maanantai 17. lokakuuta 2016

Mahoton maanantai

Apua mikä päivä! Aamulla herättiin ennen kellon soimista ja ehdittiin kattoa Ryhmä Hau ennen lähtöä. Silti oltii aika justiisa päiväkodilla. Mun piti ottaa todella varovasti, että saadaan kipukohtaukset taakse. Perjantaina tuli uus kova kipu, joten nyt on jo vähä liikaa kipua ollu.

Alunperin oltiin sovittu maanantaille Lilian päiväkotikaverin luo kyläily, mikä sitten peruuntui. Mutta herättyäni päikkäreiltä heiltä olikin tullut viesti, että tervetuloa meille sittenkin. Mulle noi yhtäkkiset muutokset ei oo mielekkäitä, mutta päätin kuitenki että no mennään!

Koko päivä siis taas uusiks ja kaupassa käynti siirty iltaan lasten kans. Oli tarkotus piipahtaa lähi Siwassa Lilian kaverilta lähdettäessä, mutta postista oli tullu kaks ilmotusta saapuneista paketeista. Enkä todellakaan malttanu olla ajamatta postin kautta eli kunnon kauppaan. Mietin kyllä, että olikohan fiksu veto.

Ei ollu! Lapset säntäs sinne ja tänne ja keräs kärryihin pullaa ja leipää. Päästiin kassalle. Lilia kaataa kärryt ja siirtelee hyllyt. Peetu huutaa purkkapussin perään. Ja parasta, mummun antama lahjakortti ei toimi. Noo ei siinä mitään, mutta kun ei ollu "oikee" pankkikortti  mukana ja tiesin, ettei toisella tilillä oo paljoa rahaa. No lahjakortti saatiin läpi, mutta tilin saldo ei riitä. Eka oltiin säädetty sen lahjakortin kans, kun myyjä ei sitä osannu käyttää ja seuraavaksi lasketaan hiluja. "1,70€ puuttuu" myyjä sanoo. Kysyn, että voinko jättää ostokset siihen ja viiä lapset autoon ja hakia sieltä rahaa. Myyjä sano että sopii ja samassa mun takana jonossa (jono oli aika todella pitkä jo) mies sano "tässä on kaks euroa! Mennee ehkä helpommin näin." Olin sanaton ja kiittelin ja mietin vaan että häh mitä! 

Oli niin nolo olo ja samalla kiitollinen ja aivan hämmentynyt. Ihana mies! ❤️ Ensin tovin siinä joutuu odotteleen ja sitten maksaa meijän ostoksia. Mullahan ei käynyt mielessäkään jättää jotakin ostoksia pois. Mietin vaan, että autossa on rahaa.

Lapset jakso siinä kassalla suht ok odotella, mutta ihan yhtä reippaasti ei päästy sieltä ulos. Ihme etten itkeny.

Kotia päästiin ja kaks odotettua pakettia mukana. Lapset onneks ryntäs leikkiin, niin pääsin avaamaan paketit.

Kaveri osti mulle joku aika sitten Helsingistä Vimman liikkeestä metrin mustavalkoista lettitrikoota ja metrin sinistä sekä lettibaggyt. Ne meni Pikkunekkulaan ompelijalle ja nyt ne sain. Aaaah, nyt on lettiä ❤️


 



Toinen paketti sai mut melkeen itkemään. Tai oon ollu keskiviikosta asti niin mielissään. Stokkan hulluille päiville tuli keskiviikkona klo 7 Gugguun ekan malliston keltainen huppari ja harmaat baggyt. Haaveilin niistä, mutta en uskonu niitä saavani. Satuin kuitenkin lukemaan oikeaan aikaan oikeaa ryhmää Facebookissa ja eräs ihana äiti osti meille hupparin ja housut ja lähetti ne Espoosta! Tiiättekö, että Facebookissa on pari sellasta ryhmää missä toista äitiä oikeesti autetaan. Äiti ei olekkaan äidille susi, niinkuin välillä tuntuu. Okei tää on vaan materiaa, mutta kovassa kivussa se tuntu aivan uskomattomalta ja paketin avattua tuntu taas. Mulle ei oo koskaan ennen kukaan tuntematon "diilannu" mitään, uskomatonta ❤️






Oli aikamoinen maanantai. Lauantaina näytin näin onnelliselta, kun olin voittanu kaks järkyttävää kipukohtausta ja olin elossa.

P.S. Kiitos ihanista tsempeistä kaikille ❤️ Kova kipu on jokaiselle kova kipu, jos se siltä tuntuu. Kunpa kenenkään ei tarvis siitä kärsiä. ❤️

1 kommentti:

  1. Teillä oli melkonen maanatai! Mutta ihania mitä ostoksia ( tässä ois sydänsilmähymiö jos tietokoneella vois sellasen laittaa?!). Sulla on käyny tuuri ja ihana joka lähettänyt paketin :).

    VastaaPoista