Menossa ja kipeenä, väsyneenä ja touhukkaana

Melekosta hommaa tämä väsyneen elämä. Eilen pääsin käymään sairaalassa ravitsemusterapeutilla, kun on vähä päälaellaan mun ruokavalio. Hienosti olin vreilun vartin myöhässä, kun ei löytyny parkkipaikkaa enkä tienny mihin mennä, ajanvarauspaperissa ei lukenu. Siellä sitte Peetun kanssa juostii pitkin käytäviä, että lukis oikee paikka ja ei näy. Kaivoin paperin uusiks esiin ja oho, siinäpä lukiki. Ja olin vähä eestaas kävelly. No päästiin perille eikä haitannnu myöhästyminen, huh.

Sitten mentiin keskustaan Coffariin kahville. Pitkästä aikaa näin ihanaa ystävää ja pienen pientä vauvaa <3 Voi vauva, kun vaan nukku. Pian siis uusiks. Menin tilaamaan itelle moccahinoa (kirjotetaan miten lie) ja ohi mennen ajattelin varmistaa, et oisko ihan mitään gluteenitonta. Ja sieltä tuliki pitkä lista. No enhän mää väsyneillä aivoilla ehtiny mitään rekisteröidä, mutta Berliinin munkki painu mieliin. Siis gluteeniton BERLIININ MUNKKI! No sehän se piti ottaa. 

Vähän palas mieleen äskönen käynti sairaalalla, että piti se kaksi oikeeta ruokaa syyä päivässä eikä niitä herkkuja. No hiilareita piti saaha ja eiköhän munkissaki niitä oo.

Pöytään päästyä juoksee myyjä mun kortin kanssa, että sulla jäi maksamatta! Olin siis laittanu kortin lukijaan ja siihen oli jääny. Ois varmaan unohtunu koko maksu, jos ei ois kortti jääny. Kumman unohdukseksi laitetaan? Hiukka kyllä nolotti vaikka saatto tuo vähä olla myyjänki mokaa.

Oli muutamia asioita hoidettavana siinä sitte, mut ihan en muistanu kaikkee. Autolla ajaminen keskustassa pitkästä aikaa, pimeessä vesisateessa, sai kyllä skarpata. Kärkkäisellä sain osteltua jouulahjoja ja teetettyä joulukorttikuvat, onneks ne onnistu ees suunnilleen. 

Olin ajatellu ommella yhenlaisia joululahjoja vähä kaikille, mutta en löydä kangasta mistään. Sitä ei vaan oo, niin jää nytten joululahjat tekemättä ja antamatta. Aivan raivostuttavaa! Olis pitäny olla ajoissa liikkeellä, jo kesällä varmaankin.

Pimeydestä, vesisateesta ja lumettomuudesta huolimatta keskustassa oli ihana tunnelma jouluvaloineen. Peetu ihmeissään katteli menoa. Haluan pian uusiks! Kärryt on Lilian jäliltä, ollaan käytetty vaan ratas osaa kaukalon kans ja kerran kopan kanssa näitä. Aloin miettiin Peetua laittaessa, että miten nämä näyttää, niin oudoilta. Puuttu se kaari tuosta jalkojen päältä sekä jalkapeite. Jalkapeite ois tosi kätevä. Toppamakuupussi ois vähä liian kuuma näillä plussakeleillä, kun tuo toppapukuki on aivan liikaa. Noo sain värkkäiltyä äippäpakkauksen makuupussin tuolleen jotenkin, mutta sain myös sen hienosti sotkettua. Eihän se tuossa pysyny vaikka aikas ihanalta näyttiki. Makuupussi on päällystetty Finlayssonin Muumi kankaalla. 

Keskiviikko meni aivan kamalassa kymppipääkivussa. Mietin vaan, että jos oon aivan paikallaan kestän tämän eikä tarvi soittaa ambulanssia. Sain torkuttua ja helpotti vähän. Eilen aamulla, kun kipu oli lievää vaan, niin sitähän sitten mentiin tukka putkella mielissään. Tänään sen taas tiesin. Aamulla oli pääkipu kovempi, ei onneksi kuin kasia (0-10) ja väsymys aivan jäätävä. Mutta kun siitä taas päästiin liikkeelle kahen aikaan, niin väsymys hävis. On vaan jalat ja maha kipiä eilisestä kävelystä, en tiiä miten saan tän kropan kuntoon, että voin ees käydä käveleen.

Tänäänhän sitten jaksoin iltapäivällä kuitenki ihan tosissaan. Leivoin pitsan, kävin kaupassa ja piparitaikinaki huomiseksi tehty. Ai että! Ja siivoilinkin, kun meinaa talo olla aika kaaoksessa mun kipupäivien jälkeen.

Jospa pää antais huomenna leipoa pipareita. Mummu tulee kaulitteen mulle, etten kipeytä ittee liikaa. Illalla ehkä vähä pikkujouluilua, jos coffari seuralainen tullee meille <3 Sitä kun on ite tosi väsyny ja vaikka se piristäis ja antas energiaa, kun lähtis kylään, on se vaan niin raskasta, niin ihana kun ystävä jaksaa meille raaahautua. Kylään kahden lapsen kanssa, ei houkuta, eikä oikein rentouta mua. Mutta jospa me kuitenkin lauantaina päästäis kyläileenkin...