Kesälomareissu Helsingissä

Meijän kesän toinen odotettu reissu oli Helsinkiin to-su lentäen. Villellä oli töitä, joten Mamma lähti meijän kans reissuun. Reissu alotettiin keskiviikkona menemällä Vaarilaan yöksi ja sieltä aamulla kentälle.

Peetu kuivaharjotteli Vaarilassa aamulla aika onnellisena.

Oijoi, Lentokonneita!

Selfie?

Ehkä vähä jännitti välillä. Kone oli sellanen ihan pieni, niin ei ollu aivan tasasta menoa kokoaika.

Ja siinä laskeutuessa oli hyvä nukahtaa.

Ooo, Starbucks <3

Lento meni meillä oikein hyvin. Lilialla oli oma paikka Mamman vieressä ja Peetu mun sylissä. Peetu ois halunnu päästä käytävälle ja ei ollu ollenkaan kiva olla vaan sylissä. Mutta vähä sylistä syliin, tissiä sekä riisikakku, niin hyvin meni. Riisikakku oli sitten lopulta hienonnettu käytävälle, kun vieressä istuva ulkomaalainen mies ei sitä suostunu Peetun useasta tarjoamisesta ottamaan. Uni voitti Peetun, kun alettiin laskeutumaan eikä pienet rytäkät haitannu ja heräs vasta bussi matkan jälkeen Helsingissä. Lilia oli aivan tohkeissaan lentämisestä ja seuras millon pitää olla vyö kiinni ja millon voi aukasta. Ja kun pääsi vielä bussiinkin.

Käytiin lounastamassa kehutussa Sokos hotelli Vaakunan yläkerrassa. Mikähän lie oli ravintolan nimi. Oli kehuttu leikkipaikan ym vuoksi. Leikkipaikka oli iso, mutta ei siihen kovin hyvin näkyny pöydistä. Lista oli todella suppea. Ja teki mieli lähtee pois listan nähtyä. Tarjoilija oli vielä kamalampi. Hieman ryhtiä olis voinu ottaa eikä olla sen näkönen ja olonen, ettei p*skaakaan kiinnosta koko homma. Huh hei! Ei meinannu pokka pittää. Ite en siis paikkaa todellakaan suosittele millään muotoa.

Syönnin jälkeen suunnattiin hotellille. Oltiin Sokos Hotelli Presidentissä. Mamma lähti lasten kanssa leikkihuoneeseen ja minä lepäämään. Huone oli niin pölynen, että mun olo ei kauheesti helpottanu enkä oikein nukahtanu. Mutta pötköllään enempi kuin menossa. Ja sitten valmistautumaan Gugguun Asiakasiltaan.

Tämän näkösenä lähdin klo 16:30

Peiliselfie palatessa klo 01:00

Jännitin asiakasiltaa älyttömästi Peetun pärjäämisen vuoksi. Ostettiin minibaari täyteen kaikea mahdollista, että on ees jotakin mikä uppoaa. Oli nakkia, mansikkaa, tomaattia, puuroa, riisikakkua, montaa smoothieta, kauramaitoa.. Ja hyvin oli syöny puuroa ja nakkia, mutta vesi oli juomana menny. Vilkuilin puhelinta asiakasillassa vähän väliä. Yhtäkkiä huomasin, ettei whatsupit tuu läpi. Ilmotin Mammalle siitä, mutta vastaus oli että kaikki hyvin. Klo 23:30 tuli viesti, että itkukonsertti alko. Oli ihan kamalaa, koska tiesin että oon hotellilla vasta yhdeltä. Vartin päästä tuli viesti, että konsertti loppu. Huh huh! Yhdeltä olin hotellilla, ihana Rea saatto mut hotellille asti bussilta, kun olin aikonu mennä taksilla sen 800metriä. Hiippailin Peetun viereen ja vielä tunnin nukku vaikka oli mun kainalossa, ennen ekaa syöntiä. 10h ilman tissiä! Mutta seuraava päivä sitten oltiinki tissillä.

Perjantai starttas mahtavalla pääkivulla. Aamupala meni siinä ja siinä.

Jäin lepäämään hotellille, nukkuminen oli täysin mahdotonta, kun Mamma lähti lasten kanssa kävelylle. Olivat käyneet Helsingin Tuomiokirkon portailla mm. Takasin tullessa meijän sisarusrattaiden rengas puhkes, mahtavaa! Olin varannu erääseen liikkeeseen meille renkaat, että noudan ne kun ollaan Helsingissä. Mamma soitti sinne ja tiedusteli niitä, niin ne oli myyty. Aivan mahtavaa! Onneks meillä oli matkarattaat vielä, mutta se tarkotti sitä, että vaan toinen lapsi voi olla kyydissä ja toinen kävelee tai sitä kannetaan.

Mun pääkipu vaan paheni, niinkuin edellisessä postauksessa kirjotin. Ja niin meni perjantai meillä hotellihuoneessa. Minä kovassa kivussa, oksentaen ja vaikeroiden. Peetu tissillä vähä väliä. Onneks se kipu yöllä helpotti vaikka sitten tulikin se suru uutinen.

Lauantai startattiin aamiaisella huoneessa.

Ajateltiin, että saadaan kaikki syötyä mahat täyteen ja ongelmitta. Ja sitä ruokaa tuli kyllä reilusti. Aamiais tarpeista saatiin tehtyä eväät päiväksi. Perjantaina, kun jäi shoppailut niin ne piti hoitaa lauantaina pois alta. Zara ja Tiger, muualla ei tarvinu käyä. Sitten suunnattiin Korkeasaareen lautalla. Mamman puhelimessa lauttakuvat, niin niitä ei nyt sitten oo tähän laittaa.

"Apina kattelee meitä mielellään.."

Meille sattu aivan mahtava päivä lauantaille. Aivan kuin ulkomailla. Aurinko lämmitti, lämmin tuuli, aurinkorasvan tuoksu ja vieraita kieliä. Korkeasaareen mentiin aivan väärään aikaan, koska ei nähty kissaeläimiä kuin vilaukselta. Mutta luultavasti Lilia näki eläimiä aivan tarpeeksi, että muistaa edes muutaman. Parin vuoden päästä uusiks ja sitten käydään kattomassa kaikki. Korkeasaaresta sai vuokrata kolmella eurolla rattaat ja ne oli kätevät. Ja ne oli ihant vanhat kunnon Orat! Mun haaveissa kun on Brion Ponyt tai nuo Orat. Korkeasaari kun on auki kasiin asti, niin ehkä kuuden aikaan olisi ollut paras aika mennä sinne. Me lähdettiin siinä viiden maissa sieltä pois, Lilia alko olemaan niin väsy ettei ollu vaihtoehtoja. Ja kun Lilialle ei ollu niitä rattaita.

Käveltiin rannasta Hotellille ja Lilia jakso aivan mahtavasti. Vähä piti keksiä kaikenlaista, että pysy mielenkiinto kävelemisessä ja vähä Mamma välillä kanto. Mutta lähes koko päivän käveli. Korkeasaaressakin mielummin käveli kuin istu rattaissa. Eli eipä paljo sisarusrattaita tarvita ennää.

Matkalla haettiin ruokaa plizeriasta ja sain Mammanki rakastumaan siihen.

Vähä matkalla rähjääntyneet, mutta maku täydellinen.

Sitten lapset kylpyyn ammeeseen ja unten maille kaikki. Aamulla käytiin aamupalalla, jonka jälkeen Mamma meni lasten kans leikkihuoneeseen ja minä pakkaamaan. Hotellin henkilökunta ja aamupalat oli todella hyvät. Paitsi kahvi oli kamalaa. Mutta meijän huone oli aivan älyttömän pölynen. Oltiin kaikki aivan tukossa. Ja se tukkosuus helpotti jo aamupalalla tai kun pääsi ulos. Ja se paheni, kun laitto pään tyynyyn. Sunnuntaina koitin pakata kamalaa vauhtia, että päästään äkkiä ulos sieltä. Alko olemaan niin kamala olo. Muuten oli siistiä eikä valittamista, mutta onhan se jo vanha hotelli. Sanottiin kyllä ja Mamma laitto ihan kirjallistakin palautetta. Jos on yhtään pölyallergiaa, niin en suosittele hotellia ennen peruskorjausta tai ottakaa allergia huone!

Takaisin kentälle mentiin taksilla. Oltiin päätetty se jo perjantaina, kun mun kipu oli niin kamala. Mutta myös rikkinäisten rattaiden vuoksi ei ollu vaihtoehtoja. Käytiin heti aamulla tilaamassa taksi, niin saatiin turvaistuimet lapsille.

Kätevä tuo Nania(?) kaukalo, kun nuin paljon jäi Peetulla pään yläpuolelle tilaa ja kiloissakin oli vielä varaa. Liliakin oli oikein selkämenosuuntaan päin. Äiti oli onnellinen, turvallisesta kyydistä.

Helsingin kentällä oli ihana se lasten turvatarkastusportti. Auttovat siinä ja huolehtivat lapset ja saatiin kärryt sieltä läpi. Kannattaa ehdottomasti mennä lasten kans siitä. Eikä siinä ollu jonoa ollenkaa. Aivan loistavaa. Peetu alko väsymään ja siinä portilla jonottaessa menetti hermot. Huusi aivan raivona, kun ihan mikään ei ollu hyvä. Ei sylissä, ei maassa, ei liikkeessä ei mitenkään. Siellä putkessa raikas oikein hienosti Peetun itku ja kanssa matkustajat varmaan kauhulla oottelivat tulevaa tunnin lentoa. Meijän takana seiso matkustajana oleva lentokapteeni jonka katse sai Peetun yhtäkkiä hiljenemään. Siihen loppu itku. Äkkiä penkkiin ja tissi suuhun ja kaikki oli hyvin! Lentomatka meni taas hyvin ja Peetu nukahti laskeutuessa.

Turvallisesti takasin kotona! Nuo lentomatkat on mulle aika koettelemus. Tunti on jo paljon ja varsinki lapsi sylissä. Mietin siinä, että ei todellakaan olla lähdössä ulkomaille! Jos joku maksais mulle matkat eikä mulla olis huolehittavana kuin itseni, ei lapsia eikä laukkuja, niin sitten voisin. Mutta pitäis laskea ne mahdolliset kipu päivät. Oon miettiny, miksi mua ei yhtään haluta ulkomaille lämpimään vaikka kuitenkin unelmoin siitä. Tajusin sen tämän reissun jälkeen, että mun alitajunta tekee sitä, koska nuo lennot on niin rankkoja. Sitten kun on paljon rahaa ja raskin olla lapsista erossa kaks viikkoa, niin lähetään Villen kans lämpimään lomalle! Mutta nyt mulle riittää koti <3

Reissu oli oikein onnistunu vaikka vähä oli mutkia matkassa. Mutkia tuli myös, kun kaksi loistavalla suuntavaistolla varustettua lähtee reissuun ja "oikastaan tuosta..". Mutta vähä jännitystä ja kivempihän se on kiertää koko kortteli ja mennä vähä ohiki. Oli ihana alottaa arki onnistuneen reissun myötä. 

Seuraavaksi kirjottelen teille mitä Zarasta tarttu mukaan sekä ihanasta Gugguun asiakasillasta. Nyt nukkumaan, aamulla lapset tarhaan ja kohti fysioterapiaa.