tiistai 9. toukokuuta 2017

Otetaan iisisti

Viikonloppu oli suht rankka ja niska-hartia-lapa seutu ei tykänny oikein menosta. Sunnuntaina alko makia olo. Ja sehän jatku maanantaille. Vielä puol kasi maattiin lasten kans sängyssä ja suunnittelin, että miten tän päivän vedän. 

Sinnillä ylös, nakkasin lapsille vaatteet ja Peetukin vetäs tuosta nuin vaan ite ne päälle. Oltiin kuin oltiinkin vartin päästä autossa ja mahtavasti päiväkodilla aamupalalla. Koska automatka oli aivan ok ja tiesin, että fysioon pääsen suoraa motaria pitkin ja että se fysio ois nyt enemmän kuin tärkeetä, niin sinne siis. Hain kotoa kahvin matkaan ja äänikirja kuulumaan, jottei ehi miettiä kipua. Ja olihan se ihana! Oli menny aivan lukkoon yläkroppa, luultavasti kun Lilia keskiviikkona hyppäs mun päälle. Mutta edistystä edistystä. Tunnistan kipuja eripaikasta, ei oo aina vaan se pääkipu. Ja mun kroppa kesti tollasen rysäyksen.

Nyt vapaa päivä ja ei ehkä paras vointi. Oon ottanu sillee iisisti. Kävelly ympäri taloa ja nostellu kamoja paikoilleen, vieny talvivaatteita pesuun, laittanu koneeseen pyykit. Tuo tavaroiden noukkiminen on ehkä yks pahin tapa lisätä kipua. Lapset lähti pihalle ja mummua ja ukkia vastaan. Ne sit jäi sinne ja havahduin, että NYT mulla olis aika istua juomaan kahvia ja vaan olla. Eikä järjestellä. Joten istuin kahvin kera koneen ääreen.

On niin ihmeellinen tuo rauhassa oleminen. Saan siitä vielä muistuttelua ja vastaan, että joo joo! Ja ei vaan pää käsitä, mitä se tarkottaa. Tykkään laittaa kotia ja järjestää paikkoja, touhuta ja tehä kaikkee. Ajattelen että en tee mittää ja silti teen. Ja jossain vaiheessa havahdun kun kipu pahenee, että hmm! Onko muilla kipu potilailla tämmöstä? Tai onko tää joku aivovamma homma? 

Aivan järkyttävää on, kun saatan olla tositosi kipiä. Oikeesti joka askel ja hengitys sattuu ja oon soittanu apua. Niin saatan vähä ohi mennen vielä siivota! Tai makaan sängyssä väkisin hengitellen silmät kiinni, niin mietin, että voi ei sinne jäi se tai se.

Meillä kun ei tosiaankaan kokoajan oo siistiä, koska lapset on aika hyviä sotkemaan ja kokoaika en kävele perässä. En tiiä miten saisin lapset oppimaan, että tavarat voi palauttaa paikalleen eikä heitellä pitkin poikin. 

Toisaalta tuo tekeminen ja liikkeessä oleminen tietyssä kipuvaiheessa on osa selviytymistä. Tiiän, että jos pysähdyn, niin kipu menee pahemmaksi, koska ehdin miettiä sitä. Se toimiminen ei välttämättä oo mitenkään järjestelmällistä ja leipoessa sattuu virheitä. Ja se pahentaa ja varmistaa, että kun pysähdyn niin sitten tulee se kuoleman kipu. Mutta monesti pystyn toimimaan tiettyyn pisteeseen asti ja päästään lasten kans nukkumaan tai saan tänne jonkun kaveriksi. Jos menisin heti lepäämään, niin pääsisin luultavasti vähemmällä kivulla. Mutta eihän sitä nyt näin kahdentoistavuoden kokemuksella vielä usko, että se kipu ei tulis päälle ja että oikeesti sinne lepäämään kannattas mennä heti.

Nyt mennään semmosessa kipu tilassa, ettei tästä nyt tiiä. Tai tietää, että lepo ois hyvä, mutta mahista siihen ei nyt oikein ole riittävästi. Tämä voi mennä ohi tännään tai sitten tää on vasta alkusoittoa. Harmi, koska huomennakin lapset mun kans kotona ja lepo sillon jää vähäiseksi. Ja toisaalta kaikkee mahtavaa juttua ois joka päivälle koko viikoksi, että ei tässä nyt malttais lepäillä tai pystyis olemaan kipiänä. 

Edelleen lähes päivittäin nousee ajatus "kipu ei tapa, sinnillä vaan, elä välitä siitä vaan tee!" Tämä ajatus on myös sellanen mihin törmää muiden puolelta. Yhtäaikaa kun tiiän, ettei se nuin mee, niin yhtäaikaa lähes päivittäin sitä noudatan tai meinaan noudattaa. Annan siis vinkin teille, jotka ette kärsi kivusta, aivovammasta, masennuksesta tai muusta vastaavasta, niin älkää ikinä sanoko siitä kärsivälle "Älä mieti sitä!" "Ota ittiä niskasta kiinni!" "Älä annan sen määrittää sun elämää!" "Sinnillä vaan!" "Liikkusit niin paranisit!" Tai muuta yhtä fiksua.  Nuo vaan pahentaa meidän oloa.

Sanokaa ennemmin "Nyt lepoa!" "Kuuntele ittiäs!" "Älä tee ylivoimien!" "Sun ei tarvi olla samalla viivalla terveiden kanssa eikä varsinkaan pystyä enempää!" "Sulla on lupa olla väsynyt ja kipiä. Se ei oo sun vika!" ❤

Nyt ruokaa, tomattien istutus ja sitte päikkärit :)
Ihanaa päivää kaikille! 💛  


Rasvakahvi. Tässä kahvin lisänä vaan voi, mutta kohta saan tehä oikeeta fiveamcoffeeta!  
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti