Laitoin tarhaan viestin, että nukuttiin pommiin ja Lilia tullee puurolle. Pukeminen kesti meillä huudon vuoksi varmaan 20-30min. Ihana, kun Peetu pelkää Lilian huutoa eli molemmat itki ja huusi ja lopulta äitiki itki.
Selitin Lilialle että hengitä nyt vaan. "Emminä halua hengittää". Ookei! Seuraavaksi koitin "Rauhotu nyt rakas" "Emminä halua rauhottua" ja aivan hyberventilointi lähellä. Onko tämä joku uhman uus aste?
No vaatteet saatiin päälle laulaen ja hyvällä tuulella. Mutta missä autonavaimet?! Uus koti, laatikoita jokapaikassa eikä oikein järjestystä. Eikä avaimet ees mun jäljiltä. Lopulta ne löyty keittiöstä!!
Seuraavaksi ulos ja hienoa, Ville peruuttanut auton liian lähelle peräkärryä, miten kaukalo sisään? No onnistu seki ja päästiin lähtemään.
Juosten tarhalle ja äkkiä vaatteet pois ja "Ei täällä ennää oo aamupalaa, varti yli loppuu". Koitin sopertaa, että "joo mutta laitoin viestiä, että myöhästytään.." Lilia kattelee ihmeissään tyhjää ruokalaa ja mää alan itkemään. Mietin, että otanko Lilian nyt vaan mukaan ja lähetään kotia syömään. Itkin ja itkin. Olin ihan hukassa.
Sitten se sama hoitaja huomaa mun itkun ja tulee "Lähetään Lilia kattoon oisko keittiössä vielä puuroa tai syyä ainaki leipää" Lilia kattoo mua ihmeissää ja koitan selittää itkun läpi, että kaikki hyvin, mee syömään. Hyvillä mielin lähti syömään ja mää lähes juosten autoon itkemään.
Sama hoitaja soitti vielä perään, kun autossa koitin koota itteäni, että oli puuroa ja reippaasti hyvällä tuulella syö. Ja taas itkin.
Ja nyt kirjottele tätä Lidlin pihassa, nyt ruoka ostoksille!
Voi ei, sitä on vähän herkillä joskus :/ Onhan tuo iso muutos, muuttaminen. Toivottavasti kaikki on menny hyvin ja ootte päässy asettuun uuuteen kotiin :) Onneksi tajus sitte tuo Lilian hoitaja sun tunnetilan ja osas hoitaa asian noin! Ihmisiä me vaan ollaan :)! -R-
VastaaPoista