"Onko ollu korvat terveet?"
"Monesko antibioottikuuri"
"Onko tuubeja korvissa?"
Nuo lauseet kuulee useammin, kuin "minkä ikänen vauva on?". Korvatulehdukset on mulle kamala mörkö. Se on pahin lastentauti mulle. Tuntuu, että muut taudit tulee ja menee, mutta jos kerran korvat tulehtuu, niin kierre on siinä. Sitten niitä on kokoajan ja antibioottia antibiootin perään ja kohta putkitetaan.
Jos lapsi on itkunen tai ei nuku tai ei syö tai välillä kokeilee korvaa tai korvan taustaa tai hiukset kutittaa tai lähes mitä vaan, kysytään "onko korvat tarkistettu?" Se on lähes sama kuin neuvolan pottu -mantra. Pottua kun suositellaan 4kk eteenpäin oli vauva iso tai pieni, söi liikaa tai liian vähä. Pottu on kaiken a ja o.
Lilialla ei oo ikinä ollu korvatulehdusta tietääksemme ja ikää nyt 2,5vuotta. Kerran ne on vaan tarkistettu, kun kurkunpään tulehdus tuli. Mutta tuntuu, että korvatulehdukset kierteineen kuuluu vauvan ja taaperon elämään.
Huhtikuussa Peetu haro välillä korvia ja mietin paniikissa, että "eeiii, ei korvatulehdusta!" Muita oireita ei ollu. Hienosti meni lentomatkatkin, joten ajattelin, ettei voi olla korvissa tulehdusta. Huhtikuun lopulla oli lastenlääkärille aika Peetun syömisestä. Pari päivää ennen aikaa Peetulla flunssa paheni, oli itkusempi eikä nukkunu hyvin. Ja myös rappas korvia. Kauhukuvat kasvo ja mietin vaan antibiootti reseptiä ja kuinka suolisto tuhoutuu.
Lääkäripäivänä Peetu oli aivan eripoika ja itkunen vaikka ei sillonkaan edes älyttömästi. Kunnes päästiin lääkäriin. Siellä Peetu oli yhtäkkiä tosi kipiä. Lääkäri katto korvat ja totes molempien olevan todella pahasti tulehtuneet. Meinas itku tulla. Kauhulla ootin antibioottimääräystä.
Lääkärin kirjottaessa antibioottireseptiä, kyselin onko se pakko antaa. Lääkäri sano, että olis hyvä antaa kun on niin pahasti tulehtuneet ja kyseessä tämän ikänen, joka opettelee puhumaan. Meinasin naurahtaa, että puhumaan? Ettei se kuulonaleneminen olis nyt hyvä. Tuskailin siinä, että oikeestikko joudutaan rikkomaan Peetun suolisto, jota oon niin vaalinu. Käski myös varata kuukauden päähän terveyskeskukseen korvakontrollin.
Peetu nukku pitkät päikkärit lääkärin jälkeen, mutta herätessä oli itkunen ja kipiä. Villelle kerroin, etten todellakaan halua sitä kuuria syöttää, mitä me tehhään. Annoin heti kotia tullessa ensimmäistä homeopaattista valmistetta ja ei auttanu. Mutta toinen autto heti ja siihen loppu kipu ja itku. Päätettiin, että katotaan seuraavaan päivään. Peetu nukku täydellisesti yön!
Seuraavana päivänä oli oma itsensä. Päätettiin kattoa viikonlopun yli. Oltiin rohkeita, mutta uskallettiin, koska homeopaattinen vei kivun eikä tarvittu edes särkylääkettä. Sunnuntaina meiltä kyseltiin, miten Peetun vointi ja oli ihana vastata, että "hyvin, lähes oireeton." Osa tiesi, ettei kuuria annettu ja osa ei. Jos oltais torstaina kuuri alotettu, niin oltais kaikille todettu sen toimivan. Vaikka tulehdus näytti paranevan kuurin ollessa apteekissakin.
Korvakontrolli oli kolmen viikon päästä tulehduksen toteamisesta. Terveyskeskuksella ei ollu listoja neljän viikon päähän, joten otin ajan viikon aikasemmaksi. Jännitin ihan älyttömästi. Mietin, että sanonko, ettei kuuria oo syöny vai valehtelenko vai mitä. Ja mitä jos tulehdus on pahentunu. Uskallanko kertoa, että homeopatialla oon hoitanu. Koitin Villeä suostutella sinne, mutta meinas ettei osaa sanoa mitään järkevää. Peetuhan oli ollu lähes terve ja oireeton paitsi edellisenä päivänä alkoi rappaamaan korvaa ja flunssa paheni.
Sairaanhoitaja katsoi korvat ja totesi, että lääkäri saa katsoa, koska hänestä molemmissa on tulehdus. Tunti siinä lääkäriä ooteltiin ja koko ajan mietin, mitä sanon ja toivoin parasta. Lääkäri totes toisen korvan täysin terveeksi. Korvan, mitä Peetu oli rappaillu vähä pari päivää. Toisessa korvassa vähä tulehdusta. Saatiin huutia, kun oltiin liian aikasin kontrollissa. Oli ollu niin paha se tulehdus, että ei se kolmessa viikossa kuulema parane. Totes kyllä, että älyttömän hyvin on kyllä tämä toinen parantunu. Käski varata parin viikon päähän vielä varalta uuden kontrollin ja eikä määränny uutta kuuria. Millonkaan ei käyny ilmi, ettei sitä ekaakaan oo syöty.
Tänään koitti se toinen korvakontrolli. Ja tottakait toissapäivänä flunssa iski, rohina ja korvan rappaus. Kauheessa jännityksessä mentiin terveyskeskukseen. Edellisellä kerralla Peetua ei haitannu korvien kattominen, mutta nyt kauhee itku. Ajattelin, että paha tulehdus ja sattuu. Mutta ei! Täysin terveet korvat! Voi mikä huojennus. Kerroin myös, ettei mitään kuureja oo syöty. Teki mieli huutaa ja hehkuttaa!
Lapsen korvien harominen ei useinkaan johdu korvatulehduksesta
Hoidin korvia homeopatialla sekä luonnonrohdosvalmisteella. Valkosipulia en käyttänyt, kun ei kipuillu. Sitä en tiedä, olisko korvat parantunu ilman mitään. Kipu ainakin loppui chamomillalla kuin seinään. Flunssaa Peetulla on ollut koko kevään ja siihen on kokeillu monen monet homeopaattiset. Välillä on tuntunu, että olisi helpointa vain viiä lääkäriin ja sanoa, että määrää nyt jos jokinmoiset lääkkeet. Mutta kun ei oo ollu kipiä eikä kuumetta. Eikä Peetua ittiä haittaa, jos räkä vähän valluu, joten vitamiineillä, homeopatiaalla sekä luonnonrohdoksilla mennään.
Mun usko antibiootteihin on täysin menny ja en voi sietää niitä. Kuitenkin on tulehduksia, joihin ne on pakko syödä. Mutta esim korvatulehdus ja poskiontelontulehdus paranee lähes aina ilman. Jos tulehduksen aiheuttaa virus, ei siihen antibiootti auta. Mutta ei lääkärissä testata, kumman aiheuttama. Turha antibioottikuuri vain heikentää vastustuskyvyn ja uudet pöpöt pääsee paremmin iskemään. Huonolla tuurilla korvakierre on valmis vaikka ilman kuuria tulehdus ois parantunu itsekseen. Ja itehän en muuta mahdollisuutta nähnytkään kuin, että kierre Peetulle tulee. Vaikka tiiän, ettei se aina niin mene.
Onneksi nykyään lääkärit enemmän ja enemmän jättää määräämättä antibioottikuureja ja kokeillaan hoitaa muilla konsteilla. Silti osa vanhemmista ja aikuisista näkee vain antibiootin parantavana. Ja lääkäriin mennäänkin vain hakemaan se abkuuri. Enemmän antibiootteja tarkottaa voimakkaampia pöpöjä.
Homeopatia nähdään Suomessa vain uskomushoitona ja aivan humpuukina. Jopa Norjassa vakuutusyhtiö on korvannu homeopatia käyntejä ja keski-euroopassa joka kolmas lääkäri käyttää homeopatiaa. Maailmalla homeopaatit on länsimaalaisen lääketieteen lääkäreitä. Myös WHO (maailman terveysjärjestö) pitää homeopatiaa maailman toiseksi yleisimpänä lääketieteenä ja yhtenä parhaista, vaarattomimmista ja halvimmista hoitotavoista yhdessä luonnonlääketieteen kanssa. Mutta suomalaisilla on ihmeellisiä ennakkoluuloja ja pelkoja(?). Mulle on sama, mitä homeopatiasta muut ajattelee, kun se toimii. Taas oon saanu todistaa sen tehon ja lapsen kohalla plasebovaikutus ei oikein sovi.
Lasten terveys ja sen ylläpito, vastustuskyky ja sairastaminen; niin mielenkiintoisia ja tärkeitä. Joka päivä luen ja luen lisää niistä. Koitan oppia ja muistaa, että sittenkun tarvin, niin tiiän miten toimin ja mitä teen. Ettei ensimmäisenä tarvi mennä lääkäriin ja saada sitä abkuuri. Hoidetaan flunssa levolla, läheisyydellä ja c-vitamiinillä, ettei menisi liian pahaksi. Koitetaan hoitaa kaikki vaivat heti, ettei lääkäriä ehdi edes miettiä. Mutta joskus sinnekkin vaan täytyy mennä. Mutta diagnoosin saatuakin voi vielä punnita mahdollisuuksia ja ottaa yhteyttä ihanaan homeopaattiin.
Jos heräsi ajatuksia, kirjoittele toki kommenttia <3 kannattaa myös lukasta
Aamulehden kirjotus homeopatiasta, lyhyt ja ytimekäs.
