Imetysviikko: Peetun imetyksestä

Peetu vietti ensimmäiset viikot, en edes muista montako viikkoa, rinnalla. Varsinki illat. Aina kun oli syöny ja nukahtanu ja ote irronnut, siirsin viereen nukkumaan. Vartin päästä viimestään takasin syömään. Sillon kuin imetys sattu, se oli tuskaa, mutta kunnon maratoonit alko vasta kun imetys sujui hyvin. Ekat illat olin ihmeissään, että ei oo totta että imetän kuus tuntia lähes tauotta. 

Jos en olis lukenu imetyksestä, olisin tietenkin olettanu ettei Peetu saa tarpeeksi ravintoa ja antanu pullosta korviketta. Onneksi tiesin, että maitoa tilataan ja läheisyyttä tankataan. Mutta silti se oli totuttelemista. Ja sitten siitä alko nauttimaan, sain vaan istua sohvan nurkassa vauva sylissä. Nauttia vauvasta ja ihastella toista. Ville kanto herkkuja ja juomaa ja ruokaa.

Mutta sitten ne iltatankkaukset loppu, just kun niihin tottunu. Imetyshetket muuttui nopeiksi ruokailuiksi, joita kylläkin oli tiheästi. Taas nousi mieleen, miten sanotaan että pitää syöttää 3-4h välein ja jos syöttää liian tihiästi vauvan maha on kovilla. Ei saa aina heti olla antamassa rintaa. Onneks oli taas apuna Imetystuki ry:n fb ryhmä. Lapsentahtisesti täytyy imettää ja vauva kyllä osaa syyä sillon kun pitää.

Kun Peetu oli seittemän viikkoa, tuuletin! Olin lukenu, ettei maito enää lopu, jos on kuusviikkoa täysimettäny ja imettää lapsentahtisesti. Sitähän me oltiin tehty. Maitoa on pumppailtu pakkaseen kymmeniä pusseja, mutta yhtään ei sieltä oo käytetty. 

Yks tuttipullo ja kaks tuttia ostettiin ennen Peetun syntymää. Mikään niistä ei oo tullu käyttöön. Tutin kokeilua siirsin ja siirsin, ettei vaan huononna imetystä. Muutaman kerran sain tutin pysymään suussa, kun monesti sen sinne laitoin. Ja samantien huomasin imuotteessa muutosta. Kun sitten kerran, ehkä kuukauden päästä, yritin uusiksi, yökkäs sen pois. Helpottais ehkä Villeä, kun vois laittaa tutin Peetulle hyssyttäessä, mutta oon sitä mieltä, että parempi kun on rinnalla sillon kuin imun tarve on. Ja eipähän tarvi opettaa tutista pois.

Tuttipullo pääsi testaukseen, kun lähdettiin käymään Villen kanssa leffassa ja Peetu jäi Vaarilaan. Olin käyny yksin pari kertaa lääkärissäkin, mutta Peetu oli vaan ne ajat nukkunu, eikä tarvinu tuttipulloa korkata. Nyt kuitenki nälkä tuli ja pullo ei kelvannu. Eikä kelvannu toinenkaan pullo. Oli mamma vähän maitoa saanu annettua, koska meijän palatessa ei vastassa ollu huutava Peetu.

Kokeiltu on myös anti-colik pullot ja ruiskut, ei oo onnistunu. Kohta voidaan alkaa hörppyyttään, kun istuu. Vielä en oo sitä uskaltanu kokeilla vaikka kuulema vois. Todellista täysimetystä siis.

Meillä ei oo ollenkaa rytmiä eikä tiettyjä välejä. Hirveen herkästi tarjoan rintaa, koska se auttaa lähes aina kitinään. Paljon myös Peetu nukahtaa rinnalle ja se on niiin helppo nukutustapa, että en nyt jaksa miettiä onko se hyvä vai huono.

Kiinteitä ehdoltetiin neuvolassa 4kk iässä, kun painoa oli tullut vaan 500g. Ja myös yöllä syö liian tihiään. Kerroin haluavani täysimettää 6kk ja sitten sormiruokaillaan. Ei vängätty vastaan, vaan todettiin että eipä ne parit teelusikalliset sosetta sitä nälkää pitäs paremmin. Kiinteitähän tyrkytetään tuli painoa liikaa tai liian vähän, aina ne kiinteet ratkasee. WHO:n suositushan kuitenkin on se 6kk täysimetys, mutta neuvolat vähä erimieltä. Ja miten ne aikustenkin laihdutuksessa käyttämät ruuat ois vauvalle energiapitosempia ja parempia, kuin äidinmaito. En ymmärrä, en.

Nyt 5kk korvilla monesti pitää mennä syömään sänkyyn pötkölleen, että siitä jotakin tullee. Kaikki muu kiinnostaa niin paljon, ettei syömiseen ehdi keskittyä. Välillä syöminen loppuu siihen, jos alan puhumaan kesken kaiken. Silitellä myöskään ei voi. Se on ruokarauha oltava!

Tässä onnistuneessa imetyksessä oon saanu ajatukset muutettua ja rakastuttua imetykseen. Näillä näkymin joudun vuoden iän jälkeen imetyksen lopettelemaan, että saan itseni kuntoon, ja se tuntuu todella pahalta. Olis ihana imettää, niin kauan että lapsi ite vierottaa itsensä. Näin ne ajatukset muuttuu ;)