Kun ei ehdi edes kirjoittaa

Jos nyt hetken saisin kirjottaa... Kaikki nukkuu! Ei ehi edes miettiä kirjottamista vaikka kokoaika aivot raksuttaa postauksia. Oon keskittyny vaan nukkumisiin, tämä väsymys on jotaki aivan kummallista. Tuntuu että kuolee, kun väsyttää niin paljon ja yhtäkkiä naps, ei väsytäkkään.

Huomenna alkaa uus vaihe meillä, voi iik! Mitenhän meijän ekat ruokailut menee, kun innokkaana oon vaan kuvaamassa. Tosi mukavaa Peetulle. Jos vaan pari aina nappaisin. 

Aamulla neuvolaan ekka ja sitte Peetu jää hetkeksi mummun ja ukin kans, kun mulla on hammaslääkäri. Hammaslääkäripelkoa on jo vähä voitettu, kun en oo ihan paniikissa ja osaan lepposasti ootella. Ilokaasulla ja suurella määrällä puudutteita mennään! Ja kaikki pienetki reiät paikataan, heti! Huomenna ois paikkaus ja kokonais tarkastus, toivottavasti ei löydy uusia reikiä. Se poran ääni on ehkä se pahin. Vaikka oon aivan kaasuissa, mutta kun se ääni tulee, niin ajatukset kirkastuu ja pelko nousee. Mutta yhtään kertaa ei oo sattunu, niin osaa jo pikkuhiljaa luottaa ettei satu. Ja nyt kun osaan olla rento puudutteen laitossa, niin puutuukin ikenet.

Se hammaslääkäri on aivan mahtava ja sillä on kyllä iso merkitys. Mietin myös, että jos ottasin musiikkia sinne, kun kuulema sais ettei se poran ääni niin paha olis. Mutta kun en osaa kuunnella laulamatta :D Tai ehkä kuuntelen Suomipopin Aamulypsyn podcastejä! Kyllä siitä taas selvitään!

Tännää käytiin Vaarilassa hakkee vähä puita, että saadaan piettyä talo lämpimänä. Sain mieleisen toimeksiannon taas Essiltä. Eepille vaatteita, jes! 

Lilialle tuli tämmöset ihanuudet Nextiltä tiistaina

Peetu jo niin tomerana pötköttelee ja vähä jo navan ympäri pyöriiki. Ehkä tästä liikkumisen opettelusta johtuu myös läheisyystankkaus. Ville tuumas Peetun vaatteista, että näyttää seitenkymppiseltä :D
Lilialla oli vaatteet sotkeutunu tarhassa ja varavaatteina ei ollu ollu ihan mun mieleistä kokonaisuutta. Risto Räppääjää padiltä "Kyllä pärjätään, kyllä pärjätään!" 

Meillä on flunssan ja läheisyystankkauksen lisäksi vieraillu todella paha kiukkuraivari! Kaikki on hyvin kunnes pittää alkaa pukemaan. Ja se raivari ei oo mikään pieni, tekis mieli itelläki mennä viereen itkeen ja huutaan. Ehkä mää sen vielä teenki. Ihana hakia Lilia tarhasta, kun tiiän että pukemisesta saa taistella ja autoon saa kantaa ehkä huutavan lapsen, joka raivoaa koko automatkan, koska haluaa äitin sylliin. Ja taas vois itkee. Onneks matkaa on 1,1km ja sitten pääsee sylliin ja kaikki on hyvin <3