Tiistaina tuli kova pääkipu kohtaus, olipa mennytkin muutama päivä edellisestä. Keskiviikkona kipu muuttui poskiontelotulehdusta enteileväksi ja silmät oli todella punaset. Torstaina pamahti sitten semmonen kipu, että oksat pois. Mulle tulee helposti poskiontelontulehdus, kun flunssa pitkittyy. Tulehdus on vaikka oireet ei olis valtavat. Nyt kipu oli ennen kokematon.
Jokainen askel pahensi, Peetun nostaminen oli aivan kamalaa. Silmiä särki ja puhuminen sattu. Kesken puhumisen itkin. Poskionteloissa poksu ja aina yhtäkkiä tuli viiltävä kipu, kun painetta keräänty. Kumartumista ei voinu edes ajatella, pää piti pyrkiä pitämään yhdessä asennossa. Jos asuttas lähempänä Oyssia eikä olis lapsia, olisin jo ollu päivystyksessä.
Selvittelin kaikki maholliset kotiniksit olon helpotukseen, kiitos eräs facebook ryhmä. Särkylääkkeillä ei oo mulle mitään taikaa, mutta varalta otin panadolia, jos vaikka auttas. Kuuma pyyhe poskilla helpotti oloa tai olon kestämistä. Lämpö ja itku sai vähän räkää liikkeelle. Ei ollu nenäsumutetta. Eikä nenäkannua. Ei sipulia.
Homeopatiaa ehdotettiin ja kehotettiin soittamaan jollekkin homeopaatille. No enhän voinu mihinkää soittaa, kun en pystyny puhumaan. Kaivoin kotiapteekkikurssin paperin epätoivosena esille, kun muistelin etten ollu koskaan nähny siellä sanakaan poskiontelontulehduksesta. Mutta niinhän sieltä löyty poskiontelontulehdus ja aineeksi Pulsatilla.
Ekaksi rakeet suuhun ja toiset likoamaan. En ehtiny ottaa liotettuna kuin paristi, kun nukahdin. Yöllä kävin ottamassa huikan myös. Aamulla herätessä kipu oli lähes kokonaan poissa! No ylös noustessa se palasi pikku hiljaa, muttei läheskään eilisen kaltaiseksi. Otin huikkaa ja varasin ajan terveyskeskukseen poskionteloiden ultraukseen.
Olin torstain ressannu, miten perjantaina pääsen Lilian kanssa hammaslääkäriin ja tarhaan ja voin etes autoa ajaa, kun kipu oli niin järjetön, mutta olo olikin nyt aivan toinen. Käytiin hammaslääkärissä ja sitten sairaanhoitajalle. Edelleen kumartuessa paine tuntu ja pääkipua oli. Ultralla näky vaan limakalvojen turvotus, mutta ei tulehdus merkkejä. Olin aivan ihmeissään ja koitin selittää, kuinka älytöntä se kipu oli edellisenä päivänä ja iltana. Kyselin, hoito-ohjeita, koska en missään nimessä antibiootti-kuuria halunnu. Kyselin myös punkteerauksesta, jota ei kuulema nykyään oikein tehdä.
Mietin, että onko oikeesti se homeopaattinen parantanu mut yhdessä, siis yhdessä yössä! Lääkäri kirjotti varalta ab-kuurin ja käski käyttää kolme päivää nenäsumutetta.
Kotiin päästyä otin huikan ja menin nukkumaan. Sitten kauppaan ja Lilian haku ja mummolaan. Tuli pitkät välit ilman huikkaa ja kipu paheni. Mummolaan päästyä makasin sohvalla järkyttävässä kivussa. Tsemppasin ja aloin ottamaan huikkaa vähä väliä ja tadaa! Reilun tunnin päästä kipu poissa! Leivoin torttuja ja seurustelin koko illan sisarusten kanssa ja touhusin kahen taaperin plus vauvan kanssa.
Siitä lähtien olo ollu mahtava! Siis oikeesti käsittämätöntä! Kivun loputtua välillä menee nenä tukkoon, mutta nenä sumutteella saan auki. Räkä on kirkasta eli tulehdusta ei oo. Lauantaina leivon pipareitaki Lilian kanssa ja ajoin pitkästi autoa. Illalla oli väsyny olo, mutta todella terve.
Näin se usko homeopatiaan vahvistuu. Villen kommentti oli "on se hyvä, että uskon voimalla paranee..." No todellakin kelpaa, jos tässä uskosta on kyse. Ihan mielellään sitä sillä pelkällä uskolla paranee, entä kärsii ja vetää kaiken maailman myrkkymömmöjä.
Pikkuhiljaa homeopatia tulee tutuksi ja pääsee yllättämään toimivuudella. Mutta ei ole todellakaan mikään helppo juttu, varsinkaan päävammasena kun ei meinaa muistaa eikä tajuta helppojakaan juttuja. Taidanpa varata nyt sen ajan homepaatille ja aletaan katteleen nämä normi pääkivut kuntoon sekä lasten flunssat ja Peetun silmän rähmintä.
Kokemuksia homeopatiasta saa kertoa mulle! Niin hyvät kuin ne huonotki. Jätä kommentti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti