2. Hääpäivä

Ollaan oltu nyt kaks vuotta naimisissa! Hullua, kuinka aika menee nopiaa. Mulla on ollu kaks vuotta maailman ihanin mies ja ite oon ollu toivottavasti edes melkein yhtä ihana vaimo. Edelleen sitä rakastuu joka päivä lisää ja päivänkin ero kasvattaa ikävää, saati viikko!

Olin aina unelmoinut häistä ja jotenki ne häät oli ainoa mun haave ja asia minkä haluan elämässä toteutuvan. Oli paljon suunnitelmia, mitä kaikkee haluan. Talvihäät oli ihan ehdottomat. Onneksi Villeki tykkäs ideasta. Helmikuu oli mun hääkuukausi, mutta Lilia yllättiki meijät tulollaan joten siirrettiin kuukaudella ettei liian pian Lilian syntymän jälkeen oo.

Vieraslista ei ollu mikään iisihomma. Talvella isoja hääpaikkoja ei oo, joten otettiin isoin mikä löydettiin ja kelpas mulle ja sen mukaan alettiin sitten karsimaan. Ystävä vinkkas hyvän keinon "kutsutte ne kelle voitte mennä kyllään tuosta noin vaan" ja se oli hyvä ja toimiva. Kaikkia sukulaisia ei kutsuttu järjestyksessä vaan siksi, että on iskän tai äitin serkku, jos ei edes tunnistettais törmätessä. Kutsuttiin ihmisiä ketkä haluttiin meidän häihin, oli sitten serkku, täti, naapuri tai äitin kaveri. Mutta karsimalla sai karsia, että mahuttiin.

Äääh mun piti tehä tästä nopiaa postaus ja nyt tää alkaa pursuileen. Mua harmittaa kun en saa tähän kaikkia kuvia mitä haluaisin vaan kuvat on otettu mun facesta. Ehkä mää kirjottelen joku päivä pitemmästi ja laitan sitte enempi kuviakin.

Tässä muutama kuva meidän päivästä! Ilman kuvia en muistais paljoa, koska olin pienoisessa paniikkikohtauksessa ja jouduin käymään ambulanssilla päivystyksessä hakemassa vähä helppiä. Suosittelen jännittämään etukäteen ja käsittelemään pettymykset, ettei kaikki purkaudu tärkeänä päivänä ja kroppa petä. Jännitin siis alitajuisesti ja muutamat pettymykset, mm. hääkakku hajos kun haettiin se enkä pystyny käyttää korkkareita, ohitin liian helposti.

Panosta hääkuvaukseen! Meillä kuvauksesta vastas Valokuvaus Marko ja Katri.

Häämeikki tehtiin Make up Storessa ja kampaus Merlessä.

Meikin ja kampauksen jälkeen pukeuduin Vaarilassa. Lilia pieni morsiusneito lähes 5kk.

Oulujoen kirkon morsiushuoneessa aivan paniikissa

Ja nyt tuli itku! Mulle oli tosi tärkeetä, että iskä saattaa mut. Muuta en voinu ajatellakaan.

Jännitin tätä pusua eniten koko häissä. Oon ihan pienenä jo miettiny, etten voi mennä naimisiin koska en pysty pussaamaan siellä alttarilla. Harjoituksissa kysyin papiltamme Vähikseltä (Juha Vähäkangas) onko pakko, kun en mää muista milloin ja ei antanu jättää pusua pois. Kuten kuvasta näkee, hyökkään äkkiä pussaamaan, kun hoksaan että nyt.

Veljeni Juuso toimi meijän kuskina. Haaveilin hevoskyydistä. Matka kirkolta hääpaikalle oli liian pitkä hevoskyydille. Sitten mietittiin, että Juuso vie meidät jonnekki ja sieltä mennään hevoskyydillä hääpaikalle, kun vieraat on päässy sinne eka. Mutta talvi ja mahdollisuus kovaan pakkaseen, vajaa 200 vierasta ulkona odottamassa, niin ei se onnistunut. Seuraava toive oli valkoinen mersu isolla tähdellä, nooo saatiin me se mersu kuitenki ja hyvä kuski! Tuo rekkari harmittaa, Juuso sano hääpäivänä, että siihen olis voinu teettää oikeen rekkarin omilla merkeillä. Muistakaa te muut se! Ei siis siinä paperisia vaan ihan oikee on kuulema mahdollista.

Tämä suunniteltiin tarkasti valokuvaajien kanssa. Halusin että vieraat näkyis jossain kuvassa kunnolla ja halusin tämmöisen pusukuvan. Tosi loogista kun sitä alttaripusua jännitin. 

Riisiä kun ei saanu heittää ja isoja sädetikkuja ei löydetty, niin mentiin saippuakuplilla ja kivasti näkyy kuvissa.

Rakas ystäväni Sonja oli kaasoni ja piti myös huolta Liliasta. Hoiti Liliaa myös hääyömme.

Hääkakku joka hajos viimeisessä mutkassa. Ottakaa kakku aina paikalle tuotuna! Alin kerros puuttuu ja vähä halkeilee. Kakun päälle piti tulla vanhempieni hääkakun koriste, mutta yllättäin äiti oli laittanut sen liian hyvään talteen eikä sitä löytynyt.

Minä polkasin, ihan varmasti!

Hääpaikka oli lääkiksenkiltatalo Valhalla Nallikarissa. Piti laittaa myös seisomapöytiä, että mahduttiin. Tanssilattialta siirrettiin pöydät illalla pois. Seinällä olevat taulut tapetointiin piiloon ja kattoon tehtiin kelopuista, joita kesällä ison mahani kanssa rämmittiin milloin mistäkin, valokoristeita. Kukkia en halunnu kuin pöytien päässä olevat tulppaanit. Tuikkuja ja lasitimantteja oli pöydän keskellä olevan tapettikaitaleen päällä. 

Iskän puhe sai kyyneleet valumaan. Tässä kohtaa tajusin unelman oikeesti toteutuneen ja samalla huomasin katselevani tilannetta ulkoapäin ja kroppa alko pettää.

Morsiuskimppuni oli juuri sellainen kuin olin selittäny. Loistavaa työtä, palvelua ja laatua saatiin Haukiputaan kukka ja Hautauspalvelut -liikkeestä. Suosittelen! Saatiin kaikki kukat(morsiuskimppu, heittokimppu, joka unohtu kirkkoon, vieheet x5, rannekukat x4, tarjoilupöytien ja ruokapöytien) siihen hintaan mitä monissa paikoissa pelkkä morsiuskimppu maksaa.

Äiti oli järkännyt meille yllätykseksi taikurin, joka teki lähitaikoja vieraille sekä tietenki meille sekä pari isompaa kaikille. Taikuri Henri Kemppainen oli aivan huikee! Ei mitään pikku silmänkääntötemppuja.

Halusin ottaa ystävieni kanssa kuvan. Kuvaan halus myös serkkupojat ja iskähän menee myös ystävästä.

Meijän perhe. Essi oli toinen kaasoni ja viimesillään odottaa Eepiä.

Jännittävää ja hauskaa, olo taikurin show!

Lauran sylissä peltorit korvilla oli Lilialla hyvä nukkua.

Myös Lilian kummitäti "melkeinkuinsisko" Sanna pääsi viihdyttämään meitä Henkan kanssa. Show oli uskomaton!

Musiikista vastasi Anne-Mari Ranta laulaen kosketinsoittajansa kanssa. Hän lauloi myös kirkossa meille. Hää valssi tanssittiin yöllä, kun olin tullu takasin päivystyksestä. Morsiamen ryöstö tapahtui siis ambulanssilla ja parisen tuntia olin vissiin poissa.

Ilotulitus oli yks minkä halusin välttämättä ja ilotulituksen paukkuessa makasin pitkällään pukuhuoneessa Villen ja parin ystäväni kanssa odottaen ambulanssia. Pauke kuultiin ja ihana Selja kuvaa meille ilotulituksen. Kova hurraaminen kuului myös ja kuulema oli parempi kuin Oulun kaupungin tulituksen koskaan. 

Kuvia puuttuu Villen valmisteluista, vieraiden vastaanottamisesta punaisella matolla, narikka-vieraskirja -ideasta, ruuista, valokuvauspisteestä ja häävalssista ainakin. Kunhan ehdin ja saan aikaseksi teen toisen postauksen ja kysyn villeltä niihin kuviin luvat.

Valokuvat siis Valokuvaus Marko ja Katri. Suosittelen heitä lämpimästi. Kävivät meillä lauantaina kuvaamassa lapsia ja Lilian kuvasivat 10kk iässä. www.markojakatri.fi

P.s. iPad postaus bloggerin appsilla, joten kuvat saattaa olla miten saattaa olla miten sattuu. Kuvat on meidän, joten ethän kopioi niitä ilman lupaamme! 

Flunssaa, reissutöitä, uhmaa..

Nämä blogipostaukset ei oikein etene, kun mahdollisuudet kirjotella on puhelin tai iPadi. Sunnuntaina herätessä, mietin että nousen aamupalalle ja rauhassa kirjottelen postauksen aiheesta, jota en enää muista. Keittiöön päästessä tajusin, etten taida alkaakkaan näpyttelemään pädillä tai puhelimella ja niin se jäi. Otin puhelimen leivän kaveriksi ja nostelis fbkirppis myynti-ilmotuksiani.

Meille saapu viime viikolla ihana flunssa. Alko Lilialla ja Peetulla rään valumisella ja lämmöllä. Tai oletettavalla lämmöllä, ei me mittailla turhaa, kun mitäpä sillä tiedolla tekee. Hyvin sen omalla kehollakin tuntee ja lapsen voinnista näkee. Torstaina kun olis ollu neuvolaan meno, mittasin molemmilta ja 38 hipo, mutta illalla lilialla oliki 39,1 ja siitä vaan kuumeni, mittaamatta epäilin olevan 40. Kahtena iltana nosti kuumeen korkeelle ja sillon huomas Liliastaki, että vähän on pipi. Mutta päivät sitte meni sellasella meiningillä, että ei iha heti sairaaksi uskonu.

Lauantaina juhlittiin Villen valmistujaiset, meijän sähköputkimies ❤️ Sai oppisopimuksen vihdoin pakettiin ja nyt on sit paperit ja 6vuotta alalta työkokemusta. Eli lisää opiskelua tiedossa..

Nyt on sitten koko perhe kunnolla flunssassa. Tämä yskä on aivan järkyttävää ja olo kamala! Villen piti lähtee jo tännää viikoks pois, mutta tuliki vielä yöksi kottiin. Vois olla saikkuviikko tarpeen, mutta kun on se tärkee koulutus. Huomenna lasten kans koitetaan päästä homeopaatille, että saahan voitettua tämä tauti. Ei kiitos mitään jälkitauteja! Mulla kylläkin jo tuntuu poskionteloissa. 

Meijän tempperamenttinen neiti on alkanu laittaan vastaan lähes kaikissa asioissa. On vähä vissiin rankkaa, kun ollaan muutettu ja nyt ollu viikon mun kanssa kotona ja kipiä ja joku läheisyys tankkauski ollu jo viikko tolkulla. Raivokohtaukset on vaan ihan kamalia ja kyllä siinä on aika hukassa. Vaatteiden pukeminen, vaipan vaihto, potta ei siis kuulu tällä hetkellä kuvioihin, ulos lähteminen, vaatteiden riisuminen, hampaiden pesu, leikkiminen, oikeestaan kaikki voi laukasta raivon. Lauantaina raapi mun käden verille ja tänään Peetu sai vähän liikaakin osumia. Ja Peetu alkanu oppimaan vähä liikaa Lilian toimintaa, kun huitoo takasin raapien tai lelulla lyöden.

Hampaiden pesu aiheutti meillä taas pienen kohtauksen ja saa olla tarkkana, ettei Lilia vahingoita ittiään. Hampaat oli pesty ja mentiin Peetun vaippaa vaihtamaan. Yhtäkkiä Ville sanoo, että Lilialla on pää auki, hiukset veressä! Kumpikaan ei muista, että Lilia ois tosiaankaan mihinkään voinu lyyä päätä. Annan Peetun Villelle ja otan Lilian syliin. Paniikissa alan varovasti katteleen päätä. Olo mulla jo todella heikko ja oksettaa ja tuntuu että taju lähtee. Hoksaan heti, että ei oo kuin pieni kohta märkä. Katon tarkemmin, että nirhauma vaan. Olo aivan kamala jo ja hetken hengittelen, enkä kato haavaa. Sitten alan uusiksi kattomaan ja mietin, että miten haisee niin mansikka. Se oli HAMMASTAHNAA!!! HUH helpotus, mutta eipä se olo kovin nopiaa helpota.

Ollaan tosi hyvin saatu suojattua aina Lilia, ettei oo lyöny ittiä mihinkään ja säikähys oli aivan järkyttävä. Vaikka tiesin, ettei iso hätä oo, kun verta ei valu, niin sana veri saa mut paniikkiin. Tästä taas nousi mieleen, että mitä sitten jos ja kun sattuu oikeesti joku haaveri?! 

Viime kesänä Lilia veti Vaarilassa sitterillä ympäri, leuka portaaseen ja aivan kamalaa jälkeä. En ollu kovin hyvässä hoitokunnossa. Pidin huutavaa Liliaa  sylissä ja en uskaltanu kattoa onko koko naama auki. Mamma sitten kurkkaa ekana ja totes, että suusta vaan tulee verta. Tutti pelasta ja huulesta tuli vaan vähä verta ja leuka meni alta mustaksi. Se oli silti mulle liikaa ja maattiin sitte Lilian kans yhessä lattialla ja mulla jalat ylhäällä, ettei taju lähe. Sillon taas hetken mietin ja pelkäsin haavereita.

Nyt ne taas oli unohtanu, mitä kaikkee voi sattua lasten kanssa. Kaveri kerto viikonloppuna kuinka heidän pojalta oli auennu silmäkulma ja se piti liimata. Kauhuissaan kuuntelin ja kyselin, tuliko paljo verta ja mitä lapsi siihen. Hyi että! 

Ei auta kuin rukoilla, että säästytään haavereilta tai ettei niitä satu ainakaan mun ollessa yksin lasten kanssa!

Varmaan sekavin postaus ikinä. Sängyssä nokka tukossa, yskien ja aivastellen tätä kirjottelen. Peetuki heräs syömään jo eka kerran. 

Lauantaina meillä on valokuvaus. Samat kuvaajat jotka kuvas meijän häissä sekä Liliaa 10kk, tulee nyt kuvaamaan lapsia kun Peetu on 10kk. Ehkä joku perhekuvaki voitas ottaa. Vaatteet vielä vähä auki ja rekvisiitat.

Uutta Gugguuta ja saippuakuplia ainaski! Kunhan vaan saan hankittua tahraamattomia saippuakuplia, ettei saada vaatteisiin ikitahroja. Hoksasin myös, että Lilia tarvii mustat helmet ja mistä mää ne nyt alle viikossa saan. Kunnes muistin, että mulla on koristeena verhotangossa pitkät mustat helmet eli eikun askartelemaan. Valokuvaukset on niin ihania, mutta niin stressaavia.

Meijän 2v hääpäiväkin on ihan just täällä ja olin suunnitellu tekeväni kunnon hääpostauksen sen kunniaksi, mutta voi olla etten tässä flunssassa jaksa. Mutta katsotaan ;)

Vasemmassa kainalossa nukkuu Peetu ja selän takana ihan mussa kiinni tuhisee Lilia. Ja Lilian takaa kuuluu Villen kuorsaus. Tähän on hyvä nukahtaa. Hyvvää yötä! 💙

Uni kuvia viikonlopulta.