Uutta vuotta mennään jo kovaa vauhtia. Olis varmaan pitäny lukia viimesin postaus, että tiiän mitä oon kirjotellu. Väsymys ja joulun ihanat kiireet sai mut jättämään blogin taka-alalle. Vaikka joulusta olis ollu kirjoteltavaa vaikka kuinka, mutta tärkeimmät eka. Ei se helppoa oo ollu, kun lähes päivittäin nousee kirjottaminen mieleen.
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ai että kuulkaa! Päätin nyt rohkaistua kokeilemaan työntekoa ja mulla alkaa maanantaina työt. Ja ei ihan mitkä vaan työt vaan oman alan hommii ja melkein parasta, mistä voin unelmoida. Kokeillaan alkuun työkokeiluna, niin ei käy liian raskaaksi henkisesti mulle. Ei tarvi stressata saikkupäivistä tai jos joudunki jättämään hommat kesken. Mutta kaikkeni teen, että työkykynen oon!
Kivuthan on tällä hetkellä, uskallanko sanoa, loistavalla mallilla! Se mun pitkä krooninen pääkipu on saatu todella minimiin. Niskavamman kipu vaan muistuttelee, kun meen rasittamaan. Ja väsymys on edelleen kova. Viikko sitten käytiin Lilian kans mutka Tampereella ja ei se junamatkustaminenkaan ollu hyvä mun niskoille. Kaks päivää sain olla tuskissa, mutta oli se sen arvosta.
Meijän Peetusta on kasvanu kauhian iso poika. Niin iso, että on hoksannu, ettei aina tarvikkaa tehä niinku äiti pyytää. Jos ei huvita laittaa vaatteita päälle ja lähtiä jonnekki, nii sitte ei huvita ja voi vaikka juosta karkuun ja mennä piiloon. Myös kunnon itkupotkuraivarit on opittu ja tavaroita voi heitellä, kun suuttuu. Muutos on aika suuri meijän rauhalliseen ns. helppoon Peetuun verrattuna.
Ville oli ihanasti kolme viikkoa lomalla ja tännään lähti taas reissuun. Pittää uusiks taas orjentoitua tähän lasten kans keskenään olemiseen. Olkaa onnellisia te, keiden mies tullee illalla kottiin. Saatte jutella aikusten kesken ja nauttia toisten läsnäolosta arjen keskellä. Oon kade! Tähän tottuu ja tämä on meijän elämää, enkä valita, koska pääasia että on töitä eikä tämä oikeesti oo mittää järkyttävää. Mutta se ikävä toisen läsnäoloa.
Tämmönen ihanuus on se imetyskoru minkä voitin arvonnassa. Imetyskorun on tehny ByPinja ja siellä on vaikka kuinka paljon värivaihtoehtoja. Peetu ei tästä innostunu, toinen nänni on paljon kivempi kuin joku koru. Kannattaa siis opettaa imetyskoruun heti vauvasta ;)
Lisää lähipäivinä...
Jes ihana että vihdoin pääset töihin kokeilemaan ja toivotan, että onnistuisi! :) Peetu oli jo ennen joulua niiin isoa poikaa, että iso ero siihen pikku tiitiäiseen oli nähtävissä ja mietinkin, että ompa aika mennyt nopiaa :D.
VastaaPoista