Jumitun

Oon taas jumiutunut, mikä ei oo ollenkaan uutta. Joihinkin ajatuksiin vaan jää jumiin, huomaamatta, ja niistä ei pääse yli. Mun koneen laturi hajos. Johto jäi käteen ja pistoke oli koneessa. Koitin vielä korjata, että jos ne karvat kuitenki ottas kiinni ja sainpas kivan sähköiskun. Ei siis kannata kokeilla ite. Ostin koneen 2011 ja tuo jo toinen samallalailla rikkoutunut johto. Oisko käyttäjässä vikaa? Vai onko yleinen ongelma mäkkien johtojen kans? Ei mulla kestä puhelimenkaan johto, eli onko tää oikeesti omppujen tyyppivika vai mussa?

Kuitenkin nyt kun oon ilman konetta, niin en pääse muka postaamaan. Ajatus oli laittaa Peetun synttäreiltä kuvia ja kun, niitä en nyt pääse laittamaan, niin jäin jumiin etten voi postata mitään. Tää on niin tätä, kun mielessä järjestys miten asioiden pitää mennä, niin nehän on mentävä niin.

Tästä opettelen kokoajan pois. Opettelen suhtautumaan muutoksiin, enkä luo hirveästi suunnitelmia, mitkä ei saisi muuttua. Päivä kerrallaan on paras! ;) Hauskinta tässä on se, että mun elämähän muuttuu oikeesti koko ajan, kun kipu ja väsymys luo omia suunnitelmiaan. Saati lapset sitten :D

Ja taas tökkäs tähän, mistä haluan pois. Muodostan päähäni hyviä tekstejä, kirjoitan ne valmiiksi sinne. Ja sitten ne jää kirjoittamatta tänne, koska ei oo tarpeeksi hyviä tai pitkiä tai jotain. Ja sitten jo unohdankin ne. Ihmeelliset paineet tästä kirjoittamisesta, enkä edes tiedä miksi.

Tällä pädillä kirjoittaminen on kyllä vähä raskasta eikä ulkoasua voi muokata, mutta tällä mennään hetki ✌🏻

Ihanaa toukokuun vikaa päivää! 💖