perjantai 4. elokuuta 2017

Helpotus

Kesä ollu mahtava. Tuntunu, ettei ehdi tehdä kaikkea ja pitäisi olla yhtä aikaa monessa paikassa. Aivot tuntunu tilttaavan ja unohtavan puolet, kun liikaa kaikkea. Ja aika loppuu kesken.

Viisi kovaa kipukohtausta sitten toukokuun, on huikea saavutus. Ja vähä väliä oon menny riskirajoilla ja kokeillu mitä kestää. Ja jokainen kipukohtaus on ollu selkeä seuraus väärästä toiminnasta.

Rytinällä eteenpäin ja kaikki mulle heti -tyyppinä tietenkin suunnittelin syksyn alkavan ns terveiden tasolla. Oikean elämän alkavan. Aivan ihme ajatuksia ja vääristymiä mulla.

Hain mm. kouluun ja olin siitä todella varma. Stressasin etukäteen vaikka ja mitä, mutta ajatus oli että sinne lähen! 

Kävin keskustelemassa koulun opettajan kanssa. Hän kertoi mitä olisi luvassa ja kuinka raskasta ym se on. Mietittiin pahimmat skenaariot kaikkineen. Olin aivan tohkeissaan ja vakuuttelin opettajaa ja ehkä itseänikin. Sovittiin, että nähdään valintakokeessa.

Joku pienen pieni epävarmuus alkoi nostaa päätä. Paniikki siitä, että nyt on päästy tähän asti ja maaliin on kuitenki vielä pitkästi matkaa.

Pitkän pitkä puhelu ystävän kanssa realisoi tilannetta ja uskalsin eka kerran ajatella, että jospa olisinkin ihan oikeasti kotiäiti. Jospa ottaisin nyt tämän elämäni ensimmäisen tasaisen hetken vastaan ja jatkaisin eteenpäin tätä hyvin etenevää kuntoutumista. Enkä lähtisi rytinällä eteenpäin hakemaan takapakkia.

Nyt ajattelisin itsekkäästi itseäni. En sitä mitä maailma odottaa nuorelta naiselta. En kuuntelisi niitä harhaääniä, kuinka pitää olla niinkuin muut ja vertaisi itseäni terveisiin.

Kiitin opettajaa hyvästä keskustelusta ja keskeytin haun. Ilmoitin päiväkotiin, että tehdään palvelutakuusopimus ja jäädään odottelemaan lähemmästä päiväkodista paikkoja. Jospa ensi syksyksi saataisiin siihen paikat, kun Lilian eskari alkaa.

Olo on ollu huikea! Keväällä stressasin, miten pärjään kesän lasten kans. Kesä meni, enkä ehtiny miettiä pärjätäänkö. Tuntuu mahtavalta, kun tämä ei nyt lopu vaan jatkuu ja saadaan nauttia tästä elämästä, tästä hetkestä.

Tämän kaiken kruunasi, että minut valittiin Vaikuttaja Kiihdyttämöön. Sain mentorikseni Terhi Peltokorven. Toukokuuhun asti tehdään töitä yhdessä ja tulen saamaan mahtavaa koulutusta politiikkaan.

Syksy tarkoittaa meille hitaita aamuja, paljon liikuntaa, ulkoilua ja leikkitreffeja. Politiikkaa, luottamustoimia ja kaikkea uutta ja mielenkiintoista.



Kuva: Tuuli Nikki