilia istu Peetun pinniksessa,mikä on sivuvaununa meijän sängyssä, ja Peetu pötkötti siinä, nii olivat kuulema ammeessa.

Nyt se meidän sylivauva heräs.

P.S. Tästäki tuli ihan kamala töksäys. Koittakaa kestää, älkää lopettako lukemasta. Kyllä tää paranee, kun väsymys vähenee ;)

Loop

Time 23:21

Step 5862

Cals 2116

Imetysviikko on ohi

Ajattelin kirjottavani joka päivä pitkiä postauksia imetyksestä, mutta viikosta tulikin niin raskas, ettei oo ehtiny kunnolla istahtaa koneelle. Paljon ajatuksia päässä pitkin päivää, mutta ei ne tänne oo siirtyny. Ja nyt en enää muista mitä kaikkea oon kirjottanu ja vaikka lukisin postaukset, niin en niitä enää kohta muistais.

Haluaisin antaa muutaman neuvon imetyksestä. 

"Imettäminen on ihanaa", ei ollu mun ajatus edes vielä Peetua odottaessa eikä vaikka imetys suju hyvin Peetun ollessa 1kk. Olin päättäny, että vaikka en "tykkää" imetyksestä, niin sen teen, koska on parasta vauvalle. Ja niin siinä kävi, että nyt tuo on mun ajatus. 

Eli vaikka se imetys tuntus kaikkea muuta kuin omalta jutulta, kannattaa kokeilla ja yrittää. On todella lyhyt aika elämästä, mutta niin tärkeetä vauvalle. Ja mitä pitempään sen parempi, mutta vähäinenkin on enemmän kuin mitään. 

Mitä enemmän imetyksestä lukee ja juttelee, saa ne möröt pienemmiksi. Ei kannata antaa niille periksi helpolla. Olin ite myös ajatellu, etten koskaan tuu hehkuttamaan imetystä vaan teen sen lapsen tähden ja se on vaan vuosi. "Saarnaan" imetyksen puolesta vielä enemmän ehkä siksi, koska tiedän kokemuksesta, että vaikka kerran on epäonnistunu, voit vielä onnistua. Ja vaikka ajatus imetyksestä kauhistuttaa, se voi muuttua!

Imetykseen rakastuu! Se on niin helppoa ja parasta ravintoa vauvalle, että sen eteen kannattaa tehdä töitä. Harmittaa kamalasti, ettei Lilian kans imetys onnistunu. Tuntuu, että Lilia jääny todella paljosta paitsi ja se on mun vika. Todella hienosti on kasvanu korvikkeella ja kehittyy mallikkaasti yms. Mutta silti ällöttää lause "kyllä korvikkeellaki kasvaa"!

Jos läheiset hokee, että "älä stressaa imetyksestä, kyllä korvikkeellaki kasvaa, nii oot sinäki kasvanu" yms ja ite haluaisit tehä sen eteen töitä, niin ota yhteyttä imetystukeen tai liity imetystuki ry -facebook ryhmään. Myös muhun voit ottaa yhteyttä, voin tsempata pään puhki! <3

Imetys Suomessa

Suomessa imetyksen tukeminen on todella huonoa neuvoloissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa yleisesti. Neuvoloissa ei noudateta WHO:n suosituksia 6kk täysimetys, 1v osittain ja siitä eteenpäin mielellään 2v, jos vaan perheelle sopii. Välillä joutuu perustelemaan miksi imettää, siis miksi imettää?! Julki-imetys kuohuttaa. Kysellään, miksei voi antaa pullosta kodin ulkopuolella. No miksi pitäs antaa pullosta, kun voi helpommin vaan imettää. Ja kaikille, kun ei se pullo vaan kelpaa.

Lilian imetys olisi onnistunu, jos oisin saanu apua. Esikoisen kanssa en osannu aatella, että pitäs ettiä apua netistä vaan luotin neuvolaan. Neuvolassa vaan hyväksyttiin että lisämaidolla mennään ja imetys on vaikeeta. Ei kysytty haluaisinko apua, oonko halukas tekemään töitä imetyksen eteen. 2kk neuvolalääkärissä mulle vaan todettiin, että "korvikkeellakin kasvaa hyvin, ei kannata imettää, jos ei onnistu" tai jotakin sinne päin. Tottakait se tuntu sillon mukavalta, kun ei syyllistetty kun en osannu imettää. Mutta tuo vaan vahvisti, että miksi mää sitä sitte ees teen. Nyt kun miettii, niin tuntuu ettei koskaan imetyksestä puhuttu parhaana tapana eikä siihen kannustettu, muualla kuin hammaslääkärissä.

Imetysviikko

Kiitän ihanista kommenteista ja imetyskokemuksien jakamisesta. Kamalaa, kun kuulee paljon miten on imetys epäonnistunut ja samalla tietää, että sen olisi saanut onnistumaan. Imetys näkyvyyttä tarvitaan Suomeen ja paljon paljon tietoa lisää ihmisille varsinkin terveydenhoitajille, kätilöille ja lääkäreille.

Suuret kiitokset Imetystuki ry:n Tukiäideille, ilman heitä Peetu ei olis täysimetyksellä enkä rakastais imetystä! <3

Tältä erää tämä uusi imetysfanaatikko hiljenee, edes vähän. Toivottavasti moni sai apua mun kirjotuksista <3

P.S. Ihan kamalan töks kirjoitus, mutta on edes jtn.

"Omaa aikaa" lempipuuhassa

Pääsin illalla tekemään sitä mistä nautin todella paljon ja siinä onki nyt juhatanu aika kello kuudesta asti. Askartelu + sisustus = <3 Veljeni kävi eilen teippaamassa osaksi meijän muurame lipaston ja toi samalla vähä enempi teippiä mulle. Oon nyt teippaillu pahvilaatikoita <3 Oi mitä ihanaa! Vielä on aivan kesken, että saa nähä moneltako oon nukkumassa.

Kun saan askarrella ja väkertää, niin se on parasta "omaa aikaa". Ja toimii nyt hyvin, kun Peetu on musta riippuvainen, niin voin vaan välissä imettää ja taas uppoutua omiin hommiin.

Taas kävi väsymyksen kanssa niin, että siinä neljän aikaa alko mun päivä ja sitten oonki hommannu. Siihe asti ihan koomassa ja torkkunu. Mutta sitte viikkasin pyykit ja pesin uutta vaikka olin yksin lasten kanssa. Vähänkö kaks eri ihmistä ois täällä ollu.

Päässä pyörii imetyspostauksia, mut en saa siirrettyä niitä tänne. Pitäs alkaa sanelemaan, niin saisin jokaisen lauseen ja mietteen ylös, ettei ne häviä. Laitetaan teille kuitenki yks ihana kuva aihesta.

Peetu tyytyväinä nukkuu rinnalla <3

Nyt Peetu heiluteltu uneen ja pääsen jatkamaan teippaamista <3 Tulossa siis teippaus postausta, kunhan kaikki on valmista.

Loop

Time 23:36

Cals 2071

Step 5436

Perjantai ja Pinkki toppapuku

Oon niin väsyny, että mennään nyt kuvilla. Kuvissa Lilian uus toppapuku, jonka tilasin Hulluilta Päiviltä. Onkin tosi hyvä näillä pikku pakkasille.

Edelleen mennään puhelimen kuvilla ja puhelimen muokkausohjelmalla, aivan kamala laatu. Käytiin kaupassa ja ihmeteltiin, kun kaikki lehet on tippunu vaahterasta. 

Loop

Time 23:55

Step 8465

Cals 2247

Ja kaikki valvoo klo 23

Ei oo yhtään hyvä päivä ollu. Väsymys kamalaa ja kahen päivän peräkkäiset kävelylenkit tuntuu kipuna lantion seudulla varsinkin liikkuessa. Voi plaah sanon, ko vieläkin näin huonossa kunnossa. Pääki taas kipiämpi tännää.

Kuulin myös huonoja uutisia, jotka koko illan pyöriny mielessä ja itkua pidätellen menty. Ajattelin saavani illalla rauhassa kirjottaa, mutta nyt valvoo kaikki. Lilia hetken nukku, mutta ei ennää. Peetua vaan villittii pelleilemällä. Vähän piristi, kun Lilia kerto hienosti menevänsä aamulla tarhaan ja sitten siellä leikkii. Voi älytön tuota puheen kehitystä.

Viime yönä nukkumaan mennessä tuli tosi hyvä postaus idea ja mahtavan lauselmankin keksin. Ajattelin, ettei sitä voi unohtaa niin selkee se oli. Nii mikähän se oli? Koskaan en opi, että kaikki aina ylös.

Nyt iltapalan syöntiin, jota en oo vielä kerenny syyä, mutta ei sitä voi välistäkään jättää. Jospa tää väsymys vähä vähenis, niin saisin paremmin kirjotettuakin!

Loop

Time 23:12

Cals 2025

Step 5462

Imetysviikko: Peetun imetyksestä

Peetu vietti ensimmäiset viikot, en edes muista montako viikkoa, rinnalla. Varsinki illat. Aina kun oli syöny ja nukahtanu ja ote irronnut, siirsin viereen nukkumaan. Vartin päästä viimestään takasin syömään. Sillon kuin imetys sattu, se oli tuskaa, mutta kunnon maratoonit alko vasta kun imetys sujui hyvin. Ekat illat olin ihmeissään, että ei oo totta että imetän kuus tuntia lähes tauotta. 

Jos en olis lukenu imetyksestä, olisin tietenkin olettanu ettei Peetu saa tarpeeksi ravintoa ja antanu pullosta korviketta. Onneksi tiesin, että maitoa tilataan ja läheisyyttä tankataan. Mutta silti se oli totuttelemista. Ja sitten siitä alko nauttimaan, sain vaan istua sohvan nurkassa vauva sylissä. Nauttia vauvasta ja ihastella toista. Ville kanto herkkuja ja juomaa ja ruokaa.

Mutta sitten ne iltatankkaukset loppu, just kun niihin tottunu. Imetyshetket muuttui nopeiksi ruokailuiksi, joita kylläkin oli tiheästi. Taas nousi mieleen, miten sanotaan että pitää syöttää 3-4h välein ja jos syöttää liian tihiästi vauvan maha on kovilla. Ei saa aina heti olla antamassa rintaa. Onneks oli taas apuna Imetystuki ry:n fb ryhmä. Lapsentahtisesti täytyy imettää ja vauva kyllä osaa syyä sillon kun pitää.

Kun Peetu oli seittemän viikkoa, tuuletin! Olin lukenu, ettei maito enää lopu, jos on kuusviikkoa täysimettäny ja imettää lapsentahtisesti. Sitähän me oltiin tehty. Maitoa on pumppailtu pakkaseen kymmeniä pusseja, mutta yhtään ei sieltä oo käytetty. 

Yks tuttipullo ja kaks tuttia ostettiin ennen Peetun syntymää. Mikään niistä ei oo tullu käyttöön. Tutin kokeilua siirsin ja siirsin, ettei vaan huononna imetystä. Muutaman kerran sain tutin pysymään suussa, kun monesti sen sinne laitoin. Ja samantien huomasin imuotteessa muutosta. Kun sitten kerran, ehkä kuukauden päästä, yritin uusiksi, yökkäs sen pois. Helpottais ehkä Villeä, kun vois laittaa tutin Peetulle hyssyttäessä, mutta oon sitä mieltä, että parempi kun on rinnalla sillon kuin imun tarve on. Ja eipähän tarvi opettaa tutista pois.

Tuttipullo pääsi testaukseen, kun lähdettiin käymään Villen kanssa leffassa ja Peetu jäi Vaarilaan. Olin käyny yksin pari kertaa lääkärissäkin, mutta Peetu oli vaan ne ajat nukkunu, eikä tarvinu tuttipulloa korkata. Nyt kuitenki nälkä tuli ja pullo ei kelvannu. Eikä kelvannu toinenkaan pullo. Oli mamma vähän maitoa saanu annettua, koska meijän palatessa ei vastassa ollu huutava Peetu.

Kokeiltu on myös anti-colik pullot ja ruiskut, ei oo onnistunu. Kohta voidaan alkaa hörppyyttään, kun istuu. Vielä en oo sitä uskaltanu kokeilla vaikka kuulema vois. Todellista täysimetystä siis.

Meillä ei oo ollenkaa rytmiä eikä tiettyjä välejä. Hirveen herkästi tarjoan rintaa, koska se auttaa lähes aina kitinään. Paljon myös Peetu nukahtaa rinnalle ja se on niiin helppo nukutustapa, että en nyt jaksa miettiä onko se hyvä vai huono.

Kiinteitä ehdoltetiin neuvolassa 4kk iässä, kun painoa oli tullut vaan 500g. Ja myös yöllä syö liian tihiään. Kerroin haluavani täysimettää 6kk ja sitten sormiruokaillaan. Ei vängätty vastaan, vaan todettiin että eipä ne parit teelusikalliset sosetta sitä nälkää pitäs paremmin. Kiinteitähän tyrkytetään tuli painoa liikaa tai liian vähän, aina ne kiinteet ratkasee. WHO:n suositushan kuitenkin on se 6kk täysimetys, mutta neuvolat vähä erimieltä. Ja miten ne aikustenkin laihdutuksessa käyttämät ruuat ois vauvalle energiapitosempia ja parempia, kuin äidinmaito. En ymmärrä, en.

Nyt 5kk korvilla monesti pitää mennä syömään sänkyyn pötkölleen, että siitä jotakin tullee. Kaikki muu kiinnostaa niin paljon, ettei syömiseen ehdi keskittyä. Välillä syöminen loppuu siihen, jos alan puhumaan kesken kaiken. Silitellä myöskään ei voi. Se on ruokarauha oltava!

Tässä onnistuneessa imetyksessä oon saanu ajatukset muutettua ja rakastuttua imetykseen. Näillä näkymin joudun vuoden iän jälkeen imetyksen lopettelemaan, että saan itseni kuntoon, ja se tuntuu todella pahalta. Olis ihana imettää, niin kauan että lapsi ite vierottaa itsensä. Näin ne ajatukset muuttuu ;)

Ihana synttäripäivä

Aamulla ekana katoin puhelinta, mut ei ollu tullu väliaika tietoja, niin piti laittaa kyselyä. Ja synnytyssaliin oli päästy, jes!

Auton ikkunoiden rappaaminen oli vähän hankalaa, kun Ville on ostanu meille liian ison auton! En yllä rappaamaan etuikkunaa kuin alareunoilta, lunta ootellessa! Eiku kävelemään :)

Väsymys jatkuu armottomana, en edes muista söinkö aamupallaa. Aamupäikkäreiltä heräsin Nooran soittoon, en vastannu, en ees tajunnu mitä tapahtu. Sitten, kun tajusin laitoin viestiä, kun en halunnu herättää Peetua puhumalla puhelimessa, halusin itekki jatkaa unia. Nukahdin samantien uusiks ja kun reilun puolen tunnin päästä heräsin, luin viestin Nooralta, että tulevat Noelin kanssa käymään. Paras tapa päästä ylös sängystä ja saada väsymyksestä vähä voittoa.

Sain laitettua pyykkiä konneeseen ja astioita konneesee, kun tiesin että pääsen poriseen ystävän kanssa! <3 Ja siinä poristessa sain kuivat pyykit viikattuaki, että ei ihan vaa lätisty. Vaikka parantavaahan se on ja tärkeetä! 

Noora paapo Aapoa ja Noel opetteli ryömimään. Mää jännittin ystävän synnytyksen etenemistä ja Peetu kilju. Väliaika tietoja taas tuli ja jännitys tiivisty. Nooran kanssa, kun juttu ei lopu kesken nii tuli jo kiirekki kauppaan ja Lilia hakemaan. Kävin taas aivan koomassa kaupassa, mutta pääasia että ostokset ja Peetu lähti mukaan ja muistin Lilianki vielä hakia, ja ruokaaki saatiin pöytään.

Vihdoin tuli toinen saapumisilmoitus ja pääsin hakemaan Hullujen Päivien nettiostokset. Laitan kuvia huomenna, jos vaikka Villeki suostus kuvattavaksi.

Ja vihdoin se viesti tuli, virkiä tyttö syntyny <3 Ja niiin ihana Prinsessa oli kuvassa <3 Pieni on, mutta ei liian pieni <3 Nyt ootan, että kuulen miten synnytys ym menny ja miten IMETYS lähteny sujumaan. Voi mun imetysfanaattisuutta.

Tännään on myös mun toisen ihanan ja tärkeen ystävän syntymäpäivä, joten hyvä päivä syntyä Prinsessalla! <3 Synttärikaimat <3

Loop

Time 23:06

Cals 2021

Steps 8010

Imetysviikko: Imetyksen helppous

Kun alku vaikeuksista selvittiin, on imettäminen ollut helppoa. Vaatteet on suurinongelmani. Vauvan kanssa on kaikki jotenkin helpompaa ja luonnollisempaa, kun imettää. On hyötyä, että Lilian kanssa imetys ei onnistunut kunnolla, niin on vertailu pohjaa ja kokemusta.

Öisin on helppo laittaa vaan tissi suuhun ja jatkaa unia. Välillä vaihan puolta ja saatan siirtää Peetun sivuvaunuu, jotta voin nukkua mahallaan leviästi. Ville ei tiiä yöllä Peetusta mitään eikä mulla oo tarkkaa tietoa paljonko yöllä syödään. Mun väsymyksen kanssa oon yöllä niin koomassa, että en muista heräämisiä. Reagoin Peetun ähinään jo, joten kukaan ei herää kunnolla.

Mihin vaan lähteminen on helppoa, kun vaan nappaa harson ja vaipan mukaan. Missä vaan voin ruokkia Peetun eikä tarvii ettiä maidon lämmityspaikkaa/pullon pesupaikkaa. Oon niin ylpee imetyksestä, että imetän ihan missä vaan.

Itkun ja kätinän alkaessa, voin helposti ja nopeasti tarjota maitoa. Maitoa ei mee hukkaan, ehkä vähän heruu ohi, mutta todella vähän. Ei tarvi miettiä millon laitoin maitoa pulloon ja lämmitinkö ja voisko sitä vielä tarjota uudestaan.

Peetu parin viikon ikäsenä

Ei oo tullu stressiä, että Peetu söis liian paljon maitoa vaikka meillä imetys välit ollu 15min-4h. Toisaalta, ei taas ole mitään hajua minkä verran Peetu syö.

Maito ei lopu kesken ja kaupat kiinni josta saa sitä oikeeta korviketta. Lilialle halusin antaa vaan Tuutia tai Arlan luomua, mutta joskus piti tyytyä Nanniin, kun siwasta/apsilta ei noita saanu.

Rahaa säästyy tai sitten ei, kulutan omiin herkkuihin varmasti enemmän rahaa mitä korvikkeet maksais.

Ei tarvi pestä ja steriloida pulloja.

Äidinmaitokakka on iisiä kamaa, samoin kuin puklut ei haise miltään.

Oon menny imetyksestä ihan sekasin ja ylistän vaan sitä. Kaikille raskaana oleville haluan kertoa kuinka helppoa se on. Ja kuten huomaatte, se on helppoa! ;)