Oon ehtiny kulkee fysioterapiassa aika monta vuotta ja aika monta kertaa ja aika monella fysioterapeutilla. Alkuun olin aina tohkeissani, kunnes joka kerta lähdin kipiämpänä sieltä ja seuraavat päivät oli pahempia. Taas kun aloin olemaan paremmassa kunnossa oli fysioterapia aika ja taas tosi kipiä. Jumpattiin niin ja näin. Venytettiin tuota ja tuota. Hierottiin ja manipuloitiin. Joka kerta kumottiin myös edellisen fyssarin ohjeet kommentein "Ei missään nimessä nuin voi/saa tehä sun kropalla." Ja samaan syssyyn ihmeteltiin, miksi en oo ohjeiden mukaan kotona harjotellu.
Aloin olemaan niin tympääntyny fysioterapiaan, että aina kun lääkäri mulle sitä määräs teki mieli itkee, "luuletko että tästä mitään hyötyä on?". Tulin vaan kipiämmäksi ja päätä sekotettiin uusilla eri ohjeilla, ja nekin vaan kipeytti. Silti aina uudella innolla lähdin uudelle terapeutille.
Jos oikein muistan, terapeuttini nuoriso psykiatrisella, missä kuljin kolme vuotta kongitiivisessä terapiassa, suositteli mulle psykofyysistafysioterapiaa. Ja sain sinne maksusitoumuksen aivovamma polilta. Keväällä 2012 alotin Medifysissa Ullan kuntoutuksessa ja eka kertaa mua ei vaan kipeytetty lisää.
Käpylässä ollessa tätä fysioterapia muotoa tuettiin ja toivottiin pitempää maksusitoumusta, että nähdään oikeasti mikä vaste sillä on. Nyt keväällä oli tarkoitus sitten alottaa kaks kertaa viikossa, mutta oli vähän liian rankka suunnitelma. Hankalaa myös Peetun hoitojen suhteen. Syksyllä sitten tihennetään, kun Peetukin on hoidossa ja pystyn keskittymään täysillä kuntoutukseen.
Nyt vihdoin menossa sellanen kuntoutus, mistä oon itekki sitä mieltä, että tällä mut saadaan parempaan kuntoon. Kun on monta vuotta kipiä ja ihan jännityksessä koko kroppa, niin alkaa olemaan kroppa aika todella huonossa kunnossa. Ja on aivan sama mitä tekee, niin kaikki pahentaa. Jotakin siis täytyy tehdä, että voin elää ja toimia!
Ensin tsekkailtiin sitä hengitystä ja availtiin niitä kalvorakenteita. Sitten Ulla huomas, että oon aika kierossa ja kävelenki väärässä asennossa. Itehän sitä ei tiiä, kun kroppa on oppinu tietyn asennon.
Mulla on notko selkä ja yli liikkuvat nivelet. Lantio eteen kallellaan ja vähä sivullekki. Polvet lukossa ja paino kantapäillä. Hartiat ja niska aivan paketissa. Aivan perusasento.
Alettiin sitten kattelemaan mikä se oikee perusasento on. Haettiin paino kantapäille sekä päkiöille. Polvet pois lukosta. Lantio polvien päälle suoraan. Ja musta tuntu, että näytän aivan gorillalta. Ei mitenkään normaalilta perusasennolta tuntunu. Ulla otti kuvan mun sivu profiilista omassa perusasennossa sekä tässä oikeessa. Ero oli aika iso ja en kyllä miltään gorillalta näyttäny. Mahakaan ei pömpöttäny. Näytin niin paljon paremmalta.
Nyt sitten pari viikkoa oon aina seistessä ja istuessä kallistanu lantion oikeelle paikalle ja painon koko jaloille. Ja mielestäni olo ollut parempi. Kävellessä en oo pystyny asentoa miettimään.
Tänään mentiin sitten saliin ja alettiin harjottelemaan kävelemistä. Hengitys ja oikee asento siihen. Eikä todellakaan mitään helppoa ollu. Mietin, että kuinka vaikeeta se kävelemään oppiminen on jos täytyy alottaa täysin alusta, kun se on nytkin vaikeeta.
Ensin haettiin oikee perusasento. Sitten hengityksen tahtiin pieniä kyykkyjä. Tein niitä siinä muutaman ja Ulla kysy, että mitä huomaan. En tienny mitä tarkotti, kunnes näytti. Kun kyykkäsin, mun lantio kierty oikeelle. Sitten kun Ulla kävi asettaan lantioni suoraan ja kyykkäsin, tuntu todella oudolta. Tuntu, että polvet osottaa vasempaan kulmaan ja lantio suoraan.
Noniin, paino päkiöillä ja kantapäillä. Polvet pehmeinä. Lantio suorassa polvien päällä. Astuessa paino kantapäästä pottuvarpaan yli. Näillä ohjeillä eikun kävelemään. Eihän se onnistunu ollenkaan. Ensinnäkin kropalle tosi rankkaa ja mun jalat mennee aivan erilailla. Hieman saan tehä töitä.
Tanssitaustalla mun vartalon hallinta on hyvä ja osaan heti laittaa osat oikein, mutta se että ne pysys oikein ja voisin vielä kävelläkki oikeessa asennossa. Mutta vaikka oli olo, että tämä on aivan mahdotonta ja ei voi olla totta, niin olin tohkeissaan. Jes, nyt lähtään oikeesta suunnasta ja tässä on hyvän näkönen tulevaisuus!
Nyt kotona treenaan näitä:
1. Perusasennon korjaus joka välissä
2. Balettiliike. Varpaat ja kantapäät yhteen ja nousu suoraan ylös päkiöille. Kantapäät pitää olla kokoajan yhdessä.
3. Pohkeiden venytys
4. Hengitys. 2 askelta sisään ja 4 askelta ulos.
Kyllä mää vielä liikkumaan pääsen! Eka tavote on pystyä käymään kävelyllä ilman, että saan sillä itteni kipiäksi. Seuraava on sitten kyykky ja vattalihashaasteet mahdollisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti