Taas viikonloppu

Musta tuntuu, että viikot vaan hujahtaa ohi. En pysy ollenkaan perässä. Ja kesä ei oo vieläkään täällä! Aurinko paistaa kyllä, mutta mittari näyttää neljäätoista astetta. Tuo tuuli on aivan kamala. Missä meijän lämmin kesä on? Mennee varmaan koko kesä sitä ootellessa, en tykkää.

Oon ollu taas ihan suht kivuton ja hyvässä kunnossa. Kolme tosi kovaa kipupäivää tuli, kun mentiin vähä koventamaan niska treeniä ja parit päikkärit jäi. Eli ne päikkärit vaan on pakko nukkua vaikka ei ehtis. Fyssari just painotti "Muista, että vaikka lapset ois jo kuinka vanhoja, nää nukut ne päikkärit! Heräät aamulla ajoissa, syöt tasaseen ja NUKUT PÄIKKÄRIT! Siinä on sun lääke!" Mutta niistä päikkäreistä on niin helppo luistaa. Paljon mielummin sitä tekis kaikkee muuta. Ja syöminen on taas ihan toinen vaikeus. Mutta hienosti oon tässä nyt pärjänny!

Nyt viikon sisään oon nähny ihania ihmisiä pitkästä aikaa. Joidenkin kanssa tulee pitkiä välejä ettei nää syystä ja toisesta. Ja sitten kun koittaa sopia treffejä, niin ne peruuntuu ja peruuntuu. Mutta nyt vihdoin nähtiin ja kyllä taas mietti, että miks ei muka oo löytyny sitä aikaa. Pian uusiks.

Näin myös yhtä ala-aste aikaista ystävää. Oltiin sillon todella tiiviisti yhdessä ja sitten oli pitkä tauko. Sitten taas muutaman vuoden päästä liikuttiin yhdessä. Mutta sitten tuli taas tauko. Oon ite hirveen huono ottamaan yhteyttä, koska pelkään että tungen ja on jo tarpeeksi kavereita ja toinen ei kehtaa sanoa, ettei kiinnosta. Kun joskus ollut kiusattu, niin sitä ei osaa ajatella, että oikeesti ihmiset haluaa nähä mua. Tuntu niin hyvältä saada viestiä "kahviteltaisko?" Ja voi miten oli ihana nähdä ja nyt ei mitään taukoja.

Oli niin jännä, kun viimeksi kunnolla nähdessä molemmat ollu sinkkuja, jos nyt oikein muistan ja törmäilyjä ei lasketa. Nyt molemmat naimisissa ja äitejä. Sillon lapsena synkkas ja niin synkkaa näin äiteinäkin. Koitin tässä miettiä, että lapsuudenkavereita kenen kanssa olisin nykyään tekemisissä ei kauheesti oo saati, että heillä olis lapsia. Lähes kaikki mun äiti kaverit on aika "uusia" tuttavuuksia, kun miettii paljonko tässä ikää jo on.

Onni on kyllä ystävät ja kaverit! <3 Tulisin muuten aivan hulluksi. Oon niin sosiaalinen ja rakastan nähdä ihmisiä livenä. Kun puuttuu se työyhteisö, sitä on aika tyhjän päällä. Kun ei kuulu oikein mihinkään perheen lisäksi.

Maanantaina uskaltauduin viemään vaatteita ulos kuivamaan, aikasemmin kun oon vaan petivaatteita ja pyyhkeitä kuivannu.

Hain pyykit sisälle ja mietin, että miten oli näin vähä. Istuskelin lasten kanssa sohvalle ja Ville tulee ikkunan taakse kantaen käessä jotakin epämäärästä. Hetken päästä olin shokissa tajuten sen epämääräsen olevan Lilian Gugguun nude college!!

Ville oli ihmetelly, että millä Aapo leikkii häkissä. Sitten oli nähny Gugguun logon ja tajunnu. En ymmärrä minkälainen tuuli sen on sinne Aapolle häkkiin nakannu tai häkin viereen tai päälle. Telineen ja häkin välissä on matkaa ja häkin päällä vielä verkkoaitaa kattona. Toivottavasti Aapolla on ollu edes hauskaa. Mua nauratti ja itketti. Latasin kuvan gugguun fb ryhmään ja hyvä ja hauska keskustelu saatiin. Sain myötatuntoa ja kaikki oli samaa mieltä, että Villen vika kun Villen koira. Ja niin Ville osti Lilialle uuden paidan.

Laitoin Gugguulle vähän piristystä kuvien kera ja saatiin nopeasti uusi paita. Onneks niitä vielä oli! Isot kiitokset gugguun asikaspalvelulle, todellakin asiakasta palveltiin nopeasti. Tästä on nyt viis päivää ja Lilia edelleen puhhuu "Aapo söi mun paidan".

Ja joo se on vaan paita, mutta kun koira asuu ulkona, niin oletus on ettei se tee tuhoja. Ja kun niistä vaatteista niin tykkää, niin kyllähän se harmittaa. Mutta ei kaatunu maailma eikä tullu pää kipeeks ja hei aika pienet murheet mullaki on välillä. Eikö oo aika siistiä?!

Hyvin oli saatu kaaos aikaseksi ja paettu lopulta hiekkalaatikolle. Vähä äksöniä Vaarille.

Tiistaina lapset oli vaarilassa vaarin hoidossa mun fysioterapian ajan. Lilia ei ollu pariin päivään tarhassa, kun oli flunssanen. Pidän mielellään helposti kotona, että näkee mihin suuntaan lähtee ja pieneksi flunssaksihan se jäi. Käytiin sitten illalla Essin, Eepin ja Mamman kans vauhtipuistossa. Ensin näytti siltä, ettei lapset uskalla mihinkään, mutta lopulta sitä käytiinki kaikessa mihin vaan pääsi.

Eilen pääsin vihdoin Homeopatian Kotiapteekkikurssille. Oli niin hyvä ja tarpeellinen kurssi. Ja into vaan kasvaa. Nyt pitää paria ainetta hommata, että pääsen kokeilemaan mm Essille ja Mammalle hyttysallergiaan ainetta. Voi mun läheisiä, kun käytän niitä koekaniineina.

Nyt Ville on lapsien kanssa vanhemmillaan ja mulla vähä omaa aikaa. Pesen pyykkiä, leivoin cookiesseja ja kirjottelen tätä. Huomenna Lilia pääsee Vaarilaan yökylään ja katotaan mitä me keksitään. Houkuttas nähä omia kavereita ja Ville sais nähä omiaan.