Lasten syksyn ihanuuksia

Vihdoin pääsen teille tämän postauksen julkasemaan. Tässä muutamia lasten uusia vaatteita syksylle. Tuntuu, että jokainen merkki julkasee ihanaakin ihanempia vaatteita ja saa tarkkaan miettiä mitä tarvitaan.  Viininpunainen, petrooli, armeijan vihree ja sinapin keltainen on mun syksyn lemppari värit. Ja niillä pitkälti mennään.

Zara

Tykkään käyttää Peetulla jumpsuittia, mutta oikeanlaisen löytyminen on aina projekti. Hyväksi havaittu Mini Rodinin harmaa panda jumpsuit alko kinnaamaan niska-haara mitasta, joten se jouti myydä eteenpäin. Lähin testaamaan Mainion jumpsuittia ja ihastuin. Just sopivan ohkanen, että toimii myös toppapuvun alla ja värit on herkut. Mainio on myös suomalainen!

Välikausi takit löyty Mololta. Ensikosketus merkkiin ja ollaan tykätty. Takkien alle mahtuu myös popin windfleece eli pärjää kylmemmilläkin. Ja meillä ei oo sadetakkeja erikseen.

Kumppareiksi lähin testeemaan paljon kehuttuja Crocsin saappaita ja syystä on kehutut. Ihanan kevyet. Harmi, kun Peetulle ei ollu vielä kokoja.

H&M yllätti ihanilla paidoilla. Nää on yhet lemppareista. Rusettipaidassa juuri oikea keltasen sävy ja on kuulkaa herkku Gugguun burgundin kanssa. Vaaleenpunaisessa paidassa on pupuja ja oravia viininpunaisella sävyllä ja helmassa pitsi.

Gugguun syksyn malliston ekat ihanuudet on tässä. Armya ja burgundia. Peetulle pari unisex phpaitaa, Lilialle ballerina tunika ja leggarit. Täydennystä on myös tullut; molemmille burgundit pantsit, Peetulle army-mustat leggarit ja Lilialle burgundy-aprikoosi leggarit. Nää värit on aivan herkut ja voisin täyttää vaatekaapin näillä. Kevään koralli ja minttu sopii näiden kans tosi hyvin sekä tietty beige. Ja se sinapin keltainen, kun sitä vaan jostain löytäis. 30.9. tulee drop2 ja sieltä tulee Lilialle pari ballerina phpaitaa. Jaa mitähän muuta...

Gugguulta tuli syksyksi merinovilla pipot ja tottakait lapsille lämmintä päähän. Peetun pipo ehti loppua nokan eestä, joten se tullee vähän jälkijunassa. Kuvissa kokeilussa Jannan pipo. Lilialla Apricot XL ja Peetulle tullee Army L.

Kuvissa Lilialla päällä tuo heman ihana eläinpitsi paita sekä Pomp de Luxin housut. Nuo housut oon ostanu ekoilta kutsuiltani eli pari vuotta sitten. Koko on 86 ja hienosti vielä mennee eikä käytön jälkiä näy.

Peetulla päällä Guggun burgundi unisex ph ja Zaran camo housut.

Tälle syksyä lähti kokeiluun myös Vimma. Vimman kultaletti leggarit ja rakastuin! Ja Vimmakin on suomalainen. Suositaan nyt Suomalaista urakalla ja ostetaan Suomalaisilta jälleenmyyjiltä/edustajilta, että saadaan meille Suomeen tuloja.

Pomp de Lux

Microfleece ja toppapuku testiin. Ja Gugguun aprikoosi merinovilla kirsikkana.

Pompin ruusucollege ja Gugguun burgundy-aprikoosit, aikas ihanat yhdessä.

Pomp de Lux aw2015

Viikko sitten pidin neljännet Pomp de Lux -kutsuni. Ensimmäistä kertaa pidin ne meillä kotona, kun nyt vihdoin on tilaa. Aikaisemmin ollaan kutsuiltu Vaarilassa. Pompin vaatteet ei säväytä mua kuvastosta enkä ruukaa sitä paljon selailla etukäteen. Monesti myös jotkut tietyt on loppu jo kutsujen aikaan, joten senki vuoksi parempi, ettei etukäteen ihastu mihinkään.

Pompin tyttöjen vaatteet on jotakin aivan ihanaa ja Lilian mekot ja takit on suurinosa on sieltä. Nytkin luotin, että toppatakki ja syksyn mekot saadaan pompilta sekä ihania pussihousuja. Poikien vaatteet ei tunnu sopivan Peetulle ollenkaan. Peetu on niin Gugguu poika.

Tyttöjen toppatakki ei näyttäny kuvissa ollenkaa hyvältä, mutta päälle sovittaessa mustana olikin hyvä. 92 koko oli kuitenki todella reilu, joten kokeiltiin viime talven toppatakkia joka olikin oikein sopiva. Kerran jo myynnissäkin takki ollu, hyvä etten myyny halvalla eteenpäin. Hyvä näin, koska tykkäsin viime vuoden takista paljon enemmän kuin tästä uudesta. Mekoista vain yksi kelpas mulle ja annoin Lilian valita siitä värin, tumman sinisen halus. Uudet pussihousut löyty, rohkeella kukkakuosilla. Paitoja oli paljon ihania, mutta niitä ei nyt tarvittu ja haluan tilata Gugguulta pari ph paitaa.

Lilian toppapuku oli täysi arvoitus, mutta pompin puku säväytti sen verran, että laitettiin se tilaukseen. Heidän puvussa on todella hyvät ominaisuudet  (mm. vesipilari 10 000mm) ja kestävää ja lämmintä. Oon todella tarkka ulkovaatteista ja maksan ominaisuuksista. Viime keväänä "salaa" syynäsin Lilian tarhakaverin pompin toppapuvun, koska halusin nähdä miten kestäny. Se puku oli koko talven käytössä eikä aluksi sitä lunta oikein ollu ja en löytäny siitä käytönjälkiä. Nyt aloin miettimään, että apua jos ne onki vaihtanu puvun samanlaiseen uuteen kesken talven :D. Paljon pukuja kehuttu ja edullisen hinnan vuoksi, lähdin mielellään kokeilemaan. 

Testaukseen lähti myös microfleece välipuku Lilialle. Meillä on aina ollu villaa välissä enkä nuista fleeceistä oo tajunnu. Lilian villapuku siirtyy Peetulle, joten Lilialle tarvi uutta. Edustajan kehumana lähdin tuota testaamaan ja katsotaan toimiiko niinkuin villa. Voihan se olla, että se uusi villapukukin Lilialla talven myötä hankitaan.

Sukkiksia, collari, hiuspaketti ja mulle huivi lähti vielä tilaukseen. Peetulle löyty vain toppatakki. Oon nykyään tosi tarkka ja ostan vaan ne vaatteet, jotka oikeesti miellyttää kaikilta osin. Paljon jäi ihanuuksia, mitä Lilialle olisin voinu ostaa. Varmasti vielä myöhemmin tilaan jotakin paitoja. Kannattaa ihmeessä lähtee livenä tsekkaamaan pompin vaatteet. Pääsee tunnustelemaan ne ihanat matskut. Paljon vois ostaa vaan tuntuman perusteella.

Tykkään itse pitkää kutsut, että pääsen leipomaan ihania kakkuja. Tykkään myös että meille tulee vieraita ja ompahan syy siivota kunnolla. Vaikka oli tosi raskaita ja kipeitä päiviä ja viikkoja takana, odotin kutsuja kovasti. Läheiset kyseli, että eikö pitäs perua ja jaksanko. Mutta laskin kaiken kahdelle päivää ja tiesin saavani päivästä paljon.

Suolasena meillä oli tarjolla hunajakana salaattia mansikoilla, melonilla sekä fetajuustolla. Kasvis- ja tonnikalapiirakat. Makeiksi lähdin kokeilemaan ihan uusia tuttavuuksia. Maidoton mansikkakakku sekä pätkiskakku. Molemmat aika omia variaatioita enkä sen vuoksi vielä reseptejä voi laittaa. En tiedä oliko koostumuksissa vikaa vai liia lämmintä talo vai molempia, kun molemmat kakut levis. Mutta maut oli hyvät ja todellakin testaan uusiksi, että saan tännekki joskus teille reseptit.

Iltaa jatkettiin vielä Sonjan ja Nooran kanssa. Oli ihanaa nähdä ilman yhtään lasta ja rauhassa. Liian lyhyeksi vaan jäi ilta, mutta ihan hyvä oli päästä ajoissa nukkumaankin. Lilia lähti Mamman mukana Vaarilaan ja Ville ja Peetu oli Villen vanhemmilla. Kotiutuivat kuitenkin yöllä kahdelta, kun tissi-ikävä kävi liian suureksi.

Ihana päivä ja ilta oli <3 Kiitos edustajalle sekä ihanille vieraille ja ystäville! <3

Miten teillä nukutaan?

Uni, se elintärkeä asia! Uni, mikä on kaikille tärkeetä ja sen puute on vaarallista. Äitiyteen kuuluu pätkäyöt, heräämiset ja väsymys. Mutta millon se on liikaa, millon asialle pitää tehdä jotakin?

Tänä aamuna herääminen oksetti. Mietin, että oonko edes nukkunu. Oon menny Peetun kanssa lapsentahtisesti, luonnollisesti ja helpoimman kautta. Eli perhepeti sivuvaunulla ja tissille pääsee aina. Uskonu ja luottanu, että lapsi ja vauva tietää, miten toimia. Pääsääntöisesti ollaan nukuttu hyvin. Toisin sanoen kaikki muut nukkuu täydellisesti paitsi minä. Parhaimmillaan Peetu heränny kahdesti yössä, mutta huonoimmillaan, mitä nyt on menny yli kuukausi putkeen, menee lähes koko yöt tissi suussa. 

Mua ei oo haitannu yöheräämiset, koska ne kuuluu vauva vuoteen. On ollu helppoa imettää vieressä/lähellä nukkuva vauva/lapsi. Kaks kolme heräämistä yössä ei oo ollenkaan pahoja. Varsinkin, kun nukahdan aina nopiasti uudestaan. Multa on kyselty meidän öistä ja ihmeteltu sekä kauhisteltu, miten jaksan heräämiset. Mutta ei ne oo ollu ongelma. Yöimetykset verrattuna pullorumbaan on todella helppoja. Mutta näköjään oli pakko alkaa myöntämään, että kyllä tämä luonnollinen lapsentahtinen imetyskin voi käydä raskaaksi.

Tasan kahdesti vain (jos en aivan väärin muista) Peetu on huutanu yöllä. Itkeny niiin, että pitäny nousta ylös sängystä hyssyttelemään ja rauhoittelemaan. (Tähän ei lasketa niitä kolmea yötä jolloin ollu osaksi yötä musta erossa). Meillä heräilyt tarkoittaa siis, että tissi vaaditaan suuhun ja se on siinä. Mutta kun se on nyt menny siihen, että tissillä käydään jopa viiden minuutin välein. Välillä menee ite takaisin sänkyynsä ja kohta herää kiljumaan "anna"! Tissi suuhun ja taju pois alle minuutissa. Tämmöstä saattaa olla pari kolme tuntia. Sitten voi nukkua vajaan tunnin, joko tissi suussa tai ilman. 

Oon öisin niin sekasin, etten tarkkaan tiiä miten ne menee ja kelloa ei kannata edes kattoa. Muistan, kuinka oli aika jolloin Peetu heräili eikä halunnu maitoa, mutta väsyneenä vaan tyrkytin tissiä. Tovin jälkeen saatoin hoksata, että ei se halua maitoa. Mutta nyt mietin, että ajoinko tällä tyrkytyksellä tilanteen tähän. Että aina kun herää, pitää saada se tissi suuhun.

Iltaisin yleensä Peetu ei edes nukahda tissille, mutta yöllä sen vaatii. Ajattelin, että tämä tissi suussa nukkuminen on vaihe ja osittain johtuu päiväkodin aloituksesta. Mutta meneekö tämä millon ohi? Pitääkö tälle ite tehdä nyt oikeasti jotakin? Kauanko jaksan? Sana unikoulu ei kuulu mun sanavarastoon. Ei ei mitenkään päin. Gordonin pehmeä unikoulukin kauhistuttaa. Mun ajatus on, että lapsi itse tietää miten pitää toimia. Mutta pitääkö mun nyt luopua tästä ajatuksesta? En millään haluais! Mutta tosi asia on, etten oo kahteen vuoteen nukkunu yhtään täyttä yötä ja noin puolentoista vuoteen en edes viittä tuntia.

Paljon sekavia ajatuksia sekavasta päästä. Vielä ei ollu pahassa pisteessä, mutta millon se tulee vastaan, sitä pelkään. Ristiriitaisia tunteita.

P.s. Kuvat puhelimen galleriasta löytyneitä  reissu unia ❤️

Voihan hengitys

Hengittäminen. Ilman sitä ei voi elää. Automaattista. Huomaamatonta. Mutta niin vaikeaa. Yksinkertainen asia kääntyy aivoissa nurin kurin.

Fysioterapiassa keskityttiin maanantaina vain rentoutumiseen hengittämisen kautta. Luulin osaavani hengittämisen jo, kun keväällä tein siinä läpimurron. "Sisäänhengityksellä ajattele hengityksen virtaavan varpaisiin ja ulos hengityksellä päästä irti.." Siis häh, kun hengitän sisään vedän hapen kaikista soluista pois ja ulos hengittäessä se leviää koko kroppaan. Eiku, miten se meni? Noin se mun päässä menee eikä se käänny.

Kun hengittän syvään, oikein tunnen kuinka imen jokaisesta solusta kaiken hapen. Mielikuvaa en vaan saa muutettua. 

P.s. Eilen oli lähes kivuton päivä, liekkö teippaus auttanu.

Se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta

Keväällä vointini alko kohenemaan mahtavasti. Tunsin itseni omaksi itsekseni. Sellaiseksi kuin olin kuustoistavuotiaana ennen kolaria. Suunnitelmia tulevaisuudelle ja kerranki tuntu, että voisin niitä oikeasti saavuttaa. Tohkeissaan mietin homeopaatin uraa ja heitin ääneen lääkistä. Vaikka lukio on käymättä, se tuntu vain pieneltä hidasteelta.

Odotin syksyä innoissaan. Lasten päiväkodin aloitus ja mun matka työkkäriin. Intoa täynnä ja tuhat ideaa. Työkkärissä sain kuulla mahtavista mahdollisuuksista palkkatukineen. Jotakin hyötyä vammasta. Jo seuraavana päivänä soitin, että etin työkokeilupaikan ja lähen kokeilemaan. Pelotti toki oonko valmis, mutta innosta puhkuen.

Sitten alko oudot erilaiset pääkivut. Yhtäkkiä pää täynnä painetta. Niinkuin poskiontelon tulehus, mutta kokopäässä. Niska tulehdus tilassa, takaraivoa pitkin nousi paineen tunne, joka tuntu poskipäissä ja silmän takana. Aivoja pisteli. Jokainen askel viilsi aivoja, pään liikuttaminen viilsi ja kumartumista ei uskaltanu edes miettiä. Kun makas aivan paikoillaan ja mieluiten hengittämättä tarpeeksi kauan, niin se loppu. Näitä tuli viikon aikana noin jokatoinen päivä.

Perjantaina 21.8. menin fysioterapiaan ja sanoin, että oot laittanu nyt jotkut nesteet mun päässä sekasin. Olo on kamala ja koko ajan kipiä ja painetta pää täynnä. Tehtiin testejä ja tuli jotakin löydöksiä ja positiivisiä tuloksia. Jotakin häikkää siellä on.

Siitä perjantaista lähtien eli reilu viikko, joka päivä on ollu järkyttävää kipua. Kipua, jota mulla ei ennen oo ollu. Aamulla herään hyvässä olossa ja ehdin alotella vaikka ja mitä, kunnes yhtäkkiä se iskee. Se voi nousta tunnissa, puolessa tai kahdessa, siihen pisteeseen että voin vaan maata paikoillaan mieluiten hengittämättä. Kun nukahdan ja herään, kipu on puolittunut. Ja kahden kolmen tunnin päästä poissa. Ja seuraavana päivänä uudestaan.

Oltiin mökillä ma-to. Keskiviikkona oli taas aamulla aivan loistava olo kaks tuntia. Sitten se alko nousemaan vähän. Lähdettiin metällä käymään koko porukalla, kuoppaista mökki tietä pari kilsaa ja kipu oli huipussaan. Tuntu kuinka aivot hyppis pikkukivien päällä ja silmistä piikkejä. Kulmakarvojen kohdalta päätä halki. Pysähdyttiin juoksuttamaan koiraa ja kipu tasaantui hieman. Takasin ajellessa kipu nousi vaan pahemmaksi. Mökille tultaessa suoraan sänkyyn. Samaan aikaan fysioterapeutti soittaa ja kun kuulee voinnin käskee päivystykseen. Oltiin 160km päässä. Päätän koittaa nukahtaa, samalla miettien että oisko tässä oikeesti hätä. Ja kun kipu vieläkin nousee, voisin vaan itkeä, mutta kun se sattuis vaan lisää, mietin että kuolenko tähän? Pittääkö kohta soittaa oikeesti Sepe? Sitten nukahdan.

Silti mää hymyilen. 

Herään ja kipu on poissa! Nousen ylös ja kävelen vähän, kipu palautuu hieman. Kello kuus illalla olin täysin kivuton!

Torstai aamuna pakkaan nopeasti kamat ja teen aamuhommat, sillä tiedän että kohta se iskee. Ja niin se iski 1,5h heräämisestä. Kauhulla mietin kotimatkaa. N. 15km mökkitietä ja loput asfalttia. Ja vaikka tiesin, että ajetaan suoraan terveyskeskukseen olisin voinu itkeä ja huutaa koko matkan. Silmät kiinni, kyyneleet valuen koitan keskittyä ja toivoa mahdollisimman tasasta tietä.

Terveyskeskuksen lääkäriltä olisi kannattanu varmistaa pätevyys. Tiesin itse enemmän kuin hän. Olisi pitänyt hyväksyä "jännityspäänsärky, ota Buranaa" ja lähteä kotiin. Kun vaan istuin hiljaa, sano "laitan sut neuronpäivystykseen!" Kysyin tietääkö se neurologi jotakin mun niskoista. Sain vastauksen, että laittaa lähetteen. Ok!

Nina haki mut ja lähdettiin oyssiin. Päästiin nopeasti eteenpäin ja lääkärille. Selvitin, että tiedän itekki olevani väärässä paikassa ja lääkettä en tullu hakemaan vaan jatkotutkimuksia! Sain kuitenki lääkettä ja erittäin hyvää hoitoa. Mahtavia sairaahoitajia, etenkin ne miespuoliset! Kipu saatiin pois, no olinhan sen saanu joka päivä itekki pois. Jatkot "soita huomenna terveyskeskukseen ja pyydä lähete fysiatrille tai ortopedille sekä röntgeniin". Jos mut olis laitettu suoraan oyssiin oikeelle lääkärille, ois vältytty tältä. Parasta, että ne mun paperit nyt kattoo siellä terveyskeskuksessa se sama ammattitaitoinen lääkäri.

Perjantaina en edes ehtinyt kun nousta, niin kipu oli jo kasi ja tunnin päästä makasin sängyssä liikkumatta. Mutta kello kuusi järjestin lastenhuonetta uusiksi kivutta.

Tänään nousin ylös ja äkkiä suihkuun, että ehdin käydä ennen kivun alkua. Oli myös pakko lähteä ostamaan Peetulle kengät. Oltiin ajettu ehkä 3km, kun kipu oli kasissa. Kauppareissu meniki sitte aikamoisesti keskittyen. Ja kotimatka oli tuskaa. Suoraan sänkyyn ja toivoen nopeaa nukahtamista. Mietin, että pitäskö kohta soittaa ambulanssi, kun sattuu aivan liikaa. Sitten nukahdin. Tänään kipu ei oo helpottanu vielä ollenkaa. Kahden tunnin unien jälkeen oli kyllä seiskaa ja neljältä oli jo vitosta, mutta siihen se sitten on jääny.

Mun piti alottaa työt! Mun piti olla paremmassa kunnossa kuin ikinä. Yhtäkkiä oon tilanteessa missä olin monta monta vuotta sitten. Jokapäiväinen uusi kipu. Uusi tuntematon kipu, johon ei oo lääkettä. Oi miksi tämä pitää käydä uusiksi läpi?

"Mut vaikka mä uskon ihmeisiin, en taikoja tehdä voi. Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy. Vapisen niinkuin jokainen, ihminen, kuolevainen. Kuolevainen!"

P.s. Kirjoteltu kivussa sängyssä puhelimella ja vähä viilattu koneella, minkä jaksoin ja pystyin.

Mustikkahyve

Kaapissa rasiallinen tuoreita mustikoita ja halu tehdä jotakin muutakuin perus mustikkapiirakkaa.

Mustikkahyve

Pohja

100g voita

1dl sokeria

2 keltuaista

2,5dl gluteenitonta jauhoseosta/vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Täyte

N.250g mustikoita

Sokeria sopivasti 

Marenki

4 valkuaista

1dl sokeria

Valmistus

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset hyvin vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe yhteen. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan. Painele taikina vuokaan. Nosta hetkeksi jääkaappiin.

Sekoita mustikoiden sekaan sopivasti sokeria. Jos käytät pakastemustikoita, voi ripaus perunajauhoja olla tarpeen. Kaada mustikat pohjan päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 15minuuttia.

Vatkaa valkuaiset ja lisää sokeri kolmessa osassa sekaan. Vatkaa marenki kovaksi vaahdoksi. Marenki on valmista, kun kulhon voi kääntää ylösalaisin. Laita marenki pursotinpussiin ja pursota paistetun piirakan päälle. Paista n.8min uunissa, kun näyttää hyvältä!

Piirakan kruunaa vaniljakastike tai sitten ei. Oman maun mukaan!

Hiljaista ja hulluna kaikkea

Kolme viikkoa arkea takana, hurahtaen. Päiväkoti elämään ollaan saatu laskeutua hitaasti ja varmasti. Vaikkakin aika raskaasti. Yksi alottaa kiukuttelun aamulla, toinen jää itkemään äidin lähtiessä ja äiti lähtee raskain mielin päiväkodilta. Päivä menee lapsia miettien, miten siellä pärjätään. Iltapäivällä kiireellä hakemaan ja vastassa on onnelliset lapset, joiden päivä menny päivä päivältä vaan paremmin. Eiköhän tähän pikku hiljaa totu.

Välillä nukahtaa ruokapöytää ja välillä kotimatkalla jo, raskasta on pienelle.

Peetun iho räjähti ihottumalle taas juuri ennen päiväkodin aloitusta. Oli pienenä koko selkä ihottumalla, joka sitten rauhottui pyykin pesuaineen vaihdoksella. Seurailtiin, mutta niska, leuan alus ja selässä pari länttiä vaan paheni ja alkoi raapiminen. Eikun taas maito ja viljat pois. Ollaan niiden kans venkslailtu, kun aina tuo iho oirehtii myös niistä. Mutta ei alkanu rauhottuun ja hoksasin yhtäkkiä mökillä, että ostin Lidlistä uutta sensitive pyykinpesuainetta. Siinä oli kaikenmaailman allergialiitot ja juotsenmerkit, joten oletin että tietenki sopii.

Onneksi sattu nämä helteet, niin pyykin pesu meni leikiten. Kyllä tympäs kaapista puhtaat laittaa uusiksi pesuun. Nyt kokeilussa Erisan ja heti rauhoittu vähän. Oon rasvaamista vastaan, koska joku syyhän siihen ihottumaan on. Ei se rasvaaminen oo ratkaisu. Mutta nyt piti jo alkaa rasvaamaankin, ettei raavi verille. Äsken sain huomata, että iho näyttää jo paljon paljon paremmalta. Pesuaineen ja maidon+viljojen lisäksi ollaan vältetty maissia, kun se on atoopikolle myös kuuleman mukaan myrkky.  

Mun mieli niin järkkyy noista ihottumista ja sairastamisesta. Tulee totaallinen epäonnistumis fiilis. Vaikka eihän se mun vika oo, mutta kun äitinä pitäis pystyä ne välttämään. Toki on hyvä sairastaakkin välillä, että vastustuskyky kasvaa. Toisaalta, kun harvemmin kunnolla lapset on kipeinä, niin ne flunssatki tuntuu pahoilta.

Ihanat kesäilmat saapu vihdoin tänne meillekki. Ollaan oltu pihalla illat ja syötykin siellä. Ei raski nyt tuhlata hetkeäkään sisällä.

Peetu osaa kävellä oikein hienosti, mutta se uskallus puuttuu.
Nyt pari päivää kävelly vähä pitemmästi itekseen.

Lilia elää laulaen

Tuntuu, että pää aivan pyörällä syksyn tulosta. Miten voi muistaa kaiken, mitä pitää muistaa? Tulee kaikilta merkeiltä syysmallistot, ihanaakin ihanempia lastenvaatteita. Vielä kun sais lottovoiton! Pitää päivittää vaatetusta ja varusteita. Kaikkea ihanaa. Valikoimaa liiaksi asti. 4.9. tulee Gugguun aw´15 myyntiin, sitä odotan eniten. Ja 5.9. pidän Pomp de Lux kutsut kotona.

Nyt koitetaan laittaa taloa kuntoon, kun ollaan jo asetuttu. Alkaa jo suunnilleen tietävän, mitä haluaa mihinkin. Lilia halus siirtyä nukkumaan lastenhuoneeseen, joten meijän makkari alko näyttää jo vähä paremmalta. Ei oo vaan sänkyä sängyn perään. Nyt kattelen sivusilmällä kerrosänkyjä, että pääsee Peetukin sitten joskus sinne.

Onnellinen neiti Sointun synttäreiltä palanneena Viileä Venla lasit kädessä

Tänne ylälauteelle kiipeen muuten aivan heti, jos ovi on auki!

Serkuskyydillä Vaarilan puistoon. Jätkät! <3

Mulla vaihtu fysioterapeutti, kun Ulla oli sitä mieltä ettei enää pysty antamaan mulle tarpeeksi. Ja hyvältä vaikuttaa tämä uus, Jyrki. Samalla tyylillä jatketaan, mutta syventäen ja nyt aletaan päästä kunnolla hommiin, kun Ulla eka korjas asennot. Vaikka aivan iisisti ollaan alotettu, niska tuntuu tulehtuneelta ja kipiämmältä. En kyllä ymmärrä, miten vois varovaisemmin mitään tehä. Höllätään fysio käynnit takas kerta viikkoon ja muuten treenaan kotona ahkerasti.

Ensimmäiset työkokeilu hakemukset on nyt lähetetty. Jännittää kyllä hulluna, että onko musta vielä töihin. En halua enää takas saikulle, ei kiitos takapakkia. Pitää toivoa parasta, että pystyn siihen. Tavotteet on korkeella! Ootan niin innolla, että pääsen töhin. 

Peruin tänään botuliini pistos hoitoajan. Kerta ollaan päästy fysioterapialla näin hyvään vauhtiin, en halua sekottaa sitä myrkyillä. Ja tämä lääkkeetönhoito on mun unelmaa! Toki siinä tukemassa on homeopatia, mutta sieltä ei tuu niitä myrkkyjä.

Olis varmaan kamalasti vielä asiaa. Pää käy niin ylikierroksilla kaikesta. Oon päässy taas vähän vauhtiin ja unelmat kasvaa. Paljon on kaikkea. Joten postaukset saattaa viipyä, mutta kyllä mää kirjottelen. Kunhan nyt tässä päästään tähän arki rytmiin ja kaikki rullaamaan.

Vielä loppuun kuvia mökiltä. Ilmat vaihteli, niin että sai olla välillä välikausikamppeet ja sitten välillä pysty uimaan altaassa auringon paisteessa.

Peetu söis mansikoita vaikka kuinka.