Toisen puolesta onnellinen ja helpotti kuulla, että kaikki hyvin. Mutta toinen oli aivan kamalaa. Kello oli kolme yöllä ja itkin vessassa.
Mietin vain sängyssä, miten rakas ystävä voi tuommoisen jaksaa ja kestää ja selvitä. Kyyneleet valu hipi hiljaa, etten muita herätä. Nukahdin. Heräsin ja hätkähdin, et näin kamalaa painajaista kunnes samantien tajusin sen olevan totta.
Kaikella on tarkoitus, mutta se ei poista tätä surun määrää.
Enempää en osaa kirjoittaa. Kyyneleet valuu... voi rakas pienoinen! ❤️
Voi voi
VastaaPoista