Hotellilla hetken levähdys ja illaksi juhliin. Paljon ihmisiä, seisomista ja vilskettä. Yöllä takas hotellille ja kaksi levotonta lasta vieressä. Yö meni miten meni.
Aamulla tuntuu pääkipua. Koitan heräillä pikku hiljaa ja mennään aamupalalle. Huomaan aamupalalla, ettei käsissä ole voimaa. En jaksa pitää Peetua, ettei tipu tuolilta. Pääkipu kovenee.
Huoneeseen päikkäreille ja mamma lasten kans leikkihuoneeseen. Kipu kovenee ja uni ei tuu. Mamma lähtee lasten kans kaupungille. Kipu vain pahenee.
Mamma ja lapset tulee hotellille. Mamma alkaa valmistautua illan menoihin. Mietin, miten voin pärjätä lasten kanssa. Pää on betonikuutiossa jota heitellään. Jokainen hengitys sisään ja ulos, viiltää aivoja. Pahoinvointi on kamala. Kyyneleet valuu. Peitän kasvot, ettei vaan Lilia huomaa. Mamma kuivaa hiuksia, joten uskallan itkeä. Olo on sietämätön!
Ja sitten oksennan. Ja oksennan lisää. Juuri kun makaan täysin paikallaan liikkumatta ja tuntuu, että kestän, joudun lähteä oksentamaan. Silmät kiinni ja kylmä rätti kasvoilla. Oksentaminen sattuu päähän aivan kamalasti, mutta samalla helpottaa pahoinvointia. Istun nojaten ammeeseen. Makaan hotellin vessan lattialla. Mikään ei oo hyvä.
Mamma peruu menot. Peetu huutaa tissille ja Lilia ihmettelee, mikä äitillä on. Koitan vaan kestää ja kestää. Ajatella, että tämä loppuu 12h päästä. Jotakin olis pakko syödä, mutta ajatus ruuasta pahentaa pahoinvointia. Lapset nukahtaa ja mamma pääsee kauppaan, pyydän zeroa, suklaata ja punasia pringlessejä.
Laitan pringlessin suuhun ja juoksen oksentamaan. Seuraavat imeskelen pikku hiljaa. Mamma toi myös keksejä, joita syön murunen kerrallaan. Klo 18 pahoinvointi alkaa helpottaa, nukahdan.
Herättyä yritän syödä kanasalaattia. Kaks kanapalasta, kaks tomaatti ja pala kurkkua. Keksit ja pringlesit menee paremmin. Kipu vaan pysyy ja pysyy. Puhelinta käytin aamupäivällä ja sen jälkeen ei ole voinu kuvitellakkaan.
Lapset nukahtaa lopulta ja niin minäkin. Kello on ehkä yhdeksän tai kymmenen. Herään kolmen maissa kamalaan nälkään. Kipu on poissa! Kestin sen ja voitin sen!! Vedän kaksin käsin suklaata, keksejä ja pringlessejä, yrittäen olla herättämättä muita. Olisin ollu valmis uuteen päivään.
Aamulla herään lähes huippu kunnossa. Ei nyt huomioida sitä, että ollaan kaikki tukossa ja räkäsiä hotellihuoneen pölysyyden vuoksi. Kipu oli aivan järkyttävä. En muista millon olisi ollu viimeksi nuin paha. Ikinä en oo oksentanu nuin monesti kipukohtauksessa. Muistutus taas kuinka saan olla onnellinen, miten hyvä tilanne mulla on meneillään! Kun vaan ei tekis mitään, mitä ei sais (vielä). Huomenna siis mennään taksilla kentälle! Tänään kuitenkin ollaan käyty shoppailemassa ja Korkeasaaressa. Koko päivä menossa ja tämän tukkosuuden lisäksi ei mitään! Wohou! Tuuletuksen paikka!
Onneks oli Mamma huolehtimassa ja pystyi jättämään menonsa ❤️ Tämmöisten kohtausten vuoksi voin vain haaveilla ulkomaan matkoista (vielä). Ja lasten, edes yhden, kanssa reissuun en voi lähteä. Mutta kaikkea ei vain voi saada ja mää oon saanu paljon!
Hyvvää yötä rakkaat lukijat! ❤️
P.s. En jaksa oikolukea. Peetu nukkuu tissillä ja Lilia ja Mamma tuossa vieressä.
Huh huh, voin vaan kuvitella :/ Inhottavaa varmasti, kun tuommosiin mukaviinkin juttuihin (siis nyt kun esim. pääsitte reissuun) liittyy aina se pelko kivusta...Mutta toivottavasti oli muuten mukava reissu! :) -S-
VastaaPoista