Meijän talo ollu nyt hetkisen myynnissä ja muutama näyttö takana. Nyt on kotona aina siistiä ja kukkia maljakossa, aikas ihanaa! Pyykin pesu pittää suunnitella näyttöjen mukaan, koska en halua että pyykit kuivumassa näytön aikana. Ja tälle viikolle ei näyttöä otettu, että saan juhlia synttäreitä lauantaina rauhassa eikä tarvi sunnuntaiaamuna olla siivoamassa.
Kaikki kalusteet on mitä molemmilla oli valmiina, tai siis Villen kalusteita on jälellä ennää keittiönpöytä tuoleineen, hups, tai mitä ollaan saatu. Lastensängyt on ostettu vaan tänne. Eli meillä ei nyt näytä aivan siltä miltä mun kotona näyttäs, jos oisin oikeesti rempannu ja sisustanu. Mutta kohtahan mää pääsen tekemään just sellasen kodin. Tietty vähä kysytään Villen mielipidettä.. Mutta sen puun värisiä seiniä/kattoja/lattioita (varsinkaan männyn) en hyväksy enkä tee kompromissiä.
Ihan kivalta meillä näyttää silti ja täällä viihtyy. Tilaa on vaan niiin liian vähän. Vaatteet ei meinaa mahtua mihinkään! :D Makuuhuoneessa verhojen takana on lipastoa ja hyllyä ja rekkiä vaatteille. Sekä makuuhuoneen yhdessä kulmassa on lipasto missä lasten vaatteet ja seinällä (katosta roikkuu) rekki lasten vaatteille. Ja sauna toimii vaatehuoneena Villen työ- ja mettäkamppeille.
Kuvat on välittäjän ottamia ja esim Peetun syöttis on stailattu ulos, samoin brion taaperokärry kyydissä olevineen leluineen ja makkarista iso lelulaatikko.
Nykyään meillä harrastetaan vaan etuovi.com:in selausta. Myös google maps, earth ja street view on kovassa käytössä. On muuten pikkusen käteviä. Näkkee hienosti miltä talo näyttäny kesällä joku aika sitten ja minkälaista on ympäristössä. Ei tarvi ajella ympäri Oulun seutua turhaan. Onneks meijänki talo näytti hyvältä siellä :D
Eilen sain taas muistella minkälaista se raskausajan jatkuva oksentaminen oli ja huomasin kuinka aika tosiaan kultaa muistot näinkin pian. Vaikka kuinka muistaa, että oksentaminen on kamalaa, mutta ei sitä oikeesti muista kuinka kamalaa se on.
Heräsin aamu neljältä kamalaan oksetukseen ja sitten se oli menoa. Siitä lähin tunnin välein vietin aikaa tovin vessassa ja tein kuolemaa. Onneks sisko pääsi auttamaan Peetun hoidossa ja Ville viemään Lilian hoitoon. Mietin, että jos ei ketään olis ollu soittaa apuun ja Ville reissussa, niin ei vois kuin soittaa 112. Kait ne sieltä auttas, jos äiti vaan oksentaa eikä pysty muuhun. Onneksi on tukiverkosto. Mietin moneen kertaan miten yksinhuoltajat, joilla ei oo tukiverkosta, pärjää tämmösissä tilanteissa. Tsemppiä ja hatun nostot teille! <3
Tänään aamulla mummu ja ukki tuli vielä varmastaan, että oon siinä kunnossa, että pystyn Peetua hoitamaan. Ja voi miten ihanaa on olla tolpillaan eikä tarvi miettiä koko ajan, että elä mieti ruokaa. Kun koitin nukkua ja alko vaan oksettaan ja ruoka tuli mieleen, kun oli niin kamala nälkä. Koitin hokea "Gugguun uudet vaatteet, minkä värisenä Peetulle jumpsuit. Oisko se minttu kuitenki kivempi? Entä Lilialle huppari vai tarviiko Lilia sitä hupparia.." Mut ei, aina yhtäkkiä mietin ruokaa ja sitte sai juosta vessaan.
Nyt toivotaan kovasti, ettei kukkaan muu meillä sairastu, että pääsen lauantaina juhlimaan mun synttäreitä! En tiiä uskallanko alkaa menuuta suunnittelemaan, koska jos sitten joku täällä alkaakin oksentaan, niin en ala! Näillä näkymin kuitenki tyttöjä ois pääsemässä mun kans herkutteleen, niin ois niin ihanaa.
Mitähän muuta meille kuuluu. Liliasta ja Peetusta voisin tehä oman postauksen. Ville kävi taas viime viikonloppuna vikatöissä, kun Savossa oli välillä vissii jopa 10 000 ilman sähköjä. Sankarihommissa ;) Mennee aina suunnitelmat täysin uusiks ja sekasin. Piti perjantaina mennä pankkiin ja Villen kans kaupungille, niin se muuttuki että nähtiin Peetun kans Oonaa ja Emmiä. Käytii vähä shoppailee ja syömässä.
Voi kun jostaki nyt saisin taiottua aikaa, että saisin kirjotettua kaikki mistä oon aikonu! Peetu on kohta nukkunu ekan tunnin yöunia, joten jää ihan just kesken tämä kirjottaminen. Joten lopetan tämän tähän ja kirjottelen uuden Peetusta ja Liliasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti