Onko ne saman näkösiä? Ihan erimallisia ainaski.
Mutta, Lilia oli 8kk ikäsenä kävelly tukia vasten jo melkein kuukauden. Oon kehittäny tästä asiasta itelle mahottoman stressin. Tänään olis ollu neuvola, mutta ei voitu mun eilisen oksentamisen vuoksi mennä ja se siirty kahen viikon päähän. En uskalla asiasta googlettaa todellakaan. Ville vakuuttelee, että ihan hölömöä hommaa ja Peetu on kehittyny muuten tosi hyvin ja sillä ei vaa oo kiire liikkua.
Ei varmaan kiire ookkaan. Lilia juoksee ja tuo kaiken sen eteen. Aattelee varmaan, et parempi pysyä paikoillaan, nii en oo tiellä :D Nukkuunki edelleen lähes siinä mihin laitan nukkumaan. Saattaa jommalle kummalle kylelle kääntyä tai vähä poikittain. Niin helppoa. Lilian kanssa en voinu tän ikäsenä ennää nukkua yhessä päikkäreitä, kun ois voinu tippua sängystä.
Aivan lempparibody tää. Seuraava koko hakusessa.
Peetu tuntuu niin vauvalta, ehkä senkin vuoksi kun imetän edelleen ja paljon. Peetu syö lähes kaikkee, mitä tarjotaan. Mutta vaan hetken, joskus pari maistamista ja joskus vartin. Ruokamäärät on todella vähäsiä, mutta kyllä sieltä vaipasta näkee, että muutakin kuin maitoa mennee. Kukaan ei saa syöttää mitenkään. Tarjoaa lusikkaa, ruokaa tai nokkista, niin suu mennee kiinni ja pää pyörii. Kaikki mennee kyllä ite laitettuna suuhun. Vissiin se on niin, että kun rinnalla säätelee ite syömisestään niin se jatkuu myös kiinteiden kanssa.
Ville vuorannu Peetun ympäristön tyynyillä, jos kaatuu. Ja niinhän sinne on pötkähetty rennosti, jalka polvella.
Peetu tuntuu älyttömän helpolta vauvalta, tyytyväinen poitsu. Yöllä herää 1-3 kertaa, mutta tissi suuhun ja taas ollaan molemmat unessa. Välillä ollu yökukkumisia, mutta nekin vaan tyytyväistä älämölöä. Ei kyllä Lilian kannalta mukavaa. Sitten ne muutamat kerrat, kun oikeesti on itkeny, niin on tuntunu ihan kamalilta. Kun ei oo tottunu yö itkuihin, niin ne on aivan kamalia ja väsyttäviä ja jo 10min tuntuu ikuisuudelta.
Mutta loukkaantua Peetu ossaa. Jos kävee ohi, alkaa itku. Tai jos esim. Ville tullee töistä tai joku meille kyllään ja käy vaan moikkaamassa ja lähtee sitten ottaan takkia pois, Peetu alkaa itkemään. Ei myöskään saa tehdä niin, että alkaa ottamaan syliin, mutta ei otakkaan kun tulee joku toinen juttu. Sillon suuttu todenteolla. Että tahtoa ja tempperamenttiä löytyy. Mutta näissäkin tapauksissa itku tarkottaa kätinää. Oikeeta itkua tulee yleensä vaan sillon, kun herää unilta eikä kukaan oo hoksannu että jätkä sielä on hereillä, ei hoksaa että vois vaikka huudella eka (tottunu, että äiti on aina vieressä) tai jos Lilia ehtii käyä antaa rajua rakkautta.
Isomummun muistotilaisuudessa mummun laukkua maisteltiin ruokaa ootellessa.
Ja vähä virsikirjoilla tuettiin istumista...
Nyt myös on opittu, että unta vastaan voi ihan oikeesti taistella. Ja tissille ei kyllä nukaheta. Että ei sitä ihan kaikkeen TOTU, niinku ne neuvolassa sano ettei saa totuttaa tissille nukahtamiseen. Toki yleensä helposti nukahtaa tissille, mutta ei tosiaankaan oo aina se helppo ratkasu nukutuksen kanssa.
Ei olis saanu nostaa toppia ylös. Näin tänään 8kk päivänä nukahettiin illalla.
Semmonen tyytyväinen kikatuspoika Peetu meillä on. Lilia on aivan ihana ja sille vaan kikatetaan. Ja koirat on aivan mahtavia. Kyllä muillekki nauretaan, mutta ei niin helposti. Ja kovasti poristaan ja aivan varmasti jo äiti -sanaa tavailee ja ei-sanaa myös :D
Lilia naurattamassa. Tuo seppälän paita on aivan ihana. En oo ite vielä ikinä löytäny seppälästä tommosia ihanuuksia, aina fb kirppiksiltä. Ja ihan helpolla ei löydy.
Tämän postauksen aikana oon kolmesti käyny nukuttamassa/imettämässä Peetua. Tällä hetkellä porisee tuolla sängyssä. Jos oisin vieressä, me molemmat vaan nukuttas. Lähden siis nukkumaan. Lilia ja Villeki vieretysten nukkuu siellä. Ei paljo Peetun huutelut häiritte :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti