Ensimmäinen työviikko takana. Onhan se opettelua ja ettimistä, mutta mukavaa. Ja jotakin oon saanu aikaankin. Niskat ja pää kestäny hyvin. Kauheella kiireellä töistä kottiin, että ehdin hetken levähtää, ennen kuin haen lapset tarhasta. Väsymys on se vaikein juttu. Aamulla tuntuu järkyttävältä nousta ylös ja tehdä asiat ja lähtee autolla ajamaan. Välillä tuntuu, että nukahdan rattiin. Työpaikan kahvihuoneessa on sitten voittajafiilis.
Tässä viikko ns. normiarkea eläneenä oon miettiny paljon muita ihmisiä. Ihmisiä, jotka elää tätä tavallista arkea. Toki meijän arki eroaa hieman, kun molemmat vanhemmat ei tuu töistä illalla kotiin. Lilian olikin alkuun vaikea käsittää, että vaikka äiti mennee töihin, niin äiti hakkee tarhasta myös iltapäivällä. Äiti ei lähe moneksi yöksi pois. Oon miettiny ihmisiä, jotka kulkee bussilla töihin täällä korvessa. Kun niitä busseja ei tuu 10min välein, jos edes puolen tunnin. Ja kun pysäkille helposti saa polkee pyörällä eka. Ajattelen, että on aika luksusta kun saan viedä autolla lapset hoitoon ja sitten töihin. Kilometrejä tulee päivässä huimat 80km, jos käyn vaan tarhalla eestaas ja töissä, mutta kaupassa ja jumpalla käynnillä mennee 100km rikki.
Ehkä se on tämä järjetön väsymys, että tuntuisi täysin ylitsepääsemättömältä kulkea töihin bussilla. Saati viedä vielä lapsetki bussilla. Oon kulkenu monen monta vuotta erikouluihin bussilla ja hyvin se meni, mutta nyt. No eipä meiltä pääse edes bussilla mihinkään eikä töihinkään pääse bussilla eikä mun niskatkaan kestä. Mutta kunhan tuossa ajellessa miettii. Että nostan hattua teille julkisia käyttäville! (jos asusin pk seudulla hyvien yhteyksien varrella, sinnille kulkisin julkisilla niin pitkään kuin kipu sallis)
Ja miten ihmiset ehtii käydä töissä, tehdä ruokaa, siivota, olla lasten kanssa, harrastaa, hoitaa parisuhdetta, nähdä ystäviä, käydä kaupassa, ym? Okei, kaikki ei nuku päikkäreitä eikä oo näin väsyneitä, mutta silti! Musta tuntuu, että on kauhee kiire. Pitäs jotenki nyt saada pysähdyttyä hetkeen ja elää sitä hetkee, eikä seuraavaa askelta, niin se kiire loppuis. Koska mihin tässä nyt oikeesti on kiire? Somettamaan? Hyi, että tätä someriippuvuutta!
Töitä on tehty ja synttäritki taas tuli. Taas sen 22 täytin, mutta aina on syytä juhlia. Ja koska kakut on hyviä ja tykkään leipoa ja pyytää ihmisiä, niin pienessä kiireessäkin onnistuu ja sinnillä mennään. Lauantaina perheelle kakkukahavit ja illalla pari ihanaa ystävää tuli meille. Ville ja lapset laitoin Villen vanhemmille. Ja luksukseksi jäivät sinne yöksi.
Mun synttäritoive oli saada nukkua yö heräämättä ja oltiin sovittu, että meen Nooralle yöksi. Mutta koska Ville ja lapset jäikin mummulaan, niin sain nukkua omassa sängyssä aivan yksin. Ilta oli ihana ja Noora mamma sai hierontaa raskausvaivoille. Ja kuinkas kävi, heräsin aamulla viestiin, että saattaapa kummitätille tulla ikimuistoinen synttärilahja. Päivä meni jännätessä. Eikä malttanu alkaa ees nukkumaan, mutta lopulta uni voitti. Aamulla aikasin sain lukia, että kummityttö oli syntyny ja kaikki hyvin molemmilla <3 Sai prinsessaki oman synttäripäivän.
Leivoin synttäreille sacherkakun tyylisen kakun vadelmahillolla. Nyt kun se ehti jääkaapissa pari päivää maustua, niin täytyy sanoa, että ehkä parasta suklaakakkua ikinä! Teen vielä uusiksi sen vähä reseptiä fiksaten ja jaan reseptin sitten teillekin. Tein myös maidottoman mansikkamoussekakun ja sitä kehuttiin ja olihan seki hyvvää. Mutta suklaa addiktille parasta on se suklaa. Suolaseksi tein kana-vuohenjuusto piirakan sekä kana-ananaspiirakan. Ja tiettyä salaattia ja dippiä. Ja kaikki tietenki gluteenittomana.
 |
Mummu oli kutonu mulle aivan ihanat pitkät villasukat. Aikasemmat samanlaiset teki mulle häihin, koska en voinu korkkareita pitää rikkinäisen varpaan vuoksi, mutta ne alkaa olla puhkikulutetut. Sain myös paljon kukkia ja suklaata. Sekä aivan ihanan unisiepparin, minkä Noora oli mulle teetättäny. Kuvaan sen teille myöhemmin, kunhan löydän sille täydellisen paikan.
En muista, että olisin koskaan tehnyt synttäriaamupalaa ite. Meillä oli kotona perinne, että synttäriaamuna sai luksus aamupalan ja herkkuleivoksen. Mun ja iskän synttäreillä oli bébét, aah! Nyt niitä en voi syödä, mutta muistella voin. Villeki on aina tehny mulle ihanan aamupalan, mutta nyt vaihdoin sen aamupalan mielellään kunnon yöuniin. Ja olihan mulla lähes kaikki valmiina illalta jääneenä. Oli ihan kiva syödä hiljaisuudessa rauhassa aamupala ilman keskeytyksiä. Mun aamupala oli siinä klo 11 ja juuri kun sain lopetettua, niin perhe palas kotia. Ja sain kuitenkin vielä ihan konkreettisenki lahjan. Enkä oo edes koskaan ääneen sanonu mitään tuosta iittalan astiasta, mutta kyllä se Ville vaan osaa <3 Joululahjat mulla on teille kertomattakin, mutta niillä mut saatiin aivan sekasin monesta suunnasta.
Tämä viikko menty vauvan uutisissa ja ootan, että pääsen ottamaan ihanuuden syliin. Lauantaina piti olla babyshowerit, mutta ne nyt peruuntu. Mutta jospa kuitenki pääsisin jo lauantaina ihanuutta kattomaan ja viemään lahjat.
Hyvvää Yötä!
