Joululahjat

Lahjojen paketoiminen on aivan ihanaa! Etin netistä kaikkia ihania kuvia ja ideoita. Tulostin ihania kuvia, joita teippasin ja liimasin paketteihin. Innostuin myös piirtelemään ja kirjottelemaan niihin.

Villen mielipide mun ruskeesta lahjapaperista, mitä sain ihan metsästää: "No jos tykkää pahvilaatikon väristä."

Paketteja oli kertyny muutamia, mutta olihan meitä monta saajaakin. 9 aikuista ja 3 lasta.

Sain oikeestaan kaiken mitä olin toivonu, samoin lapset (siis mitä mää heille olin toivunu:D).

Peetun Marimekon Jakari astiasarjan, Brion poliisiauto sekä kirja.
Lilian nuket kaksin kappalein, ihana soiva kirja, dubloja ja Herra Hakkarainen palikat.

Mun Gugguun huppari, aah. Muuta ei oo sitten aaton jälkeen päällä ollutkaan. Pakko hankkia toinen, että voi pestäkki välissä. Villen Gugguu osoittautui liian pieneksi :(
Lilian popin mekko, leggarit ja sukat.
Peetun vaatteita kappiksesta sekä lemppari popin yökkäri (sai 74 ja 80), sukat ja sukkikset.

Astialiinaa, keittokirjaa, patalappua, muistikirjaa, lahjakorttia ja aivan ihana Iittalan Nappula kynttilän jalka. Top kolmosessa ehdottamasti! Haaveillu oon, mutten edes ääneen.

Nahkakinttaat kaikille, Villen kinttaat liekkö autossa, nyt pitäs tareta.

Lahjakortti Make-Up Storeen, hiuksille luksusta, koru kaulaan.

Ville oli ettiny mulle kaupasta hajuveden tietämättä, että samaa oon käyttäny koko yhdessä olo ajan. Nappi valinta! 

Pulmaa, kun on tuo puhelin kasvanu käteen, hups!

Selätin <3 Oli ihana ylläri, en edes muistanu että olin sitä kovasti toivonu. Aikas siisti kapistus.
Seurapeli, joka vaikuttaa todella hyvältä.

Mettäreppu mettämiehelle ja uus pienempi termari.

Huomatkaa kuinka älyttömän kilttinä (kilttinä -sana nostaa jo karvat pystyyn, kun sitä on kuukauden kuunnellu. Jokaiselle oon kyllä oikassu, että lahjoja saa oli lapsi kiltti tai ei. Voi argh!) oon ollu. Sain myös villaleggarit ja villa-aluspaidan, alusvaatteita, huivin, vaatetta, mutta en mitään turhaa tai tarpeetonta. Lapset sai onneksi aika iisisti. Tarpeellisia juttuja. Peetu sai parit petivaatteetkin. Leluja muutamat ja osa jäi mummulaanki. Vaatteita jonki verran lisää. En ihan kaikkia jaksanu/ehtiny kuvata. 

Tykkään antaa lahjoja, mutten halua antaa mitään turhaa krääsää. Enkä halua, että meidän lapsille kannetaan "jotaki vaan, kun pittää". Mulla oli aika paljon uusia vaatteita lapsille, jotka ei sitten päätynyt paketteihin. En halua opettaa lapsia suuriin lahja kasoihin.

Lilian kohalla lahjat on kyllä hyvin onnistunu. Joulupukki toi uuden Pentikin pupun, sen ison. Lilialla kun on unikaverina pupu, joita on 4kpl. Yks tarhassa, yks vaarilassa ja kaks kotona. Nyt ne kaikki muut on hylätty ja vaan Joulupukin pupu on kainalossa. Vauvoja hoitaa ja soittimella soittelee. 

Kauheen rauhallista meillä ei oo nyt ollut, kun toinen vauvoista itkee ja konttaa. Soittimesta lähtee aivan kamalia ääniä. Kirjasta lähtee ihania ääniä, mutta ei ne erotu. Ja aina pitäs soida Fröbelin palikat tähän päälle. Todella rauhallinen joulu :D

Ville sai multa repun lisäksi vaatteita ja lahjakortin ylläriin. Harmittaa niin paljon, kun en osannu ottaa Gugguun hupparista Villelle sopivaa. Ja nyt ne on loppu. Joudutaan ootteleen kevään mallistoon.

Joululahja Thaimaahan lähtijöille

Mietin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen joululahjaa kuumeisesti. Oli kyllä ideoita, mutta kaikki tuntu tylsiltä. Torkkupeittoa, keittiöjuttuja, muumijuttuja... Joulun jälkeen heidän tuleva lomamatka antoi inspiraatiota. Mietin survival kittiä (mitehä lie kirjotetaan), mutta sieltähän saa kaikkea ja paljon halvemmalta. Joten ne laastarit ja käsidesit voi ostaa paikan päältä.

Muistin erään kaverin asuneen Thaimaassa ja kysyin häneltä vinkkejä ja sain aivan mahtavan vinkin/idean. Toteutin sen sitten hänen avustuksella ja tuli mahtava. Oli joulun paras antamani lahja ja jännitin älyttömästi lahjan saajien reaktiota.

Paketoin lahjan tyhjään suklaarasiaan, että sain kivemman. Päälle piti kirjottaa "Avatkaa!", etteivät luule että on vaan suklaata. Veljelläni tupannu jämään nuo lahja suklaat syömättä ja on löytyny parin vuoden takaisia jopa lahjakääreissä olevia. Kun senhän tietää avaamatta, mitä siellä on. Suklaarasiasta löyty 500 bahtia ja vihkonen. Saajat olivat tyytyväisiä, jes onnistuin! 

Tämmöset lahjat on parhaita! Saa ite tehä, tulee uniikkia ja saajat tykkää. Ja muutki vielä kehuvat. Suuri kiitos tästä kuuluu kaverilleni, ilman häntä tämä ei olis onnistunu mitenkään. Kiitos Kirsti! <3

Hyvää Joulua!

Kuva postaus

Tonttu-Peetu syömässä. Voisin tuijotella tätä kuvaa vaikka kuinka kauan.

 

Yhessä lattialla Joulukalenteria katellen. Nuo popin sukkikset on aivan ihanat! Voisin ostaa niitä kymmenet, että aina olis puhtaana.

Tämmöset ihanat jalat ja tossut on eräällä ihkulla pikku neitillä <3 Koko eroa oli Peetuun aikalailla. Ikäeroa 5kk. Peetu synty melkeen samankokosena kuin tämä neiti oli kuvaa ottaessa.

Tarhantädit sai tämmöset kiitoslahjat. Päätin syksyllä, että mitään turhaa en osta, kuitenki on jo kaikkee. Nii kappas, ostin mukit! Mutta ne oli niin ihanat, niin en voinu olla ostamatta. Jospa kelpais kahvihuoneeseen mukeiksi.

Käytiin Lilian ekassa hammaslääkärin tarkastuksessa. Joka täällä meillä oli vasta 2-vuotiaana. Kysyi karkista ja oli ihmeissään, kun ei syö karkkia. Ja mää olin ihmeissään, että syökö tän ikäset jo karkkia. Lilia kahesti maistanu, vahingossa/salaa ja suklaata kahesti myös. Paitsi eilen Ideaparkissa Joulupukki anto geisha konvehdin ja ei kehdattu ottaa pois, niin vähä sai maistaa. Hyvää kuulema oli. Mutta tänään pöydällä oli iso kasa konvehteja, niin hienosti esitteli "Äitin! Isin! Isin!..." ;) Sinne suuhun siellä hammaslääkärissä ei paljo kateltu, todella nopsaa. Ja mitään neuvoja ei saatu, että vähä jäi auki käynnin tarkotus. Ja jälkeen päin mietittynä, olis ollu kiva kuulla miten ne hampaat pitää oikeesti näin pieneltä pestä. Kait me ne siis oikein pestään...

Mummille laitettiin 17.12. synttärionnittelut tämmösellä kuvalla.

Tännää käytiin Lauran ja Peetun kanssa Oulun Tuomiokirkossa Kauneimmat Joululaulut tilaisuudessa laulamassa n. 1700 hengen joukossa. Siinä oven suusssa saatiin seistä. Peetu "laulo" mukana ja viihty. Imetin myös hienosti siinä Heinillä härkien -virttä samalla laulaen ja pienellä pöydällä istuen. Olin miettiny valmiiksi, jos joku asiasta tulee sanomaan, että kysyn "Mitä luulet Jeesus lapsen siellä tallissa syöneen, pullosta korviketta?" Mutta ihanasti kukaan ei edes huomannu tai ainakaan pistänyt pahakseen tätä luonnollista tapahtumaa.

Apua kohta on JOULU!

Piparkakkutalokylä ikkunassa

Piparit ja piparitalot! <3 En oo koskaan tehny ite talon osia ja nyt halusin, että voin osallistua talon tuhoamiseen. Flunssa, pääkipu ja lopulta selän pahamtaminen haittas tätä mun suunnitelmaa. Mutta sitten näin instassa mahtavan idean. Ja sen toteutin vaikkakin hieman kipeällä selällä.

Piirsin ite vapaalla kädellä talojen kaavat ja kuuset tein vielä vapaammin vähän talojen kaavoja käyttäen. Ja voi apua kuinka ne turpos ja levis uunissa. Muutamat tein, että sain muutaman hyvät. Ei ois onnistunu seinät jotka olis pitäny kasata taloksi.

Sitten lähin kokeilemaan mitä ihmettä se pikeeri on. Ja sehän oliki aika mahtavaa ja kätevää. Koristelu ei oo mun juttu. Siis tykkään älyttömästi, mutta kädet ei vaan toimi niinkuin ennen ja jälki ei oo sellasta mihin oikeesti oon tyytyväinen. Mutta kyllä ihan hienoja tuli.

Ja langan avulla ikkunaan roikkumaan. Saatiin vielä ihanasti talviseen maisemaan meijän pieni piparkakkutalokylä! Tykkään aikas älyttömästi. Tästä taitaa tulla meijän perinne! Ei tarvi ressata talon kokoamista ja miten sen saa pysymään kasassa. Ei tarvi miettiä mihin se siotetaan ja aina on tiellä. Saa koristella ja lopulta sen saa syyä! ;P

Gluteenittomat piparkakut

Mun joulun heikkous on piparit. Ne ite tehdyt! Voin syyä niitä todella paljon ja leivon niitä useasti! Tänäänkin leipasin n. 70 piparia iltapalan aikaan.

Tarjoilu ehdotus

Postaus sängystä

Kun makaa kyljellään ja jalat melkein yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, tätä jopa sietää! Peetu päätti, että tämä yö on hyvä harjotella liikkumista. Tänä yönä alotan sängyssä liikkumisen ja wau, täällä pääsee ympäri ja vaikka ja miten.

Aamupäivällä lähettiin makkariin päikkäreille. Laskin Peetun meidän sängyllä ja naps! Aivan järkyttävä kipu alaselästä jalkoihin ja lysähdin Peetun viereen melkeen taju kankaalla. Koitin noista takas ylös, että saan selän takaisin oikeeseen asentoon, mutta eipäs noustukkaan. Kipu oli jäätävä, meinas oksennus tulla ja taju lähteä. Peetu aivan reunalla. Kokeilin päästä istumaan, joo ei! 

Sain kuin sainkin Peetun ja itteni hiissattua keskemmällä sänkyä ja tissin Peetun suuhun. Huh huh! Kipu vaan tuntu kovana. Alaselästä reisiin ja polviin säteillen ja pikku hiljaa myös alavatsaan. Tuli mieleen raskauden loppu ajat, kunnon kesto supistus. 

Onneksi puhelin oli 10cm päässä edessäni eikä esim selän takana tai keittiössä! Kuulen välillä huomautuksia, kuinka puhelin aina on mukana, mutta onneks on!

Koitin siinä imettäessä vaihdella asentoa ja se ei todellakaan onnistunu. Laitoin mummulle viestin, että saatto käydä vähä pahasti. Tarvin ehkä apua, kun en saa edes särkylääkettä haettua. Sitten nukahdin, onneksi.

Heräsin mummun tullessa makuuhuoneeseen. Särkylääkkeen ottaminen oli aikamoinen suoritus. Kaurapussi selkään ja jatkoin unia. Tunnin päästä heräsin ja totesin, että pakko päästä vessaan. Mutta ei mitään mahdollisuuksia päästä sängystä. Mummu käänsi mut mahalleen ja sitten veti jaloista mut sängyn reunalle niin että sain polvet lattiaan. Huh huh!

Kipu oli jäätävää ja liikkuminen niin vaikiaa. Meinasin, että kyllä se menee ohi ja pyysin ukkia käymään kaupassa, kun ei se ehkä tänään multa onnistuis. Mummu ja ukki oli sitä mieltä, että jonnekki selkää pitää lähteä näyttämään. Ei auttanut kuin soittaa selkäasemalle ja vasta neljän tunnin päähän sain ajan.

Kipu vaan paheni ja ihan missään ei ollu hyvä. Kaikki pahensi ja itkeä ois vaan voinut. Aika kulu niiin hitaasti.

Viideltä pääsin jäsenkorjaajalle. Matka autoon, autossa ja autosta korjaajalle, oli kamalaa! Jäsenkorjaaja yhdessä vaiheessa alkoi jopa nauramaan ja pyyteli anteeksi, kun mun selästä ei löytynyt kuin kipeitä ja todella kipeitä paikkoja.

Ja kun on krooninen kipu tila ja niskat *askana (miten muuten sen voi sanoa?), niin ihan nuin vaan ei voi hoitaa. Mutta sain muuten taas uusia vinkkejä pääkipuun :) Selässä on 40cm pätkä, joka ei toimi. On joku/joitaki ruhjeita ja ihan kramppissa.Nikamat ihan siksakissa ylhäältä lähtien. Saattaa olla välilevynpullistumaa, mutta ei välttämättä. Kaks raskautta liian lähekkäin  ja toka vielä vaikia, niin vähän on tehnyt hallaa jo muutenkin huonokuntoiseen kroppaan. Ja kun kivun tuntemus sekasin, niin kovahan se kipu on. 

Tunnin korjaamisen jälkeen lähden samassa kunnossa pois, kun menin. Paljon vettä ja suoloja! Ylläri, että olin taas unohtanu juua. Kahen päivän päästä näkee vasta hoidon vasteen ja sitten uusiks korjattavaksi (saatto jäähä loput lahjat ostamatta, sen verran hyvän hintasta). 

Ja kipuhan vaan pahenee ja pahenee. Pidätän vaan itkua ja mietin, miten pääsisin päivystykseen, ettei tarvis Liliaa ottaa mukaan. Selvitän Imetystuen kautta onko sinne päivystykseen edes järkeä mennä, että voiko imettävälle mitään piikkejä antaa ja kuulema voi. Soitan päivystykseen, saisinko ottaa mitä lääkettä yms. Selvittelyjen jälkeen saan selville, että voin ottaa panacodin. Tuttu lääke ja Peetu jo 7kk. En saa kyytiä itelle ja Peetulle päivystykseen eli sinnittelen aamuun.

Nyt makaan sängyssä ja tätä kirjoittaessa tuntuu, että panacod alkaa auttamaan. Inhoan ottaa tämmösiä lääkkeitä, mutta nyt ei kyllä ollu vaihtoehtoa. Kovasti toivon, että oon yön aikana parantunu, mutta luultavasti joudun aamulla menemään terveyskeskukseen. Mummu ja ukki tulee aamulla avuksi, onneksi. 

Hätäkahvit -ryhmä ois ollu tänään yks apu, jos ei mummu ja ukki ois päässy.

Nyt tuntuu, että vois silmät laittaa kiinni. Teksti jää tarkistamatta.

Menossa ja kipeenä, väsyneenä ja touhukkaana

Melekosta hommaa tämä väsyneen elämä. Eilen pääsin käymään sairaalassa ravitsemusterapeutilla, kun on vähä päälaellaan mun ruokavalio. Hienosti olin vreilun vartin myöhässä, kun ei löytyny parkkipaikkaa enkä tienny mihin mennä, ajanvarauspaperissa ei lukenu. Siellä sitte Peetun kanssa juostii pitkin käytäviä, että lukis oikee paikka ja ei näy. Kaivoin paperin uusiks esiin ja oho, siinäpä lukiki. Ja olin vähä eestaas kävelly. No päästiin perille eikä haitannnu myöhästyminen, huh.

Sitten mentiin keskustaan Coffariin kahville. Pitkästä aikaa näin ihanaa ystävää ja pienen pientä vauvaa <3 Voi vauva, kun vaan nukku. Pian siis uusiks. Menin tilaamaan itelle moccahinoa (kirjotetaan miten lie) ja ohi mennen ajattelin varmistaa, et oisko ihan mitään gluteenitonta. Ja sieltä tuliki pitkä lista. No enhän mää väsyneillä aivoilla ehtiny mitään rekisteröidä, mutta Berliinin munkki painu mieliin. Siis gluteeniton BERLIININ MUNKKI! No sehän se piti ottaa. 

Vähän palas mieleen äskönen käynti sairaalalla, että piti se kaksi oikeeta ruokaa syyä päivässä eikä niitä herkkuja. No hiilareita piti saaha ja eiköhän munkissaki niitä oo.

Pöytään päästyä juoksee myyjä mun kortin kanssa, että sulla jäi maksamatta! Olin siis laittanu kortin lukijaan ja siihen oli jääny. Ois varmaan unohtunu koko maksu, jos ei ois kortti jääny. Kumman unohdukseksi laitetaan? Hiukka kyllä nolotti vaikka saatto tuo vähä olla myyjänki mokaa.

Oli muutamia asioita hoidettavana siinä sitte, mut ihan en muistanu kaikkee. Autolla ajaminen keskustassa pitkästä aikaa, pimeessä vesisateessa, sai kyllä skarpata. Kärkkäisellä sain osteltua jouulahjoja ja teetettyä joulukorttikuvat, onneks ne onnistu ees suunnilleen. 

Olin ajatellu ommella yhenlaisia joululahjoja vähä kaikille, mutta en löydä kangasta mistään. Sitä ei vaan oo, niin jää nytten joululahjat tekemättä ja antamatta. Aivan raivostuttavaa! Olis pitäny olla ajoissa liikkeellä, jo kesällä varmaankin.

Pimeydestä, vesisateesta ja lumettomuudesta huolimatta keskustassa oli ihana tunnelma jouluvaloineen. Peetu ihmeissään katteli menoa. Haluan pian uusiks! Kärryt on Lilian jäliltä, ollaan käytetty vaan ratas osaa kaukalon kans ja kerran kopan kanssa näitä. Aloin miettiin Peetua laittaessa, että miten nämä näyttää, niin oudoilta. Puuttu se kaari tuosta jalkojen päältä sekä jalkapeite. Jalkapeite ois tosi kätevä. Toppamakuupussi ois vähä liian kuuma näillä plussakeleillä, kun tuo toppapukuki on aivan liikaa. Noo sain värkkäiltyä äippäpakkauksen makuupussin tuolleen jotenkin, mutta sain myös sen hienosti sotkettua. Eihän se tuossa pysyny vaikka aikas ihanalta näyttiki. Makuupussi on päällystetty Finlayssonin Muumi kankaalla. 

Keskiviikko meni aivan kamalassa kymppipääkivussa. Mietin vaan, että jos oon aivan paikallaan kestän tämän eikä tarvi soittaa ambulanssia. Sain torkuttua ja helpotti vähän. Eilen aamulla, kun kipu oli lievää vaan, niin sitähän sitten mentiin tukka putkella mielissään. Tänään sen taas tiesin. Aamulla oli pääkipu kovempi, ei onneksi kuin kasia (0-10) ja väsymys aivan jäätävä. Mutta kun siitä taas päästiin liikkeelle kahen aikaan, niin väsymys hävis. On vaan jalat ja maha kipiä eilisestä kävelystä, en tiiä miten saan tän kropan kuntoon, että voin ees käydä käveleen.

Tänäänhän sitten jaksoin iltapäivällä kuitenki ihan tosissaan. Leivoin pitsan, kävin kaupassa ja piparitaikinaki huomiseksi tehty. Ai että! Ja siivoilinkin, kun meinaa talo olla aika kaaoksessa mun kipupäivien jälkeen.

Jospa pää antais huomenna leipoa pipareita. Mummu tulee kaulitteen mulle, etten kipeytä ittee liikaa. Illalla ehkä vähä pikkujouluilua, jos coffari seuralainen tullee meille <3 Sitä kun on ite tosi väsyny ja vaikka se piristäis ja antas energiaa, kun lähtis kylään, on se vaan niin raskasta, niin ihana kun ystävä jaksaa meille raaahautua. Kylään kahden lapsen kanssa, ei houkuta, eikä oikein rentouta mua. Mutta jospa me kuitenkin lauantaina päästäis kyläileenkin...

Ihmeellinen ja uskomaton homeopatia

Tiistaina tuli kova pääkipu kohtaus, olipa mennytkin muutama päivä edellisestä. Keskiviikkona kipu muuttui poskiontelotulehdusta enteileväksi ja silmät oli todella punaset. Torstaina pamahti sitten semmonen kipu, että oksat pois. Mulle tulee helposti poskiontelontulehdus, kun flunssa pitkittyy. Tulehdus on vaikka oireet ei olis valtavat. Nyt kipu oli ennen kokematon.

Jokainen askel pahensi, Peetun nostaminen oli aivan kamalaa. Silmiä särki ja puhuminen sattu. Kesken puhumisen itkin. Poskionteloissa poksu ja aina yhtäkkiä tuli viiltävä kipu, kun painetta keräänty. Kumartumista ei voinu edes ajatella, pää piti pyrkiä pitämään yhdessä asennossa. Jos asuttas lähempänä Oyssia eikä olis lapsia, olisin jo ollu päivystyksessä. 

Selvittelin kaikki maholliset kotiniksit olon helpotukseen, kiitos eräs facebook ryhmä. Särkylääkkeillä ei oo mulle mitään taikaa, mutta varalta otin panadolia, jos vaikka auttas. Kuuma pyyhe poskilla helpotti oloa tai olon kestämistä. Lämpö ja itku sai vähän räkää liikkeelle. Ei ollu nenäsumutetta. Eikä nenäkannua. Ei sipulia.

Homeopatiaa ehdotettiin ja kehotettiin soittamaan jollekkin homeopaatille. No enhän voinu mihinkää soittaa, kun en pystyny puhumaan. Kaivoin kotiapteekkikurssin paperin epätoivosena esille, kun muistelin etten ollu koskaan nähny siellä sanakaan poskiontelontulehduksesta. Mutta niinhän sieltä löyty poskiontelontulehdus ja aineeksi Pulsatilla.

Ekaksi rakeet suuhun ja toiset likoamaan. En ehtiny ottaa liotettuna kuin paristi, kun nukahdin. Yöllä kävin ottamassa huikan myös. Aamulla herätessä kipu oli lähes kokonaan poissa! No ylös noustessa se palasi pikku hiljaa, muttei läheskään eilisen kaltaiseksi. Otin huikkaa ja varasin ajan terveyskeskukseen poskionteloiden ultraukseen.

Olin torstain ressannu, miten perjantaina pääsen Lilian kanssa hammaslääkäriin ja tarhaan ja voin etes autoa ajaa, kun kipu oli niin järjetön, mutta olo olikin nyt aivan toinen. Käytiin hammaslääkärissä ja sitten sairaanhoitajalle. Edelleen kumartuessa paine tuntu ja pääkipua oli. Ultralla näky vaan limakalvojen turvotus, mutta ei tulehdus merkkejä. Olin aivan ihmeissään ja koitin selittää, kuinka älytöntä se kipu oli edellisenä päivänä ja iltana. Kyselin, hoito-ohjeita, koska en missään nimessä antibiootti-kuuria halunnu. Kyselin myös punkteerauksesta, jota ei kuulema nykyään oikein tehdä.

Mietin, että onko oikeesti se homeopaattinen parantanu mut yhdessä, siis yhdessä yössä! Lääkäri kirjotti varalta ab-kuurin ja käski käyttää kolme päivää nenäsumutetta. 

Kotiin päästyä otin huikan ja menin nukkumaan. Sitten kauppaan ja Lilian haku ja mummolaan. Tuli pitkät välit ilman huikkaa ja kipu paheni. Mummolaan päästyä makasin sohvalla järkyttävässä kivussa. Tsemppasin ja aloin ottamaan huikkaa vähä väliä ja tadaa! Reilun tunnin päästä kipu poissa! Leivoin torttuja ja seurustelin koko illan sisarusten kanssa ja touhusin kahen taaperin plus vauvan kanssa.

Siitä lähtien olo ollu mahtava! Siis oikeesti käsittämätöntä! Kivun loputtua välillä menee nenä tukkoon, mutta nenä sumutteella saan auki. Räkä on kirkasta eli tulehdusta ei oo. Lauantaina leivon pipareitaki Lilian kanssa ja ajoin pitkästi autoa. Illalla oli väsyny olo, mutta todella terve.

Näin se usko homeopatiaan vahvistuu. Villen kommentti oli "on se hyvä, että uskon voimalla paranee..." No todellakin kelpaa, jos tässä uskosta on kyse. Ihan mielellään sitä sillä pelkällä uskolla paranee, entä kärsii ja vetää kaiken maailman myrkkymömmöjä.

Pikkuhiljaa homeopatia tulee tutuksi ja pääsee yllättämään toimivuudella. Mutta ei ole todellakaan mikään helppo juttu, varsinkaan päävammasena kun ei meinaa muistaa eikä tajuta helppojakaan juttuja. Taidanpa varata nyt sen ajan homepaatille ja aletaan katteleen nämä normi pääkivut kuntoon sekä lasten flunssat ja Peetun silmän rähmintä.

Kokemuksia homeopatiasta saa kertoa mulle! Niin hyvät kuin ne huonotki. Jätä kommentti <3

Huurre kokeilun tulos

Hienosti huurtu meidän purkit lopulta! Laitoin vähän liikaa vettä, kun lisäsin sitä eka kerran. Alkuun huurtu molemmat purkit vain toiselta puolen, mutta kun siirsin kakluunin viereen lämpöön, niin huurtu tosi nopeasti. Nyt pitäs keksiä jotakin kivaa noille. Tuikkuja ei siellä saa polttaa ja ledi tuikuissa loppuu patterit aika nopiasti, hmm.. 

Näin tein

Lasin pohjalle karkeeta merisuolaa ja kuumaa vettä päälle sen verran, että suola justiin peitty. Ja sitten oottelemaan. Aina kun suola oli kuivunut kokonaan, lisäsäin vähän vettä ja suolaa. Lämmössä huurtu nopeampaa.

Eikun kokeilemaan! Joku hieno iso lasi malja, vois olla aikas hieno huurrettuna...

Gluteeniton Pannari

Tämä on yks kehutuimmista leipomuksistani ja häviää alta aikayksikön. 

Niin hyvää! Vadelmahilloa ja kermavaahtoa tai vaan pelkkää sokeria, oi nam!

Joulukuu

Joulukuu yllättää mut aina. Elokuusta lähtien alan kovasti oottamaan, sitten totean, että siihen on vielä pitkä aika. Mietin paljon joulu juttuja, mutten tee asioiden eteen mitään, koska "on vielä paljon aikaa..". Ja sitten se joulukuu on täällä! Ja kaikki kesken ja aika loppuu ja joulu on kohta ohi! Kiitos, stressi on täällä! Stressaan siis joulun loppumisesta.

Joulukalenterista ei aivan tullu sellasta kuin suunnittelin, aika loppu kesken. Ens vuodeksi sitten täydellinen.

Yökuvauksella kuvasin kuvat, että näkyis valot edes jotenkin kivasti. Opin ja innostuin ompelusta pussukoita ommellessa. Nyt tekis mieli vaan ommella lisää ja lisää. Tiimaria kun ei enää ole, niin en löydä mitään tarvittavia juttuja. Pyykkipojat oli tarkotus alunperin laittaa, mutta toisaalta nuo hakaneulatki on ihan kivat. Ompahan itte tehty kalenteri ja uniikki, eikä oo ees matkittu. Kankaina Marimekon Räsymatto ja jonkun valmistama Eiffel kangas. Eiffeliä on meillä olohuoneen verhona ja oon ostanu kangasta kahteen verhoon muistaakseni 2008.

Villaa Popilta ja käyttövaatetta Nextiltä

Nyt tarkenee ulkoilla. Peetulle merinovilla body ja sukkikset. Lilialle myös sukkikset ja itelle ihanat villasukat.

Sain tehtäväksi taas hankkia Eepille vaatteita. Nextillä oli vaikka mitä ihanuuksia, mutta Eepin koko melkein kaikista loppu. Tämmösiä kuitenkin sain. ROAR! -paidan unohdin kuvata takaa, siellä oli kivana yksityskohtana sellaset lohikäärmeen selkä kolmiot.

Kuulumisia

Flunssat jyllää, ees ja taas ja vuoron perään jokkaisella. Korkeita kuumeita tai muuta vakavaa, ei onneksi ole meillä ollu. Yskää ja räkkää. Lilialla on energiaa sekä menoa ja meininkiä vaikka kuinka ois flunssassa. Viime viikon, kun oli tiistaita lukuunottamatta kotona sairastamassa, niin huh ja hei! Onneksi oli mummu auttamassa, niin ehtiin vähä nukkuakki.

Vaikka vain pientä flunssaa onkin, niin on kyllä tosi inhottavaa. Ei oikein pääse missään käymään, kun ei kehtaa toipilasta rasittaa eikä taas kehtaa lähtee ketään tartuttamaan. Vaikka flunssan kyllä voi saaha vaikka vaan postilaatikolla kävis.

Mulla lähti ääni (taas) torstaina, oli aika mielenkiintoista olla päivä lasten kanssa ilman ääntä. Kyllähän sitä vähän tuli, mutta se oli aivan kamalaa. Ääni hävis kesken lauseen ja oli korkeeta ja matalaa, kuin murrosikäsellä pojalla konsanaan. Nyt sitten näyttää pahtuneen tämä mun tauti, mustaherukka mehua siemaillen tässä kirjottelen.

Peetu läheisyystakkaa edelleen, jonka vuoksi ei myöskään oo ehtiny blogiin kirjotella. Oon siis omistautunu lapsille aivan, eikä oo blogia päivitelty.

Hammaslääkäri käynnistä piti tehä postaus ja voisin koittaa saaha sen tässä kirjoteltua, kun ehin ja saan rauhan. Hammaslääkäri pelko kun on aikas yleinen ja ilokaasu siihen aivan loistava, mielellään kokemuksia jaan!

Joulukuu vaan ehti tulla ja meillä ainaskin kaikki ihan kesken. En tykkää! Aina se hiipii varkain vaikka sitä kovasti oottelee ja tuntuu ettei se koskaan tuu, nii sitten se jo onkin tullu. Joulukalenteri melkeen valmis, muttei ihan kuvaus kuntoinen vielä. Jospa sen tänään ehtisin loppuun saada.

Joululahjoja on jo hankittu ja lähes kaikki on tiedossa. Eilen pääsin käymään Polarn o pyretillä ja voi aaah <3 Voisko joku antaa mulle vaikka tonnin tai ees viissataa? Sain eilen ostettua villavaatteita lapsille, että taretaan, jos se talvi vaikka tullee. En siis ostanu mitään ylimäärästä turhaa, mutta kun niin polttelis parit raidat siellä.

Nextiltä tuli myös Eepin ihanat vaatteet. Täytyy tehdä vaate postaus, että saan jaettua teille ihania kuvia.

Peetun sormiruokailu on aivan mahtavaa. Miten pieni ihminen voikin osata homman heti? Mahaan päätyy aina ruokaa, vaipasta löytyy sitten jonkin ajan päästä. Mistään ei oo mitään reagtioita tullu ja ollaan maisteltu vaikka mitä. Viljat ja punainen liha sekä kala on vielä maistelematta. Kananmuna, paprika, tomaatti, kurkku, meloni, pottu, bataatti ja porkkana uppoaa oikein hienosti.

Nyt Peetu päätti, ettei enää jaksa viihdyttää ittiään syöttötuolissa paprikan kanssa eli tää postaus loppu tähän.

P.S. Rakkaat lukiat, en oo hyläny teitä! <3

Neuvola avautuminen

Puhisin raivosta, kun lähdin neuvolasta. Soitin samantien Essille, että pääsin purkautumaan. Meijän oma terkka on aivan ihana ja monissa asioissa samoilla linjoilla. Niistä mistä ei, niin osaa lukia mua todella hyvin. Nyt oliki viimeistä vuotta terveydenhoitajaksi opiskeleva harjottelija tekemässä yksinään käynnin. Olin tavannu aikasemminki tämän nuoren naisen.

Mukavasti siinä juteltiin ja kerroin kaikenlaista, kunnes! "Miten teillä tuo nukutus menee?" Kerroin, että Peetu nukahtaa useimmiten rinnalle tai syliin. Ja nukutaan yhdessä. "Nyt pitäs alkaa nukuttaan omaan sänkyyn. Laitat sinne ja silittelet uneen. Semmosta unikoulua niinku.. Ettei totu syliin ja rinnalle nukkumiseen." Mun ilme oli varmaan näkemisen arvonen, koska lause vähän hiipu lopua kohden. Sannoin ettei Peetua silitellä uneen, ei tykkää. "Niin se on tottunu nukahtamaan syliin ja rinnalle, kun siinä on turvallinen olla." Aivan! Eli miksi ei saa siihen nukuttaa, kun lapsella on siinä hyvä olla. Siis vauvalla 6kk!

"Joo ja yöimetyksistä pitäs pikkuhiljaa alkaa luopumaan. Yöt on nukkumista varten." Vastasin tylysti, että en muuten ala säännösteleen. Selitin, että Peetu käy rinnalla huomaamatta yöllä ja meijän nukkumis järjestelyistä. "Niin teillä on semmonen perhepeti.. Nii jos nuo ei perhettä haittaa, nii eihän niitä sitte tarvii...". Ai nytkö se vauva ei totukkaan vai eikö se tottuminen ollukkaa huono vai mitä ihmettä?

Harmittaa, että olin tosi väsyny eikä pää raksuttanu. Ois pitäny sanoa, että "Joo annetaan myös tänään haarukka ja veitsi heti, ettei totu syömään käsin. Raukkoja ne syötetyt lapset, kun ne tottuu siihen eikä sitte osaa/halua enää syyä ite!" Voi LUOJA sanon minä!

Miksi pieni vauva ei saa nukahtaa syliin/rinnalle, kun se on luonnollisinta ja vauva nauttii siitä? Jos yöimetys ois huono, niin eiköhän luonto hoitais siitä vieroittumisen. Musta olis ihanaa, jos Lilia nukahtas edelleen syliin. Saisin olla aivan lähellä illalla ja nauttia lapsesta. Ois se niin kamalaa, jos vauva TOTTUS nukahtaan syliin.

Vaikuttaa, että tärkeintä mitä terkkakoulussa opetetaan on unikoulu ja imetyksen lopetus. Mahdolllisimman kauas luonnosta. Surullista.

Neuvola on neuvola, ei käskylä. Ite tiiän sen, mutta tietääkö kaikki? Epävarma äiti menee neuvolaan ja saa samat kommentit kuin minä. Pyörällä päästään menee kotiin ja alkaa unikouluttaa vauvaa, koska neuvolassa sanottiin ettei saa tottua syliin/rinnalle nukahtamiseen ja yöllä ei syyä. Vaikka vauva olis nukahtanu illalla hyvin ja nukkunu yöt hyvin välillä syöden, niin pitää muuttaa asiaa koska neuvolasta sanottiin niin. Kuinka moni vauva siis 6kk jälkeen huutaa kotona sängyssä äitin silitellessä ja öisin ilman maitoa? Toivon, ettei yksikään ja kaikki äidit hoksaa, ettei neuvolan neuvoja tarvi toteuttaa ja asioita voi kyseenalaista.

Kerroin myös heti, että tänään vasta loppuu täysimetys eli kiinteitä ei oo maisteltu vielä. Kerroin mitä kaikkea tänään annan. "Hitaasti sitten uusia makuja vaan totutteleen...". Mittauksen jälkeen, kun oli notkahdus kasvussa, kommentti oli "Nyt sitten vaan reippaasti kiinteitä, että saa proteiiniä ja rautaa, että jaksaa kasvaa..". Niii miten se meni? Kerroin kyllä, että pariin ekaan kuukauteen ei varmaan kauheesti mahaan sitä ruokaa mee. Tähän en saanu mitään vastausta.

Oli varmaan se opiskelija yhtä hermona kuin minä. Ajatteli, että "Miks tuo ees täällä käy, ko ihan sama mitä sanoo, nii tekee toisin..." Jos oon rohkee ja muistan ja jaksan, otan ens kerralla tämän kyllä puheeksi. Kysyn, että onko oikeesti 6kk joku ikä, että sitten vauvan pitää olla aikunen eikä saa totuttaa mihinkään. 

Ja siis mitä tarkottaa TOTTUA? 

Kiitos!

Postaus on kirjotettu tunteiden vallassa.

Sormiruokailu

Voi mahtavuus! Laitoin Peetulle aamulla neuvolan jälkeen pari kurkkutikkua eteen ja heti tarras kiinni. Suuhun meni aikas nopsaa ja aiheutti puistatuksia. Parista kurkkutikusta puuttu palasia ja kauhia jäytäminen jätkällä. Mitään ei suusta tullu ulos, että mahaan meni. Välillä vähä puistatutti, mutta tikkua vaan toisin päin ja suuhun lissää.

Ja paljon paljon maitoa! Päivälliseksi tein uunissa pottuja, bataattia ja porkkanoita sekä jauhelihapihviä. Porkkana oli vissiin parasta, mutta myös bataattia ja pottua maisteltiin. Puistattelua ei tullu niinkään enkä tiiä menikö mahaan jotaki. Mutta hienosti viihty ja oli kiinnostuna.

Vaikka haikeus täysimetyksen loppumisesta, niin on tämä siistiä kun Peetu on niin valmis syömään. Aattelin, ettei ne ruuat alkuun mee edes suuhun. Koitan saada tänne vielä videon lisättyä.

Sormiruokailu on niin siistiä!

Huurre kokeilu Lilian kanssa

Alettiin Lilian kans kokeilemaan saadaanko lasit huurtumaan. Laitettiin eilen merisuolaa ja vettä purkkien pohjalle ja nyt ootellaan. Lasien pitäs huurtua kokonaan. Ootellaan ja jännitellään...

Kun ei ehdi edes kirjoittaa

Jos nyt hetken saisin kirjottaa... Kaikki nukkuu! Ei ehi edes miettiä kirjottamista vaikka kokoaika aivot raksuttaa postauksia. Oon keskittyny vaan nukkumisiin, tämä väsymys on jotaki aivan kummallista. Tuntuu että kuolee, kun väsyttää niin paljon ja yhtäkkiä naps, ei väsytäkkään.

Huomenna alkaa uus vaihe meillä, voi iik! Mitenhän meijän ekat ruokailut menee, kun innokkaana oon vaan kuvaamassa. Tosi mukavaa Peetulle. Jos vaan pari aina nappaisin. 

Aamulla neuvolaan ekka ja sitte Peetu jää hetkeksi mummun ja ukin kans, kun mulla on hammaslääkäri. Hammaslääkäripelkoa on jo vähä voitettu, kun en oo ihan paniikissa ja osaan lepposasti ootella. Ilokaasulla ja suurella määrällä puudutteita mennään! Ja kaikki pienetki reiät paikataan, heti! Huomenna ois paikkaus ja kokonais tarkastus, toivottavasti ei löydy uusia reikiä. Se poran ääni on ehkä se pahin. Vaikka oon aivan kaasuissa, mutta kun se ääni tulee, niin ajatukset kirkastuu ja pelko nousee. Mutta yhtään kertaa ei oo sattunu, niin osaa jo pikkuhiljaa luottaa ettei satu. Ja nyt kun osaan olla rento puudutteen laitossa, niin puutuukin ikenet.

Se hammaslääkäri on aivan mahtava ja sillä on kyllä iso merkitys. Mietin myös, että jos ottasin musiikkia sinne, kun kuulema sais ettei se poran ääni niin paha olis. Mutta kun en osaa kuunnella laulamatta :D Tai ehkä kuuntelen Suomipopin Aamulypsyn podcastejä! Kyllä siitä taas selvitään!

Tännää käytiin Vaarilassa hakkee vähä puita, että saadaan piettyä talo lämpimänä. Sain mieleisen toimeksiannon taas Essiltä. Eepille vaatteita, jes! 

Lilialle tuli tämmöset ihanuudet Nextiltä tiistaina

Peetu jo niin tomerana pötköttelee ja vähä jo navan ympäri pyöriiki. Ehkä tästä liikkumisen opettelusta johtuu myös läheisyystankkaus. Ville tuumas Peetun vaatteista, että näyttää seitenkymppiseltä :D
Lilialla oli vaatteet sotkeutunu tarhassa ja varavaatteina ei ollu ollu ihan mun mieleistä kokonaisuutta. Risto Räppääjää padiltä "Kyllä pärjätään, kyllä pärjätään!" 

Meillä on flunssan ja läheisyystankkauksen lisäksi vieraillu todella paha kiukkuraivari! Kaikki on hyvin kunnes pittää alkaa pukemaan. Ja se raivari ei oo mikään pieni, tekis mieli itelläki mennä viereen itkeen ja huutaan. Ehkä mää sen vielä teenki. Ihana hakia Lilia tarhasta, kun tiiän että pukemisesta saa taistella ja autoon saa kantaa ehkä huutavan lapsen, joka raivoaa koko automatkan, koska haluaa äitin sylliin. Ja taas vois itkee. Onneks matkaa on 1,1km ja sitten pääsee sylliin ja kaikki on hyvin <3

Luonnollinen lapsuus

Nykyään kaikki on kaikkea muuta kuin luonnollista. Ollaan erkaannuttu aivan täysin luonnosta ja tuntuu, että kaikki keinotekoinen on vaan hyvää. Onneksi luonnollisuus nostaa kovasti päätään ja tehdään paljon tutkimuksia sekä tutkitaan historiaa miten ennen on tehty. Lastenkasvatuksessa luonnollisuus ja sen puute näkyy todella vahvasti.

Oon aina ollu todella kiinnostunu lapsista ja kasvatuksesta. Vaikka kuulin kakskymppisenä, etten voi saada lapsia luonnollisesti, ei kiinnostukset lopahtanut. Aina kun mahdollista keskustelin raskaana olevien sekä pienten lasten vanhempien kanssa lapsista, kasvatuksesta ja kaikesta niihin liittyvästä. Aina putkahteli uusia mielenkiintoisia näkemyksiä ja ne jäi mieleen. Jo ennen Lilian raskautta mulla oli aika vahva käsitys miten lapseni kasvattaisin.

Lilian raskausaikana kuulin sormiruokailusta, jota googlettamalla löysin kiintymysvanhemmuuden. Illat luin sängyssä Villelle ääneen tekstejä, Ville nukahti lähes aina heti, joten kertausta tuli aika paljon. Tekstejä lukiessa sain vaan vahvistuksia omille ajatuksille, miksi näin kannattaa toimia ja miksi näin luonto toimii, miksi ajattelen asian menevän näin.

Tarpeeksi en kuitenkaan lukenut ja googlettanut, kun imetys tietous jäi uupumaan. Kiintymysvanhemmuus, vessahätäviestintä ja sormiruokailu kuitenki kytivät mielessä. Kaikkia on toteutettu ja toteutetaan rennossa meiningissä, luonnollisesti.

Törmään monesti siihen, että joudun puolustelemaan mm. vauvan sylissä pitoa, perhepetiä, täysimetystä sekä sormiruokailua. Kaikki nämä asiat on luonnollisia tapoja elää ja kasvaa. Aina on toimittu näin, kunnes länsimaailma teollistui. Miksi näin ei toimittaisi?

Meille on iskostettu päähän, että: 
"Vauva manipuloi vanhempia, oppii olemaan sylissä, eikä oppi nukkumaan omassa sängyssä, jos nukkuu äidin kainalossa..." 
"Vauvan itkuun ei tarvi eikä saa vastata heti, ettei opi pompottaan."

Ja näitä kuulen ja luen usein, edelleen:
"Se hakee vaan huomiota, ei sillä oo mitään hätää." 
"Tästä on tullu ihan sylivauva, kun pidätte vaan sylissä. Ei se opi olemaan lattialla, saati liikkumaan."
"Sehä nukkuu vielä kouluiässäkin teijän sängyssä. 
"Ei se saa tarpeeksi ravintoa ite syömällä. Ei se syö, kun et syötä." 
"Miten vieläki vaan imetät."

Läheisyys ja syli

Vauva tarvitsee läheisyyttä ja syliä loputtomasti, liikaa et voi antaa. Vauva ei siihen opi vaan tarvitsee sitä. Lilia oli sylissä todella paljon, välillä unohdin viiä sänkyyn nukkumaan. En voi kantaa liinassa/kantovälineissä niskojen vuoksi. Lilia oppi ryömimään n. 7kk ja samana päivänä nousi pystyyn. 10kk iässä käveli ja 11kk juoksi, vaikka on sylissä pidetty paljon. Loputon syli ja läheisyys kasvattaa lapsesta itsevarman ja rohkean. Lapsi uskaltaa lähteä tutkimaan maailmaa, kun tietää että äidin/isän syliin pääsee heti kun haluaa. 

Reilun vuoden ikäisenä ei Liliaa paljon sylissä pidetty, kävi sekunnin istumassa ja taas mentiin. Mutta nekin sekunnit sillon ja tällön oli tärkeät. Syliä ei saa kieltää lapselta! Uskallan väittää, että lapsi joka takertuu vanhempaan ja vinkuu kokoajan syliin, on monesti jäänyt ilman syliä vaikka on pyytänyt. Monesti on nopeampaa keskeyttää oma tekeminen, ottaa lapsi syliin ja jatkaa sitten, koska lapsi voi haluta vain kävästä sylissä. Lapsi jaksaa myös paremmin odottaa syliä, kun on tottunu että sinne kyllä pääsee. Mutta kyllä meilläkin saadaan tällä hetkellä raivareita, jos ei pysty just heti ottamaan syliin. Tällä hetkellähän raivarit saadaan ihan mistä vaan, ihana 2v ja rajojen etsintä.

Itku

Itku on vauvan kommunikointi väline ja oikeastaan se viimeisin, kun ei ole osattu lukea aikaisempia merkkejä. Vauva ei itke turhaan. Isompi lapsi kiukuttelee, mutta silloinkin se on tärkeää tunteiden osoitusta, jota ei saa jättää huomioimatta. Vauvan itkuun tulee reagoida heti, ei vauva itke tahalleen.

"Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi. 

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!" "

Lainattu täältä. Suosittelen koko tekstin lukua!

Nukkuminen

Nukkuminen perhepedissä on lähes aina paras ja luonnollisin tapa vauvalle, äidille ja koko perheelle. Vauvan paikka on äidin kainalossa. Vauvan ja äidin unisyklit menee samaan, jolloin yöheräämiset on helpompia. Toki imetys tukee myös jaksamista heräämisistä huolimatta ja imettäminenhän on aivan ihanteellista perhepedissä. Pieni vauva saattaa unohtaa, miten hengitetään jolloin vieressä hengittävä äiti antaa mallia omalla hengityksellä. Suurinosa aikuisista ei tykkää yksin nukkumisesta, niin miksi vauvan tai lapsen pitäisi nukkua yksin. Ei kivikaudella lapsia laitettu toiselle puolelle luolaa nukkumaan, aina on nukuttu samassa tilassa. Kunnes yhtäkkiä keksittiin laittaa lapsi omaan sänkyyn ja sänky vielä omaan huoneeseenkin.

Meillä on pinnasänky sivuvaununa parisängyssä kiinni ja toisella puolen Lilian juniorisänky kiinni. Sivuvaunu tuo lisätilaa ja takaa, ettei vauva tipahda lattialle. Itseäni myös helpottaa siirtää vauva välillä sivuvaunuun nukkumaan, että voin nukkua mahallaan, mutta vauva on ihan vieressä ja saan siliteltyä ja siirrettyä takas kainaloon helposti. Ja kun liikkuminen alkaa, otetaan lisäpohja pois, jolloin sivuvaunu on alempana kuin meidän sänky eikä Peetu pääse "karkaamaan", kunnes oppii kiipiämään.

En voi, kun hehkuttaa täysimetys + perhepeti systeemiä. Peetun ollessa viikkoa vaille 6kk jouduin ensimmäisen kerran yöllä nousemaan sängystä Peetun itkun vuoksi toiseen huoneeseen ja nukuttamaan syliin, flunssan vuoksi. Normaalisti Peetu ei ehdi alkaa itkemään, kun meistä ei kumpikaan edes herää kunnolla yösyönteihin. Ville sai suunnilleen ekat 5kk todeta yöuni-kyselijöille, ettei yöllä edes tiiä vauvasta. Sitten alko yöporinat keskellä yötä, yksikseen hetken porisee varpailleen sillon tällön.

Hankittiin Lilialle juniorsänky, että pinnisänky on sitten vauvalle. Heti onnistu sängyn vaihto ja alkuun meidän sängyn ja Lilian sängyn välissä oli kulkuväli, mutta viikon jälkeen laitettiin sängyt yhteen. Oli ihan liian kaukana tyttö! Tällä hetkellä Lilia nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssä, välillä nukahtaa meidän sänkyy, välillä kömpii yöllä väliin ja välillä vasta aamulla tai sitten nukkuu 

vaan omassa sängyssä. Niin helppoa!

Huomionhaku

Ja kyllä, vauva hakee huomiota ja lopulta itkulla, jos ei muuten saa. Koska vauva tarvitsee vanhemman/hoitajan huomion. Eihän vauva ilman pärjää eikä pidäkkään. Vanhempi/hoitaja on vauvaa varten. Toiset vauvat tykkää olla itsekseen lattialla/sitterissä ja toiset ei hetkeäkään. Vauvasta ei tule hemmoteltua, jos vastaa huomion hakuun. Vauvan tiputtaessa lelun, sinun täytyy se antaa vauvalle, koska ei vauva siihen itse kykene, mutta se ei ole pilalle hemmottelua.

Syöminen

WHO (maailman terveysjärjestö) suosittelee 6kk täysimetystä, osittais imetystä 1v asti. Imetystä mielellään 2vuotiaaksi ja siitä eteenpäin, jos perheelle niin sopii. Suomessa ei tämmösistä kauhiana puhuta. Itselle oli tärkeää, nyt kun se onnistui, täysimettää 6kk (vielä muutama päivä) ja sitten aletaan sormiruokailemaan. Ei aleta syöttämään soseita, vaan Peetu saa rauhassa tutustua ruokaan sormiruokailen. Kirjoittelen tästä luultavasti seuraavat 6kk.

Paras "ohje" lapsen kasvatukseen

Vauvalle ja lapselle puhuminen ja asioiden kertominen on tärkeää. Selitän kaiken mitä teen ja miksi teen ja miksi kiellän. Ei ole reilua sanoa "Nyt puetaan!", "Ei älä tee nuin!" tai "Ei nuin saa tehä!" ilman, että selittää miksi niin tehdään ja miksi niin ei saa tehdä. Eihän lapsi opi, jos joka puolelta vaan kuuluu käskyjä ja ei ei ei ei.

Kun Lilia alko olemaan siinä iässä, että huomasin päivän mittään sanovani vähän väliä "ei!" aloin miettimään asiaa. Joka kerta, kun olin sanomassa ei, mietin miksi sanon niin, eikö niin oikeesti saa tehdä. Jos kaikki on kiellettyä vain siksi, ettei vanhempien korvat kestä, vanhemmat ei jaksa siivota jälkiä, tai muuten vaan, lapsi ei tiiä enää mitä saa tehä ja tekee ihan kaikkea eikä usko mitään. Ja sitten, kun oikeesti ei on ei, niin ei sillä ole tehoa.

Sanoita lapsen tunteet! Voi mikä ihana lause! Ja niin tärkeä. On helpompi ottaa kiukut ja itkut vastaan, kun selittää lapselle tilanteen ja asian ja koittaa ottaa selville, miksi kiukuttaa ja itkettää. Tilanne puhutaan auki. Ja alotin tämän varmaan vuoden iässä vaikka Lilia ei ehkä vielä asiaa ymmärtänyt, mutta se helpotti itseäni.

En halua asettaa itseni lapsen pomoksi, joka määrää kaikesta ja lapsi tottelee. Myös lapsella on tunteet ja tarpeet. Jotkut asiat on tehtävä vaan ja niissä on se vanhempi joka määrää ja on vastuussa, mutta nekin selitän. 

Ulos puetaan vaatteet päälle, mutta jos lapsi on sitä mieltä, ettei pipoa/hanskat tarvita, niin lähdetään kokeilemaan. Aina on pihalla laitettu pipo/hanskat käteen, kun on alkanut palelemaan.

Lapsi ei myöskään ole pomo, joka määrää vanhempia. Lilia omaa vahvan tempparamentin ja kokeilee, miten se toimii. Muunmuassa monesti istun Lilian mielestä väärässä paikassa, mutta ei Lilia määrää missä istun, niinkuin en minäkään määrää missä Lilia istuu.

Miksi tästä kirjoitin

Törmäsin monessa paikkaan nyt tuolla yllä oleviin uskomuksiin, niin oli pakko avata oma suu. Voisin tästä aiheesta kirjoittaa, niin paljon. Rakkaat lukiat kyselkää ja pyytäkää lisää! <3

Lähteet

Kaikki mitä kirjoitin oon lukenu vuosien mittaa ja asiat on luettu monista paikoista. Omasta päästä, omia ajatuksia, luonnollisesti. Googlailkaa ja lukekaa Kiintymysvanhemmuus, sormiruokailu, Jari Sinkkosen kirjat, Luonnollinen Lapsuus -kirja...

Laittakaa kommentteja, kiitos! <3