Mihin tämä aika katoaa

Apua, kuinka päivät hurahtaa. Oon ollu välillä kipiä ja tosi kipiä ja väsyny ja tosi väsyny. Ja sitten, kun on hyvä päivä ja hyvä hetki, teen ja meen kaikkea. Toki toimin kipiänä ja väsyneenäki jopa liikaakin. Ville on reissussa tai sitten tullee vasta yöllä ja käy pari tuntia nukkumassa. Eli lasten kanssa touhuan yksin. Päässä raksuttaa tuhat asiaa, mitä pitäs tehä ja mitä haluan tehä. Ja vielä ne mitä ei kiinnosta eikä jaksa tehä ja ne mitkä unohtuu tehä. Tänne tulis postauksia pari päivässä, jos mun ajatukset siirtys suoraan postauksen muotoon.

Tuntuu, että mulla kestää älyttömän kauan tottua tähän arki rytmiin. En saa oikein mitään tehtyä enkä pääse kunnolla mukaan tähän hommaan. Oon tosi hitaalla ja asiat jää puolitiehen. Kuulostaa oikein aivovammaselta ja liekkö se suurin syykin noihin. Toki suuri syyllinen on kivun takapakki ja kun se työkokeilu siirty, se lamaannutti. Vaikka kuinka sen miettii miten päin, niin se vaikuttaa alitajuisesti. "Ei musta oo taaskaan mihinkään", "Vieläkään en pysty töihin", "Makaan vaan kipiänä ja väsyneenä kotona", "Eikö tää koskaan lopu". Ja ei, tommosille ajatuksille en anna sekunttiakaan, mutta ne vaan on siellä päässä ja alitajunnassa.

Kontrollikäynnillä aivovammapolilla päätettiin mun pyynnöstä, etten hae sairaspäivärahaa vaan oon vajaakuntoisena työnhakijana, jotta pääsen heti työkokeiluun, kun kunto sallii. Olis se ehkä ollu kätevä ottaa joku määräajallinen saikkujakso, mutta ei ei ei.

Ens viikolla pääsen niskan magneettiin ja jatko tutkimuksiin. Niistä kamalista niskakivuista on nyt päästy eteenpäin ja tilanne on sama kuin viime keväällä ennen sitä hyvää jaksoa. Eli lähtään vähän alusta taas, mutta lääkäri lohdutteli että niskavammoissa paranemista edeltää monesti kovat kivut. Että toivoa on ja täältä kyllä noustaan!

Peetun kans yötki lähteny parempaan suuntaan. Taitaa se luonto siis homman hoitaa. Ja ihokin alkaa Peetulla paranemaan, nyt vaan peukkuja että ollaan oikealla tiellä. Nyt maissi jätetty kokonaan pois ja ero oli samantien älyttömän hyvä. Vielä ei kuitenkaan uskalla hehkuttaa. Maissiton ruokavalio on aika hankala, kun sitä tungetaan jokapaikkaan. Ja mistäs muusta ne gluteenittomat tuotteet tehtäis kuin maissista! Ja tästä syystä Peetulla iho varmaankin oireillu syntymästä asti, koska mun ruokavalio on aika maissi voittonen. No mutta nyt ne maissit jäi ja meillä  syödään terveellistä puhdasta ruokaa. Kun välttää maissia se tarkoittaa, että ruoka tehdään  kunnon raaka-aineista. Vihdoinkin päästään meijän pastan syömisestä eroon, kun glut pastahan on maissia. On kuulema riisipastaakin, mutta ei nyt lähdetä semmosia kokeilemaan. Pasta ruuat ollu ne nopeat ja varmat ruuat. Opetellaan siis syömään sitä pottuakin. Porkkanalla ja bataatilla pääsee kyllä pitkälle.

Tuntuu, että tapahtunu niin paljon kaikkee ja kaikkee tulossa, etten muista mittää. Lasten vanhojen vaatteiden myymistä fb kirpuilla ja tulevana lauantaina Oulun Suurkirppikselle, että on rahhaa ostaa uusia. 

Lapset kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Peetukin kun vaan nykyään kävelee, niin alkaa tuntumaan jo oikeesti taaperolta. Sanoja vielä ei kauhiana tuu, mutta kovasti toistelee. Ja kaiken ymmärtää ja päätä puistaa tai nyökyttää. Lilia oppi oikean ja vasemman, osaa laskea montako kertaa Elle-mummu ja Eero-ukki on käyny viikonaikana kylässä. Mutta palapelin tekeminen takkuaa, mistä oon huolissaan. 1,5vuotiaana teki 20 palasia pelejä tosta noin vaan ja nyt ei oo mitään logiikkaa edes 8palasessa. Nyt oon niin onnellinen, että on päiväkodissa ja osaavat siellä tarkkailla tätä. Kaikki muu kehitys menee niin hienosti eteenpäin, että ehkä tämä on vaan joku kiinnostuksen puutteesta johtuva unohdus.

Jumppa on joka maanantai ja sitä ootetaan älyttömästi. Ja kotonahan vaan jumpataan ja voimistellaan ja näytetään temppuja. Ja Peetu perässä. 

Viime viikolla käytiin kauan odotetussa Fröbelin Palikoiden konsertissa, öitä laskettiin siihen. Ja olihan se mahtava. Lilia tanssi reilun tunnin siellä täysiä ja tohkeissaan. Seuraavaksi sitten kuulema Robinin konserttiin.

Tässä teille muutamin kuvin meijän elämää.

Vanha uuden tieltä pois.

Ensimmäinen jumppakerta. Vähä jännitti, mutta se innostuksen määrä. Ja kuinka mielissään olikaan sen jälkeen.

Vadelmia ja mustaviinimarjoja kotipihalla. Iha vähä menny huti suusta.

Ja taas jumppaan. Jumppaan saan laittaa hiukset letille, muullon harvemmin.

Jäniksen metästys kun alko, niin eihän se auttanu kun pakkautua aamuyöstä autoon ja lähtiä kohti Ranuaa. Mummin ja papan luokse.

Pudasjärven K-Supermarketissa oli järjestetty pienille asiakkalle banaania, jotta kaikilla olis mukavampaa olla ostoksilla. 

Roskahommissa

Niin keskittyneenä.

Tää silta on ihana ja maisemat aivan ihanat. Kun soi Rafaelin enkeli "tyttö katsoi sillalta kuinka mustaa, vesi oli alhaalla jossakin.." Mulla tullee aina tämä silta ja näkymät mieleen.

Takaisin seitkytluvulle :D

Voi, että on mahtavaa kävellä siskon kans käsikäessä <3

Tomerasti päiväkotiin. Niin helppoa, kun Peetukin kävelee.

Eräänä päivänä päiväkodissa.

Leivinuunin lämmityksen jälkeen kokeilin riisipuuron tekoa leivinuunissa. Onnistu ja olihan se hyvvää.

Lilia näyttää mallia ja Peetu jumppaa perässä.

"Sormet sanoo soo, soo, soo.."

Tein kalapuikkoja yks päivä ja olihan ne hyviä.

"Mulla on ollu Eepiä ikävä!"

Jerin kanssa muuvsit hallinnassa. "Sutsisatsi satsaa…"

"Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren…"

Fröbelin palikat selfie, mukana menossa Mamma ja Eepi.

Eväät matkaan ja Sonjan luo

Illan menuu, riisikakkuja kinkku-kurkku-sörsselillä, kinderkakkua uudella reseptillä, karkkia, pähkinöitä, zeroa ja alkoholitonta skumppaa. Ja olipa niiin hyvää kuohuviiniä, että keskenhän se meinas loppua.

Sonja <3

Yks päivä karattiin keskellä viikkoa leffaan Villen kans. Panostin oikein tunnin meikkaamalla ja loppu tulos ois ollu parempi sillä 10min meikillä. Ehkä tarvis käyä jossai meikki opastuksessa. 

P.s. Jos sulla on kokemusta maissiallergiasta, otan kaikki vinkit ja tiedon vastaan sekä vertaistuen :) <3

Lasten syksyn ihanuuksia

Vihdoin pääsen teille tämän postauksen julkasemaan. Tässä muutamia lasten uusia vaatteita syksylle. Tuntuu, että jokainen merkki julkasee ihanaakin ihanempia vaatteita ja saa tarkkaan miettiä mitä tarvitaan.  Viininpunainen, petrooli, armeijan vihree ja sinapin keltainen on mun syksyn lemppari värit. Ja niillä pitkälti mennään.

Zara

Tykkään käyttää Peetulla jumpsuittia, mutta oikeanlaisen löytyminen on aina projekti. Hyväksi havaittu Mini Rodinin harmaa panda jumpsuit alko kinnaamaan niska-haara mitasta, joten se jouti myydä eteenpäin. Lähin testaamaan Mainion jumpsuittia ja ihastuin. Just sopivan ohkanen, että toimii myös toppapuvun alla ja värit on herkut. Mainio on myös suomalainen!

Välikausi takit löyty Mololta. Ensikosketus merkkiin ja ollaan tykätty. Takkien alle mahtuu myös popin windfleece eli pärjää kylmemmilläkin. Ja meillä ei oo sadetakkeja erikseen.

Kumppareiksi lähin testeemaan paljon kehuttuja Crocsin saappaita ja syystä on kehutut. Ihanan kevyet. Harmi, kun Peetulle ei ollu vielä kokoja.

H&M yllätti ihanilla paidoilla. Nää on yhet lemppareista. Rusettipaidassa juuri oikea keltasen sävy ja on kuulkaa herkku Gugguun burgundin kanssa. Vaaleenpunaisessa paidassa on pupuja ja oravia viininpunaisella sävyllä ja helmassa pitsi.

Gugguun syksyn malliston ekat ihanuudet on tässä. Armya ja burgundia. Peetulle pari unisex phpaitaa, Lilialle ballerina tunika ja leggarit. Täydennystä on myös tullut; molemmille burgundit pantsit, Peetulle army-mustat leggarit ja Lilialle burgundy-aprikoosi leggarit. Nää värit on aivan herkut ja voisin täyttää vaatekaapin näillä. Kevään koralli ja minttu sopii näiden kans tosi hyvin sekä tietty beige. Ja se sinapin keltainen, kun sitä vaan jostain löytäis. 30.9. tulee drop2 ja sieltä tulee Lilialle pari ballerina phpaitaa. Jaa mitähän muuta...

Gugguulta tuli syksyksi merinovilla pipot ja tottakait lapsille lämmintä päähän. Peetun pipo ehti loppua nokan eestä, joten se tullee vähän jälkijunassa. Kuvissa kokeilussa Jannan pipo. Lilialla Apricot XL ja Peetulle tullee Army L.

Kuvissa Lilialla päällä tuo heman ihana eläinpitsi paita sekä Pomp de Luxin housut. Nuo housut oon ostanu ekoilta kutsuiltani eli pari vuotta sitten. Koko on 86 ja hienosti vielä mennee eikä käytön jälkiä näy.

Peetulla päällä Guggun burgundi unisex ph ja Zaran camo housut.

Tälle syksyä lähti kokeiluun myös Vimma. Vimman kultaletti leggarit ja rakastuin! Ja Vimmakin on suomalainen. Suositaan nyt Suomalaista urakalla ja ostetaan Suomalaisilta jälleenmyyjiltä/edustajilta, että saadaan meille Suomeen tuloja.

Pomp de Lux

Microfleece ja toppapuku testiin. Ja Gugguun aprikoosi merinovilla kirsikkana.

Pompin ruusucollege ja Gugguun burgundy-aprikoosit, aikas ihanat yhdessä.

Pomp de Lux aw2015

Viikko sitten pidin neljännet Pomp de Lux -kutsuni. Ensimmäistä kertaa pidin ne meillä kotona, kun nyt vihdoin on tilaa. Aikaisemmin ollaan kutsuiltu Vaarilassa. Pompin vaatteet ei säväytä mua kuvastosta enkä ruukaa sitä paljon selailla etukäteen. Monesti myös jotkut tietyt on loppu jo kutsujen aikaan, joten senki vuoksi parempi, ettei etukäteen ihastu mihinkään.

Pompin tyttöjen vaatteet on jotakin aivan ihanaa ja Lilian mekot ja takit on suurinosa on sieltä. Nytkin luotin, että toppatakki ja syksyn mekot saadaan pompilta sekä ihania pussihousuja. Poikien vaatteet ei tunnu sopivan Peetulle ollenkaan. Peetu on niin Gugguu poika.

Tyttöjen toppatakki ei näyttäny kuvissa ollenkaa hyvältä, mutta päälle sovittaessa mustana olikin hyvä. 92 koko oli kuitenki todella reilu, joten kokeiltiin viime talven toppatakkia joka olikin oikein sopiva. Kerran jo myynnissäkin takki ollu, hyvä etten myyny halvalla eteenpäin. Hyvä näin, koska tykkäsin viime vuoden takista paljon enemmän kuin tästä uudesta. Mekoista vain yksi kelpas mulle ja annoin Lilian valita siitä värin, tumman sinisen halus. Uudet pussihousut löyty, rohkeella kukkakuosilla. Paitoja oli paljon ihania, mutta niitä ei nyt tarvittu ja haluan tilata Gugguulta pari ph paitaa.

Lilian toppapuku oli täysi arvoitus, mutta pompin puku säväytti sen verran, että laitettiin se tilaukseen. Heidän puvussa on todella hyvät ominaisuudet  (mm. vesipilari 10 000mm) ja kestävää ja lämmintä. Oon todella tarkka ulkovaatteista ja maksan ominaisuuksista. Viime keväänä "salaa" syynäsin Lilian tarhakaverin pompin toppapuvun, koska halusin nähdä miten kestäny. Se puku oli koko talven käytössä eikä aluksi sitä lunta oikein ollu ja en löytäny siitä käytönjälkiä. Nyt aloin miettimään, että apua jos ne onki vaihtanu puvun samanlaiseen uuteen kesken talven :D. Paljon pukuja kehuttu ja edullisen hinnan vuoksi, lähdin mielellään kokeilemaan. 

Testaukseen lähti myös microfleece välipuku Lilialle. Meillä on aina ollu villaa välissä enkä nuista fleeceistä oo tajunnu. Lilian villapuku siirtyy Peetulle, joten Lilialle tarvi uutta. Edustajan kehumana lähdin tuota testaamaan ja katsotaan toimiiko niinkuin villa. Voihan se olla, että se uusi villapukukin Lilialla talven myötä hankitaan.

Sukkiksia, collari, hiuspaketti ja mulle huivi lähti vielä tilaukseen. Peetulle löyty vain toppatakki. Oon nykyään tosi tarkka ja ostan vaan ne vaatteet, jotka oikeesti miellyttää kaikilta osin. Paljon jäi ihanuuksia, mitä Lilialle olisin voinu ostaa. Varmasti vielä myöhemmin tilaan jotakin paitoja. Kannattaa ihmeessä lähtee livenä tsekkaamaan pompin vaatteet. Pääsee tunnustelemaan ne ihanat matskut. Paljon vois ostaa vaan tuntuman perusteella.

Tykkään itse pitkää kutsut, että pääsen leipomaan ihania kakkuja. Tykkään myös että meille tulee vieraita ja ompahan syy siivota kunnolla. Vaikka oli tosi raskaita ja kipeitä päiviä ja viikkoja takana, odotin kutsuja kovasti. Läheiset kyseli, että eikö pitäs perua ja jaksanko. Mutta laskin kaiken kahdelle päivää ja tiesin saavani päivästä paljon.

Suolasena meillä oli tarjolla hunajakana salaattia mansikoilla, melonilla sekä fetajuustolla. Kasvis- ja tonnikalapiirakat. Makeiksi lähdin kokeilemaan ihan uusia tuttavuuksia. Maidoton mansikkakakku sekä pätkiskakku. Molemmat aika omia variaatioita enkä sen vuoksi vielä reseptejä voi laittaa. En tiedä oliko koostumuksissa vikaa vai liia lämmintä talo vai molempia, kun molemmat kakut levis. Mutta maut oli hyvät ja todellakin testaan uusiksi, että saan tännekki joskus teille reseptit.

Iltaa jatkettiin vielä Sonjan ja Nooran kanssa. Oli ihanaa nähdä ilman yhtään lasta ja rauhassa. Liian lyhyeksi vaan jäi ilta, mutta ihan hyvä oli päästä ajoissa nukkumaankin. Lilia lähti Mamman mukana Vaarilaan ja Ville ja Peetu oli Villen vanhemmilla. Kotiutuivat kuitenkin yöllä kahdelta, kun tissi-ikävä kävi liian suureksi.

Ihana päivä ja ilta oli <3 Kiitos edustajalle sekä ihanille vieraille ja ystäville! <3