Ääni lähti

Olipa melkoset Hullut Päivät, kun veivät mun äänen. Oli kyllä eilen aamusta jo flunssanen olo ja edellisenä päivänä kurkku kipiä, mutta tänään kun heräsin ei ollu ääntä! Aivan karua, kun ei kipua kurkussa ja ääni poissa. Yskiminen kyllä sattuu ja sen jälkeen se kipu jää päälle toho rintaan, mut ei nyt ihan kamalasti. Sitähä sitte aamun kuiskiin, kunnes äiti ja ystäväni kerto, ettei missää nimessä saa kuiskia. Jahas, no mitehä sitä sit puhutaa. Hirviä työ pittää tehä, että saa äänen tulemaan ja ääni nousee ja laskee ja häviää sanan aikana. Mikäpä tässä ois olla, jos ossais olla hilijaa :D

Villellä oli kotikonttori päivä, nii vähä väliä tuntu, että on sanottavaa ja alko menemään hermot, kun ei saanu sanottua. Ei pystyny, kun ääni vaan hävis ja aivan karun kuulosta koko puhe. Peetuki säikähteli. Ja sitte tuli ahistus, kun en voinu puhua. Oikeesti varmasti hyvä oli ollakki hilijaa, että Ville sai työt tehtyä. Mutta helpompi ois lasta rauhotella ja viihyttää, kun vois puhua eikä vaan hymmyillä ja nauraa äänettömästi. 

Mietin, etten vois nyt lähtiä ajelee Ouluun, kun en kestäis istua autossa hilijaa. Yleensä puhun pitkät, siis kaikki yli 2min, matkat puhelimessa. Paitsi aamulla, kun tulee Suomipopin Aamulypsy, sillo ei kerkee! Ja jos tullee hyvä laulu, nii pittää laulaa. Mutta meillä, kun nyt on niinki moderni auto, että ceekasetteja pyörittää, nii ei paljo hyviä lauluja laulella. Eli puhun puhelimessa, yleensä Essin kanssa.

Tästä tuliki mieleen, että vois olla ihan hyvä harjotella hiljaa olemista, puhumattomuutta. Oon ihan älytön puhumaan ja puhe ei lopu, ei todellakaan. Ja aina keksii puhumisen aihetta. Saan päivisin kotonaki tehtyä asioita paremmin, kun samalla voin puhua jollekki, esim puhelimessa. Ehkä Liliaki puhhuu siksi jo niin hyvin ja pitkiä lauseita, ko äiti on tämmönen papupata.

Eilen, kun ääni oli kähiä Lilia kielsi mua laulamasta. "Äiti ei laula!" Tännää sitte äiti kuiski, no aamulla sen Lilia varmaan vielä ymmärsi jotenki eikä ihmetelly. Mutta tarhasta kun tuli, nii äiti ei puhunu ollenkaa. Voi jestas, että oli kamalaa. Miten kommunikoit lapsen kanssa joka kyselee ja selittää ja oottaa, että äiti puhhuu takas? No ei se auttanu ko alkaa köhimään ja kähimään. Muutaman lauseen aina pysty ja sitte hävis kokonaan. Välillä piti vinkata Ville jatkamaan ja puhumaan mun puolesta. Nyökyttelin tännää aika paljo Lilialle. 

Ilta meni hyvin, kun oli pakko kuiskia. Tällä äänettömyydellä ei paljo hiljaa puhuta, ko se on joko kovaa tai kuisketta.

Hullut Päivät

Käytiin eilen tosiaan hulluilla päivillä ja olin kyllä taas vähä tööttinä liikenteessä. Aivot aivan jumissa, en ees muista kaikkia töppäilyjä. Rosson vessassa ollessa havahuin vähä. Pesin nopeesti käet eka, että voin nostaa huivin ja aattelin pestä sitte uusiks saippualla, kun ei oo huivi haitolla roikkumassa. Kuivailin siinä käet ja laitoin huivia, nii mietin että "kylläpä pitkään jää tuo hana päälle ja nuin kovalla vielä." Joo ei ollu tunniste hana vaan ihan normi hana, minkä olin avannu mutten sulkenu. Jos en ois uusiks alkanu pesemään käsiä, nii se ois varmaan jääny sinne vessaan päälle.

Stokkalla parkkihalliin mentiin hissiin, jossa joku mies paino P1 ja mää sit P3. Kävelin sit hissistä ulos ja maksamaan. Katoin, et "jaa noi jätkät tässä parissa tunnissa pistäny tommosen konttorin toho pystyy. Iha kätevä kyllä, jos tullee vaikka jottai ongelmia maksuautomaatin kanssa." Maksettuani katoin, et "häh miten tossa on tuo ulos ajoluiska!" Justiisa, väärä kerros ja vartti aikaa laittaa Peetu ja kärryt kyytii, plus että hulluilla päivillä hissit iha jumissa. Alkoin miettii, et mitähä se mies mietti, ko käveltii sieltä hissistä samassa kerroksessa sen kans pois, vaikka painoin eri kerroksen.

Kun hoksaan näitä mun mokia ja tilttauksia useitaki päivässä, niin paljonkohan jää huomaamatta :D Yks päivä aloin pesemään Peetun pyllyä vaippa päällä, jees!

Kevennyskuva

Löyty sieltä ostettavaaki. Ville sai huppari, collarit, t-paidan ja pipon. Lilialle pari bodya (name it:n timmejä ihania paitojen ja mekkojen alle, kuvat ei ollu niissä niinkää ihania, mut eipä ne näy), palmikkoleggarit, talvikinttaat ja synttärilahjaksi kirja. Peetulle yökkäri. Henkkamaukalta sain molemmille parit sukkikset ja kappiksesta paljon kehutut nyppyyntymättömät baggyt Lilialle ja Peetulle newbien kettu body (mulla oli joku -50% bodysta kuponki, nii pakkoha se oli ostaa. Ja baggyistaki oli -25%). Itelle vähä suklaata ;)

Huomenna olis ihana päästä kattoon rakasta raskaana olevaa ystävää sairaalaan ja hulluilla päivilläkin vois pyörähtää, mutta katellaanpa mikä on terveyden tila. Tännään piti mennä toisen ystävän kans hulluille ja sitte sairaalaan, mutta aattelin jo heti eilen illalla, kun nukahtelin 18-19 sohvalle, että taitaa olla lepo tarpeen. Päikkärit, kun pitäs joka päivä ehtiä nukkua ja jos ei ehi niin altistaa kovalle kivulle paljon, saati että kaks nukkumatonta päivää putkeen, ei hyvä. Mutta se on vaan niin vaikeeta, kun haluais mennä ja tehä ja nähä ystäviäkin.

Jännityksellä huomiseen!

P.S. Ville viheltelee ja paljon! En tiiä, miksen voi sietää ja aina ärähän "Ville!" Myös katse riittää, jos on näköetäisyydellä. Mutta minuutin päästä voi kuulua taas vihellystä, koitan miettiä, että ainaski se on hyvällä tuulella. Eikait kukkaa pahalla tuulella viheltele? 

Tänään sitte Ville oli Peetun kanssa iltapesulla ja kuulu viheltelyä, niin Lilia iltapalan lomasta yhtäkkiä "Ville!" En ollu rekisteröiny tällä kertaa koko viheltelyä, ennen Lilian komentamista :D Näin ne oppii. Esimerkin Voima!

Loop

Time 23:50

Cals 2141

Step 7394