Fysioterapiassa keskityttiin maanantaina vain rentoutumiseen hengittämisen kautta. Luulin osaavani hengittämisen jo, kun keväällä tein siinä läpimurron. "Sisäänhengityksellä ajattele hengityksen virtaavan varpaisiin ja ulos hengityksellä päästä irti.." Siis häh, kun hengitän sisään vedän hapen kaikista soluista pois ja ulos hengittäessä se leviää koko kroppaan. Eiku, miten se meni? Noin se mun päässä menee eikä se käänny.
Kun hengittän syvään, oikein tunnen kuinka imen jokaisesta solusta kaiken hapen. Mielikuvaa en vaan saa muutettua.
P.s. Eilen oli lähes kivuton päivä, liekkö teippaus auttanu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti