Aikamoisen mahtava päivä

Maanantaita harvoin oottaa ja monesti se tuntuu viikonlopun jälkeen raskaalta. Tännää heräsin ennen kelloa ja oottelin kellon soimista tai lasten heräämistä. Ulkona paisto aurinko ja oli lämmin, wau! Aamu meni suht reippaasti ja päästiin päiväkodille. Lapset jäi aamupuurolle ja mulla alko Peetun vasukeskustelu.

Lilian vasukeskustelusta asti on ollu tosi vaikeeta ja oon ollu aika sekasin. Mitä enemmän oon keskustelua ja asioita pyöritelly, sitä enemmän oon tullu surulliseksi ja vihaiseksi sekä ymmärtämättömäksi. Sunnuntain mietin jo päiväkodin vaihtoa ja surffailin netistä lähipäiväkodin tietoja.  Menin sillä asenteella Peetun vasuun, että mun on pakko saada purkaa eka tunteita ja oloja.

Peetun osaston lastentarhaopettajan kysyessä fiiliksiä alkoi itku lähes heti. Itkin ja itkin ja puhuin ja itkin. Päästin kaiken ulos enkä miettiny mitä puhun, kun vaan halusin kertoa miltä musta oikeesti tuntuu. Ja hän ymmärsi mua! Ymmärsi miltä musta tuntuu. Osasi kertoa äitinä minkälaista on erikoislahjakkaan äitinä ja mitä on tulossa, jos kehitys jatkuu. "Jos nää et oo ylpeä lapsestas, kukaan ei oo!" "Heikompia tuetaan paljon, mutta lahjakkaat joutuu pärjäämään yksin. Taistele oikeuksien puolesta ja piä huolta, että lapsi saa tasoistaan tekemistä!" 

En sano, että Lilia ois joku nero, mutta nähtävästi ikäisiään edellä monella saralla. Sain näkemyksiä myös eräästä ryhmästä ja nyt tämän päiväisen keskustelun jälkeen oon varma itsestäni. Jatketaan meidän hyvää linjaa ja annan Lilian kehittyä asioissa, mitkä häntä kiinnostaa. Ja tuen ja keskityn erityisesti niihin Lilialle vaikeisiin asioihin. En mieti osaako Lilia liikaa. "Maailma ei mene eteenpäin, jos nerot lasketaan tavisten tasolle" jotain tonne päin sanoi eräs ja on oikeessa. 

Sain paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä vasukeskustelusta. Ja Peetusta paljon kehuja, niinkuin se kuuluisikin vasussa mennä. Puolitoistatuntia kuin terapiaa ja olo oli aivan mahtava. Melkein itkin äitille soittaessa, olin niin onnellinen.

Meidän murheenryyni astianpesukonetta kävi aamulla sillä välin korjaaja kattomassa ja nyt taas ootellaan joko saatas puhtaita astioita, epäilen! Älkää koskaan ostako sandsrom merkkistä astianpesukonetta. Puhtaat astiat saa pestyä likaisiksi. 

Päikkäreillekkin pääsin, jotka oli tarpeen rankan juhlaviikonlopun jälkeen. Päikkäreiden jälkeen ajelin Ouluun Fysiatrianpolille kontrolliin. Välillä tuntuu, niin turhauttavilta nuo kontrollit. Meen sinne ja kerron asiani ja huonosti kukaan osaa mitään sanoa tai tehä. Tällä kertaa oli toisin. Vastassa oli todella mahtava lääkäri!

Kertoi jenkeistä lääkäreiden löytäneen syyn niskavammojen kivuille ja oireille. Löytö on suht uus joten ennusteita ja uusia hoitomuotoja ei ole. Myöskään nykylaitteilla ei onnistu kuvantaa, mutta ruumiilta tätä on voitu tutkia. Kun hän mulle selitti asian, se oli niin looginen että kivut sai ns. kasvot. Kaikki oireet sai selityksen, miksi ne tulee. Aivan uskomatonta! Lääkäri meinas, että viimestään kolmenkymmenen vuoden päästä nauretaan, että miten ette tätä osannu hoitaa. Onneks oon sillon vasta alle kuuskyt, joten on vielä aikaa elää kivutonta. Palaan tähän vielä, kunhan saan ite otettua lisää selvää ja juteltua fyssarin kanssa, että puhun sitten varmasti oikeilla nimillä. Mutta tää fiilis! En oo hullu ja mun kivut on samoja kuin aivokalvontulehduksessa tai aivokalvon verenvuodossa. Ja niissä kivuissa ihmiset huutaa ja toivovat kuolemaa, ehkä nyt porukka alkaa uskomaan mitä se kipu on.

Mutta nyt on jo liikaa tekstiä ja niska ei tykkää. Palataan pian! <3