Uni, se elintärkeä asia! Uni, mikä on kaikille tärkeetä ja sen puute on vaarallista. Äitiyteen kuuluu pätkäyöt, heräämiset ja väsymys. Mutta millon se on liikaa, millon asialle pitää tehdä jotakin?
Tänä aamuna herääminen oksetti. Mietin, että oonko edes nukkunu. Oon menny Peetun kanssa lapsentahtisesti, luonnollisesti ja helpoimman kautta. Eli perhepeti sivuvaunulla ja tissille pääsee aina. Uskonu ja luottanu, että lapsi ja vauva tietää, miten toimia. Pääsääntöisesti ollaan nukuttu hyvin. Toisin sanoen kaikki muut nukkuu täydellisesti paitsi minä. Parhaimmillaan Peetu heränny kahdesti yössä, mutta huonoimmillaan, mitä nyt on menny yli kuukausi putkeen, menee lähes koko yöt tissi suussa.
Mua ei oo haitannu yöheräämiset, koska ne kuuluu vauva vuoteen. On ollu helppoa imettää vieressä/lähellä nukkuva vauva/lapsi. Kaks kolme heräämistä yössä ei oo ollenkaan pahoja. Varsinkin, kun nukahdan aina nopiasti uudestaan. Multa on kyselty meidän öistä ja ihmeteltu sekä kauhisteltu, miten jaksan heräämiset. Mutta ei ne oo ollu ongelma. Yöimetykset verrattuna pullorumbaan on todella helppoja. Mutta näköjään oli pakko alkaa myöntämään, että kyllä tämä luonnollinen lapsentahtinen imetyskin voi käydä raskaaksi.
Tasan kahdesti vain (jos en aivan väärin muista) Peetu on huutanu yöllä. Itkeny niiin, että pitäny nousta ylös sängystä hyssyttelemään ja rauhoittelemaan. (Tähän ei lasketa niitä kolmea yötä jolloin ollu osaksi yötä musta erossa). Meillä heräilyt tarkoittaa siis, että tissi vaaditaan suuhun ja se on siinä. Mutta kun se on nyt menny siihen, että tissillä käydään jopa viiden minuutin välein. Välillä menee ite takaisin sänkyynsä ja kohta herää kiljumaan "anna"! Tissi suuhun ja taju pois alle minuutissa. Tämmöstä saattaa olla pari kolme tuntia. Sitten voi nukkua vajaan tunnin, joko tissi suussa tai ilman.
Oon öisin niin sekasin, etten tarkkaan tiiä miten ne menee ja kelloa ei kannata edes kattoa. Muistan, kuinka oli aika jolloin Peetu heräili eikä halunnu maitoa, mutta väsyneenä vaan tyrkytin tissiä. Tovin jälkeen saatoin hoksata, että ei se halua maitoa. Mutta nyt mietin, että ajoinko tällä tyrkytyksellä tilanteen tähän. Että aina kun herää, pitää saada se tissi suuhun.
Iltaisin yleensä Peetu ei edes nukahda tissille, mutta yöllä sen vaatii. Ajattelin, että tämä tissi suussa nukkuminen on vaihe ja osittain johtuu päiväkodin aloituksesta. Mutta meneekö tämä millon ohi? Pitääkö tälle ite tehdä nyt oikeasti jotakin? Kauanko jaksan? Sana unikoulu ei kuulu mun sanavarastoon. Ei ei mitenkään päin. Gordonin pehmeä unikoulukin kauhistuttaa. Mun ajatus on, että lapsi itse tietää miten pitää toimia. Mutta pitääkö mun nyt luopua tästä ajatuksesta? En millään haluais! Mutta tosi asia on, etten oo kahteen vuoteen nukkunu yhtään täyttä yötä ja noin puolentoista vuoteen en edes viittä tuntia.
Paljon sekavia ajatuksia sekavasta päästä. Vielä ei ollu pahassa pisteessä, mutta millon se tulee vastaan, sitä pelkään. Ristiriitaisia tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti