Fröbelin Palikat -konsertti

Vihdoinkin ne tuli Ouluun! Hommasin liput etukäteen, että varmasti saadaan. Piti vähän delegoida. Pyysin siskoa hakemaan liput, joka laitto poikaystävänsä asialla. Liput oliki vähän kiven alla, kun Suomalainen kirjakauppa oli muuttanu, kuulema aikoja sitten. Meistä kukaan ei tienny mihin, mutta lopulta se löyty ja liput saatiin. Kiitos ihana siskon poikaystävä!

Lilialle alkoin puhumaan konsertista eilen ja oli aamulla aivan tohkeissaan. "äitin kanssa tanssimaan, illalla!" Ja Fröbelin palikoita vaan hoki. Tarhassakin oli konsertista juteltu ja kotona tohkeissaan selitti Villelle, kuinka mennään kattomaan Fröbelin Palikoita. Mutta, kun piti alkaa vaihtamaan vaatteita, niin ennää ei halunnukkaan lähteä. Sano, että saan mennä yksin ja Lilia mennee piiloon. Meinas tulla itku, että eikö oikeesti me sinne päästä. Noo tunnin päästä me oltiin pihalla!

Ulkona pimiässä nopiasti puhelimella kuvattu.

Pimiässä autossa mumfie <3

Autoa ei saanukkaan helposti lähelle, olipa ylläri! En vaa jotenki ollu sisäistäny, että joudutaan kävelemään vähä matkaa, nii eihä meillä ollu ees hanskoja. Tulipa hyvä äiti olo, kun Lilia sylissä pikakävelen, ettei raukka palellu. Sisälle päästyä huomaan, ettei oo maksullista narikkaa eli taskujen tyhjennys. Puhelin, missä on PUHELIN?!! Sillo oli työ pidätellä itkua. Siellähän se autossa oli ja en mitenkään voinu lähtee Lilian kanssa hakemaan, kun ei ollu niitä hanskoja edes. Etin puolisen tuntia Lilian omahoitajaa, joka oli kans konserttiin tulossa. Tai edes jotakin tuttua, että voisin käydä viidessä minuutissa juoksemassa autolla. Mutta ei ketään. Olin kolme viikkoa miettiny, kuinka saan ihania tanssi kuvia Liliasta, kun helmat hulmuten siellä menee. Ei auttanu, kun itkua pidätellen mennä saliin.

Mentiin istumaan salin perälle penkille, sali oli aika täynnä, mutta oli hyvin tilaa. Vieressä oli tosi mukavan näkönen perhe, joten rohkaistuin kysyä apua. Kysyin itkua pidätellen, voisko he ottaa Liliasta muutaman kuvan konsertin aikana, kun mun puhelin on autossa. Mietin, että vaikutan varmaan tosi nololta, ei jestas. Mutta he suostuivat!! Mies lupasi ottaa kuvia, voi mikä helpotus!

Lilia alkoi hieman lämmetä ja mies tuli kuvaamaan, niin Lilia jääty. Kuvissa ei siis helmet hulmua :D Mutta voi että olin onnellinen, jotakin todistusaineistoa ja muisto lippujen lisäksi.

Ensimmäisen puoli tuntia Lilia istuskeli ja leikki vähän, mutta toinen puoli tuntia kulukin sitten juosten ja tanssien. Mietin, ennen keikkaa että Liliaa voi pelottaa siellä, mutta kun hetken oli tilannetta katellu, niin ihan kuin ois usiastikin vastaavassa paikassa ollut. Pois lähtiessä käveli reippaasti keskelle ihmis paljoutta ja ois halunnu vaan ite kävellä, siis polkeutua aikuisten jalkoihin. Reippaasti saatiin vaatteetkin päälle ja pika juoksulla taas autolle. Oli alkanu satamaan lunta, niin ei tuntunu niin kylmältä. 

Iltapala maistu hyvin tuolilla seisoen.

Loop

Time 23:13

Cals 2221

Step 10425