Hiljaista ja hulluna kaikkea

Kolme viikkoa arkea takana, hurahtaen. Päiväkoti elämään ollaan saatu laskeutua hitaasti ja varmasti. Vaikkakin aika raskaasti. Yksi alottaa kiukuttelun aamulla, toinen jää itkemään äidin lähtiessä ja äiti lähtee raskain mielin päiväkodilta. Päivä menee lapsia miettien, miten siellä pärjätään. Iltapäivällä kiireellä hakemaan ja vastassa on onnelliset lapset, joiden päivä menny päivä päivältä vaan paremmin. Eiköhän tähän pikku hiljaa totu.

Välillä nukahtaa ruokapöytää ja välillä kotimatkalla jo, raskasta on pienelle.

Peetun iho räjähti ihottumalle taas juuri ennen päiväkodin aloitusta. Oli pienenä koko selkä ihottumalla, joka sitten rauhottui pyykin pesuaineen vaihdoksella. Seurailtiin, mutta niska, leuan alus ja selässä pari länttiä vaan paheni ja alkoi raapiminen. Eikun taas maito ja viljat pois. Ollaan niiden kans venkslailtu, kun aina tuo iho oirehtii myös niistä. Mutta ei alkanu rauhottuun ja hoksasin yhtäkkiä mökillä, että ostin Lidlistä uutta sensitive pyykinpesuainetta. Siinä oli kaikenmaailman allergialiitot ja juotsenmerkit, joten oletin että tietenki sopii.

Onneksi sattu nämä helteet, niin pyykin pesu meni leikiten. Kyllä tympäs kaapista puhtaat laittaa uusiksi pesuun. Nyt kokeilussa Erisan ja heti rauhoittu vähän. Oon rasvaamista vastaan, koska joku syyhän siihen ihottumaan on. Ei se rasvaaminen oo ratkaisu. Mutta nyt piti jo alkaa rasvaamaankin, ettei raavi verille. Äsken sain huomata, että iho näyttää jo paljon paljon paremmalta. Pesuaineen ja maidon+viljojen lisäksi ollaan vältetty maissia, kun se on atoopikolle myös kuuleman mukaan myrkky.  

Mun mieli niin järkkyy noista ihottumista ja sairastamisesta. Tulee totaallinen epäonnistumis fiilis. Vaikka eihän se mun vika oo, mutta kun äitinä pitäis pystyä ne välttämään. Toki on hyvä sairastaakkin välillä, että vastustuskyky kasvaa. Toisaalta, kun harvemmin kunnolla lapset on kipeinä, niin ne flunssatki tuntuu pahoilta.

Ihanat kesäilmat saapu vihdoin tänne meillekki. Ollaan oltu pihalla illat ja syötykin siellä. Ei raski nyt tuhlata hetkeäkään sisällä.

Peetu osaa kävellä oikein hienosti, mutta se uskallus puuttuu.
Nyt pari päivää kävelly vähä pitemmästi itekseen.

Lilia elää laulaen

Tuntuu, että pää aivan pyörällä syksyn tulosta. Miten voi muistaa kaiken, mitä pitää muistaa? Tulee kaikilta merkeiltä syysmallistot, ihanaakin ihanempia lastenvaatteita. Vielä kun sais lottovoiton! Pitää päivittää vaatetusta ja varusteita. Kaikkea ihanaa. Valikoimaa liiaksi asti. 4.9. tulee Gugguun aw´15 myyntiin, sitä odotan eniten. Ja 5.9. pidän Pomp de Lux kutsut kotona.

Nyt koitetaan laittaa taloa kuntoon, kun ollaan jo asetuttu. Alkaa jo suunnilleen tietävän, mitä haluaa mihinkin. Lilia halus siirtyä nukkumaan lastenhuoneeseen, joten meijän makkari alko näyttää jo vähä paremmalta. Ei oo vaan sänkyä sängyn perään. Nyt kattelen sivusilmällä kerrosänkyjä, että pääsee Peetukin sitten joskus sinne.

Onnellinen neiti Sointun synttäreiltä palanneena Viileä Venla lasit kädessä

Tänne ylälauteelle kiipeen muuten aivan heti, jos ovi on auki!

Serkuskyydillä Vaarilan puistoon. Jätkät! <3

Mulla vaihtu fysioterapeutti, kun Ulla oli sitä mieltä ettei enää pysty antamaan mulle tarpeeksi. Ja hyvältä vaikuttaa tämä uus, Jyrki. Samalla tyylillä jatketaan, mutta syventäen ja nyt aletaan päästä kunnolla hommiin, kun Ulla eka korjas asennot. Vaikka aivan iisisti ollaan alotettu, niska tuntuu tulehtuneelta ja kipiämmältä. En kyllä ymmärrä, miten vois varovaisemmin mitään tehä. Höllätään fysio käynnit takas kerta viikkoon ja muuten treenaan kotona ahkerasti.

Ensimmäiset työkokeilu hakemukset on nyt lähetetty. Jännittää kyllä hulluna, että onko musta vielä töihin. En halua enää takas saikulle, ei kiitos takapakkia. Pitää toivoa parasta, että pystyn siihen. Tavotteet on korkeella! Ootan niin innolla, että pääsen töhin. 

Peruin tänään botuliini pistos hoitoajan. Kerta ollaan päästy fysioterapialla näin hyvään vauhtiin, en halua sekottaa sitä myrkyillä. Ja tämä lääkkeetönhoito on mun unelmaa! Toki siinä tukemassa on homeopatia, mutta sieltä ei tuu niitä myrkkyjä.

Olis varmaan kamalasti vielä asiaa. Pää käy niin ylikierroksilla kaikesta. Oon päässy taas vähän vauhtiin ja unelmat kasvaa. Paljon on kaikkea. Joten postaukset saattaa viipyä, mutta kyllä mää kirjottelen. Kunhan nyt tässä päästään tähän arki rytmiin ja kaikki rullaamaan.

Vielä loppuun kuvia mökiltä. Ilmat vaihteli, niin että sai olla välillä välikausikamppeet ja sitten välillä pysty uimaan altaassa auringon paisteessa.

Peetu söis mansikoita vaikka kuinka.