maanantai 16. maaliskuuta 2015

Flunssaa, reissutöitä, uhmaa..

Nämä blogipostaukset ei oikein etene, kun mahdollisuudet kirjotella on puhelin tai iPadi. Sunnuntaina herätessä, mietin että nousen aamupalalle ja rauhassa kirjottelen postauksen aiheesta, jota en enää muista. Keittiöön päästessä tajusin, etten taida alkaakkaan näpyttelemään pädillä tai puhelimella ja niin se jäi. Otin puhelimen leivän kaveriksi ja nostelis fbkirppis myynti-ilmotuksiani.

Meille saapu viime viikolla ihana flunssa. Alko Lilialla ja Peetulla rään valumisella ja lämmöllä. Tai oletettavalla lämmöllä, ei me mittailla turhaa, kun mitäpä sillä tiedolla tekee. Hyvin sen omalla kehollakin tuntee ja lapsen voinnista näkee. Torstaina kun olis ollu neuvolaan meno, mittasin molemmilta ja 38 hipo, mutta illalla lilialla oliki 39,1 ja siitä vaan kuumeni, mittaamatta epäilin olevan 40. Kahtena iltana nosti kuumeen korkeelle ja sillon huomas Liliastaki, että vähän on pipi. Mutta päivät sitte meni sellasella meiningillä, että ei iha heti sairaaksi uskonu.

Lauantaina juhlittiin Villen valmistujaiset, meijän sähköputkimies ❤️ Sai oppisopimuksen vihdoin pakettiin ja nyt on sit paperit ja 6vuotta alalta työkokemusta. Eli lisää opiskelua tiedossa..

Nyt on sitten koko perhe kunnolla flunssassa. Tämä yskä on aivan järkyttävää ja olo kamala! Villen piti lähtee jo tännää viikoks pois, mutta tuliki vielä yöksi kottiin. Vois olla saikkuviikko tarpeen, mutta kun on se tärkee koulutus. Huomenna lasten kans koitetaan päästä homeopaatille, että saahan voitettua tämä tauti. Ei kiitos mitään jälkitauteja! Mulla kylläkin jo tuntuu poskionteloissa. 

Meijän tempperamenttinen neiti on alkanu laittaan vastaan lähes kaikissa asioissa. On vähä vissiin rankkaa, kun ollaan muutettu ja nyt ollu viikon mun kanssa kotona ja kipiä ja joku läheisyys tankkauski ollu jo viikko tolkulla. Raivokohtaukset on vaan ihan kamalia ja kyllä siinä on aika hukassa. Vaatteiden pukeminen, vaipan vaihto, potta ei siis kuulu tällä hetkellä kuvioihin, ulos lähteminen, vaatteiden riisuminen, hampaiden pesu, leikkiminen, oikeestaan kaikki voi laukasta raivon. Lauantaina raapi mun käden verille ja tänään Peetu sai vähän liikaakin osumia. Ja Peetu alkanu oppimaan vähä liikaa Lilian toimintaa, kun huitoo takasin raapien tai lelulla lyöden.

Hampaiden pesu aiheutti meillä taas pienen kohtauksen ja saa olla tarkkana, ettei Lilia vahingoita ittiään. Hampaat oli pesty ja mentiin Peetun vaippaa vaihtamaan. Yhtäkkiä Ville sanoo, että Lilialla on pää auki, hiukset veressä! Kumpikaan ei muista, että Lilia ois tosiaankaan mihinkään voinu lyyä päätä. Annan Peetun Villelle ja otan Lilian syliin. Paniikissa alan varovasti katteleen päätä. Olo mulla jo todella heikko ja oksettaa ja tuntuu että taju lähtee. Hoksaan heti, että ei oo kuin pieni kohta märkä. Katon tarkemmin, että nirhauma vaan. Olo aivan kamala jo ja hetken hengittelen, enkä kato haavaa. Sitten alan uusiksi kattomaan ja mietin, että miten haisee niin mansikka. Se oli HAMMASTAHNAA!!! HUH helpotus, mutta eipä se olo kovin nopiaa helpota.

Ollaan tosi hyvin saatu suojattua aina Lilia, ettei oo lyöny ittiä mihinkään ja säikähys oli aivan järkyttävä. Vaikka tiesin, ettei iso hätä oo, kun verta ei valu, niin sana veri saa mut paniikkiin. Tästä taas nousi mieleen, että mitä sitten jos ja kun sattuu oikeesti joku haaveri?! 

Viime kesänä Lilia veti Vaarilassa sitterillä ympäri, leuka portaaseen ja aivan kamalaa jälkeä. En ollu kovin hyvässä hoitokunnossa. Pidin huutavaa Liliaa  sylissä ja en uskaltanu kattoa onko koko naama auki. Mamma sitten kurkkaa ekana ja totes, että suusta vaan tulee verta. Tutti pelasta ja huulesta tuli vaan vähä verta ja leuka meni alta mustaksi. Se oli silti mulle liikaa ja maattiin sitte Lilian kans yhessä lattialla ja mulla jalat ylhäällä, ettei taju lähe. Sillon taas hetken mietin ja pelkäsin haavereita.

Nyt ne taas oli unohtanu, mitä kaikkee voi sattua lasten kanssa. Kaveri kerto viikonloppuna kuinka heidän pojalta oli auennu silmäkulma ja se piti liimata. Kauhuissaan kuuntelin ja kyselin, tuliko paljo verta ja mitä lapsi siihen. Hyi että! 

Ei auta kuin rukoilla, että säästytään haavereilta tai ettei niitä satu ainakaan mun ollessa yksin lasten kanssa!

Varmaan sekavin postaus ikinä. Sängyssä nokka tukossa, yskien ja aivastellen tätä kirjottelen. Peetuki heräs syömään jo eka kerran. 

Lauantaina meillä on valokuvaus. Samat kuvaajat jotka kuvas meijän häissä sekä Liliaa 10kk, tulee nyt kuvaamaan lapsia kun Peetu on 10kk. Ehkä joku perhekuvaki voitas ottaa. Vaatteet vielä vähä auki ja rekvisiitat.

Uutta Gugguuta ja saippuakuplia ainaski! Kunhan vaan saan hankittua tahraamattomia saippuakuplia, ettei saada vaatteisiin ikitahroja. Hoksasin myös, että Lilia tarvii mustat helmet ja mistä mää ne nyt alle viikossa saan. Kunnes muistin, että mulla on koristeena verhotangossa pitkät mustat helmet eli eikun askartelemaan. Valokuvaukset on niin ihania, mutta niin stressaavia.

Meijän 2v hääpäiväkin on ihan just täällä ja olin suunnitellu tekeväni kunnon hääpostauksen sen kunniaksi, mutta voi olla etten tässä flunssassa jaksa. Mutta katsotaan ;)

Vasemmassa kainalossa nukkuu Peetu ja selän takana ihan mussa kiinni tuhisee Lilia. Ja Lilian takaa kuuluu Villen kuorsaus. Tähän on hyvä nukahtaa. Hyvvää yötä! 💙


Uni kuvia viikonlopulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti