Liivinsuojakakku äidille ja lahja vauvalle

Törmäsin joskus puoli vuotta sitten jossakin liivisuojakakkuun ja olin aivan myyty! Miks ihmeessä vaippakakkuja, kun babyshowerit on juhla äidille? Päätin, että teen ystävälleni liivinsuojakakun vaikka babyshowereita ei pidettäisiin. Kuitenkin juhlat päätettiin järjestää. Ilmotin juhlaporukalle tekeväni kakun ja osallistua saa, jos haluaa. Saatiin hyvä potti kasaan. Kuitenkin kävi niin, että neiti päätti syntyä ennen juhlia. Kakun tietenki tein ja vein sen mukanani vauvaa katsomaan.

Ystäväni oli niin otettu eikä osannut odottaa ollenkaan, vähän siinä kyyneleitä vuodatettiin. Ihanalle ihanaa <3

Liivinsuojien lisäksi halusin kakkuun imetyskorun. Se on äidille ja vauvalle. Kaunis ja käytännöllinen. Muutamasta vaihtoehdosta porukalla valittiin tämä väri ja byPinjan kanssa sovittiin, että korun voi vaihtaa jos saajaa ei miellytä.

Kakun rakenteeksi ostin lehden ja kotona huomasin vasta, kuinka mätsmäts värit oli. Niin kaunista.

Pohjakerrokseen laitoin siteitä. Niitä kun tarvii ja paljon. Ne tulee varmasti tarpeeseen, ainakin joskus. Muutaman kestosuojan halusin myös kakkuun, jotta pääsee kokeilemaan olisko ne parempia kuin kertakäyttöiset. Ja sitten suklaata, tottakait.

Tässä eka versio. Huomasin kakun olevan valmis ja tarvikkeita vielä jäljellä. Joten tein vielä uuden pohjakerroksen. Kakussa on 85 sidettä ja 150 kertakäyttöliivin suojaa. Paljon kuminauhoja. Säälin hieman purkajaa. Lehti sisällä. Satiininauhaa ympärillä. Suklaata sekä ihana imetyskoru byPinjalta.

Vauvalle, kummitytölleni teetin Vimman lettikankaasta tumput sekä rusettipipon. Nämä olin tilannut jo aikoja sitten. Oli ihana vihdoinki päästä ne antamaan.

Ja tässä hän on <3 Voi ihanuus! Kummitätin sylissä oli ihana olla maidontuoksussa. 

Apua, mikä tauko!

Uutta vuotta mennään jo kovaa vauhtia. Olis varmaan pitäny lukia viimesin postaus, että tiiän mitä oon kirjotellu. Väsymys ja joulun ihanat kiireet sai mut jättämään blogin taka-alalle. Vaikka joulusta olis ollu kirjoteltavaa vaikka kuinka, mutta tärkeimmät eka. Ei se helppoa oo ollu, kun lähes päivittäin nousee kirjottaminen mieleen.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ai että kuulkaa! Päätin nyt rohkaistua kokeilemaan työntekoa ja mulla alkaa maanantaina työt. Ja ei ihan mitkä vaan työt vaan oman alan hommii ja melkein parasta, mistä voin unelmoida. Kokeillaan alkuun työkokeiluna, niin ei käy liian raskaaksi henkisesti mulle. Ei tarvi stressata saikkupäivistä tai jos joudunki jättämään hommat kesken. Mutta kaikkeni teen, että työkykynen oon!

Kivuthan on tällä hetkellä, uskallanko sanoa, loistavalla mallilla! Se mun pitkä krooninen pääkipu on saatu todella minimiin. Niskavamman kipu vaan muistuttelee, kun meen rasittamaan. Ja väsymys on edelleen kova. Viikko sitten käytiin Lilian kans mutka Tampereella ja ei se junamatkustaminenkaan ollu hyvä mun niskoille. Kaks päivää sain olla tuskissa, mutta oli se sen arvosta.

Meijän Peetusta on kasvanu kauhian iso poika. Niin iso, että on hoksannu, ettei aina tarvikkaa tehä niinku äiti pyytää. Jos ei huvita laittaa vaatteita päälle ja lähtiä jonnekki, nii sitte ei huvita ja voi vaikka juosta karkuun ja mennä piiloon. Myös kunnon itkupotkuraivarit on opittu ja tavaroita voi heitellä, kun suuttuu. Muutos on aika suuri meijän rauhalliseen ns. helppoon Peetuun verrattuna.

Ville oli ihanasti kolme viikkoa lomalla ja tännään lähti taas reissuun. Pittää uusiks taas orjentoitua tähän lasten kans keskenään olemiseen. Olkaa onnellisia te, keiden mies tullee illalla kottiin. Saatte jutella aikusten kesken ja nauttia toisten läsnäolosta arjen keskellä. Oon kade! Tähän tottuu ja tämä on meijän elämää, enkä valita, koska pääasia että on töitä eikä tämä oikeesti oo mittää järkyttävää. Mutta se ikävä toisen läsnäoloa.

Tämmönen ihanuus on se imetyskoru minkä voitin arvonnassa. Imetyskorun on tehny ByPinja ja siellä on vaikka kuinka paljon värivaihtoehtoja. Peetu ei tästä innostunu, toinen nänni on paljon kivempi kuin joku koru. Kannattaa siis opettaa imetyskoruun heti vauvasta ;)

Lisää lähipäivinä...