sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Aurinko paistaa

Mittari näyttää 18 astetta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Normaalisti kesällä kaheksantoista tarkottais viileetä päivää, mutta nyt on HELLE! Hellemekko päälle ja ulos!



Peetulla vaatetta oli hieman enemmän, ite sinnillä tuulesta välittämättä. Pakkohan se on ehtiä joskus pitää kesävaatteita ja jos vaikka vähä väriäkin sais.  Kohta tullee taas vettä ja sitten onkin vissiin viikko ainakin alle 15 astetta ja satteita.

Mentiin Vaarilaan hakemaan Liliaa ja vaarilan suojasa piha oli vielä vähä lämpimämpi. Peetu hoksas uima-altaan ja ois oitis halunnu uimaan. Ensin jaloilla kauhiana pärski ja sitten käsiä ja sitten ois menny kokonaan. Vesi oli kakskyt asteista, niin en uskaltanu antaa koko pojan kastua. Lilia ei uskaltanu kokeilla vettä ollenkaan ja ihan hyvä. Parempi kun lapsia ei kiinnostais koko allas ollenkaan.





Tuo popin (polarn o. pyret) Uv 50 hellehattu on aivan loistava! Suojaa kasvot mahtavasti ja pysyy suht hyvin päässä, kun sitoo naruilla.

Grillattiin ruuaksi hampurilaisia, ai että! Mun hampurilaisen sämpylän asemaa ajoin bataatti. Oli kyllä niin hyviä ja älyttömän ähkyn sai. Otin lisukkeeksi eilistä wokkia, mutta maku ei ollutkaan mun mieleen ja söin vain parihaarukallista.


Ruuan jälkeen sainki juosta vessassa. Mietittiin siinä, että missään ei pitäisi olla gluteenia, että oliko vaan liian tulista. Kotimatkalla Vaari soitti, että wokissa oli osterikastiketta joka ei ollu gluteenitonta. Tällä kertaa onneksi säästyin kivuilta ja tuskilta. Meni vähän niinku puhdistuskuurista sunnuntai ruokailu ;) 

Mun maha on meny ihan älyttömän herkäksi ja tuntuu, etten uskalla syyä missään ruokaa. Vaikka kuinka on gluteenitonta, niin silti saatan saada järkyttävät monen päivän mahakivut. Mausteiden kans saan olla tosi tarkkana. Hävettää mennä kylään ja tentata alkuun, mitä oot tähän laittanu ja mitä maustetta ja saisinko vielä nähä paketin.

Eilen oltiin yötä myöten Peetun kanssa ystäväni luona. Käytiin vähän vauvakuumetta laskemassa, kun Peetu näytti kaikki temput. Yöllä sitten ajeltiin kotia napaten Villekin kyytiin. Olipas nostalgista ajella Oulun keskustassa yöllä. Luulin tietäväni mihin ajan, mutta se katu olikin suljettu. Paniikki iski ja painoin kaasua ja keskellä risteystä tajusin meneväni punasia päin. Pikkusen säikähdin. Siitä sitten koitin kartottaa, että mistähän mää pääsen. Mutkien kautta löyty perille ja mies kyytiin. Pitäs ehkä useemmin ajella tuolla Oulun keskustassa. Repästiin oikein pitserian kautta kotia ja kellohan oli jo neljää ennen unta. Mutta olipas mukavaa!


Lilialla on vielä puoltoista päivää tarhaa ennen kesälomaa. Tiistaina puolilta päiviltä lähdetään ajamaan Tampereelle. Pienen pieni miniloma siellä koko perheellä. Oon aivan tohkeissaan, kun yks haaveeni toteutuu. Kerron teille myöhemmin lisää. Nyt vaan toivotaan hyviä ajokelejä ja että lapset jaksaa matkustaa.



Paisto se aurinko muuten ihan hyvin, sain tämmösest komiat rusketus siis palamis rajat. Ois kannattanu ehkä ottaa kinesioteipit ennen ulkoilua pois ja suojata olkapäät. En olis uskonu kahessa tunnissa palavani.

P.S. Kuvissa Peetu on Vaarin kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti