Kun sängystä pääsee aamulla ylös yhden torkutuksen jälkeen, Lilian kans höpöttämisen ja puhelimen räpläämisen avulla, pystyn hoitamaan rutiinilla hommat tiettyyn pisteeseen asti. Jotakin saattaa unohtua, jotakin voi mennä aivan pieleen. Liikaa jos menee pieleen, tulee kyllä itku.
Mutta jos en pääsekkään äkkiä takasi sänkyyn Peetun kanssa, niin väsymys alkaa iskeä kovemmalla voimalla. Keskiviikkona oli aika oyssiin Ammatilliselle kuntoutusohjaajalle heti aamusta. Mietin ajaessa sinne, että miksi ihmeessä oon tässä auton ratissa! Alko jo pelottaa, että nukahdan rattiin. Ihan kamalaa! Kuuntelin Suomipopin Aamylypsyä, että pysyn hereillä, nauraminen herättelee kivasti ja nauraahan saa, kun aamulypsyä kuuntelee.
Aivan koomassa kävelin, myöhässä, osastolle ja tuntu, etten tajua mittää. Alkuun selitin ohjaajalle vaan kuinka mua väsyttää ja väsyttää ja väsyttää, kunnes ohjaaja alko, että niin täällähän keskustellaan näistä opiskelu ja työjutuista. En vissii ollu ihan kärryllä, että kenen vastaanotolla olin.
Väsymyksessä taas hieman hämärty oma tilanne ja vasta kotona tajusin, että nii mut ollaan laittamassa opiskelemaan kokopäiväseksi. Ei ihan realistista onnistua eikä mitään järkee, mutta en sitte osannu oikein ilmaista itseäni siellä eikä vissiin ollu mun papereita oikein luettu. Loppu päivän vaan nukuin ja nukuin.
Eräs päivä, kun Lilia oli viety hoitoon ja päästiin Peetun kanssa aamupäikkäreille, niin eipä sieltä päästykkään ylös noin vaan. Peetu onneksi antaa mulle aikaa heräillä ja saaha energiaa. Suihkun, keittiön siivoamisen ja vaipan vaihdon jälkeen istuin edelleen aivan koomassa sohvalla ja tuijotin Peetua. Laitoin Villelle viestiä, että kuolen tähän väsymykseen.
Tunnin päästä kello löi kaks ja olin kuin toinen ihminen. Kiharsin hiuksia ja meikkasin! Touhuilin vaikka mitä. Ihan käsittämätöntä. Ja yleensä, kun olis hyvä aika alkaa nukkumaan, ei mua väsytä. Katon telkkaria, oon koneella, kudon, siivoan (voisin siivota koko talon, mutta ei viiti kolistella). Miksei sitä samaa energiaa oo aamusta alkaen?!
Tämä päivä menny nukkuen. Vähän parempi päivä, kun Ville pysty viemään Lilian aamulla, niin saatiin jatkaa Peetun kanssa unia vähä pitempään. Mutta kun olin nukkunu lasten välissä koko yön jossakin ihme asennossa, ei mun vasen käsi oikeen toimi. Joku kamala jumi niskassa ja kipu aika makia. Eka kerta, kun perhepeti ei oo hyväksi.
Syöminen on yks ongelma mulle ja tiiän, että se vaikuttas positiivisesti väsymykseen edes vähän, mutta kun se on niin vaikeeta. Oottelen aikaa oyssin ravitsemusterapeutille, kylläkin oon vähän varauksella hänen osaamisen suhteen. Oon vähä skeptinen länsimaalaiseen lääketieteeseen ja näihin meijän ruokaympyröihin ja -pyramiideihin.
Alotan siis kunnon vitamiinipommi kuurin, purkista. Pakkanen täynnä marjoja, mut millä energialla mää muunnan ne smoothieiksi? Voihan oravanpyörä!
Voi jestas, mikä avautuminen. Mutta kun mua väsyttäää!! Onneks on lapset! Ilman lapsia en nousis sängystä ollenkaa, mää vaan nukkusin koska nukuttaa ja nukuttaa.
Ja anteeks ystävät, en jaksa mitään, kun mua vaan väsyttää :(
Jätä mulle kommenttina vinkkisi väsymyksen voittoon! <3
p.s. huomaa Loopistakin, että on tosiaan vaan nukuttu. Käytiin me mummulla ja ukilla, mut ei siinä montaa askelta tarvita.
Loop
Time 22:41
Cals 1844
Step 3454
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti