Me tehtiin se!

En olisi ikinä uskonut, että imetän lastani WHO:n suosituksiin saakka. Ja nyt on menty ylikin. Tuntuu uskomattomalta ja mahtavalta, me onnistuttiin, me tehtiin se!

Esikoista odottaessa en miettinyt imetystä paljon. Onnistuu, jos onnistuu, mitäpä tuolla väliä. Ahdistavaa ja ällöttävääkin koko imetys, kaikkihan antaa pullosta korviketta vauvoille. Tutustuin muuten perinpohjaisesti vauvoihin ja kasvatuksiin, mutta miten en törmännyt missään kunnon imetys tietouteen. Tietoon, missä kerrotaan että äidinmaito on se paras lapselle ja imetys on paljon muuta. Jälkeenpäin mietittynä on aivan hullua, miten olen ohittanut kaiken tiedon imetykseen liittyen. Toki, en muista paljon imetystä nähneeni, joten ehkä se oli jotakin extra luomuhippidiippiä, mikä meni minunkin luomupiiperryksen yli.

Tulee itku kun mietin tuota hetkeä

Lilia synty pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys oli traumaattinen ja kamala. Ohjeistettiin imettämään 10min molemmista ja sitten riittää. Vauvahan huusi ja huusi. Annoin sormen, koska olin imettänyt jo luvatun verran. Sitten pyysin tutin ja sitten lisämaitoa. Ja kätilöt teki, mitä pyysin. Lilia nukkui ja nukkui, heräteltiin syömään, ei alkanu imemään. Lisämaito, vaatteet päällä, omassa sängyssä ja tutti suussa, aika monta isoa virhettä. 3kk osittain imetin rintakumin kanssa. Eräs ilta kun Lilia vaan huusi ja hyssytin kävellen ympäri taloa tissi suussa, mieheni sanoi "Miksi imetät, kun on nuin vaikeeta?" Kysyin "Ai eikö mun tarvi? Kiitos, tää loppu tähän!" Tulee itku kun mietin tuota hetkeä. Kerran tuon jälkeen Lilia otti tissin suuhun ja sen jälkeen ei ikinä.

Näin sen jälkeen ainoastaan yhden kaverin imettävän Liliaa vähän nuorempaa. Vauvan ollessa 6kk katsoin, että miten joku voi nuin isoa imettää, anteeksi ajatukseni. Sen jälkeen en nähnyt kenenkään tutun imettävän, en ainakaan muista. Mutta jossain vaiheessa päätin, että jos vielä toisen lapsen saamme, niin teen kaikkeni imetyksen eteen.

Imetyspettymyksestä oli päästävä

Ja niin kävi, että pian aloin Peetua odottamaan ja aloitin imetystietouden hankkimisen. Liityin imetystuki ry:n facebook ryhmään ja luin sieltä päivittäin kaikkea mahdollista. Päätin, että teen kaikkeni vaikka kuinka inhoan imetystä ja vaikka en nauti pätkääkään, mutta lapsen vuoksi. Kamalasta synnytyskokemuksesta ja imetyspettymyksestä oli päästävä.

Pelkopolilla tein selväksi:

-Napanuora pitää sykkiä loppuu

-Vauva heti rinnalle

-Ei pesua

-Ei vaatteita vasta kuin kotiin lähtiessä

-Ei tuttia eikä tuttipulloa

Synnytys oli eheyttävä kokemus ja kaikkia toiveitani kunnioitettiin. Sain osastolla ensimmäiseksi kätilöksi todella imetysmyönteisen ja -tietoisen kätilön, joka pyysi soitttamaan kelloa aina imettäessä, että saadaan asento ja ote oikein. Mutta valitettavasti tätä kätilöä en uusiksi enää nähnyt.

Oltiin ihokontaktissa koko ajan, paitsi kun söin ja kävin vessassa. Imu ote muuttui vääräksi ja imetys alkoi sattumaan. Kävin pyytämässä apua imuotteen tarkistukseen. "Ihan oikealta se näyttää!" Pyysin myös toisen mielipidettä ja samaa mieltä. Tiesin, ettei se ollut oikein. Nänni oli huulipunan muotoinen ja joka imaisu sattui, kuin kymmenen piikkiä nännissä ja pyöräytys päälle. Itkin ja imetin. Lopulta oli pakko pyytää rintakumi. 

Eräällä kätilölle mainitsin ohi mennen epäileväni kireää kielijännettä. Kotiinlähtö tarkastuksessa tämä kätilö muisti epäilyni ja mainitsi asiasta lääkärille. Lääkäri totesi kielijänteen tiukaksi ja järjesti meille heti jänteen katkaisun. Kotiinlähtöpäivän iltapäivänä jänne napsaistiin helposti ja kivuttomasti ja päästiin kotia.

Peetu asui rinnalla

Kaksi viikko imetin itkien ja jalkaa polkien, että kestäisin kivun. Niin nopeasti imuote oli mennyt vääräksi. Välillä rintakumi vähä lievitti kipua. Itkin monissa facebook ryhmissä apuja ja miksei kukaan kertonut, että imetys voi sattua näin paljon. Mutta sitten se kipu loppui! Ja päästiin rintakumistakin.

Peetu asui rinnalla. Välit oli 5min-2h. Ei mitään rytmiä. Automatkat oli pahimpia, kun sitä tissiä piti saaha just heti eikä kohta. Ja sillon oli pysähdyttävä vaikka kotiin olisi ollut kolme minuuttia. Juuri kun opin, että illat klo 19-01 imetettiin, imetysmaratonit loppui. Seuraavaksi illat itkettiin ja hypittiin ja imetettiin. Jälkikäteen todettua, että koliikki se taisi olla. Mutta ei sitä silloin miettinyt, kun se itku loppu aina klo 23 ja seuraavan kerran itki vasta seuraavana iltana, niin se tuntui vähäiseltä vaikka olikin joka iltaista pitkään.

Tutti ja pullot sai unohtaa. Maito kelpas vain alkuperäispakkauksesta. Jos äiti ei ollut saatavilla, niin sitten ei syöty. Yöt oli helppoja, pienikin äännähdys ja tissi suuhun, niin kaikki nukkuivat. Ei muut edes tiennyt yöllä, että meillä on vauva. Oli helppo liikkua joka paikkaan, kun tärkeimmät oli aina mukana automaattisesti.

Ensimmäinen tavoite oli 6kk täysimetystä ja sinne päästiin päivälleen! Seuraavaksi mietin, että vuosi olisi kiva saavuttaa, mutta sen yli ei kyllä tarvi. Joka päivä pelkäsin imetyksen loppuvan lapsen tahdosta. Joitakin vauvoja, kun ei enää kiinnosta tissi, kun maailma avartuu. No, Peetulla kun ei ollut kiire liikkumaan, niin kyllähän se tissi kiinnosti. Eikä edelleenkään mitään rytmiä, vaikka kuinka yritin vähän ohjailla. Lapsentahtisuus on meillä ollut kyllä sitä todellakin.

Niin tuli yksi vuotis synttärit eikä mitään imetyksen vähenemisiä ollut havaittavissa

"Kun lapsi osaa kävellä, niin sitten ei voi enää imettää!"

"Lapsen ei kuulu kävellä tissille!"

"Siinä vaiheessa, kun lapsi osaa pyytää tissiä, niin sitten se kyllä loppuu!"

Nämä oli minun ja monen muun ajatuksia. Minun ajatuksista ne oli hävinnyt, mutta muilta niitä kuuli. Mutta Peetuhan ei kävellyt vielä yksi vuotiaana eikä puhunutkaan paljoa. Omissa ajatuksissani pelkäsin, milloin tulee se päivä, ettei enää ota tissiä. Muut kyseli, eikö se vois jo loppua. Mutta asettelin itse jo seuraavaa tavoitetta, 1,5 vuotta! Voisikohan jopa kaksi vuotta onnistua, mietin vaikka samalla karsastin niin ison imettämistä. Eihän sitä missään nähnyt edes.

Taaperoimettäjä

Kun minusta tuli taaperoimettäjä, mitä en olisi uskonut, liityin facebookissa taaperoimettäjiin. Karsastin ajatusta kovasti. Siellä julkaistut kuvat oli todella hyvää terapiaa ja tekivät asiasta normaalia. Normaalia, luonnollista ja parasta lapselle. Ei äidin tarpeiden tyydyttämistä! Kuka tuommoisen edes on keksinyt.

Päiväkoti aloitettiin Peetun ollessa 1v3kk ja siellä oltiin vähän ihmeissään imetyksestä eikä aina ihan loppuun ajateltuja lauseita meille sanottu. Imetin päiväkodilla monet kerrat ja oikein toivoin monen lapsen ja vanhemman näkevän, koska itse olin jäänyt paitsi imetyksen näkemisestä. Siinä vaiheessa julki-imettäminen oli jo niin tavallista meille, ettei sitä edes miettinyt voiko se jotakin häiritä. Jossakin vaiheessa olin päättänyt, että imetän ihan missä vaan esittelemättä rintoja, niin se ei voi ketään loukata. Ja jokainen voi katsoa muualle, jos häiritsee.

Niin se 1,5 vuottakin tulla tupsahti itsestään ja aloin uskomaan, että voidaan saavuttaa kaksi vuottakin. Silti mietin vähä väliä, että saapa nähdä päästäänkö sinne. Ystävä lohdutteli, että Peetua kun katsoo, niin ei oo lopettelemassa. Tässä vaiheessa alkoi joku extra tihiä tihiän imun kausi ja tissillä olisi ollut 24/7. Alko olemaan aika raskasta ja äidintahdistaminen mielessä, mutta sehän ei ihan helppoa ollutkaan. On vaikea kieltää toiselta sitä toisen rakkainta. Tai siis koittaa vähän siirtää myöhemmäksi.

Äidintahdistus oli kamalaa

Peetun ollessa 1v10kk ja tissillä alle tunnin välein päätin, että pakko tehdä jotakin. Kerroin, että tissiä saa enää aamuisin, päikkäreillä/päiväkodin jälkeen ja illalla. Ekana päivänä itki puolikin tuntia putkeen tissiä. Vain viinirypäleet meni tissin ohi. Kävelin Peetu sylissä ja näytin kaikkea ja tarjosin kaikkea. Iskä koitti syliä, Pappa koitti syliä ja Mummu koitti ottaa syliin. Sylistä syliin ja yhtäkkiä viinirypäleet papan sylissa autokirjan kanssa kelpasi. Kyllä siinä isä ja appivanhemmat katteli, että miten voi olla nuin sinnikästä ja tärkeetä lapselle, että ei tosiaan ole äidin päätettävissä.

Se äidintahdistus oli kamalaa, mutta onneks se oli hetkessä ohi. Ikinä Peetu ei itkeny yksin enkä laittanut pois sylistä ja sai vaikka silitellä tissiä. Nopeasti oppi, jos pyytää ja on väärä aika, niin tehdään jotakin muuta. Toki poikkeuksiakin on. Ja kun en vaan kestä lapseni itkettämistä, niin kyllä sen tissin annan, kun toinen sitä tarvii aivan sama oliko oikea aika vai ei. Äidintahdistus tuotti kuitenkin tulosta eikä tissillä enää asuttu. Yötkin helpottu, kun aamuyöstä vasta heräs tissille.

KAKSI VUOTTA

Ja sitten me saavutettiin se KAKSI VUOTTA! Odotin sitä kovasti ja välillä tuntui, että järjestän synttäreitä imetykselle enkä Peetulle :D Olen niin ylpeä meistä ja itsestäni. On ollut kaikkia hankaluuksia, en edes kaikesta tähän kirjottanut, mutta kaikesta on selvitty. Ja mikä tärkein, minun inho muuttui rakkaudeksi! Minusta kuoriutui oikea laktivisti ja haluan kertoa kaikille imetyksestä. 

Se ajatus "äiti tyydyttää omia tarpeitaan" on minulle mysteeri! Jokainen näin ajatteleva voi tulla meillä päiväksi katsomaan, mitä se lapsen imetys on ja kuka sitä haluaa. Ikinä tissiä ei tarvi tarjota vaan sitä vaaditaan. Tällä hetkellä, kun imetys saisi jo loppua, ehdotan tissi kysymykseen aina jotakin vaihtoehtoa. Monesti se käy ja monesti ei todellakaan. 

Nyt pyöritään suurten kysymysten äärillä: Päätänkö itse, että imetys nyt loppuu vai annanko lapsen itse lopettaa? Ympäristön paine on suuri, minkä vuoksi tuntuu, että pakkohan se olisi lopettaa.

Haluan kiittää älyttömästi imetystukiäitejä, imetyksentukea, imetystuki ry:n fb ryhmää, taaperoimettäjät ryhmää, kanssa imettäjiä, ystäviäni, perhettäni <3 myös heitä, jotka ei tätä imetystä ymmärrä ja jotka tätä inhoavat, mutta eivät sitä minulle ole kertonu vaan hyväksyvät valintani.

Haluan sanoa, että jakakaa imetystietoutta ja imettäkää julkisesti! Koska jo ala-asteen biologian kirjassa on pulloruokinta kuva, on monelle imetys täysin tuntematon asia toisin kuin pulloruokinta ja korvikkeet.

Rakastan tätä imetystä

Rakastan tätä imetystä, koska näen kuinka tärkeää se on lapselle ja koska tiedän kuinka tärkeää ainetta se on kaikkineen. On todella haikeaa, kun tiedän että tämä loppuu, enkä halua päästää irti imetysmaailmasta. Olen onnellinen, että olen saanu jauhaa imetyksestä ystävällieni ja auttaa ystäviäni imetystaipaleilla. Ehkä musta vielä tulee tukiäiti <3

 KIITOS! 

Kysyin Peetulta imettäessä miltä maistuu. Irrotti hitaasti otteen ja sanoi silmät loistaen "Nami nami!" ja jatkoi herkuttelua.

Konsertissa

Pari viikko sitten päästiin vihdoin Lilian kanssa Titi-nalle -konserttiin. Kyllähän sitä odotettiinkin. Vähä meinas Liliaa jännittää, mutta nopiasti innostus kasvo ja tanssiminen, hyppiminen sekä laulaminen alko. Puolet esityksestä istuttiin katsomossa ja sitten siirryttiin lattialle. Lavallekkin asti Lilia pääs luikahtaan, kun kaverinsa kans lähtivät eturiviin.

Olihan ne nallet aika suuria. Kaikkia olis päässy halailemaan ja ottamaan kuvia, mutta Lilia ei halunnu. Riitalta halus kortit ja pyysi Peetullekkin. Riitta vastas Lilian pyyntöön "Ootpa sinä reipas isosisko, kun huolehdit pikkuveljellekkin kortin." Oli aika mielissään.

Äiti vähä innostu shoppailemaan nalleja ja cd-levynki. Oli kyllä mahtava konsertti, suosittelen jos vaan titi-nalle nappaa!

Peetun synttärit

Peetu täytti viime viikolla kaks ja kolme päivää juhlittiin meijän isoa poikaa. Tässä kuvia ensimmäisen päivän juhlista. Lahjaksi sai leluautoja, -monkijää, -crossia, kaks omenapuuta, potkupyörän, juniortuolin, petivaatteet, älypelin ja varmaan jottain muutakin, mitä en muista.

Lapsille laitoin tarjoilut teevee tasolle, osan kuorma-autojen kyytiin. Peetun herkkuja on pähkinät, paprikat, viinirypäleet ja nakit, tottakait. Ja sipsit. Kakku oli mansikka-banaani ja pursotukset ei todellakaan ollu niin helpot, kuin videoissa näyttää. "Ihana vaahtokarkki kakku!" Sano Lilia ja se kehu riitti mulle. Lisäksi oli maidoton mansikkamousse-marenki kakku, minttusuklaa-vanilja kuppikakkuja, pikkulättyjä ja pari suolastapiirakkaa, mitkä meinas jäädä pöytään laittamatta.

Koristeet unohtu kaappiin. Onneksi oli mun ja Lilian hamahelmi taiteilut kuitenkin. 

Aikamoisen mahtava päivä

Maanantaita harvoin oottaa ja monesti se tuntuu viikonlopun jälkeen raskaalta. Tännää heräsin ennen kelloa ja oottelin kellon soimista tai lasten heräämistä. Ulkona paisto aurinko ja oli lämmin, wau! Aamu meni suht reippaasti ja päästiin päiväkodille. Lapset jäi aamupuurolle ja mulla alko Peetun vasukeskustelu.

Lilian vasukeskustelusta asti on ollu tosi vaikeeta ja oon ollu aika sekasin. Mitä enemmän oon keskustelua ja asioita pyöritelly, sitä enemmän oon tullu surulliseksi ja vihaiseksi sekä ymmärtämättömäksi. Sunnuntain mietin jo päiväkodin vaihtoa ja surffailin netistä lähipäiväkodin tietoja.  Menin sillä asenteella Peetun vasuun, että mun on pakko saada purkaa eka tunteita ja oloja.

Peetun osaston lastentarhaopettajan kysyessä fiiliksiä alkoi itku lähes heti. Itkin ja itkin ja puhuin ja itkin. Päästin kaiken ulos enkä miettiny mitä puhun, kun vaan halusin kertoa miltä musta oikeesti tuntuu. Ja hän ymmärsi mua! Ymmärsi miltä musta tuntuu. Osasi kertoa äitinä minkälaista on erikoislahjakkaan äitinä ja mitä on tulossa, jos kehitys jatkuu. "Jos nää et oo ylpeä lapsestas, kukaan ei oo!" "Heikompia tuetaan paljon, mutta lahjakkaat joutuu pärjäämään yksin. Taistele oikeuksien puolesta ja piä huolta, että lapsi saa tasoistaan tekemistä!" 

En sano, että Lilia ois joku nero, mutta nähtävästi ikäisiään edellä monella saralla. Sain näkemyksiä myös eräästä ryhmästä ja nyt tämän päiväisen keskustelun jälkeen oon varma itsestäni. Jatketaan meidän hyvää linjaa ja annan Lilian kehittyä asioissa, mitkä häntä kiinnostaa. Ja tuen ja keskityn erityisesti niihin Lilialle vaikeisiin asioihin. En mieti osaako Lilia liikaa. "Maailma ei mene eteenpäin, jos nerot lasketaan tavisten tasolle" jotain tonne päin sanoi eräs ja on oikeessa. 

Sain paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä vasukeskustelusta. Ja Peetusta paljon kehuja, niinkuin se kuuluisikin vasussa mennä. Puolitoistatuntia kuin terapiaa ja olo oli aivan mahtava. Melkein itkin äitille soittaessa, olin niin onnellinen.

Meidän murheenryyni astianpesukonetta kävi aamulla sillä välin korjaaja kattomassa ja nyt taas ootellaan joko saatas puhtaita astioita, epäilen! Älkää koskaan ostako sandsrom merkkistä astianpesukonetta. Puhtaat astiat saa pestyä likaisiksi. 

Päikkäreillekkin pääsin, jotka oli tarpeen rankan juhlaviikonlopun jälkeen. Päikkäreiden jälkeen ajelin Ouluun Fysiatrianpolille kontrolliin. Välillä tuntuu, niin turhauttavilta nuo kontrollit. Meen sinne ja kerron asiani ja huonosti kukaan osaa mitään sanoa tai tehä. Tällä kertaa oli toisin. Vastassa oli todella mahtava lääkäri!

Kertoi jenkeistä lääkäreiden löytäneen syyn niskavammojen kivuille ja oireille. Löytö on suht uus joten ennusteita ja uusia hoitomuotoja ei ole. Myöskään nykylaitteilla ei onnistu kuvantaa, mutta ruumiilta tätä on voitu tutkia. Kun hän mulle selitti asian, se oli niin looginen että kivut sai ns. kasvot. Kaikki oireet sai selityksen, miksi ne tulee. Aivan uskomatonta! Lääkäri meinas, että viimestään kolmenkymmenen vuoden päästä nauretaan, että miten ette tätä osannu hoitaa. Onneks oon sillon vasta alle kuuskyt, joten on vielä aikaa elää kivutonta. Palaan tähän vielä, kunhan saan ite otettua lisää selvää ja juteltua fyssarin kanssa, että puhun sitten varmasti oikeilla nimillä. Mutta tää fiilis! En oo hullu ja mun kivut on samoja kuin aivokalvontulehduksessa tai aivokalvon verenvuodossa. Ja niissä kivuissa ihmiset huutaa ja toivovat kuolemaa, ehkä nyt porukka alkaa uskomaan mitä se kipu on.

Mutta nyt on jo liikaa tekstiä ja niska ei tykkää. Palataan pian! <3

Synttäripaniikkia, ei kait

Peetu täyttää ihan justiin kaks! Oon tässä aika lunkisti ottanu, kun ei mitkään suuret kemut oo tiedossa. Ne lähimmät ja tärkeimmät vaan. Peetullakaan suuria toiveita ei ole. Tässä kauppalistaa miettiessä aloin kuitenki miettimään pitäskö tehä silti vielä sitä ja tätä ja tuota.

Juhlitaan kaks päivää, joten kyllähän siihen kuitenki saa vähä tarjottavaa leipasta. Haasteita otin jo, kun päätin taas kokeilla sitä perinteistä kermakakkua, mikä ei oo mun juttu ollenkaan. Mutta haluan oppia sen!

Saapa nähä mitä tullee. Lilialle iski la-su välisenä yönä kuume ja kurkunpääntulehdus yskä, en tiiä onko siellä tulehdusta, mutta kamalan kuulonen yskä. Kuume huidellu neljääkymppiä ja saanu repeatilla pyörittää lastenohjelmia, että malttais levähtää. Eilen oli ennää lämpöä, mutta yskii ja nyt alko räkä valumaan, niin edelleen kotona sairastellaan. Ja jännätään päästäänkö huomenna Titi-Nalle -konserttiin ja miten synttäreiden käy. Toivottavasti sankari ei sairastu!

Sairastuvalla suunnittelu ja siivous jatkuu…

Äitienpäivä

Mamma, mummu, mummu ja mummi saivat tänä vuonna äitienpäivä lahjoiksi mukit. Lilia kirjotti posliini tussilla jokaisen kenen muki on. Sydän ja vielä molempien nimet. Peetu sai taiteilla omat teokset myös mukeihin. Oli erittäin helppoa ja kätevää. Tussin pysty pyyhkimään pois märkänä. Muutaman kerran sydän piti ottaa uusiksi tai kun kirjaimista tuli liian pieniä. Sitten vaan kuivasin seuraavaan päivään pöydällä ja 30min 160 asteisessa uunissa. Ja ei lähteny rapsuttamalla tussi irti. Ja oli mieleiset lahjat.

Lauantaina käytiin Villen äitiä juhlimassa. Olin edellisenä päivänä maalannu leikkimökkiä ja senhän tietää mitä siitä seuras. Elämäni eka kerran hain valmiskakun pakastealtaasta. Kylkeen vähä tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa, niin oikein oli makoisat jälkkärit. Mummulla oli kukat Lilian topin kanssa sävysävyyn, niin koitin ottaa nättejä kuvia, huom koitin. 

Peetu yrittää päivittäin toimia meijän auton kuskina.

Peiliposee Lilian kans. Kuvassa ihana Noshin Hei Raitamekko.

Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys. Valmiilla aamupalalla se starttas hienosti. Lapset oli päiväkodissa taiteillu tiskirätit. Ihanat ja tarpeelliset. Vähä kyllä pisti silmään, kun Lilia olis osannu itekki tekstit ja nimensä kirjottaa, niin ne oli joku hoitaja kirjottanu :( Ville oli ostanu ihania kukkia ja rakkausmuumimukin. Mun eka ikioma muumimuki. Tykkään saada lahjoja, mutta erityisesti tykkään, että ne on tarpeellisia.

Aamupalan jälkeen lähdettiin yllättämään mun mummi eli lasten isomummi Pudasjärven ja Ranuan välimaastoon. Kahden auton voimin mentiin ja mummi oli ihmeissään, kun porukkaa tuli niin paljon. Kaikki lastenlastenlapset samalla kertaa. 

Traktori, mönkkäri ja mopo oli aika kova juttu! Niitten parissahan se lyhyt vierailuhetki melkein kokonaan kulukin. Vaarikin kaasutteli tohkeissaan mopolla menemään niinku pikkupoika. Meillä on kyllä suuri onni, kun omatkin isovanhemmat mun puolelta on elossa ja hyvissa voimissa. Otettiin äitienpäivän kunniaksi neljän polven kuva. Noin kahenkymmenen vuoden välein on siinä tyttöä, naista ja äitiä <3

Mummin luota ajeltiin koko porukka Vaarilaan. Siellä oli mummu ja ukki jo oottamassa. Äitienpäivä menuu oli ite tehdyt hampurilaiset tai siis Vaarin tekemät. Oli aivan ihana ilma ja sai jopa pelätä auringon polttavan lapset, mutta auringon mennessä pilveen tuliki kylmä ja palattiin todellisuuteen, ettei se kesä vielä täällä oo.

Ihana äitienpäivä viikonloppu, kun nähtiin ja juhlittiin kaikki äidit. Meki Essin kans saatiin Mammalta äitienpäivälahjat, kun ollaan niin mahtavia äitejä <3