2. Hääpäivä

Ollaan oltu nyt kaks vuotta naimisissa! Hullua, kuinka aika menee nopiaa. Mulla on ollu kaks vuotta maailman ihanin mies ja ite oon ollu toivottavasti edes melkein yhtä ihana vaimo. Edelleen sitä rakastuu joka päivä lisää ja päivänkin ero kasvattaa ikävää, saati viikko!

Olin aina unelmoinut häistä ja jotenki ne häät oli ainoa mun haave ja asia minkä haluan elämässä toteutuvan. Oli paljon suunnitelmia, mitä kaikkee haluan. Talvihäät oli ihan ehdottomat. Onneksi Villeki tykkäs ideasta. Helmikuu oli mun hääkuukausi, mutta Lilia yllättiki meijät tulollaan joten siirrettiin kuukaudella ettei liian pian Lilian syntymän jälkeen oo.

Vieraslista ei ollu mikään iisihomma. Talvella isoja hääpaikkoja ei oo, joten otettiin isoin mikä löydettiin ja kelpas mulle ja sen mukaan alettiin sitten karsimaan. Ystävä vinkkas hyvän keinon "kutsutte ne kelle voitte mennä kyllään tuosta noin vaan" ja se oli hyvä ja toimiva. Kaikkia sukulaisia ei kutsuttu järjestyksessä vaan siksi, että on iskän tai äitin serkku, jos ei edes tunnistettais törmätessä. Kutsuttiin ihmisiä ketkä haluttiin meidän häihin, oli sitten serkku, täti, naapuri tai äitin kaveri. Mutta karsimalla sai karsia, että mahuttiin.

Äääh mun piti tehä tästä nopiaa postaus ja nyt tää alkaa pursuileen. Mua harmittaa kun en saa tähän kaikkia kuvia mitä haluaisin vaan kuvat on otettu mun facesta. Ehkä mää kirjottelen joku päivä pitemmästi ja laitan sitte enempi kuviakin.

Tässä muutama kuva meidän päivästä! Ilman kuvia en muistais paljoa, koska olin pienoisessa paniikkikohtauksessa ja jouduin käymään ambulanssilla päivystyksessä hakemassa vähä helppiä. Suosittelen jännittämään etukäteen ja käsittelemään pettymykset, ettei kaikki purkaudu tärkeänä päivänä ja kroppa petä. Jännitin siis alitajuisesti ja muutamat pettymykset, mm. hääkakku hajos kun haettiin se enkä pystyny käyttää korkkareita, ohitin liian helposti.

Panosta hääkuvaukseen! Meillä kuvauksesta vastas Valokuvaus Marko ja Katri.

Häämeikki tehtiin Make up Storessa ja kampaus Merlessä.

Meikin ja kampauksen jälkeen pukeuduin Vaarilassa. Lilia pieni morsiusneito lähes 5kk.

Oulujoen kirkon morsiushuoneessa aivan paniikissa

Ja nyt tuli itku! Mulle oli tosi tärkeetä, että iskä saattaa mut. Muuta en voinu ajatellakaan.

Jännitin tätä pusua eniten koko häissä. Oon ihan pienenä jo miettiny, etten voi mennä naimisiin koska en pysty pussaamaan siellä alttarilla. Harjoituksissa kysyin papiltamme Vähikseltä (Juha Vähäkangas) onko pakko, kun en mää muista milloin ja ei antanu jättää pusua pois. Kuten kuvasta näkee, hyökkään äkkiä pussaamaan, kun hoksaan että nyt.

Veljeni Juuso toimi meijän kuskina. Haaveilin hevoskyydistä. Matka kirkolta hääpaikalle oli liian pitkä hevoskyydille. Sitten mietittiin, että Juuso vie meidät jonnekki ja sieltä mennään hevoskyydillä hääpaikalle, kun vieraat on päässy sinne eka. Mutta talvi ja mahdollisuus kovaan pakkaseen, vajaa 200 vierasta ulkona odottamassa, niin ei se onnistunut. Seuraava toive oli valkoinen mersu isolla tähdellä, nooo saatiin me se mersu kuitenki ja hyvä kuski! Tuo rekkari harmittaa, Juuso sano hääpäivänä, että siihen olis voinu teettää oikeen rekkarin omilla merkeillä. Muistakaa te muut se! Ei siis siinä paperisia vaan ihan oikee on kuulema mahdollista.

Tämä suunniteltiin tarkasti valokuvaajien kanssa. Halusin että vieraat näkyis jossain kuvassa kunnolla ja halusin tämmöisen pusukuvan. Tosi loogista kun sitä alttaripusua jännitin. 

Riisiä kun ei saanu heittää ja isoja sädetikkuja ei löydetty, niin mentiin saippuakuplilla ja kivasti näkyy kuvissa.

Rakas ystäväni Sonja oli kaasoni ja piti myös huolta Liliasta. Hoiti Liliaa myös hääyömme.

Hääkakku joka hajos viimeisessä mutkassa. Ottakaa kakku aina paikalle tuotuna! Alin kerros puuttuu ja vähä halkeilee. Kakun päälle piti tulla vanhempieni hääkakun koriste, mutta yllättäin äiti oli laittanut sen liian hyvään talteen eikä sitä löytynyt.

Minä polkasin, ihan varmasti!

Hääpaikka oli lääkiksenkiltatalo Valhalla Nallikarissa. Piti laittaa myös seisomapöytiä, että mahduttiin. Tanssilattialta siirrettiin pöydät illalla pois. Seinällä olevat taulut tapetointiin piiloon ja kattoon tehtiin kelopuista, joita kesällä ison mahani kanssa rämmittiin milloin mistäkin, valokoristeita. Kukkia en halunnu kuin pöytien päässä olevat tulppaanit. Tuikkuja ja lasitimantteja oli pöydän keskellä olevan tapettikaitaleen päällä. 

Iskän puhe sai kyyneleet valumaan. Tässä kohtaa tajusin unelman oikeesti toteutuneen ja samalla huomasin katselevani tilannetta ulkoapäin ja kroppa alko pettää.

Morsiuskimppuni oli juuri sellainen kuin olin selittäny. Loistavaa työtä, palvelua ja laatua saatiin Haukiputaan kukka ja Hautauspalvelut -liikkeestä. Suosittelen! Saatiin kaikki kukat(morsiuskimppu, heittokimppu, joka unohtu kirkkoon, vieheet x5, rannekukat x4, tarjoilupöytien ja ruokapöytien) siihen hintaan mitä monissa paikoissa pelkkä morsiuskimppu maksaa.

Äiti oli järkännyt meille yllätykseksi taikurin, joka teki lähitaikoja vieraille sekä tietenki meille sekä pari isompaa kaikille. Taikuri Henri Kemppainen oli aivan huikee! Ei mitään pikku silmänkääntötemppuja.

Halusin ottaa ystävieni kanssa kuvan. Kuvaan halus myös serkkupojat ja iskähän menee myös ystävästä.

Meijän perhe. Essi oli toinen kaasoni ja viimesillään odottaa Eepiä.

Jännittävää ja hauskaa, olo taikurin show!

Lauran sylissä peltorit korvilla oli Lilialla hyvä nukkua.

Myös Lilian kummitäti "melkeinkuinsisko" Sanna pääsi viihdyttämään meitä Henkan kanssa. Show oli uskomaton!

Musiikista vastasi Anne-Mari Ranta laulaen kosketinsoittajansa kanssa. Hän lauloi myös kirkossa meille. Hää valssi tanssittiin yöllä, kun olin tullu takasin päivystyksestä. Morsiamen ryöstö tapahtui siis ambulanssilla ja parisen tuntia olin vissiin poissa.

Ilotulitus oli yks minkä halusin välttämättä ja ilotulituksen paukkuessa makasin pitkällään pukuhuoneessa Villen ja parin ystäväni kanssa odottaen ambulanssia. Pauke kuultiin ja ihana Selja kuvaa meille ilotulituksen. Kova hurraaminen kuului myös ja kuulema oli parempi kuin Oulun kaupungin tulituksen koskaan. 

Kuvia puuttuu Villen valmisteluista, vieraiden vastaanottamisesta punaisella matolla, narikka-vieraskirja -ideasta, ruuista, valokuvauspisteestä ja häävalssista ainakin. Kunhan ehdin ja saan aikaseksi teen toisen postauksen ja kysyn villeltä niihin kuviin luvat.

Valokuvat siis Valokuvaus Marko ja Katri. Suosittelen heitä lämpimästi. Kävivät meillä lauantaina kuvaamassa lapsia ja Lilian kuvasivat 10kk iässä. www.markojakatri.fi

P.s. iPad postaus bloggerin appsilla, joten kuvat saattaa olla miten saattaa olla miten sattuu. Kuvat on meidän, joten ethän kopioi niitä ilman lupaamme! 

Flunssaa, reissutöitä, uhmaa..

Nämä blogipostaukset ei oikein etene, kun mahdollisuudet kirjotella on puhelin tai iPadi. Sunnuntaina herätessä, mietin että nousen aamupalalle ja rauhassa kirjottelen postauksen aiheesta, jota en enää muista. Keittiöön päästessä tajusin, etten taida alkaakkaan näpyttelemään pädillä tai puhelimella ja niin se jäi. Otin puhelimen leivän kaveriksi ja nostelis fbkirppis myynti-ilmotuksiani.

Meille saapu viime viikolla ihana flunssa. Alko Lilialla ja Peetulla rään valumisella ja lämmöllä. Tai oletettavalla lämmöllä, ei me mittailla turhaa, kun mitäpä sillä tiedolla tekee. Hyvin sen omalla kehollakin tuntee ja lapsen voinnista näkee. Torstaina kun olis ollu neuvolaan meno, mittasin molemmilta ja 38 hipo, mutta illalla lilialla oliki 39,1 ja siitä vaan kuumeni, mittaamatta epäilin olevan 40. Kahtena iltana nosti kuumeen korkeelle ja sillon huomas Liliastaki, että vähän on pipi. Mutta päivät sitte meni sellasella meiningillä, että ei iha heti sairaaksi uskonu.

Lauantaina juhlittiin Villen valmistujaiset, meijän sähköputkimies ❤️ Sai oppisopimuksen vihdoin pakettiin ja nyt on sit paperit ja 6vuotta alalta työkokemusta. Eli lisää opiskelua tiedossa..

Nyt on sitten koko perhe kunnolla flunssassa. Tämä yskä on aivan järkyttävää ja olo kamala! Villen piti lähtee jo tännää viikoks pois, mutta tuliki vielä yöksi kottiin. Vois olla saikkuviikko tarpeen, mutta kun on se tärkee koulutus. Huomenna lasten kans koitetaan päästä homeopaatille, että saahan voitettua tämä tauti. Ei kiitos mitään jälkitauteja! Mulla kylläkin jo tuntuu poskionteloissa. 

Meijän tempperamenttinen neiti on alkanu laittaan vastaan lähes kaikissa asioissa. On vähä vissiin rankkaa, kun ollaan muutettu ja nyt ollu viikon mun kanssa kotona ja kipiä ja joku läheisyys tankkauski ollu jo viikko tolkulla. Raivokohtaukset on vaan ihan kamalia ja kyllä siinä on aika hukassa. Vaatteiden pukeminen, vaipan vaihto, potta ei siis kuulu tällä hetkellä kuvioihin, ulos lähteminen, vaatteiden riisuminen, hampaiden pesu, leikkiminen, oikeestaan kaikki voi laukasta raivon. Lauantaina raapi mun käden verille ja tänään Peetu sai vähän liikaakin osumia. Ja Peetu alkanu oppimaan vähä liikaa Lilian toimintaa, kun huitoo takasin raapien tai lelulla lyöden.

Hampaiden pesu aiheutti meillä taas pienen kohtauksen ja saa olla tarkkana, ettei Lilia vahingoita ittiään. Hampaat oli pesty ja mentiin Peetun vaippaa vaihtamaan. Yhtäkkiä Ville sanoo, että Lilialla on pää auki, hiukset veressä! Kumpikaan ei muista, että Lilia ois tosiaankaan mihinkään voinu lyyä päätä. Annan Peetun Villelle ja otan Lilian syliin. Paniikissa alan varovasti katteleen päätä. Olo mulla jo todella heikko ja oksettaa ja tuntuu että taju lähtee. Hoksaan heti, että ei oo kuin pieni kohta märkä. Katon tarkemmin, että nirhauma vaan. Olo aivan kamala jo ja hetken hengittelen, enkä kato haavaa. Sitten alan uusiksi kattomaan ja mietin, että miten haisee niin mansikka. Se oli HAMMASTAHNAA!!! HUH helpotus, mutta eipä se olo kovin nopiaa helpota.

Ollaan tosi hyvin saatu suojattua aina Lilia, ettei oo lyöny ittiä mihinkään ja säikähys oli aivan järkyttävä. Vaikka tiesin, ettei iso hätä oo, kun verta ei valu, niin sana veri saa mut paniikkiin. Tästä taas nousi mieleen, että mitä sitten jos ja kun sattuu oikeesti joku haaveri?! 

Viime kesänä Lilia veti Vaarilassa sitterillä ympäri, leuka portaaseen ja aivan kamalaa jälkeä. En ollu kovin hyvässä hoitokunnossa. Pidin huutavaa Liliaa  sylissä ja en uskaltanu kattoa onko koko naama auki. Mamma sitten kurkkaa ekana ja totes, että suusta vaan tulee verta. Tutti pelasta ja huulesta tuli vaan vähä verta ja leuka meni alta mustaksi. Se oli silti mulle liikaa ja maattiin sitte Lilian kans yhessä lattialla ja mulla jalat ylhäällä, ettei taju lähe. Sillon taas hetken mietin ja pelkäsin haavereita.

Nyt ne taas oli unohtanu, mitä kaikkee voi sattua lasten kanssa. Kaveri kerto viikonloppuna kuinka heidän pojalta oli auennu silmäkulma ja se piti liimata. Kauhuissaan kuuntelin ja kyselin, tuliko paljo verta ja mitä lapsi siihen. Hyi että! 

Ei auta kuin rukoilla, että säästytään haavereilta tai ettei niitä satu ainakaan mun ollessa yksin lasten kanssa!

Varmaan sekavin postaus ikinä. Sängyssä nokka tukossa, yskien ja aivastellen tätä kirjottelen. Peetuki heräs syömään jo eka kerran. 

Lauantaina meillä on valokuvaus. Samat kuvaajat jotka kuvas meijän häissä sekä Liliaa 10kk, tulee nyt kuvaamaan lapsia kun Peetu on 10kk. Ehkä joku perhekuvaki voitas ottaa. Vaatteet vielä vähä auki ja rekvisiitat.

Uutta Gugguuta ja saippuakuplia ainaski! Kunhan vaan saan hankittua tahraamattomia saippuakuplia, ettei saada vaatteisiin ikitahroja. Hoksasin myös, että Lilia tarvii mustat helmet ja mistä mää ne nyt alle viikossa saan. Kunnes muistin, että mulla on koristeena verhotangossa pitkät mustat helmet eli eikun askartelemaan. Valokuvaukset on niin ihania, mutta niin stressaavia.

Meijän 2v hääpäiväkin on ihan just täällä ja olin suunnitellu tekeväni kunnon hääpostauksen sen kunniaksi, mutta voi olla etten tässä flunssassa jaksa. Mutta katsotaan ;)

Vasemmassa kainalossa nukkuu Peetu ja selän takana ihan mussa kiinni tuhisee Lilia. Ja Lilian takaa kuuluu Villen kuorsaus. Tähän on hyvä nukahtaa. Hyvvää yötä! 💙

Uni kuvia viikonlopulta.

Itkuksi tarhassa

Vissiin vähä rankkaa tänä muuttaminen. Nukuttiin aamulla pommiin ja lopulta Lilia heräs herättelyn vuoksi huutaen. Huusi, potki ja raapi. Ja sitä kesti kauan. Hetken tauottua se jatkui pukiessa. 

Laitoin tarhaan viestin, että nukuttiin pommiin ja Lilia tullee puurolle. Pukeminen kesti meillä huudon vuoksi varmaan 20-30min. Ihana, kun Peetu pelkää Lilian huutoa eli molemmat itki ja huusi ja lopulta äitiki itki.

Selitin Lilialle että hengitä nyt vaan. "Emminä halua hengittää". Ookei! Seuraavaksi koitin "Rauhotu nyt rakas" "Emminä halua rauhottua" ja aivan hyberventilointi lähellä. Onko tämä joku uhman uus aste?

No vaatteet saatiin päälle laulaen ja hyvällä tuulella. Mutta missä autonavaimet?! Uus koti, laatikoita jokapaikassa eikä oikein järjestystä. Eikä avaimet ees mun jäljiltä. Lopulta ne löyty keittiöstä!! 

Seuraavaksi ulos ja hienoa, Ville peruuttanut auton liian lähelle peräkärryä, miten kaukalo sisään? No onnistu seki ja päästiin lähtemään.

Juosten tarhalle ja äkkiä vaatteet pois ja "Ei täällä ennää oo aamupalaa, varti yli loppuu". Koitin sopertaa, että "joo mutta laitoin viestiä, että myöhästytään.." Lilia kattelee ihmeissään tyhjää ruokalaa ja mää alan itkemään. Mietin, että otanko Lilian nyt vaan mukaan ja lähetään kotia syömään. Itkin ja itkin. Olin ihan hukassa. 

Sitten se sama hoitaja huomaa mun itkun ja tulee "Lähetään Lilia kattoon oisko keittiössä vielä puuroa tai syyä ainaki leipää" Lilia kattoo mua ihmeissää ja koitan selittää itkun läpi, että kaikki hyvin, mee syömään. Hyvillä mielin lähti syömään ja mää lähes juosten autoon itkemään.

Sama hoitaja soitti vielä perään, kun autossa koitin koota itteäni, että oli puuroa ja reippaasti hyvällä tuulella syö. Ja taas itkin. 

Ja nyt kirjottele tätä Lidlin pihassa, nyt ruoka ostoksille! 

Viisaudenhampaan leikkaus pelkopotilaalta

Olin tännää viisaudenhampaan poistossa ja esilääkkeen saatua kirjottelin vähän postausta. Annan olla sen siinä muodossa kuin oon kirjottanu.

"Esilääkitys vartti sit otettu ja pelko ei hellitä. Miten voikin pelätä hampaan poistoa näin paljon. Pelottaa ettei tuo rauhoittava tehoa ja kohta sattuu. Saattajaa ei oo ja pitäs pysyä tolkuissa. Vastaanoton valvovan silmän alla istun pyörivällä toimisto tuolilla. Kiva kuunnella täällä nuitaporaamis ym ääniä ja kuinka opettajat neuvoo oppilaita 😁 huh huh!

Liliaa ponnistaessa mietin olisinko mielummin hammaslääkissä ja en osannu päättää kumpi on pahempaa. Synnytyksestä jäi pelko ja sitä hoidettiin. Myös tätä pelkoa hoidetaan. Toinen synnytys meni paremmin vaikka kivut oli jotakin jäätävää. Viikko sitten poistettiin hammaskiveä ilokaasun avulla ja seki oli kamalaa. Nyt mietin että mielummin synnyttäsin kun olisin tässä. Vaikka kuinka Peetua synnyttäessä lohduttauduin, ettei sitä tarvi ennää ikinä tehä. Siitä sentään sai palkinnon. Nyt poistetaan viisuri jonka olemassa olosta ei oo ollu mitään haittaa.

Joko vähän heittäis päässä... Aika normi olo, ehkä.

Kohta puoli tuntia lääkkeestä ja nyt tuntuu että silmät vois laittaa kiinni. Mun selän takana on sermi ja siinä heti tutkimus huone, ylhäältä auki. Kuulen kaiken, kiva kuunnella esitietolomake kyselyä.. Täällä ei hirveetä yksityisyyttä oo. Iso tila täynnä pieniä koppeja, jotka ylhäältä auki. On siis opetus hammashoitola. Mun aika kuitenkaan ei oo mikään oppilastyö, jestas!

Hyviä kokemuksia kyllä täältä, kerran opiskelijan tutkimuksessa käyneenä leukojen vuoksi ja sitten opettaja tarkisti. Tämän hammaslääkäriopettajan ansioista pääsin aivovammapolille ja sain oikean diagnoosin. Oli ehkä ensimmäinen joka usko mun kivun kunnolla ja tajus ettei voi olla migreeniä tai leukoista johtuvaa pelkästään.

10:10 candy crushia pelaaminen onnistuu hyvin, mutta silmät meinaa jämähtää paikoilleen.

Pako kauhu alkaa iskee ja kurkkua ahistaa! Vähä ehkä nukuttaa 10:18. Pääkipu voimistuu.

10:26 ja vähä outo olo, saa nähä miten käy kun nousen ylös. Kohta olis aika ja tuntuu etten kestä, paniikki!!! Jos vaan nukkusin..

Nyt alkaa olemanaa aika huteraa. Huh huh!

11:20 oli operaatio ohi. Nyt autossa menossa kotia. Taluttaa piti autoon. Suu turrana, kieli turrana ja huulia ei oo. 

Aika kivutonta oli, mutta todella kova äänistä! Saapa nähä alkaako kivut kun puudutus laskee ja rauhottavan lääke loppuu. Päässä kyllä heittää ja tää päivä pitäs olla lepo ja jäätelö päivä.

Aiva pelko on älytön, mutta hienosti selvisin. Ilman keskeytyksiä ja hyvin antovat pitää suuta välissä kiinni.

Jos teitä pelottaa hammaslääkärissä käynti pyytäkää ilokaasu ja esilääkkeellä isompiin juttuihin. Ja ikinet voi esi puuduttaa ja sit vasta syvemmälle puudutetta. Näin niistä selvitään! :)

Tässä matkalla tätä kirjotan, kun vielä muistan. Hammas laitettiin moneen palasiin eikä sitä revitty ollenkaa. Äänet ja sellanen rouske tuntumus oli, mutta ei ne satu.

Tuntu tuntuu aivan turhalta tuo pelko, kun näin hyvin ja lähes kivutta meni. Tämmöisillä operaatioilla sitä pelkoa hoidetaan 😊

Vähä alkaa tuntuu nyt, että jos menis nukkumaan. Pakata ja muuttaa en nyt saa.."

Mahtavaa, että oon jaksanu kirjottaa, koska en muista kirjoittaneeni nuita ollenkaa. Paluu matkasta ei mitään muistikuvia kuin että nopiasti. Kipu oli päivällä herätessä aivan kamala. Kun sain uusiksi nukuttua ja heräsin, niin vähä parempi. Ei sais puhua. Heti kun suuta aukoo, niin kipu pahenee. Että kyllä tämä jälki kipu on pahempaan kuin itte operaatio.

Suuret kiitokset Aapistien erikoishammashoidolle ja Mikko Moilaselle! Ei kyllä mitään muistikuvaa miltä hammaslääkäri näytti ja montako muuta mua hoiti.

Ekan kuvan otin just ennen kuin operaatio alko ja mietin, että näytän ihan tavalliselta. Eli aika sekasin oon ollu. Toisen kuvan ottamista en edes muista. 

Puhelinpostaus 😊

Gugguuta ja Mini Rodinia

Peetulla alko käymään pieneksi Polarn o Pyretin jumpsuit, mikä oli muun aivan lemppari. Tosi ihana, kun sopivan ohkanen ja hyvin istuva. Pysty käyttämään jo vaikka oli iso, kun resoreita pysty kääntämään. Koko 68 meni meillä 62-74 vaatteita käyttäessä. Ja tietenkin tuo 68 oli isoin koko, niin piti alkaa toisen merkin jumpsuitin metsästykseen.

Peetu noin 3kk ja 8kk. Todella hyvä ja pitkä ikänen jumpsuit <3

Halusin yhtä ohkasen, että mennee hyvin puvun alle ja laadukkaan, että pyssyy hyvänä vaikka käyttäis kokoajan. Gugguun jumpsuit on ihana, mutta tykkään enempi että se on semmonen kevät/kesä/syksyn ulkoilu jumpsuit. Ei oikein tunnu hyvältä puvun alla. 

Mini Rodinilta löyty monta vaihtoehtoa ja annoi Villen valita, ite kun en osannu päättää ja Ville ei oikein osasta innostunu. Samalla ostin iha ekan Mini Rodinin vaatteen! 

Todella pitkään oon niihin tutustunu ja katellu, mutta ei ollu vielä oikein kuosit kolahtanu tai sitten hintaa ollu sen verran, että ei oo kuosi ollu tarpeeksi ihana. Mutta on muutamia, mitä käyn kyttäilemässä fbkirppiksiltä. Pinkki ja keltanen lumileo on ihana muunmuassa! Ja nyt picohaalaria kovasti harkitten Peetulle.

Kauan odotettu Gugguun keväänmalliston eka droppi tuli ja olin siellä 27 000 joukossa shoppaamassa heti klo 12 ja 12:04 oli vaatteet maksettu. Edellisen illan selasin kuvaston varmaan 50 kertaa miettien värejä ja mitä otan ja mitä kokoa ja mitä väriä vielä kerran. Ja värit oli paljon ihanammat livenä, kun ne lopulta saapu!

Lilia valkkas itelleen mintun hupparin paketin aukastua. Hups, ois vissiin pitäny kysyä ennen tilaamista minkä neiti haluaa. Sovitettiin sitten ensin Peetun vaatteet Lilialle ja hienosti 86 huppari ja baggyt meni, eikä ees näyttäny pieniltä.

Sitten ne Lilian omat ja tykkäs kyllä niistäkin. Kokoajan haluais ihanan hupparin päälle ja on ihanat vaatteet. Koralli ja Nude näyttää niin ihanilta yhdessä ja tuo nude oli tuhat kertaa ihanampi mitä osasin edes ajatella. Tuli nyt hieman valinann vaikeutta niihin trikoovaatteisiin.

Kiitti vaan Gugguug tytöt, kun laitoitte näin ihania värejä! Ja liian monta ihanaa vaatetta ja kun haluaisin kaikissa väreissä, ei oo ollenkaan reilua. Syksyn vaatteet ei ollenkaan iskeny näin. Jos voittasin lotossa, niin tietäsin kyllä mitä tekisin parilla tonnilla.

P.S. Lilialla on Duplot käsikoruina kokoajan. 

Haipakkaa

Voi älytöntä, kun viikot vaan mennee eikä ehi kirjottaa. Mietin vähä väliä, että miten muut ehtii kirjotella blogeja, kun käyvät töissä ja illat menee lasten kanssa. Jos Peetu nukahtaa, niin ajatuskin blogin suuntaan, niin varmasti herää. Nyt leikkii olohuoneessa tyytyväisenä, joten koitan olla nopia.

Meijän talo myytiin sitten nopiammin kuin ois osannu kuvitellakkaan. Hups! Voi, mikä mahtava tunne olikaan, kun Ville soitti tarjouksesta. Ja sitten iski paniikki, että mihin me muutetaan. Taloja kateltiin ja varmistelin, että vuokra-asuntoja löytyy. Käytiin kattomassakin yhtä Sivakan asuntoa. Laitoin Sivakalle tarjouksen yöllä ja aamulla oli tullu tekstarilla asuntotarjous. Hieman nopeaa oli. Mutta se asunto oli aika... ei houkutteleva ollenkaan. Tilaa olis kyllä ollu kahessa kerroksessa yhteensä 100 neliö.

Jatkettiin talojen kattelua ja luotettiin, että kyllä me päästään vuokralle viikon varotusajallakin. Meillä oli kriteereinä omakotitalo, joka ei oo uudella tiheällä asutusalueella, lämmitys muotona myös puu, 90 -130 neliöä ja KODINHOITOHUONE. Huomattiin, että joudutaan tinkimään monesta asiasta ja tuntu, ettei missään oo varaavaa takkaa tai leivinuunia. Mutta oltiin jo valmiita siitä tinkimään, jos muuten sähkön kulutus ei oo valtavaa. Samalla pelottaen mietittiin, että entä kun menee sähköt ja on pakkasta paljon. Talo missä oli 120 neliöä näytti aivan valtavalta. Mietin, että millä ihmeellä täytän tämän talon edes osittain. Mitä ihmettä tehdään näin monella huoneella. Ja kuka tämän siivoaa? Ite kun en sais imuroida. Tai se on varma pääkivun hankita keino.

Mutta sitten Ville soittaa, että nyt löyty talo ja unelma paikalta. Eikä ollu neliöitäkään liikaa. Ja oli leivinuuni ja kodinhoitohuone. Ja kylppärirempattu ja vessa rempattu. Ja putket rempattu. Ja naapureita on, mutta tonttiaki on 4000 neliötä. Ja vielä valkonen tiilitalo! Samalle päivää saatiin sovittua näyttö. Ja sitten sovittiin toinen näyttö, että pääsee koko suku kattomaan :D Ei vaan piti saaha iskä kattomaan ja kyselemään, kun en luota että me hoksataan kaikkea. Ja sitten tehtiin tarjous.

Ja sitten se meni läpi!

Vieläki tuntuu aika todella uskomattomalta, että meillä on uus koti. Tiiättekö kuinka mahtavaa on alkaa nukkumaan, niin että miettii uuden kodin pohjakuvaa ja suunnittelee mihin tulee mitäkin. Joka huonekalulle paikkaa uudesta kodista. Uusia verhoja ja mattoja. Aijaijai! 

Kaks viikkoa ja talo on meidän! Millonhan sitä aletaan pakkaamaan? Ei houkuttas asua pahvilaatikoiden keskellä, mutta ei houkuttas myöskään kauhialla kiireellä pakata. Ja pitäs aika paljon kyllä perkata, että mitä ees sinne viedään. Mulle kun on hieman päässy tavaraa kertymään.

Että semmosta meille kuuluu nytten, aikas ihanaa eikö vaan! Nytten kun en tänne oikein ehi kirjottelemaan, niin seuratkaa meitä instagramissa, milllamariia. Sinne kyllä tullee kuvia joka päivä. 22.2. järjestän Pomp de Lux vaatekutsut Vaarilassa, jonne leivon, niin reseptejä luvassa.

Stressailen edelleen Peetun kehityksestä, mutta nyt pääsee ite jo istumaan ja siitä pois. Mutta mahallaan/konttausasennossa ei viihdy hetkeäkään. Unissaankin kyllä nousee istumaan, jos oon laittanu mahalleen nukkumaan. Ei ite käänny mahalta selälleen tai toisin päin. Ja istualtaan kyllä liikkuu paikasta toiseen. Äidinmaidolla kasvaa, ei oo nuo kiinteet missään muodossa oikein Peetun juttu. Helpolla pääsee ja hyvin kasvaa, mikäpäs siinä. Tähän muutto vaiheeseen sopii oikein hyvin.

Lilia kertoilee mahtavia juttuja ja kyselee kaikenlaista. Joka päivä saan rakastua uudelleen. Eilen aamuna herätessä sain kuulla "Aurinko aurinko lettuja paistaa" lorun. En edes tienny, että Lilia semmosen osaa. Instassa video pätkä. Lilia myös tuumas, että "Joo, pappa ostaa meille tämmösen talon!" Harmi, kun ei ihan riitä papan rahat.

Tämä loppu meniki jo Peetu sylissä, joten kiitos ja hei! <3

P.S. Meille on kuulema tulossa vauva. Jos joku tietää lasketunajan, niin vois vihjasta meillekki, etten turhaa myy nuita vauvajuttuja muuton yhteydessä poissa.