Mihin tämä aika katoaa

Apua, kuinka päivät hurahtaa. Oon ollu välillä kipiä ja tosi kipiä ja väsyny ja tosi väsyny. Ja sitten, kun on hyvä päivä ja hyvä hetki, teen ja meen kaikkea. Toki toimin kipiänä ja väsyneenäki jopa liikaakin. Ville on reissussa tai sitten tullee vasta yöllä ja käy pari tuntia nukkumassa. Eli lasten kanssa touhuan yksin. Päässä raksuttaa tuhat asiaa, mitä pitäs tehä ja mitä haluan tehä. Ja vielä ne mitä ei kiinnosta eikä jaksa tehä ja ne mitkä unohtuu tehä. Tänne tulis postauksia pari päivässä, jos mun ajatukset siirtys suoraan postauksen muotoon.

Tuntuu, että mulla kestää älyttömän kauan tottua tähän arki rytmiin. En saa oikein mitään tehtyä enkä pääse kunnolla mukaan tähän hommaan. Oon tosi hitaalla ja asiat jää puolitiehen. Kuulostaa oikein aivovammaselta ja liekkö se suurin syykin noihin. Toki suuri syyllinen on kivun takapakki ja kun se työkokeilu siirty, se lamaannutti. Vaikka kuinka sen miettii miten päin, niin se vaikuttaa alitajuisesti. "Ei musta oo taaskaan mihinkään", "Vieläkään en pysty töihin", "Makaan vaan kipiänä ja väsyneenä kotona", "Eikö tää koskaan lopu". Ja ei, tommosille ajatuksille en anna sekunttiakaan, mutta ne vaan on siellä päässä ja alitajunnassa.

Kontrollikäynnillä aivovammapolilla päätettiin mun pyynnöstä, etten hae sairaspäivärahaa vaan oon vajaakuntoisena työnhakijana, jotta pääsen heti työkokeiluun, kun kunto sallii. Olis se ehkä ollu kätevä ottaa joku määräajallinen saikkujakso, mutta ei ei ei.

Ens viikolla pääsen niskan magneettiin ja jatko tutkimuksiin. Niistä kamalista niskakivuista on nyt päästy eteenpäin ja tilanne on sama kuin viime keväällä ennen sitä hyvää jaksoa. Eli lähtään vähän alusta taas, mutta lääkäri lohdutteli että niskavammoissa paranemista edeltää monesti kovat kivut. Että toivoa on ja täältä kyllä noustaan!

Peetun kans yötki lähteny parempaan suuntaan. Taitaa se luonto siis homman hoitaa. Ja ihokin alkaa Peetulla paranemaan, nyt vaan peukkuja että ollaan oikealla tiellä. Nyt maissi jätetty kokonaan pois ja ero oli samantien älyttömän hyvä. Vielä ei kuitenkaan uskalla hehkuttaa. Maissiton ruokavalio on aika hankala, kun sitä tungetaan jokapaikkaan. Ja mistäs muusta ne gluteenittomat tuotteet tehtäis kuin maissista! Ja tästä syystä Peetulla iho varmaankin oireillu syntymästä asti, koska mun ruokavalio on aika maissi voittonen. No mutta nyt ne maissit jäi ja meillä  syödään terveellistä puhdasta ruokaa. Kun välttää maissia se tarkoittaa, että ruoka tehdään  kunnon raaka-aineista. Vihdoinkin päästään meijän pastan syömisestä eroon, kun glut pastahan on maissia. On kuulema riisipastaakin, mutta ei nyt lähdetä semmosia kokeilemaan. Pasta ruuat ollu ne nopeat ja varmat ruuat. Opetellaan siis syömään sitä pottuakin. Porkkanalla ja bataatilla pääsee kyllä pitkälle.

Tuntuu, että tapahtunu niin paljon kaikkee ja kaikkee tulossa, etten muista mittää. Lasten vanhojen vaatteiden myymistä fb kirpuilla ja tulevana lauantaina Oulun Suurkirppikselle, että on rahhaa ostaa uusia. 

Lapset kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Peetukin kun vaan nykyään kävelee, niin alkaa tuntumaan jo oikeesti taaperolta. Sanoja vielä ei kauhiana tuu, mutta kovasti toistelee. Ja kaiken ymmärtää ja päätä puistaa tai nyökyttää. Lilia oppi oikean ja vasemman, osaa laskea montako kertaa Elle-mummu ja Eero-ukki on käyny viikonaikana kylässä. Mutta palapelin tekeminen takkuaa, mistä oon huolissaan. 1,5vuotiaana teki 20 palasia pelejä tosta noin vaan ja nyt ei oo mitään logiikkaa edes 8palasessa. Nyt oon niin onnellinen, että on päiväkodissa ja osaavat siellä tarkkailla tätä. Kaikki muu kehitys menee niin hienosti eteenpäin, että ehkä tämä on vaan joku kiinnostuksen puutteesta johtuva unohdus.

Jumppa on joka maanantai ja sitä ootetaan älyttömästi. Ja kotonahan vaan jumpataan ja voimistellaan ja näytetään temppuja. Ja Peetu perässä. 

Viime viikolla käytiin kauan odotetussa Fröbelin Palikoiden konsertissa, öitä laskettiin siihen. Ja olihan se mahtava. Lilia tanssi reilun tunnin siellä täysiä ja tohkeissaan. Seuraavaksi sitten kuulema Robinin konserttiin.

Tässä teille muutamin kuvin meijän elämää.

Vanha uuden tieltä pois.

Ensimmäinen jumppakerta. Vähä jännitti, mutta se innostuksen määrä. Ja kuinka mielissään olikaan sen jälkeen.

Vadelmia ja mustaviinimarjoja kotipihalla. Iha vähä menny huti suusta.

Ja taas jumppaan. Jumppaan saan laittaa hiukset letille, muullon harvemmin.

Jäniksen metästys kun alko, niin eihän se auttanu kun pakkautua aamuyöstä autoon ja lähtiä kohti Ranuaa. Mummin ja papan luokse.

Pudasjärven K-Supermarketissa oli järjestetty pienille asiakkalle banaania, jotta kaikilla olis mukavampaa olla ostoksilla. 

Roskahommissa

Niin keskittyneenä.

Tää silta on ihana ja maisemat aivan ihanat. Kun soi Rafaelin enkeli "tyttö katsoi sillalta kuinka mustaa, vesi oli alhaalla jossakin.." Mulla tullee aina tämä silta ja näkymät mieleen.

Takaisin seitkytluvulle :D

Voi, että on mahtavaa kävellä siskon kans käsikäessä <3

Tomerasti päiväkotiin. Niin helppoa, kun Peetukin kävelee.

Eräänä päivänä päiväkodissa.

Leivinuunin lämmityksen jälkeen kokeilin riisipuuron tekoa leivinuunissa. Onnistu ja olihan se hyvvää.

Lilia näyttää mallia ja Peetu jumppaa perässä.

"Sormet sanoo soo, soo, soo.."

Tein kalapuikkoja yks päivä ja olihan ne hyviä.

"Mulla on ollu Eepiä ikävä!"

Jerin kanssa muuvsit hallinnassa. "Sutsisatsi satsaa…"

"Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren…"

Fröbelin palikat selfie, mukana menossa Mamma ja Eepi.

Eväät matkaan ja Sonjan luo

Illan menuu, riisikakkuja kinkku-kurkku-sörsselillä, kinderkakkua uudella reseptillä, karkkia, pähkinöitä, zeroa ja alkoholitonta skumppaa. Ja olipa niiin hyvää kuohuviiniä, että keskenhän se meinas loppua.

Sonja <3

Yks päivä karattiin keskellä viikkoa leffaan Villen kans. Panostin oikein tunnin meikkaamalla ja loppu tulos ois ollu parempi sillä 10min meikillä. Ehkä tarvis käyä jossai meikki opastuksessa. 

P.s. Jos sulla on kokemusta maissiallergiasta, otan kaikki vinkit ja tiedon vastaan sekä vertaistuen :) <3