Autolla Tampereelle

Tiistaina aamupäivästä lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Ville olis lähteny jo seiskalta, mutta mää en ollu ihan samassa aikataulussa. Jännitin miten automatka menee lasten kanssa. Ja suht hyvin meni. Viidellä pysähdyksellä päästiin perille. Yhen kunnon raivarin veti Peetu. On tosi vaikee, kun yks vuotiaalle ei auta selittää, ettei matka etene kuin istuimessa istuen. Onhan se tosi raskas vaan istua ja nukkua. Mutta me pysäheltiin P-paikoille ja kerran huoltoasemalle. Syötiin eväitä ja Peetu otti huikkaa multa.

Huoltoasemalla purkamassa energioita!

Otettiin iPad lapsille mukkaan, että voivat kattoa Risto Räppääjää. Muuten hyvä idea, mutta joka paikassa ei ollu aivan 3G yhteydet. Tilttaili aina välliin ja Lilian tempperamentille se oli aika kova pala. Mutta pikku hiljaa oppi oottamaan. Voi näitä nykyajan lapsia, kun on tottuneet huippunopeisiin yhteyksiin. Omassa lapsuudessa hieman toista ja teininäkin yhen nettisivun latautuminen kesti todella kauan! Oli meillä myös kirjoja ja piirrustusvehkeet, traktori sekä barbi. Lilia sai elämänsä ekan barbin maanantaina, kun oltiin kyläilemässä Nooran luona. Aika iso juttu, en tajunnu, että nyt jo ymmärtäis niiden päälle.

Kiva ylläri! Oli sitte poskeenki piirtäny ja tullessa oli kädet taiteiltu. Onneks lähti helposti pois.

Oltiin Tampereella kasin maissa. Vuokrattiin mökki Härmälän Camping alueelta. Pienen pieni mökki, jossa oli kerrossängyt+sänky, jääkaappi sekä keittotaso. Vessat ja suihkut oli onneksi ihan vieressä. Aika kämänen se oli, mutta ajo asiansa. Muuta ei siellä ehitty tehä kuin nukkua, niin olis hieman harmittanu maksaa kauheesti jostain tosi luksuksesta. Mun kylläkin patja näytti siltä kuin siihen ois joku tapettu, hyi että! Mutta pyyhe ja pari lakanaa, niin kehtas nukkua. Lopulta siinä nukuttiin sitten lasten kanssa eli hieman tiiviisti.

Camping alue oli tosi hyvällä paikalla, pari kilsaa keskustasta. Ja jos tarvii vaan nukkumiseen paikan niin oikein hyvä. Nyt oli niin älyttömän kylmä, ettei tarettu lähtee illalla makkaranpaistoon ja kattomaan mitä kaikkee sieltä olis löytyny, mutta kyllä siellä jotkut (hullut) kävi uimassaki. Ja todella suosittu paikka. Huoltorakennuski oli ihan ok siisti. Jopa mää kävin siellä suihkussa! Crocsit ois vaan ollu ihan kivat sinne suihkuun. Aamupalanki sieltä olis saanu 7,5€ hintaan. Ja meidän yö makso 58€.

Meidän Tampereen reissun päämäärä oli Gugguun kevätmalliston kuvaukset. Laitoin molempien lapsien kuvat ja mitat Gugguulle, kun hakivat malleja. Oon laittanu hakemuksia ennenkin ja vihdoin tärppäs.

Oon ollu aivan tohkeissaan siitä asti, kun saatiin tietää että Lilia pääsi malliksi. Mun mielestä niin mahtavaa. Ite oon aina halunnu malliksi ja jossain joskus ollukki, mutta ei oikein oo mallinura lähteny nousuun, niin siksi nyt sitte lapseni haluan.

Lilia oli aivan mielissään ja ootti reissua. Suuttu kun tiistaina mentiinkin vaan mökkiin nukkumaan eikä kuvauksiin. En oikein osannu jännittää etukäteen luotin, että Lilia suostuu kameran eteen.

Lilian elämänsä eka tikkari. En voinu edes kuvitella, kuinka iso asia voi tikkari olla lapselle. Niitä ei kyllä meillä tulla tästäkään eteenpäin ostamaan, koska hampailla niin kauheita. Mutta tämmöset erikositilanteet on sitte toinen juttu.

"Pikku Kakkonen!"

Ja niinhän Lilia suostu ja monesti ja kaikki meni tosi hyvin. Vaatteita vaihdeltiin usiampaan kertaankin. Vähä tuli loppua kohden väsymystä, mutta kaikki vaatteet saatiin kuvattua.

Äkkiä iskälle ja Peetulle kertomaan, missä oltiin.

Oli aivan mahtava kokemus, niin mulle kuin Lilialle. Toivottavasti ei jää Lilian ekaksi ja vikaksi kuvaukseksi. Oulussa vaan vähä huonommin mitään kuvauksia tehdään.

Nyt vaan pitää jaksaa ootella ens kevääseen, a-p-u-a! Ja voin kertoo, että värit oli niin herkut, että huh huh! Parempi alkaa jo säästämään. Ja tässä välissään tullee vielä syksyn mallisto. Voihan GUGGUU!

Elossa vähä ajelua poliisiautolla

Kuvauksen jälkeen käytiin Ylöjärven Elo -kauppakeskuksessa, että pääsin TIGERIIN!! Ja sitte äkkiä kotia kohti. Paluumatka meni paljon nopiammin, kun lapset nukku pitemmät päikkärit. Limingan kohalla Lilia sai kylläkin raivarit, kun tajus että mennään kotia eikä Tampereelle kuvauksiin. Että aika paljon tykkäs.

Maalaismaisemien keskellä oli ihana ajella. Ei menty isoa tietä vaan pikku teitä.