Hengitän liian pinnallisesti jolloin en saa happea tarpeeksi. Välillä joudun väkisin henkäsemään oikein syvään. Hoksaan tämän aina, kun joku siitä mainitsee. Hengityksen muuttaminen on todella vaikeaa ja pian jo unohdan miten piti hengitellä.
Keväällä alotetussa psykofyysisessä fysioterapiassa paneuduttiin taas tähän hengittämiseen. Oonkin sitä jo useamman viikon treenaillu ja vaikka edelleen mielestäni se on todella vaikeaa, jotakin on tapahtunu. Tänään harjoteltiin hengityksen ja oikean asennon yhdistämistä kävelyyn.
Fyssarin sanoessa ohimennen "Sisään hengitys on aina puolet lyhyempi kuin ulos hengitys", purskahdin nauruun! Oon aina, ihan aina, luullu että ne pitää olla yhtä pitkät.
Koitappa itse hengittää yhtä pitkästi sisään ja ulos. Hengitä sisääääääääääään ja uloooooooooooos, sisääääääääääään ja uloooooooooooos. Ja jatka hetki. Miltä tuntuu?
Tämä hengittämisen sala, kun mulle aukes niin wautsi wau, eipä se oikein hengittäminen ookkaan niin vaikeeta. "Sisään hengityksellä kaksi askelta ja ulos neljä askelta." Voi kuinka helppoa ja menee aivan itsekseen oikein.
Vielä ei todellakaan automaattisesti kokoajan hengitys mene oikein, mutta pikku hiljaa. Ehkä en edes huomaa, kun jo hengittelen oikein. Yhtäkkiä olo on vaan paljon parempi. Näin ne lukot aukeilee ja taas ollaan lähempänä parempaa vointia. Ai että voi olla hyvä mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti