Me tehtiin se!

En olisi ikinä uskonut, että imetän lastani WHO:n suosituksiin saakka. Ja nyt on menty ylikin. Tuntuu uskomattomalta ja mahtavalta, me onnistuttiin, me tehtiin se!

Esikoista odottaessa en miettinyt imetystä paljon. Onnistuu, jos onnistuu, mitäpä tuolla väliä. Ahdistavaa ja ällöttävääkin koko imetys, kaikkihan antaa pullosta korviketta vauvoille. Tutustuin muuten perinpohjaisesti vauvoihin ja kasvatuksiin, mutta miten en törmännyt missään kunnon imetys tietouteen. Tietoon, missä kerrotaan että äidinmaito on se paras lapselle ja imetys on paljon muuta. Jälkeenpäin mietittynä on aivan hullua, miten olen ohittanut kaiken tiedon imetykseen liittyen. Toki, en muista paljon imetystä nähneeni, joten ehkä se oli jotakin extra luomuhippidiippiä, mikä meni minunkin luomupiiperryksen yli.

Tulee itku kun mietin tuota hetkeä

Lilia synty pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys oli traumaattinen ja kamala. Ohjeistettiin imettämään 10min molemmista ja sitten riittää. Vauvahan huusi ja huusi. Annoin sormen, koska olin imettänyt jo luvatun verran. Sitten pyysin tutin ja sitten lisämaitoa. Ja kätilöt teki, mitä pyysin. Lilia nukkui ja nukkui, heräteltiin syömään, ei alkanu imemään. Lisämaito, vaatteet päällä, omassa sängyssä ja tutti suussa, aika monta isoa virhettä. 3kk osittain imetin rintakumin kanssa. Eräs ilta kun Lilia vaan huusi ja hyssytin kävellen ympäri taloa tissi suussa, mieheni sanoi "Miksi imetät, kun on nuin vaikeeta?" Kysyin "Ai eikö mun tarvi? Kiitos, tää loppu tähän!" Tulee itku kun mietin tuota hetkeä. Kerran tuon jälkeen Lilia otti tissin suuhun ja sen jälkeen ei ikinä.

Näin sen jälkeen ainoastaan yhden kaverin imettävän Liliaa vähän nuorempaa. Vauvan ollessa 6kk katsoin, että miten joku voi nuin isoa imettää, anteeksi ajatukseni. Sen jälkeen en nähnyt kenenkään tutun imettävän, en ainakaan muista. Mutta jossain vaiheessa päätin, että jos vielä toisen lapsen saamme, niin teen kaikkeni imetyksen eteen.

Imetyspettymyksestä oli päästävä

Ja niin kävi, että pian aloin Peetua odottamaan ja aloitin imetystietouden hankkimisen. Liityin imetystuki ry:n facebook ryhmään ja luin sieltä päivittäin kaikkea mahdollista. Päätin, että teen kaikkeni vaikka kuinka inhoan imetystä ja vaikka en nauti pätkääkään, mutta lapsen vuoksi. Kamalasta synnytyskokemuksesta ja imetyspettymyksestä oli päästävä.

Pelkopolilla tein selväksi:

-Napanuora pitää sykkiä loppuu

-Vauva heti rinnalle

-Ei pesua

-Ei vaatteita vasta kuin kotiin lähtiessä

-Ei tuttia eikä tuttipulloa

Synnytys oli eheyttävä kokemus ja kaikkia toiveitani kunnioitettiin. Sain osastolla ensimmäiseksi kätilöksi todella imetysmyönteisen ja -tietoisen kätilön, joka pyysi soitttamaan kelloa aina imettäessä, että saadaan asento ja ote oikein. Mutta valitettavasti tätä kätilöä en uusiksi enää nähnyt.

Oltiin ihokontaktissa koko ajan, paitsi kun söin ja kävin vessassa. Imu ote muuttui vääräksi ja imetys alkoi sattumaan. Kävin pyytämässä apua imuotteen tarkistukseen. "Ihan oikealta se näyttää!" Pyysin myös toisen mielipidettä ja samaa mieltä. Tiesin, ettei se ollut oikein. Nänni oli huulipunan muotoinen ja joka imaisu sattui, kuin kymmenen piikkiä nännissä ja pyöräytys päälle. Itkin ja imetin. Lopulta oli pakko pyytää rintakumi. 

Eräällä kätilölle mainitsin ohi mennen epäileväni kireää kielijännettä. Kotiinlähtö tarkastuksessa tämä kätilö muisti epäilyni ja mainitsi asiasta lääkärille. Lääkäri totesi kielijänteen tiukaksi ja järjesti meille heti jänteen katkaisun. Kotiinlähtöpäivän iltapäivänä jänne napsaistiin helposti ja kivuttomasti ja päästiin kotia.

Peetu asui rinnalla

Kaksi viikko imetin itkien ja jalkaa polkien, että kestäisin kivun. Niin nopeasti imuote oli mennyt vääräksi. Välillä rintakumi vähä lievitti kipua. Itkin monissa facebook ryhmissä apuja ja miksei kukaan kertonut, että imetys voi sattua näin paljon. Mutta sitten se kipu loppui! Ja päästiin rintakumistakin.

Peetu asui rinnalla. Välit oli 5min-2h. Ei mitään rytmiä. Automatkat oli pahimpia, kun sitä tissiä piti saaha just heti eikä kohta. Ja sillon oli pysähdyttävä vaikka kotiin olisi ollut kolme minuuttia. Juuri kun opin, että illat klo 19-01 imetettiin, imetysmaratonit loppui. Seuraavaksi illat itkettiin ja hypittiin ja imetettiin. Jälkikäteen todettua, että koliikki se taisi olla. Mutta ei sitä silloin miettinyt, kun se itku loppu aina klo 23 ja seuraavan kerran itki vasta seuraavana iltana, niin se tuntui vähäiseltä vaikka olikin joka iltaista pitkään.

Tutti ja pullot sai unohtaa. Maito kelpas vain alkuperäispakkauksesta. Jos äiti ei ollut saatavilla, niin sitten ei syöty. Yöt oli helppoja, pienikin äännähdys ja tissi suuhun, niin kaikki nukkuivat. Ei muut edes tiennyt yöllä, että meillä on vauva. Oli helppo liikkua joka paikkaan, kun tärkeimmät oli aina mukana automaattisesti.

Ensimmäinen tavoite oli 6kk täysimetystä ja sinne päästiin päivälleen! Seuraavaksi mietin, että vuosi olisi kiva saavuttaa, mutta sen yli ei kyllä tarvi. Joka päivä pelkäsin imetyksen loppuvan lapsen tahdosta. Joitakin vauvoja, kun ei enää kiinnosta tissi, kun maailma avartuu. No, Peetulla kun ei ollut kiire liikkumaan, niin kyllähän se tissi kiinnosti. Eikä edelleenkään mitään rytmiä, vaikka kuinka yritin vähän ohjailla. Lapsentahtisuus on meillä ollut kyllä sitä todellakin.

Niin tuli yksi vuotis synttärit eikä mitään imetyksen vähenemisiä ollut havaittavissa

"Kun lapsi osaa kävellä, niin sitten ei voi enää imettää!"

"Lapsen ei kuulu kävellä tissille!"

"Siinä vaiheessa, kun lapsi osaa pyytää tissiä, niin sitten se kyllä loppuu!"

Nämä oli minun ja monen muun ajatuksia. Minun ajatuksista ne oli hävinnyt, mutta muilta niitä kuuli. Mutta Peetuhan ei kävellyt vielä yksi vuotiaana eikä puhunutkaan paljoa. Omissa ajatuksissani pelkäsin, milloin tulee se päivä, ettei enää ota tissiä. Muut kyseli, eikö se vois jo loppua. Mutta asettelin itse jo seuraavaa tavoitetta, 1,5 vuotta! Voisikohan jopa kaksi vuotta onnistua, mietin vaikka samalla karsastin niin ison imettämistä. Eihän sitä missään nähnyt edes.

Taaperoimettäjä

Kun minusta tuli taaperoimettäjä, mitä en olisi uskonut, liityin facebookissa taaperoimettäjiin. Karsastin ajatusta kovasti. Siellä julkaistut kuvat oli todella hyvää terapiaa ja tekivät asiasta normaalia. Normaalia, luonnollista ja parasta lapselle. Ei äidin tarpeiden tyydyttämistä! Kuka tuommoisen edes on keksinyt.

Päiväkoti aloitettiin Peetun ollessa 1v3kk ja siellä oltiin vähän ihmeissään imetyksestä eikä aina ihan loppuun ajateltuja lauseita meille sanottu. Imetin päiväkodilla monet kerrat ja oikein toivoin monen lapsen ja vanhemman näkevän, koska itse olin jäänyt paitsi imetyksen näkemisestä. Siinä vaiheessa julki-imettäminen oli jo niin tavallista meille, ettei sitä edes miettinyt voiko se jotakin häiritä. Jossakin vaiheessa olin päättänyt, että imetän ihan missä vaan esittelemättä rintoja, niin se ei voi ketään loukata. Ja jokainen voi katsoa muualle, jos häiritsee.

Niin se 1,5 vuottakin tulla tupsahti itsestään ja aloin uskomaan, että voidaan saavuttaa kaksi vuottakin. Silti mietin vähä väliä, että saapa nähdä päästäänkö sinne. Ystävä lohdutteli, että Peetua kun katsoo, niin ei oo lopettelemassa. Tässä vaiheessa alkoi joku extra tihiä tihiän imun kausi ja tissillä olisi ollut 24/7. Alko olemaan aika raskasta ja äidintahdistaminen mielessä, mutta sehän ei ihan helppoa ollutkaan. On vaikea kieltää toiselta sitä toisen rakkainta. Tai siis koittaa vähän siirtää myöhemmäksi.

Äidintahdistus oli kamalaa

Peetun ollessa 1v10kk ja tissillä alle tunnin välein päätin, että pakko tehdä jotakin. Kerroin, että tissiä saa enää aamuisin, päikkäreillä/päiväkodin jälkeen ja illalla. Ekana päivänä itki puolikin tuntia putkeen tissiä. Vain viinirypäleet meni tissin ohi. Kävelin Peetu sylissä ja näytin kaikkea ja tarjosin kaikkea. Iskä koitti syliä, Pappa koitti syliä ja Mummu koitti ottaa syliin. Sylistä syliin ja yhtäkkiä viinirypäleet papan sylissa autokirjan kanssa kelpasi. Kyllä siinä isä ja appivanhemmat katteli, että miten voi olla nuin sinnikästä ja tärkeetä lapselle, että ei tosiaan ole äidin päätettävissä.

Se äidintahdistus oli kamalaa, mutta onneks se oli hetkessä ohi. Ikinä Peetu ei itkeny yksin enkä laittanut pois sylistä ja sai vaikka silitellä tissiä. Nopeasti oppi, jos pyytää ja on väärä aika, niin tehdään jotakin muuta. Toki poikkeuksiakin on. Ja kun en vaan kestä lapseni itkettämistä, niin kyllä sen tissin annan, kun toinen sitä tarvii aivan sama oliko oikea aika vai ei. Äidintahdistus tuotti kuitenkin tulosta eikä tissillä enää asuttu. Yötkin helpottu, kun aamuyöstä vasta heräs tissille.

KAKSI VUOTTA

Ja sitten me saavutettiin se KAKSI VUOTTA! Odotin sitä kovasti ja välillä tuntui, että järjestän synttäreitä imetykselle enkä Peetulle :D Olen niin ylpeä meistä ja itsestäni. On ollut kaikkia hankaluuksia, en edes kaikesta tähän kirjottanut, mutta kaikesta on selvitty. Ja mikä tärkein, minun inho muuttui rakkaudeksi! Minusta kuoriutui oikea laktivisti ja haluan kertoa kaikille imetyksestä. 

Se ajatus "äiti tyydyttää omia tarpeitaan" on minulle mysteeri! Jokainen näin ajatteleva voi tulla meillä päiväksi katsomaan, mitä se lapsen imetys on ja kuka sitä haluaa. Ikinä tissiä ei tarvi tarjota vaan sitä vaaditaan. Tällä hetkellä, kun imetys saisi jo loppua, ehdotan tissi kysymykseen aina jotakin vaihtoehtoa. Monesti se käy ja monesti ei todellakaan. 

Nyt pyöritään suurten kysymysten äärillä: Päätänkö itse, että imetys nyt loppuu vai annanko lapsen itse lopettaa? Ympäristön paine on suuri, minkä vuoksi tuntuu, että pakkohan se olisi lopettaa.

Haluan kiittää älyttömästi imetystukiäitejä, imetyksentukea, imetystuki ry:n fb ryhmää, taaperoimettäjät ryhmää, kanssa imettäjiä, ystäviäni, perhettäni <3 myös heitä, jotka ei tätä imetystä ymmärrä ja jotka tätä inhoavat, mutta eivät sitä minulle ole kertonu vaan hyväksyvät valintani.

Haluan sanoa, että jakakaa imetystietoutta ja imettäkää julkisesti! Koska jo ala-asteen biologian kirjassa on pulloruokinta kuva, on monelle imetys täysin tuntematon asia toisin kuin pulloruokinta ja korvikkeet.

Rakastan tätä imetystä

Rakastan tätä imetystä, koska näen kuinka tärkeää se on lapselle ja koska tiedän kuinka tärkeää ainetta se on kaikkineen. On todella haikeaa, kun tiedän että tämä loppuu, enkä halua päästää irti imetysmaailmasta. Olen onnellinen, että olen saanu jauhaa imetyksestä ystävällieni ja auttaa ystäviäni imetystaipaleilla. Ehkä musta vielä tulee tukiäiti <3

 KIITOS! 

Kysyin Peetulta imettäessä miltä maistuu. Irrotti hitaasti otteen ja sanoi silmät loistaen "Nami nami!" ja jatkoi herkuttelua.