Haipakkaa

Voi älytöntä, kun viikot vaan mennee eikä ehi kirjottaa. Mietin vähä väliä, että miten muut ehtii kirjotella blogeja, kun käyvät töissä ja illat menee lasten kanssa. Jos Peetu nukahtaa, niin ajatuskin blogin suuntaan, niin varmasti herää. Nyt leikkii olohuoneessa tyytyväisenä, joten koitan olla nopia.

Meijän talo myytiin sitten nopiammin kuin ois osannu kuvitellakkaan. Hups! Voi, mikä mahtava tunne olikaan, kun Ville soitti tarjouksesta. Ja sitten iski paniikki, että mihin me muutetaan. Taloja kateltiin ja varmistelin, että vuokra-asuntoja löytyy. Käytiin kattomassakin yhtä Sivakan asuntoa. Laitoin Sivakalle tarjouksen yöllä ja aamulla oli tullu tekstarilla asuntotarjous. Hieman nopeaa oli. Mutta se asunto oli aika... ei houkutteleva ollenkaan. Tilaa olis kyllä ollu kahessa kerroksessa yhteensä 100 neliö.

Jatkettiin talojen kattelua ja luotettiin, että kyllä me päästään vuokralle viikon varotusajallakin. Meillä oli kriteereinä omakotitalo, joka ei oo uudella tiheällä asutusalueella, lämmitys muotona myös puu, 90 -130 neliöä ja KODINHOITOHUONE. Huomattiin, että joudutaan tinkimään monesta asiasta ja tuntu, ettei missään oo varaavaa takkaa tai leivinuunia. Mutta oltiin jo valmiita siitä tinkimään, jos muuten sähkön kulutus ei oo valtavaa. Samalla pelottaen mietittiin, että entä kun menee sähköt ja on pakkasta paljon. Talo missä oli 120 neliöä näytti aivan valtavalta. Mietin, että millä ihmeellä täytän tämän talon edes osittain. Mitä ihmettä tehdään näin monella huoneella. Ja kuka tämän siivoaa? Ite kun en sais imuroida. Tai se on varma pääkivun hankita keino.

Mutta sitten Ville soittaa, että nyt löyty talo ja unelma paikalta. Eikä ollu neliöitäkään liikaa. Ja oli leivinuuni ja kodinhoitohuone. Ja kylppärirempattu ja vessa rempattu. Ja putket rempattu. Ja naapureita on, mutta tonttiaki on 4000 neliötä. Ja vielä valkonen tiilitalo! Samalle päivää saatiin sovittua näyttö. Ja sitten sovittiin toinen näyttö, että pääsee koko suku kattomaan :D Ei vaan piti saaha iskä kattomaan ja kyselemään, kun en luota että me hoksataan kaikkea. Ja sitten tehtiin tarjous.

Ja sitten se meni läpi!

Vieläki tuntuu aika todella uskomattomalta, että meillä on uus koti. Tiiättekö kuinka mahtavaa on alkaa nukkumaan, niin että miettii uuden kodin pohjakuvaa ja suunnittelee mihin tulee mitäkin. Joka huonekalulle paikkaa uudesta kodista. Uusia verhoja ja mattoja. Aijaijai! 

Kaks viikkoa ja talo on meidän! Millonhan sitä aletaan pakkaamaan? Ei houkuttas asua pahvilaatikoiden keskellä, mutta ei houkuttas myöskään kauhialla kiireellä pakata. Ja pitäs aika paljon kyllä perkata, että mitä ees sinne viedään. Mulle kun on hieman päässy tavaraa kertymään.

Että semmosta meille kuuluu nytten, aikas ihanaa eikö vaan! Nytten kun en tänne oikein ehi kirjottelemaan, niin seuratkaa meitä instagramissa, milllamariia. Sinne kyllä tullee kuvia joka päivä. 22.2. järjestän Pomp de Lux vaatekutsut Vaarilassa, jonne leivon, niin reseptejä luvassa.

Stressailen edelleen Peetun kehityksestä, mutta nyt pääsee ite jo istumaan ja siitä pois. Mutta mahallaan/konttausasennossa ei viihdy hetkeäkään. Unissaankin kyllä nousee istumaan, jos oon laittanu mahalleen nukkumaan. Ei ite käänny mahalta selälleen tai toisin päin. Ja istualtaan kyllä liikkuu paikasta toiseen. Äidinmaidolla kasvaa, ei oo nuo kiinteet missään muodossa oikein Peetun juttu. Helpolla pääsee ja hyvin kasvaa, mikäpäs siinä. Tähän muutto vaiheeseen sopii oikein hyvin.

Lilia kertoilee mahtavia juttuja ja kyselee kaikenlaista. Joka päivä saan rakastua uudelleen. Eilen aamuna herätessä sain kuulla "Aurinko aurinko lettuja paistaa" lorun. En edes tienny, että Lilia semmosen osaa. Instassa video pätkä. Lilia myös tuumas, että "Joo, pappa ostaa meille tämmösen talon!" Harmi, kun ei ihan riitä papan rahat.

Tämä loppu meniki jo Peetu sylissä, joten kiitos ja hei! <3

P.S. Meille on kuulema tulossa vauva. Jos joku tietää lasketunajan, niin vois vihjasta meillekki, etten turhaa myy nuita vauvajuttuja muuton yhteydessä poissa.